Kaks viimeisen +5 vuoden ylivoimaisesti parasta AAA-peliä tässä, mutta minkäs sille mahtaa ettei jengi snaijaa
Hauskasti näkyy erilaiset maut tässäkin topikissa.
Meinasin itse asiassa jo ennen tätä lausettasi vastata että hirveä lista pelejä, jotka itselläni on pelattu ja sitten heität vielä tietenkin loppukaneetiksi että juuri nuo kaksi, jotka ei innostaneet (mutta en silti jättänyt kesken) onkin parasta koskaan
Mutta mielipiteitä nämä. Ehkä tuo "ei snaijaa" vain tympii. Makuasioita ne on eikä sitä ettei ymmärrä
Death Stranding on sellainen että en suosittelisi kenellekään pelattavaksi jos kysyy että "mitä pelaisi seuraavaksi" mutta itselleni sanoisin että se kannattaa kokea koska on niin erikoinen. Ei niinkään sen vuoksi että oli hauska/hyvä pelata/pelillisesti (vaikka toimivia pelimekaniikkoja onkin täynnä) mutta sellainen "kokemus" että ihan ok kokea.
Breath of the Wild taas on sellainen että jos olisi aikaa elää jossain pelimaailmassa kikkaillen goblinien, fysiikan, kokkailun ja muun kanssa niin varmasti nauttisi. Mutta kun ei ole tapana elää peleissä vaan pelata. Suoraan sanottuna kai "suorittaa". Sitähän se oli puhtaimmillaan: tässä on kenttä, yritä päästä läpi. Selvitä esteet ja pääse maaliin. BotW on sitä että mitään maaleja ei ole vaan siellä pitäisi vain hengailla ja välillä ehkä vahingossa tekee jotain tavoitteellisempaakin.
Eli pelimaun sijasta tuossa voi olla kyse myös siitä että millainen on pelaajana. BotWia jaksoin ylipäänsä niin pitkään sen vuoksi että se on mekaniikoiltaan ja idealtaan (eli Zelda) napakymppi omaan pelimakuuni mutta se tekemisen "turhuus" (?) ei sitten innostanut. Mikä järki jotain goblineja on hakata jos siitä ei saa mitään muuta kuin hajoavan tikun ja tukikohta on kohta taas täynnä samoja tyyppejä tai jos ei samoja, niin samoja mutta eri värisinä? Kaikki ne dungeonit ja muut, missä oli selkeä rakenne, maali ja palkinto, puuttuvat. Eli ne asiat, mitkä on minulle Zeldaa.
Ja tässä en halua muuttaa kenenkään mielipidettä vaan yrittää kertoa miksi se BotW:n "nerokkuus" ei minulle iske yhtään. Minulle se ei ole peli vaan hiekkalaatikko ja en jaksa keksiä itse tekemistä koska pelit on minulle olleet aina sitä että ne haasteet on sinne tehty valmiiksi. Oman tekemiseni keksin sitten itse pelien ulkopuolella ja luovuutta ylipäänsä saan käyttää mm. työssäni.
Onko tässä nyt sitten tarpeeksi hienoja juttuja, jotka jaksaisivat kantaa vielä yhden aarteenetsintä seikkailun, jopa ilman Nathania? Positiivista on se, että Lost Legacy ei ilmeisesti ole kovin pitkä.
Kyllä se ainakin minulle maistui mutta Unchartedit iskee muutenkin pelimakuuni hyvin lähelle napakymppiä.
Tämän voisi sanoa tosi monen pelin kohdalta, jotka itselläkin on jäänyt kesken. Jos tietäisi sellaisen "ihan ok" -tason pelin olevan sopivan lyhyt, niin se olisi helpompi aloittaa ja myöskin helpompi jaksaa taistella läpi asti. Monesti haluaisi siltä nähdä miten tarina loppuu, vaikka peli ei muuten iskekään.
Tämä on niin totta. Usein se pituus on viimeistään asia miksi ei edes huvita antaa mahdollisuutta.
+ 30v pelattu videopelejä - joko pelaan pelin loppuun tai en pelaa, mutta ajatus siitä että katsoisin minulle tuntemattomien ihmisen pelaamista kovinkaan paljoa on ollut tähän asti mahdoton. Ja taitaa sellaisena säilyä hautaan asti
Sama. Se ero tosin että jotain soulsien pelaamista on hauska katsoa jos kyseessä on aloittelija. Eikä nimenomaan vain sen tuskan takia vaan sen, kun homma alkaa sujua ja tyyppi saa onnistumisen elämyksiä. Ja tajuaa, miksi niitä pelataan
Videopelien tarinat on kuitenkin siitä itse pelaamisesta irrotettuina todella, todella harvoin mitenkään erityisen hyviä. Hyviä leffoja ja kirjoja on koluamatta niin paljon, että jos ei pelata niin käytetään aikaa vaikkapa näihin.
Totta varmasti tämä mutta minulla on sellainen "pakkomielle" että jos peli jäisi kesken niin kyllä se huonokin tarina pitää ainakin lukea tiivistyksenä jostain. Ihan täysin ei pysty jättämään siis sen osalta kesken. Ellei siis kyse ole jostain "Prinsessa varastettiin ja putkimies pelastaa sen"-tason "tarinasta", eli jotain yritystä tietenkin pitää edes olla.
