Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Hollow Knight

JTahti sanoi:
Jess!! Läpi meni.
hollowknight_20210215usjum.png


Tilastojen mukaan läpipeluuseen meni 33 tuntia ja netistä kaivettujen tietojen mukaan tuo on vain perusläpipeluu. Paikkojen nuohoojille on tiedossa hienompi loppu.
hollowknight_202102152hjxu.png
Klikkaa laajentaaksesi...

Muista suorittaa se pomorushi missä kaikki tulee putkeen ja pari extraa vielä päälle. Sen opetteluun menee toinen 33 tuntia.
 
robi123 sanoi:
Muista suorittaa se pomorushi missä kaikki tulee putkeen ja pari extraa vielä päälle. Sen opetteluun menee toinen 33 tuntia.
Klikkaa laajentaaksesi...
Se viimeinen dlc on jo liikaa. Tosiaan viimeinen Pantheon sisältää 46 bossia putkeen. Täydelliseen läpäisyyn sekin pitäisi pelata kaikki neljä bindingiä päällä. Yksi laskee sun tekemää vahinkoa 80%, yksi laskee elämät neljää, yksi vähentää soulin saamista ja viimeinen poistaa käytöstä kaikki charmit .
 
JTahti sanoi:
Jess!! Läpi meni.
Klikkaa laajentaaksesi...
Onneaponnea, yksi männävuosien parhaista metroidvanioista (ellei paras, omasta mielestä ainakin) on sitten koettu!

Sinne tosiaan jää vaikka kuinka paljon varmasti koluttavaa, kerättävää ja tapeltavaa, mutta itsekin olen vähän sitä mieltä, että osa menee haasteen puolesta jo vähän yli. Eikä edes ihan vähän.

Se tarinan viimeinen pomo oli kyllä mainio, etenkin sen lopussa oli itsellä energiat ihan lopussa ja pelko hanurissa. Mutta kun meni läpi, niin oli kyllä hieno fiilinki.
 
Meni täälläkin vihdoin läpi. Olin ensimmäiset trophyt ansainnut 2018 ja peli oli sitten jostain syystä vaan jäänyt taka-alalle. Keräsin vielä kaikki grubit ja charmit, mutta true ending saa jäädä kyllä saavuttamatta. Luulen että siihen ei taidot eikä varsinkaan hermot riitä. Hieno peli, eikä voi sanoa, että peli olisi jotenkin epäreilu. Ihan omaa paskuuttaan tässä kuolee.

En voisi kuvitella pelaavani White Palacea ilman Hiveblood charmia. Meni lähemmäs tunti sen paikan läpäisyyn. Omat taidot oli ainakin koetuksella.
 
Koska Silksong antaa odotuttaa itseään hamaan tulevaisuuteen, niin päätin tässä aloittaa Hollow Knightin alusta. Ja että tää on yhä hyvä. Heittämällä paras metroidvania, jota on tullut ikinä pelattua. Hahmon kontrollit, mahtavat pomot ja koko maailman rakenne ja tunnelma on aivan omaa luokkaansa. Nyt tietty uusiksi pelatessa monet maailman mysteereistä on jo selvillä, mutta yllättävän paljon asioita on tässä vuosien varrella ehtinyt unohtuakin.

Kumpa se Silksong vihdoin tulisi tänä vuonna. On oikeastikin ollut yksi odotetuimmista peleistä mulle jo vuodesta 2019, kun sen pelattavaa demo näytettiin e3:ssa. Ihan hullua että tuolloin oli jo pelattava demo tarjolla ja siitä on kulunut kohta jo 4 vuotta eikä peli ole vieläkään ulkona. Toivottavasti tarkoittaa vaan sitä että hiovat loppuun asti pelin samaan laatuun kuin Hollow Knightinkin eikä sitä, että peli ei koskaan tule ulos…
 
Jee. sain vihdoin läpi tässä pelissä Path of Pain:in. Kokeilin sitä myös ekan läpipelun jälkeen, mutta silloin luovutin. Nyt monen, monen, monen yrityksen jälkeen kuitenkin viimein onnistui tällä uudella läpipeluukerralla. Ei kyllä White Palacen perusreitti tunnu miltään tuon jälkeen :D Onneksi tuossa on sentään käytännössä ääretön määrä healausta tarjolla, koska muuten ei olisi kyllä onnistunut.

Katsotaan saanko tällä pelikerralla kaadettua myös Nightmare King Grimmin ja viimeisen Colosseum-taiston. Niissä en silloin ekalla pelikerralla vuosia sitten myöskään onnistunut. Godhomen jätän ihan suosiolla itseäni paremmille pelaajille, mutta nämä muut pelin sisällöt olisi kyllä kiva saada vihdoin kaikki suoritettua.
 
Ja nyt on Hollow Knight pelattu läpi 108% prosentein (eli kaikki muu sisältö paitsi godhome). Aikaa tähän meni 45h. Sain kuin sainkin tällä kertaa voitettua aiemmin kesken jääneet haasteet eli viimeisen Colosseum taiston, nightmare king Grimmin ja paremman lopun saamiseen vaaditun viimeisen pomon (+ se aiemmin hehkuttamaan tasohyppyosuus Path of Pain, jonka hakkaamisesta olen niin ylpeä)

Näistä loppujenlopuksi ehkä haastavammaksi saavuttaa osoittautui tuo Colosseum taisto ihan vaan pituutensa vuoksi: pääsin lähes poikkeuksetta aina melko loppupuolelle asti taistoa ennen häviämistä ja siksi jokainen yritys vaati paljon aikaa. Tämän kanssa meinasi oikeasti jo välillä iskee turhautuminen yhden tietyn kohdan ansiosta, joka vaan tuntui lähes epäreilulta asettelunsa takia: lattia oli täynnä piikkiä eli seinillä ja hyppien piti selvitä ja väistellä ja hakata vihuja. Tämä vielä ok, mutta sitten lopuksi vielä tuo hyppelytilakin meni korkeussuunnassa niin matalaksi ettei vihollisia oikein pystynyt mitenkään väistämään ja niiden lyöntikin oli vaikeaa, kun maassa oli piikit vastassa. Lopulta jotenkin pääsin tän ohi taikoja vihollisiin peräperää iskemällä.

Hauskin ja itse varsinaisen taiston sisältönä haastavin taas oli tuo painajaiskuningas grimm: oman kehittymisen tämän kanssa huomasi niin selvästi, kun ekojen kertojen välittömistä kuolemista alkoi päästä etenemään tilanteeseen, jossa ei ota lähes ollenkaan osumaa. Vaati kyllä kymmenittäin yrityksiä, että tämä kehitys tapahtui.

Loppupomokin oli ok, mutta sen kanssa oli ärsyttävä, että joka yrityksen kanssa piti ensin hakata se huonomman lopun pomo ennenkuin pääsi yrittämään tätä varsinaista loppupomoa. No ainakin tuli toisiksi vika pomo niin tutuksi, että sen kaataminen alkoi tuntua lasten leikiltä.

Tulisipa se Silksong pian, että pääsisi nauttimaan Team Cherryn uuden pelitaideteoksen parissa vietetystä ajasta mahdollisimman nopeasti.
 
Viimeksi muokattu:
Silksong ilmestyy sittenkin oikeasti! Syyskuun 4. päivä on jo julkaisu. Vielä ei tietoa tuleeko tuolloin myös fyysinen versio tarjolle, mutta toivottavasti.
Tiedän mitä pelaan syyskuun :)
 
Silksong 2 viikon päästä. Pitää varmaan sitä ekaa osaa pelata taas. Muistaakseni kokeilin joskus ja ei oikeen lähteny, jos antais uuden mahiksen.

 
Itse koin ekan aika turhauttavana kun ei enää vanhemmiten reaktiot niin hyvin pelaa vaikka taidetyyli ja tunnelma olikin loistava mutta vähän liian vaikea itselle kun ei enää jaksa tarkkaan opetella esim pomojen liikkeitä. Ja pelattavuus oli jotenkin sellainen ihmeellisen kankea vaikka se ei sitä varmasti muille ehkä ole että ei vaan sopinut itselle vaikka olisin kyllä halunnut paljonkin tykätä
 
Hieman olen jatkanut tätä eteenpäin viime päivinä, ja on se kyllä todettava, että sen verran olen pelille lämmennyt, että kyllä tämä ihan parhaita pelaamiani metroidvanioita varmaankin on. Toki se ei mikään valtava kehu vielä sinänsä välttämättä ole, koska en ole kyseisen peligenren faneja ylipäätään.

Hahmon ohjaaminen on ehdottomasti itselleni pelin parhaita puolia. Piirrostyyliäkin olen alkanut paremmin sietämään, vaikka ei se varsinaista minulle mielekästä tyyliä olekaan. Pientä vaihtelua on ympäristöissäkin ollut, mutta vähän liian synkkää ja tummaa on silti ollut vielä omaan makuuni. Tuollaista se kuitenkin väistämättä lienee, kun peli tapahtuu käytännössä maanalaisissa ympäristöissä jatkuvasti. Itselleni ovat kuitenkin yleensä enemmän mieleen ainakin ajoittain enemmän väriä sisältävät pelit, joten siinä tuskin asetelma paranee pelin edetessä.

Varmaankin varsin alussa olen vielä, ja nyt tulikin ensimmäinen oikeasti varsin vaikean oloinen bossi, eli hornet vastaan. Oli aika ärsyttävä bossitaistelu, kun oli tuollainen ADHD-hippa-muistipeli, jonka sorttisia alkavat nykyajan haastavat pelit olemaan aivan liikaa pullollaan. Ihan niinkuin ainoa tapa tehdä peleihin haastavuutta olisi pelkästään tekemällä peleistä aina vaan nopeammin tapahtuvia nopeisiin reaktioihin perustuvia muistipelejä. Ymmärrän toki sen, että joskus tuollainenkin on mielenkiintoista, mutta kun ei paljon muuta ole viime aikojen haastavien pelien haasteista löytynyt, niin ainakin itseäni on alkanut varsin paljon tämä tendenssi ärsyttämään. Ja mitä olen kuullut Hollow Knightinkin haasteista (ainakin pomotaisteluissa), niin samaa taitaa olla tässäkin tiedossa vähän joka puolella.

Eteenpäin tulen varmaankin edelleen peliä jatkamaan, kun tuon hornetin sentään pääsin aika monen yrityksen jälkeen sitten lopulta, ja pari helpompaa bossia vielä sen jälkeen. Sellaisena välipalapelinä tämä nyt itselleni toimii. Ihan valtavaa koukkua ei ainakaan vielä ole päässyt muodostumaan, mutta jonkinlainen varmaan kuitenkin. Tällä hetkellä pelailen aika monenlaisia pelejä tavallaan yhtäaikaisesti (vuoronperään fiiliksien mukaan vaihdellen, kun juuri nyt ei mikään täysin koukuta), minkä lomaan sopii ihan hyvin fiiliksen mukaan tämäkin peli.
 
Viimeksi muokattu:
Aloitin tämän peluun vasta nyt, muistin että minullahan on tämä Switchille ja tämä jäi aikoinaan aloittamatta kun tuli Grimeä, salt & sanctuaryä ja muita metroidvanioita eteen.

Kelpo pelihän tämä on, en osaa sanoa miksi tämä jäi näistä viimeiseksi. Välissä vain kontrollit ovat hyvin vaikeat mutta muuten lajityyppinsä edustaja.

Switchillä grafiikat ovat nätit, eihän tässä mitään realistista grafiikka ole, mutta tunnelmallista kyllä ja peli pyörii sulavasti.
 
Tämä jäi aikoinaan kesken varsin nopeasti, mutta nyt kun poika innostui tätä pelaamaan niin itsekin tullut parin viikon aikana ~20 tuntia pelattua ja onhan tämä aivan jäätävän kova peli. Helpommalta myös tuntuu selvästi kuin Silksong, joka sekin itse asiassa odottaisi loppuun pelaamista. Ehkä joku päivä tulee sitäkin jatkettua.
 
Subi sanoi:
Tämä jäi aikoinaan kesken varsin nopeasti, mutta nyt kun poika innostui tätä pelaamaan niin itsekin tullut parin viikon aikana ~20 tuntia pelattua ja onhan tämä aivan jäätävän kova peli. Helpommalta myös tuntuu selvästi kuin Silksong, joka sekin itse asiassa odottaisi loppuun pelaamista. Ehkä joku päivä tulee sitäkin jatkettua.
Klikkaa laajentaaksesi...
Varmaan lähelle puolta väliä tuli tätä pelattua (voi olla toki vasta neljäsosakin, enpä tiedä), mutta jäi siihen kesken, kun alkoi tulla niitä jotain rukoilijasirkkoja, ja oli niiden joku bossi, jossa niitä hyökkäili eri puolilta. Meni sen verran hektiseksi muistipelihommaksi, että oma intoni loppui siihen. Siihen asti peli oli tuntunut paremmalta, kuin ensimmäisen kokeilun jälkeen aikoinaan. Silloinhan lopetin heti alkuunsa, kun pelissä ei tuntunut olevan itselleni oikein mitään hyvää.

Myöhemmin kun pelin pariin palasin, niin tietynlainen kiinnostus heräsi, ja tosiaan pelasin pikkuhiljaa pelin tuonne rukoilijasirkkoihin asti. Se tuntui kuitenkin niin ärsyttävältä bossitaistelulta, että saattaa olla, ettei motia enää riitä sitä yrittää koskaan päästä. Saa nähdä. Joka tapauksessa juuri tuollaiset nopeuteen perustuvat muistipelinomaiset jutut ovat itselleni täyttä myrkkyä peleissä, joten siihen saattoi se lyhyt lentoni Hollow Knightissa ehkä katketa.
 
Viimeksi muokattu:
Ippenator sanoi:
Varmaan lähelle puolta väliä tuli tätä pelattua (voi olla toki vasta neljäsosakin, enpä tiedä), mutta jäi siihen kesken, kun alkoi tulla niitä jotain rukoilijasirkkoja, ja oli niiden joku bossi, jossa niitä hyökkäili eri puolilta. Meni sen verran hektiseksi muistipelihommaksi, että oma intoni loppui siihen. Siihen asti peli oli tuntunut paremmalta, kuin ensimmäisen kokeilun jälkeen aikoinaan. Silloinhan lopetin heti alkuunsa, kun pelissä ei tuntunut olevan itselleni oikein mitään hyvää.

Myöhemmin kun pelin pariin palasin, niin tietynlainen kiinnostus heräsi, ja tosiaan pelasin pikkuhiljaa pelin tuonne rukoilijasirkkoihin asti. Se tuntui kuitenkin niin ärsyttävältä bossitaistelulta, että saattaa olla, ettei kotia enää riitä sitä yrittää koskaan päästä. Saa nähdä. Joka tapauksessa juuri tuollaiset nopeuteen perustuvat muistipelinomaiset jutut ovat itselleni täyttä myrkkyä peleissä, joten siihen saattoi se lyhyt lentoni Hollow Knightissa ehkä katketa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Onhan näiden 2d pelien ongelma siinä, että sen haasteen tuomisen keinot on rajallisempia kuin 3d peleissä. Varsinkin jos haluaa vaihtelua tuoda pelaajalle. Muistan et tuo kyseinen bossi tuntui varsin ärsyttävältä itsellekin, mutta tais mennä lopulta aika vähillä yrityksillä kun dashas joka lyönnin jälkeen heti. Ei kuulu missään tapauksessa omiinkaan suosikkeihin tuollainen hektinen taistelu, missä vihut vielä kestävät turhan paljon iskuja. Enkä tosin muutenkaan tykkää missään peleissä bosseista, joita on enemmän kuin yksi kerrallaan vastassa.

Hieman siihen liittyen olen huomannut tässä eron poikani kanssa, joka sitkeästi (joskin vahvasti kiroillen) menee väkisin eteenpäin, kun taas itsellä varsin nopeasti tulee mieleen tulla myöhemmin vahvempana takaisin, jos vaan hiukankin on muualla vielä tutkittavaa jäljellä :D
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom