Nisupulla
Jäsen / [FL]
Vastaus: inFamous: Second Son
Lopputekstit valuvat parhaillaan taustalla. Takana on kertomus erillaisuudesta keskuudessamme. Kuinka paljon annamme sille tilaa vai annammeko? Ei mitään elämää suurempaa, mutta paikoin jopa oikein viihdyttävää. Päähahmot sopivat rooleihinsa ja kun puheet on tekstitetty suomeksi, pysyy niissäkin mukana kaiken aikaa. Juonenkäänteissä annetaan pelaajalle valta valita "hyvän ja pahan väliltä".
Kontrollit ovat yksinkertaisen helpot omaksua. Sieltä tulee mm. syöksy aina ympyrästä, riippumatta mikä voima on käytössä. Eeppiset mittasuhteet helposti tavoittavissa pomotaisteluissa tämä on tärkeää. Ohjaus ei missään vaiheessa hyppää siis silmille. Kaikki pelaa suoraan selkärangasta. Yhden käden sormilla voidaan laskea ne kerrat kun hahmo takertui väärässä kohtaa roikkumaan. Liikkuminen kaupunkimiljöössä on hyvin jouhevaa.
Graafisesta loistosta on ketjussa mainittu useasti. Itselle nextgen-näyttöjä tuli jo Killzonen puolelta. Siellä samoin kuin täällä on selkeä ero entiseen konsolipolveen repäisty ammottavan isoksi railoksi. Valoefektit hämmästyttävät. Samoin tekee ruudunpäivityksen hyvä taso.
Syksyn ruskan väreihin pukeutuneesta Seattlestä ei ollut kiire pois. Vedin pelin läpi hyviksenä täydet 100% ja aikaa tähän meni arviolta 21 tuntia. Vaikeustasolla normaali. Riittävän pitkä. Sivutehtävät toistavat itseään, niissä olisi voinut olla enemmän vaihtelua. Musiikki olisi voinut vahvemmin olla esillä grungen kotikaupungissa. Mikä olisi ollutkaan hienompaa kuin Nirvanan biisien temmossa tuottaa yleistä härdelliä. Pahiksen rooli vielä vetämättä. Ehkä tämä hetki tulee siellä koettua.
Erinomainen pipo päässä vedetty parkour-rymistely supervoimilla.
8 1/2
Lopputekstit valuvat parhaillaan taustalla. Takana on kertomus erillaisuudesta keskuudessamme. Kuinka paljon annamme sille tilaa vai annammeko? Ei mitään elämää suurempaa, mutta paikoin jopa oikein viihdyttävää. Päähahmot sopivat rooleihinsa ja kun puheet on tekstitetty suomeksi, pysyy niissäkin mukana kaiken aikaa. Juonenkäänteissä annetaan pelaajalle valta valita "hyvän ja pahan väliltä".
Kontrollit ovat yksinkertaisen helpot omaksua. Sieltä tulee mm. syöksy aina ympyrästä, riippumatta mikä voima on käytössä. Eeppiset mittasuhteet helposti tavoittavissa pomotaisteluissa tämä on tärkeää. Ohjaus ei missään vaiheessa hyppää siis silmille. Kaikki pelaa suoraan selkärangasta. Yhden käden sormilla voidaan laskea ne kerrat kun hahmo takertui väärässä kohtaa roikkumaan. Liikkuminen kaupunkimiljöössä on hyvin jouhevaa.
Graafisesta loistosta on ketjussa mainittu useasti. Itselle nextgen-näyttöjä tuli jo Killzonen puolelta. Siellä samoin kuin täällä on selkeä ero entiseen konsolipolveen repäisty ammottavan isoksi railoksi. Valoefektit hämmästyttävät. Samoin tekee ruudunpäivityksen hyvä taso.
Syksyn ruskan väreihin pukeutuneesta Seattlestä ei ollut kiire pois. Vedin pelin läpi hyviksenä täydet 100% ja aikaa tähän meni arviolta 21 tuntia. Vaikeustasolla normaali. Riittävän pitkä. Sivutehtävät toistavat itseään, niissä olisi voinut olla enemmän vaihtelua. Musiikki olisi voinut vahvemmin olla esillä grungen kotikaupungissa. Mikä olisi ollutkaan hienompaa kuin Nirvanan biisien temmossa tuottaa yleistä härdelliä. Pahiksen rooli vielä vetämättä. Ehkä tämä hetki tulee siellä koettua.
Erinomainen pipo päässä vedetty parkour-rymistely supervoimilla.
8 1/2