Hieman olen jatkanut tätä eteenpäin viime päivinä, ja on se kyllä todettava, että sen verran olen pelille lämmennyt, että kyllä tämä ihan parhaita pelaamiani metroidvanioita varmaankin on. Toki se ei mikään valtava kehu vielä sinänsä välttämättä ole, koska en ole kyseisen peligenren faneja ylipäätään.
Hahmon ohjaaminen on ehdottomasti itselleni pelin parhaita puolia. Piirrostyyliäkin olen alkanut paremmin sietämään, vaikka ei se varsinaista minulle mielekästä tyyliä olekaan. Pientä vaihtelua on ympäristöissäkin ollut, mutta vähän liian synkkää ja tummaa on silti ollut vielä omaan makuuni. Tuollaista se kuitenkin väistämättä lienee, kun peli tapahtuu käytännössä maanalaisissa ympäristöissä jatkuvasti. Itselleni ovat kuitenkin yleensä enemmän mieleen ainakin ajoittain enemmän väriä sisältävät pelit, joten siinä tuskin asetelma paranee pelin edetessä.
Varmaankin varsin alussa olen vielä, ja nyt tulikin ensimmäinen oikeasti varsin vaikean oloinen bossi, eli hornet vastaan. Oli aika ärsyttävä bossitaistelu, kun oli tuollainen ADHD-hippa-muistipeli, jonka sorttisia alkavat nykyajan haastavat pelit olemaan aivan liikaa pullollaan. Ihan niinkuin ainoa tapa tehdä peleihin haastavuutta olisi pelkästään tekemällä peleistä aina vaan nopeammin tapahtuvia nopeisiin reaktioihin perustuvia muistipelejä. Ymmärrän toki sen, että joskus tuollainenkin on mielenkiintoista, mutta kun ei paljon muuta ole viime aikojen haastavien pelien haasteista löytynyt, niin ainakin itseäni on alkanut varsin paljon tämä tendenssi ärsyttämään. Ja mitä olen kuullut Hollow Knightinkin haasteista (ainakin pomotaisteluissa), niin samaa taitaa olla tässäkin tiedossa vähän joka puolella.
Eteenpäin tulen varmaankin edelleen peliä jatkamaan, kun tuon hornetin sentään pääsin aika monen yrityksen jälkeen sitten lopulta, ja pari helpompaa bossia vielä sen jälkeen. Sellaisena välipalapelinä tämä nyt itselleni toimii. Ihan valtavaa koukkua ei ainakaan vielä ole päässyt muodostumaan, mutta jonkinlainen varmaan kuitenkin. Tällä hetkellä pelailen aika monenlaisia pelejä tavallaan yhtäaikaisesti (vuoronperään fiiliksien mukaan vaihdellen, kun juuri nyt ei mikään täysin koukuta), minkä lomaan sopii ihan hyvin fiiliksen mukaan tämäkin peli.