Niin. Vahvojen naisten skenaariossa itkijät ovat yleensä jokin melko pieni määrä pelaajia, siilitukkaisen lihaskimpun skenaariossa itkijät ovat jo organisaatiotason tekijöitä. Ei viihteessäkään tosiaan tarvitse olla mitään vallitsevaa tilaa, jota ei saisi rikkoa. Sehän tässä on se koko pointti. Nämä vaan on liian helppo kääntää väsyneeseen keskusteluun joistain tietyistä stereotypioista. Ei näiden linjausten (ja organisaatioiden jeesustelun) kyseenalaistaminen tarkoita automaattisesti sitä, että toivoo peleihin noita mainitsemiasi piirteitä.
Ei ollut tarkoitus sanoakaan että toivoisi jotain mainitsemistani esimerkeistä jos ei tykkää ohjenuorista ja vastaavista. Annoin vain käytännön esimerkkejä siitä, mitä se kohtaamani kritisointi yleensä on ollut.
Tarkoitus oli myös huomauttaa että yleensä noissa tapauksissa suojellaan jotain, mikä ei ole edes mitenkään erityistä, eli se on joku sieluton lihaskimppu, mikä pitäisi pelastaa. Koen kuitenkin että sieluttomasta lihaskimpustakin saa jotain parempaa vaikka tuollaisen ohjeistuksen kautta. Esim. uusissa Wolfensteineissa oli päähahmo paljon modernimpi versio lihaskimpusta kuin mitä se monessa räiskinnässä on tai ainakin on ollut.
Toinen, aika yleinen valituksen aihe on sensuuri. Rinnat on liian pienet tai alushousut ei vilku tarpeeksi minihameen alta. Millä tavalla tuo on oleellista tai tarpeellista pelihahmolle? En keksi kuin sen että hahmo on puhtaasti fanipalvelua ja objekti. Tässä on typerintä se, että se hahmo voi muuten olla ihan tyhjä taulu kunhan nuo tietyt asiat toteutuu.
Oma mielipiteeni muuten Lara Croftista on se että se oli vanhoissa peleissä tympeä Duke Nukemin (tai vastaavan lihaskimpun) naisversio. Siinä missä Duke oli lihaskimppu, oli Lara muodokas. Siinä missä Duke oli ylimielinen, on Lara myös. Todella tympeitä ja väsyttäviä hahmoja molemmat. Onneksi sentään uudemmissa Tomb Raidereissa saatiin hahmoksi enemmän oikeaa ihmistä muistuttava olento. Joskin superkestävyys (ja muut kliseet) on tietysti pelimäisesti yhä mukana.
Yleisesti ottaen minun on kuitenkin vaikea nähdä isona uhkakuvana jotain ylhäältä annettua ohjeistusta, ainakin niin kauan kuin se ei ole mikään vaatimuslista. Enkä jaksa uskoa että listaa alettaisiin orjallisesti noudattamaan tehden jotain sieluttomia hahmoja, joissa on "ruksattu" vain tietyt "boksit" eikä muuta. Ja jos sellaista tuleekin, niin tuskin samalla "panoksella" olisi parempaa hahmoa saatu ilman ohjeistustakaan.
Luottaisin että osaavat tekijät osaavat tehdä hyviä hahmoja ilmankin ohjeistusta ja huonot ei pysty siihen senkään kanssa. Tosin sen kautta voisi tietty miettiä että mikä tuon tarve sitten on? On nuo asiat minullekin aika itsestäänselviä. Ehkä siinä joku voi kehittyä ja oppia jos/kun tuosta jotain uutta hoksaa hahmoa tehdessään.
Mielestäni näissä on olemassa juuri se riski, että hahmoista tulee onttoja, kun lähtökohtaisesti tärkeintä ovat ulkoiset piirteet. Mitä vähemmän ohjenuoria ja rajoittimia luovilla ihmisillä on, sitä mielikuvituksekkaampia lopputuloksia saamme ihastella. Ja sitä minä toivon videopeleiltä (ja muultakin viihteeltä).
En kyllä kokenut että ohjeistus keskittyisi ulkoisiin piirteisiin. Toisaalta taas mikä tahansa ohjeistus on turha jos tekee vain minimit eikä oikeasti rakenna hahmoa vaan ruksaa vain ohjeistuksen asiat. Eikä siinä mielestäni ole enää ongelma ohjeistuksessa vaan tekijässä: tuskin sellaisella panoksella liikkeellä oleva saisi ilman ohjeistustakaan kummoista hahmoa aikaiseksi.
Itse olen muuten luovassa työssäni huomannut että nimenomaan rajat ruokkivat luovuutta. Ne myös innostaa, sillä kun täytyy vaikka sovittaa tietty info tiettyyn tilaan tai formaattiin, on se haaste, jossa saa/täytyy käyttää hoksottimia.
Ei ole ihme että luovien alojen kouluissa onkin usein tehtäviä, joissa on tiukat rajat tai ehdot. Eikä tarvitse katsoa kuin vaikka Yleltä lyhytelokuvia, joissa on jokin yhteinen vaatimus (aihe, esiintyvä sana/asia, tms.) ja katsoa miten erilaista kamaa on silti luovasti tehty. Yleensä ihan mahtavaa settiä.
Microsoftin oma handheld olisi todella mielenkiintoinen ajatus, sillä Series S ajaa jo eräänlaista testialustan virkaa tässä. -- En ainakaan itse pistäisi pahakseni pelailla Gears of Waria tai Haloa työmatkalla.
Makuja on tietysti monia mutta en kyllä koe että MS:llä olisi sellaista pelikattausta että kokisin käsikonsolin tarpeelliseksi. Nintendon tarjonta sitten taas ihan eri asia. Toisaalta en minä Switchiäkään käsikonsolina käytä, joten ehkä en kaipaa käsikonsolia ollenkaan ja lähinnä homma kiteytyykin siihen, että onko ylipäänsä laitteella tarpeeksi pelejä sen oston oikeutukseen.
On minulla nytkin Series X, PS5 ja Switch mutta Game Pass -tilauksen loputtua en ole koko boksia käynnistänyt. Ehkä Senua 2 tai joku voi jossain kohtaa saada virrat laitteeseen taas päälle.
Mutta ehkä yleisesti ottaen markkinoilla voisi ollakin tilaa multiplattarikäsikonsolille. Jos ei siis mitään niistä lukuisista pc-pohjaisista laitteista halua. Switch ei taas ole tehojensa puolesta paras laite multiplattareihin.