Suoraan sanoen vituttaa se, että ihmiskunta herää ongelmiin vasta kun kyseessä on se oma perse, yleensä liittyy jollain tavalla materiaan. Esimerkiksi nyt sakki boikotoi Sonya koska fyysiset levyt häviää heiltä. Löytyisipä edelleen sitä samaa intohimoa sotia, nälänhätää, ilmastonmuutosta jne. kohtaan. Siis asioita joilla on oikeasti merkitystä. Meistä on tullut materiahuoria, raha on jumala ja oma napa tärkein. Toisaalta toivon kolmatta maailmansotaa. Ehkä sitten sakki herää kuinka typeriä olemme.
En tiedä mistä tätä pitäisi lähteä käsittelemään, joten ehkä aloitan kysymyksellä:
1) Mihin ongelmiin on herätty vasta nyt? Ilmastonmuutos ja monet muut nykypäivän ongelmat on olleet tiedossa jo vuosikymmeniä ja niistä on varoiteltu. Päättäjät ja ne, jotka voisivat asialle tehdäkin, eivät vain ole kuunnelleet. Samalla normikansalle on saatu ajettu ajatus, että voidaan elää samalla tavalla ja kyllä joku hoitaa. Monet esimerkiksi kuvittelee että tekoäly olisi se vapahtaja, joka meidät pelastaa. En jaksa uskoa. Enkä usko että kovin moni muukaan, mutta sillä saa ikävät ajatukset helposti työnnettyä mielen komeroon ja jatkaa kulutusta yms.
2) Jos ongelma syntyy vaikka 8.11. niin ei siihen voi herätä 7.11. Tämä siis nyt vaikka Sonyn levyaseman ja levyjen poisjäämisen suhteen. Olisiko ihmisten pitänyt huutaa ja meuhkata etukäteen vain siksi että että joku taho saattaa jossain kohtaa tuon tehdä?
Eli totta kai asioihin pitää "herätä", jos siis kyse on oikeasti heräämisestä eikä vaikka miten ilmastonmuutoksen kanssa on tehty, eli keksitty verukkeita miksei tarvitse tehdä mitään ja miksei äärisäät ja muut ole ilmastonmuutosta ja miten on ennenkin ilmasto vaihdellut. Viime aikoina on monet omissakin tutuissa todenneet että ei ole enää normaalia säätä ja tajunneet, että se takapihan sää ei ole sama asia kuin ilmasto, jolloin ne "kyllä meillä oli ihan normaali kesä"-typeryydet on vähentyneet.
3) Ihminen on lajina laiska. Siksi on keksitty monet keksinnöt. Ei sitä kiinnosta setviä ongelmia, ennen kuin ne on omalla takapihalla. Ikävä kyllä. Siihen päälle että ihminen on myös helvetin ahne ja osaa varsinkin sen vuoksi olla myös suoraan sanottuna paha. Siitä kertoo jo se, miten muita lokeroidaan ja demonisoidaan, jotta saadaan sitä eripuraa ja sotaa pidettyä yllä.
Onhan se hiton uuvuttavaa stressata ja murehtia koko aika. Samaan aikaan itseäni jäytää viha ja katkeruus kun tuntuu ettei kukaan muu stressaa ja murehdi.
Kyllä näistä on suuret määrät huolissaan mutta huolissaan ei voi olla jatkuvasti ja joka paikassa. Arjen pitää myös pelata, lapset kasvattaa ja töissä käydä. Maailman pelastaminen varsinkin ruuhkavuosina on paljon vaadittu. Siitä huolimatta että sen kyllä pitäisi olla ykkösprioriteetti, sillä nuo muut asiat ei enää onnistu jos maailma menee entistä syvemmälle viemäriin.
Itsekin murehdin paljon ja olen taipuvainen pessimismiin. Usein se on myös ikävä kyllä ihan vain realismia.
Mutta somesta ja netistä ylipäänsä löytyy paljon ihmisiä ja yhteisöjä, joissa näistä keskustellaan ja missä näitä asioita pidetään esillä. Usein ne vain toimivat vähän niin että itselle tulee vain paska mieli kun lukee mitä kaikkea paskaa maailmassa tapahtuu ja mihin hommat on menossa.
