Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Ikivihreät musiikkilöydöt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kovalchuk
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vastaus: Ikivihreät musiikkilöydöt

Cyber People - Void Vision - 1984
Doctor's Cat - Feel the Drive - 1983
Casco - Cybernetic Love - 1983
Esavu - Spelling Love - 1983

[video=youtube;cKjsTlxf80k]https://www.youtube.com/watch?v=cKjsTlxf80k[/video]
[video=youtube;dCsM1Am7xOM]https://www.youtube.com/watch?v=dCsM1Am7xOM[/video]
[video=youtube;c6x5vyWpw-Q]https://www.youtube.com/watch?v=c6x5vyWpw-Q[/video]
[video=youtube;g-rEu0tMsRE]https://www.youtube.com/watch?v=g-rEu0tMsRE[/video]
 
Vastaus: Ikivihreät musiikkilöydöt

Alexandra - Doom Doom Down Down - 1991
Chimo Bayo - Asi Me Gusta A Mi - 1991
T99 - Anasthasia - 1991
Ben8 DJ's Team - You Don't Love Me (No No No) - 1994
[video=youtube;qO01xbnwbtE]https://www.youtube.com/watch?v=qO01xbnwbtE[/video]
[video=youtube;U3b3Y_n81rk]https://www.youtube.com/watch?v=U3b3Y_n81rk[/video]
[video=youtube;8XgSmhbRi-I]https://www.youtube.com/watch?v=8XgSmhbRi-I[/video]
[video=youtube;Mz2Iptez30Y]https://www.youtube.com/watch?v=Mz2Iptez30Y[/video]
 
Vastaus: Ikivihreät musiikkilöydöt

Stephy Martini - Fever Of Love - 2009
Nuage - I'm Gonna Carry On - 2006
Nathalie - Minimal Love - 2015
Go Go Girls - I Wanna Be Fat - 2005
Hinoi Team - I'm Gonna Carry On - 2006

[video=youtube;kYZ8MU-8jW0]https://www.youtube.com/watch?v=kYZ8MU-8jW0[/video]
[video=youtube;pOUHcAFmdzY]https://www.youtube.com/watch?v=pOUHcAFmdzY[/video]
[video=youtube;-RWEtM475ow]https://www.youtube.com/watch?v=-RWEtM475ow[/video]
[video=youtube;MKsXlWbVJtc]https://www.youtube.com/watch?v=MKsXlWbVJtc[/video]
[video=youtube;cJeaGQ2sKhM]https://www.youtube.com/watch?v=cJeaGQ2sKhM[/video]
 
Vastaus: Ikivihreät musiikkilöydöt

Voiko noin 10 vuotta vanhoja biisejä sanoa jo ikivihreiksi? :D
 
Vastaus: Ikivihreät musiikkilöydöt

Tulevaisuuden ikivihreiksi ainakin eurobeat genressä. Sen verran vähän tehdään kyseistä musiikkia että siitä voi aika nopeasti todeta mitkä on parhaimmistoa eli ikivihreitä.
 
Vastaus: Ikivihreät musiikkilöydöt

Risqué ‎– Starlight - 1982
Fantastique ‎– Maria No Mas - 1982
Здравствуй, Песня ‎– Марафон (Zdravstvuj Pesnya - Marathon) - 1983
Modern Rocketry ‎– Deeper N Deeper - 1987
Twinkle ‎– Hello - 1989

[video=youtube;_WJA8a0OAD0]https://www.youtube.com/watch?v=_WJA8a0OAD0[/video]
[video=youtube;rqirPnkM95I]https://www.youtube.com/watch?v=rqirPnkM95I[/video]
[video=youtube;dkqoFrfeJDs]https://www.youtube.com/watch?v=dkqoFrfeJDs[/video]
[video=youtube;Ga2NOlK867g]https://www.youtube.com/watch?v=Ga2NOlK867g[/video]
[video=youtube;4UFLC5U6y2g]https://www.youtube.com/watch?v=4UFLC5U6y2g[/video]
 
Tämmöinen tuli vastaan, kun satuin kuuntelemaan GTA-pelien soundtrackejä :D GTA: Vice Cityn fanit varmaan muistavat...

 
B.W.H - Stop 1983
Valerie Dore - Get Closer 1984
Mandy - Positive Reaction 1987
Kate Bush - Running Up That Hill 1985
Biba - Top Model 1986





 
RIP Phil Lynott ja Gary Moore :( Tässä biisissä on vaan sitä jotain, jokaisessa versiossa. Metallica teki aikoinaan tästä varsin toimivan raskaamman version, Gary Moore on aikanaan tätä soitellut myös omaan tyyliinsä, mutta alkuperäinen Thin Lizzy on tietysti se alkuperäinen.



Ja kun Gary Mooresta tuli puhe, niin olisikohan tämä se paras liveveto Over The Hills And Far Awaysta koskaan? Aika lähellä ollaan ainakin...

 
Tänään on ollut jostain syystä vähän melankolinen päivä. Sitten tuli vielä tubessa vastaan seuraava biisi, niin tuli vieläkin melankolisempaa. Kaikenlaisia muistoja menneiltä ajoilta, iloisia ja surullisia.

Alkuperäinen kappale brittibändi Badfingerin käsialaa(Pete Ham ja Tom Evans) ja levytetty 1970. Monia monia levytyksiä ja covereita. Tunnetuin suomiversio kuuluu Ressu Redfordille nimellä Älä Mee. Jostain syystä tämä vuoden -94 versio Mariah Careyltä kolahti tänään aika kovaa.



Eikä tämä liveversiokaan ole ollenkaan huono.

 
Viimeksi muokattu:
Perhanan Radio Aalto, kun antoi eilen automatkalla oikein kunnon "korvamadon"! Disturbedin coveri Simon and Garfunkelin alkuperäisklassikosta The Sound Of Silence. Sitä on varmaan tullut vanhaksi, kun tällaiset biisit ovat alkaneet tuntua niin tunteikkailta ja sitä huomaa kuunnellessa vaeltelevansa pitkin muistojen mantuja vuosikymmeniä vanhoihin aikoihin. Eilisilta meni aika pitkälti youtubessa kuunnellessa Disturbedin versiota, sitten Simon And Garfunkelin alkuperäistä ja siitä sitten kaikenlaisiin muihin tulkintoihin. Laitetaan nyt nuo kaksi ensimmäistä tähän muillekin.



 
The Classic Rock Show vetää eri kokoonpanoilla aika onnistuneita cover-show-esityksiä. Suosittelen tsekkaamaan koko kanavan tuotannon, mutta laitan tähän nyt pari omasta mielestä erittäin hyvää makupalaa esille. The Show Must Go On on aika hemmetin hyvin vedetty. Solistin nimi on muuten Ricardo Afonso, jos joku sitä jää ihmettelemään. Tykkään myös tuosta Beat It-tulkinnasta ja Highway Star toimii tietenkin aina.







No nyt, kun vauhtiin päästiin, niin laitetaan vielä yksi lisää. Vähän kevyempää settiä loppuun, mutta Dire Straitsin fanit varmaan osaavat arvostaa tätä. Aika hemmetin upean uskollinen alkuperäiselle versiolle noin kitaran ja pianon puolesta, laulun puolella tietenkin tulkintaa. Tämän kohdalla todellakin suosittelen varaamaan sen vartin, jotta kappaleesta saa kaiken mahdollisen irti.

 
Viimeksi muokattu:
Ennio Morriconessa on vaan sitä jotain. Hyvin voisi jopa sanoa, että herra on kaikkien aikojen paras elokuvamusiikin ja -melodioiden luoja ja säveltäjä. Huuliharppukostajaa eilen katsoessani se tuli taas kerran vahvistettua. Onhan Once Upon a Time in the West myös yksi kaikkien aikojen parhaista länkkäreistä muutenkin yhdessä Hyvien, Pahojen ja Rumien kanssa. Morricone täyttää loppuviikosta 90 vuotta.

Kaunista musiikkia, varsinkin tuo ensimmäisenä mainitun elokuvan tunnuskappale, joka saa ainakin omat silmäkulmat kostumaan. Jo kohta vuosikymmen sitten edesmennyt isäni minut aikanaan Morriconen tuotantoon lapsena tutustutti ja kyllä tuo eilinen leffa taas palautti mieleen monia asioita. Erittäin melankolinen aamu, kun noita nyt muistelee samalla, kun kuuntelee kappaleita. Tämä pimenevä märkä syksy varmaan vaikuttaa asiaan myös yhdessä Pyhäinpäivän ja sen kanssa, että isä olisi viime viikolla täyttänyt vasta 61 vuotta.





 
Viimeksi muokattu:
Fabre#4 sanoi:
Ennio Morriconessa on vaan sitä jotain. Hyvin voisi jopa sanoa, että herra on kaikkien aikojen paras elokuvamusiikin ja -melodioiden luoja ja säveltäjä. Huuliharppukostajaa eilen katsoessani se tuli taas kerran vahvistettua. Onhan Once Upon a Time in the West myös yksi kaikkien aikojen parhaista länkkäreistä muutenkin yhdessä Hyvien, Pahojen ja Rumien kanssa. Morricone täyttää loppuviikosta 90 vuotta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Lauantaina Helsingin Bio Rexissä oli 90v-synttäriteeemalla erikoisnäytösä San Sebastianin Tykit (Guns for San Sebastian) -westernistä vuodelta 1968 70mm-filmikopiona ja magneettinauhaääniraidalla. Analoginen kokemus kaikin puolin ja tuo oman elämyksensä etenkin vanhoja elokuvia katsottaessa. Leffa ei mielestäni ole Morriconen kataloogissa musiikillisesti kaikken paras, mutta elokuvana paljon harvemmin nähty, kuin tuo tunnetummat teokset. Leffassa on havaittavissa yhteyksiä Kurosawan esiin tuomiin teemoihin, joissa muukalainen nostasa yhteisön jaloilleen taistelemaan olemassa olostaan.

Morricone on tehnyt musiikkia tietysti myös paljon muihinkin elokuviin, kuin vain westerneihin, vaikkakin niistä hänet parhaiten tunnetaan. Uusin western taitaa olla Tarantino Hateful Eight.

 
Nostellaanpa ketjua ylöspäin näin 'merkkipäivän' johdosta. Tänään nimittäin tulee kuluneeksi tasan 15 vuotta Laura Braniganin kuolemasta. Branigan oli monitaitoinen nainen ja työskenteli uransa aikana niin laulajana kuin myös näyttelijänä. Tämän lisäksi ennen menehtymistään aivoverivuotoon vain 52 vuotiaana hän ehti saattohoitaa myös syöpään menehtyneen aviomiehensä ja hoitaa Alzheimeria sairastunutta äitiään. Braniganin tunnetuimmiksi kappaleiksi musiikkihistoriaan jäivät 1982 levytetty versio kappaleesta Gloria ja 1984 levytetty Self Control. Jokaisen tulisi ainakin muistaa tuo jälkimmäinen. Molemmat klassikot ovat myös ilahduttaneet videopelimaailmaa sillä sekä Gloria että Self Control ovat olleet mukana GTA-sarjan Vice City osissa. Lisäksi Gloria oli myös mukana MGS: Phantom Painissa.



 
Fabre#4 sanoi:
Nostellaanpa ketjua ylöspäin näin 'merkkipäivän' johdosta. Tänään nimittäin tulee kuluneeksi tasan 15 vuotta Laura Braniganin kuolemasta. Branigan oli monitaitoinen nainen ja työskenteli uransa aikana niin laulajana kuin myös näyttelijänä. Tämän lisäksi ennen menehtymistään aivoverivuotoon vain 52 vuotiaana hän ehti saattohoitaa myös syöpään menehtyneen aviomiehensä ja hoitaa Alzheimeria sairastunutta äitiään. Braniganin tunnetuimmiksi kappaleiksi musiikkihistoriaan jäivät 1982 levytetty versio kappaleesta Gloria ja 1984 levytetty Self Control. Jokaisen tulisi ainakin muistaa tuo jälkimmäinen. Molemmat klassikot ovat myös ilahduttaneet videopelimaailmaa sillä sekä Gloria että Self Control ovat olleet mukana GTA-sarjan Vice City osissa. Lisäksi Gloria oli myös mukana MGS: Phantom Painissa.



Klikkaa laajentaaksesi...

Self Control on yksi omista kaikkien aikojen suosikkibiiseistä. Ja Gloriahan tuli tutuksi myös St Louis Bluesin "voittolauluna" menneellä kaudella.
 
Roxetten Marie Fredriksson tosiaan menehtyi maanantaina 61 vuoden iässä pitkään käydyn syöpätaistelun ja sen aiheuttamien komplikaatioiden jälkeen. Suru-uutinen itsellenikin, koska olin itse jäänyt siihen käsitykseen, että hän taistelunsa voitti, kun Roxette-duo teki paluun lavoillekin tuossa vuosikymmenen vaihteessa. Silloinen työkaveri oli duon kovakin fani ja sitä kautta tieto omiin korviinikin aikanaan kantautui.

Omastakin levyhyllystä löytyy heidän kokoelmansa ja YouTube on mukavasti koostanut listan noista biiseistä, joten laitanpa sen nyt tähän. Ne, jotka olivat 90-luvulla koululaisia, muistanevat varmaan näistä montakin. Meidän tunneilla nämä soivat aika useinkin. Näiden biisien kautta kepeitä multia Marielle!

 
Tämän nyt voi kategorioida vain osittain "löydöksi", koska Kim Wilden Cambodia oli toki ennestään itselle tuttu ja on varmasti monelle muullekin vähänkään vanhemmalle foorumin jäsenelle. Jostain syystä olin kuitenkin tästä ikivihreästä vuonna 1981 levytetystä melankolisen surumielisestä syntetisaattori-pop-klassikosta kuullut aina vain "single version", joka on radiosoiton ja laulun takia typistetty vajaaseen 4 minuuttiin. Alkuperäinen albumiversio sisälsi kuitenkin materiaalia melkein tuplaten, kun kappaleeseen kuuluu myös Reprise-niminen instrumentaaliosuus, joka tunnetumpaa osaa mukaillen sisältää ainakin omiin korviin aavistuksen surumielisen ja melankolisen soundin. Vaikka Kimin upeaa ääntä ei loppuosuudessa kuullakaan, niin soundi sopii silti hitin jatkoksi todella hyvin.

 
Perjantai-iltaan hieman Kuunvalon Varjoa vuodelta 1998. Kyseessähän on siis tietenkin musiikin monitaitolegenda Mike Oldfieldin sävellys ja tuotos alunperin vuodelta 1983. Kappaleen alkuperäinen solisti oli tietenkin Maggie Reilly. Tässä versiossa laulalajana toimi kuitenkin Helen "Pepsi" Demacque. Solistin puolesta erittäin hyvä esitys, vaikkei mielestäni ihan alkuperäisen tasoinen olekaan. Huomionarvoista tässä live-versiossa on erityisesti Oldfieldin upea kitarointi ja kaksi sooloa.

 
Ketju uudelle sivulle uusin kujein. Journey on sellainen bändi, jota sietäisi itsekin kuunnella vähän useammin. Steve Perry on kyllä sellainen ikoninen solisti, että eihän tuota ääntä voi kuin ihailla. Uniikki kertakaikkiaan. Seuraavassa vuodelta 1981 muutama upea veto, Wheel In The Sky ja Don't Stop Believin' olkaa hyvä.



 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom