Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Kirby and the Forgotten Land

Tuli demoa kokeiltua ja yllätyin miten hauska ja letkeä peli on, en mikään Kirbyn ystävä ole ikinä ollut mutta tämä peli kyllä vakuutti, demon jälkeen tullut trailerikin vakuutti kun pelissä tuntuu olevan vaikka mitä hilavitkutinta ja asetta mitä Kirby voi imeskellä. Itseä ei tuo putkimaisuus häirinnyt, päinvastoin näin sen vaan positiivisena kun kameraa ei voi pyöritellä niin ei käy se 30 FPS niin silmille. Meinasin jo ostaa mutta on niin paljon pelattavaa että siirrän myöhemmäksi, mutta silti vaikutti parhaalta Nintendo tasohyppelyltä sitten Odysseyn.

Täällä tullut pelattua nyt ensimmäinen maailma(ei taso) lävitse ja aikalailla nämä samat mietteet. 30 FPS tottui tässä yllättävän nopeasti.

Onhan tämä nyt yhtä pelaamisen riemujuhlaa taas. Hymyssä suin saa olla lähes jatkuvasti kun Kirby imee kaikkea vihollisista liikennekartiohin ja limukoneisiin. En ole koskaan Kirbyn peleistä, enkä oikeastaan koko hahmosta juurikaan välittänyt, mutta tässä se vaan toimii.
Ensimmäinen maailman jälkeen aukeaa pääsy tuonne hubiin, jossa noita kykyjä pystyy päivittelemään ja näköjään lisää rakennuksia on tulossa useita sen mukaan kun peli etenee, niistä en tiedä mitä sisältävät.
Itse olen aina pitänyt Mariossa näistä "pikakentistä" joissa kilpaillaan aikaa vastaan. Kestävät yleensä 30-60sek. Tästäkin niitä löytyy, ainakin ensimmäisestä maailmasta mukavan monta. Ovat vapaaehtoisia, näistä saa niitä palikoita joita käytetään kykyjen päivittämiseen.

Peli ei tosiaan ole mikään Odyssey, enemmän tulee 3D World mieleen. Itselle maistuu tämmöinen lineaarinen oikein hyvin, joten en valita. Kentät ovat mielestäni hyvin sunniteltuja, jokaisesta löytyy jotain piilotettua kivaa. Kamera on itsellä toiminut erittäin hyvin, itseasissa yllättävän hyvin.
 
Koronaan sairastuminen tuotti peliaikaa töiltä ja nyt 100% pelistä pelattu.

Huh huh, kun viimeinen areena-taisto oli vaativa. Enpä olisi uskonut, että Kirby-pelistä ihan noin paljon haastetta saisi. Oli pakko lopulta tiputtaa pelimode siihen helpompaan vaikeustasoon ja ottaa sen lisäksi vielä amiiboja apuun, koska muuten kolikot alkoi loppumaan tuon taiston uudelleenkokeiluun. Itse taistelu oli vaikeudesta huolimatta tosi hauska, mutta mä en sitten pidä näistä "joudut maksamaan pelin sisäistä rahaa, jos et voita" -taistoista vaikempien lisäpomojen kanssa. Mielelläni voin hakata pomoa kymmeniä kertoja putkeen ja opetella sen liikkeet ja miten niitä kannattaa väistää, mutta kun pelin sisällä siitä pitää maksaa (melko paljonkin) rahaa, niin ei kiinnosta alkaa grindaamaan peruslevelejä niitä kokeilurahoja kerätäkseni. Toivoisin kovasti, että pelisuunnitelijat luopuisi näistä "maksa jos halut kokeilla uusiksi" lisäpomoista.

Mutta noin muutenkin: varsin oivallinen peli kyllä. Edelleen pidän itse enemmän vapaan kameran tasohypyistä: ilman kameran liikuttamista tuntuu välillä, että olisi puolirampa, kun on niin tottunut osan liikkumisestakin hoitamaan kameranapin kautta. Samoin yleisesti ottaen pidän enemmän avoimemmista maailmoista putkitasohyppyjen sijaan. Kameralukituksi putkitasohypyksi tämä oli kuitenkin loistava. Varmaan itseasiassa paras laatuaan, mitä olen pelannut tällaisia. Meni mun kirjoitta kiitäen ohi edellisen tän tyyppisten tasohyppyjen ykkösen eli Super Mario 3D Worldin.

Pelin maat oli tehty todella hyvin ja erottuivat toisistaan hyvin. Jokaisessa oli kivasti etsittävää ja useampaa pitikin pelata vähintään pariin kertaan, että kaiken löysi. Kirbyn kykyjen haastemaat oli hauskoja ja vaikka osassa tavoiteajan saavottaminen alkuun tuntui mahdottomalta, niin harjoittelemalla kaikki ajat tuli saavutettua. Samalla oppi Kirbyn eri kykyjen käyttöä tehokkaasti. Minipomoissa olisi ehkä saanut olla hieman enemmän valikoimaa: nyt tuntui että kokoajan hakkasi samoja minipomoja läpi. Itse pomot oli sen sijaan kivan vaihtelevia ja niissäkin oli mukavasti haastetta, jos halusi kaikki lisätehtävät niiden kohdalla saavuttaa.

Pelissä on myös aika mukavasti post-game sisältöä. Myös minipelit oli enimmäkseen kivoja. Yhden minipelin kanssa tosin meni hermot ja jätin lopulta ihan viimeisen tason siitä suorittamatta (ei vaadittu tuohon pelin 100%:iin).

Ei tämä mun vuoden peliksi pääse (Forbidden West kilpailee ihan omassa tasossaan tällä hetkellä), mutta veikkaisin tämän jonnekin top5:een yltävän. Uskoisin, että tämä on aika kiva peli myös vähemmän nuoremmalle pelaajasukupolvelle. Jos on siis pieniä pelaajia kotona, niin suosittelen kokeilemaan tätä heidän kanssaan.
 
Tämä peli on taattua Nintendo laatua. Hauskaa, rentoa ja visuaalisesti näyttävää pelattavaa, jota pelaa hymy kasvoillaan. Tämä peli todistaa ainakin itselle sen, ettei tuo 60fps ole millään lailla ratkaiseva tekijä (uskon, että aika harvalle tälläiselle kasuaalille se merkitsee juuri mitään) omalle pelikokemukselle kunhan fps pysyy tasaisena. Paikoin peli on todella näyttävä ja ei voi mitään, että mieleen tulee taas ajatus Nintendon seuraavasta konsolista ja minkälaiseen visuaaliseen antiin Nintendo sillä tulevaisuudessa pystyy.

Olisikohan tämä sellainen välivaihe Kirbylle ennen kuin hän siirtyy seuraavalla konsolilla uuteen laajaan 3-D seikkailuun? Joka tapauksessa 3-D tuo itselle Kirbyyn uutta imua.
 
Demoa testailtiin maltillisin odotuksin. Multa oli mennyt ihan ohi, että tässä on näinkin täyspainoinen co-op - ei toki ihan 100% täysverinen, mutta aika iso ero verrattuna johonkin Super Mario Odysseyyn. Ja jälkimmäisenkin kanssa oli tässä taloudessa paljon hauskaa kahdestaan.
Eli tämä lähti tilaukseen (fyysisenä versiona siksi, että uskon tämän löytävän uuteen kotiin yhden kertaläpäisyn jälkeen), saa olla sellainen peli että kumppani pelaa Kirbylla ja minä apurilla. Näitäkin mahtuu maailmaan, onneksi Nintendo toimittaa :)
Palataan kommenttien kera kunhan on päästy peliin paremmin käsiksi.
 
Sain pelattua itsekin lävitse ja alun hyvät fiilikset piti otteessaan erinomaisesti.
Jos 3D-tasoloikat kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti hankkimaan.
Mukavan kekseliäitä kenttiä ja kivasti löydettävää jokaisessa. Tuo kykyjen päivityskin osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi, kun päivitykset oikeasti muokkasivat kykyjä, eivätkä vain lisänneet esim. vahinkoa.

Ei tässä kännykällä jaksa pidempää raapustusta tehdä. Näköjään mukavasti näyttäisi olevan vielä tarinan jälkeistä sisältöäkin, niin täytyypä niihin palata vielä.

Spoilereissa sananen pelin lopusta.
Peli onnistui kyllä jonkinlaisen ennätyksen tekemään itselläni siinä, että kuinka monta kertaa luulin pelin jo loppuvan tuossa lopputaistelujen tuoksinnassa :D
 
Tuli kuunneltua ne kaikki 95 biisiä ja meni siinä yli 2.5 tuntia.
Hauskana yksityiskohtana kaikki hahmot myös hytkyy ja heiluu sitä nopeammin mitä reippaampi biisi on ja jopa bändin soittamana siinä laulua sisältävässä biisissä tulee ne lyriikat ruudulle.
 
Hyvin on maistunut tunnin-parin perusteella. Omaan makuun erittäin hyvä kompromissi tämä, että kentät ovat tällaisia 3D-"putkia" eivätkä odysseymäisiä valtavia leikkikenttiä. Tähän on oikeastaan kaksi syytä, eli 1) peliä pelataan kokemattomamman kumppanin kanssa, niin ei mene ihan kaaokseksi :D ja eritoten 2) Kirbyhan ei ole nopeudeltaan, liikeradoiltaan jne. samanlainen hahmo kuin Mario eritoten viimeisimmässä pelissään. Mielestäni tällaiset tiiviimmät kentät, joissa kuitenkin riittää paljon löydettävää ja ihmeteltävää, sopivat vaaleanpunaiselle pallerolle oikein hyvin. Isommissa kentissä salaisuudet jne. perustuisivat sitten varmaan enemmän siihen, että on pitänyt napata Kirbylle oikea kyky jostain muualta, mikä tekisi pelitemmosta helposti erilaisen?

Uskon, että tämä viihdyttää meillä hyvin loppuun asti. Pitää laittaa lisää kommenttia taas jossain vaiheessa, viimeistään kun lopputekstit rullaavat.
 
Hyvin on maistunut tunnin-parin perusteella. Omaan makuun erittäin hyvä kompromissi tämä, että kentät ovat tällaisia 3D-"putkia" eivätkä odysseymäisiä valtavia leikkikenttiä. Tähän on oikeastaan kaksi syytä, eli 1) peliä pelataan kokemattomamman kumppanin kanssa, niin ei mene ihan kaaokseksi :D ja eritoten 2) Kirbyhan ei ole nopeudeltaan, liikeradoiltaan jne. samanlainen hahmo kuin Mario eritoten viimeisimmässä pelissään. Mielestäni tällaiset tiiviimmät kentät, joissa kuitenkin riittää paljon löydettävää ja ihmeteltävää, sopivat vaaleanpunaiselle pallerolle oikein hyvin. Isommissa kentissä salaisuudet jne. perustuisivat sitten varmaan enemmän siihen, että on pitänyt napata Kirbylle oikea kyky jostain muualta, mikä tekisi pelitemmosta helposti erilaisen?

Uskon, että tämä viihdyttää meillä hyvin loppuun asti. Pitää laittaa lisää kommenttia taas jossain vaiheessa, viimeistään kun lopputekstit rullaavat.
Miten peli maistuu kaksinpelinä? Kotoa löytyisi kans innokas avopuoliso pelikaveriksi, mutta ei ole tähän lähdetty kun vain toinen hahmo voi käyttää taitoja, ennakkoasetelmana kuulostaa aika tylsältä
 
Miten peli maistuu kaksinpelinä? Kotoa löytyisi kans innokas avopuoliso pelikaveriksi, mutta ei ole tähän lähdetty kun vain toinen hahmo voi käyttää taitoja, ennakkoasetelmana kuulostaa aika tylsältä
Oikein hyvin maistuu ja on tuntunut alusta asti vähän keinotekoiselta ongelmalta tämä, että toinen pelaaja ei ole 100% sama hahmo kuin toinen. Tai siis meidän talouden näkökulmasta.
Vähän kaarrellen: Onhan meillä ollut esim. Rayman Legendsissä samat hahmot taitoineen, mutta toinen pelaajista nyt vaan sattuu olemaan useammin "kuplassa", kun on saanut osumaa. Ja esim. Donkey Kong Tropical Freezessä vähemmän kokenut pelaaja pelasi helpotuksia saavalla Funky Kongilla.
Kyllä tämä on meillä kahdestaan ihan yhtä hauskaa kuin esim. Luigi's Mansion 3 tai Captain Toad: Treasure Tracker, ehkä just siksi että vaimo nyt selkeästi ykköspelaajana ja meikäläinen "vain" apurina - joka voi kuitenkin hyppiä, taistella, etsiä aarteita jne. ihan siinä missä toinenkin. Ihan eri asia kuin vaimo apurina Mario Odysseyssä.

Tämä kaikki siis meidän näkökulmasta. Jos haluaa ehdottomasti pelin missä molemmat tekee ihan kaikkea tai selkeästi molempia tarvitaan etenemisen vuoksi niin eihän tämä mikään It Takes Two ole. Jos haluaa pelin missä molemmat pääsevät koheltamaan ja seikkailemaan ja taistelemaan ja tarpeen tullen neuvomaan toisiaan :D niin en näe syytä miksi tähän ei tarttuisi. Tai siis mä en oikeastaan näe itseäni pelaamassa tätä peliä yksin, kun tämä kaksinpeli on niin hauskaa. Vaikka sitten saisinkin ne Kirbyn paljon hehkutetut taidot käyttööni ja voisin edetä just sellaista tahtia kuin haluaisin.

edit: Jo entuudestaan pitkän jaarittelun perään ajatus, joka joko selkiyttää tai monimutkaistaa sanomaani :p Mun mielestä niin kauan kuin ei mennä split-screeninä, vaan kaikki koheltaa samalla ruudulla, on pelit aina vähän kompromissia sen suhteen että kuka tekee ja mitä ja ketä se kamera seuraa jne. Ja uusin Kirby ei tunnu tässä tapauksessa meidän taloudessa yhtään vähempää täyspainoiselta moninpeliltä kuin mainitsemani esimerkit (It Takes Twota lukuunottamatta, jossa on just omat ruudut molemmille pelaajille) tai esim. Super Mario 3D World :)
 
Viimeksi muokattu:
Itseä ei tuo putkimaisuus häirinnyt, päinvastoin näin sen vaan positiivisena kun kameraa ei voi pyöritellä niin ei käy se 30 FPS niin silmille. Meinasin jo ostaa mutta on niin paljon pelattavaa että siirrän myöhemmäksi, mutta silti vaikutti parhaalta Nintendo tasohyppelyltä sitten Odysseyn.
Samaa mieltä, putkimaisuudessa ei todellakaan mitään vikaa. Ajan hengen vastaisesti hiekkalaatikot eivät viehätä minua alkuunkaan.

Minäkin pelasin Kirbyn Discoveryn tänään loppuun bonustasoja myöten. En ole kompletionisti, joten muutamia wadorudeja jäänee kyllä metsästämättä. Tuli hinku kokea lisää laadukkaita tasohyppelyitä, joita lapsuudessa oli melkeinpä suurin osa peleistä.
 
Oikein hyvin maistuu ja on tuntunut alusta asti vähän keinotekoiselta ongelmalta tämä, että toinen pelaaja ei ole 100% sama hahmo kuin toinen. Tai siis meidän talouden näkökulmasta.
Vähän kaarrellen: Onhan meillä ollut esim. Rayman Legendsissä samat hahmot taitoineen, mutta toinen pelaajista nyt vaan sattuu olemaan useammin "kuplassa", kun on saanut osumaa. Ja esim. Donkey Kong Tropical Freezessä vähemmän kokenut pelaaja pelasi helpotuksia saavalla Funky Kongilla.
Kyllä tämä on meillä kahdestaan ihan yhtä hauskaa kuin esim. Luigi's Mansion 3 tai Captain Toad: Treasure Tracker, ehkä just siksi että vaimo nyt selkeästi ykköspelaajana ja meikäläinen "vain" apurina - joka voi kuitenkin hyppiä, taistella, etsiä aarteita jne. ihan siinä missä toinenkin. Ihan eri asia kuin vaimo apurina Mario Odysseyssä.

Tämä kaikki siis meidän näkökulmasta. Jos haluaa ehdottomasti pelin missä molemmat tekee ihan kaikkea tai selkeästi molempia tarvitaan etenemisen vuoksi niin eihän tämä mikään It Takes Two ole. Jos haluaa pelin missä molemmat pääsevät koheltamaan ja seikkailemaan ja taistelemaan ja tarpeen tullen neuvomaan toisiaan :D niin en näe syytä miksi tähän ei tarttuisi. Tai siis mä en oikeastaan näe itseäni pelaamassa tätä peliä yksin, kun tämä kaksinpeli on niin hauskaa. Vaikka sitten saisinkin ne Kirbyn paljon hehkutetut taidot käyttööni ja voisin edetä just sellaista tahtia kuin haluaisin.

edit: Jo entuudestaan pitkän jaarittelun perään ajatus, joka joko selkiyttää tai monimutkaistaa sanomaani :p Mun mielestä niin kauan kuin ei mennä split-screeninä, vaan kaikki koheltaa samalla ruudulla, on pelit aina vähän kompromissia sen suhteen että kuka tekee ja mitä ja ketä se kamera seuraa jne. Ja uusin Kirby ei tunnu tässä tapauksessa meidän taloudessa yhtään vähempää täyspainoiselta moninpeliltä kuin mainitsemani esimerkit (It Takes Twota lukuunottamatta, jossa on just omat ruudut molemmille pelaajille) tai esim. Super Mario 3D World :)
Täällä ei kyllä uponnut kaksinpelipuoli sitten lainkaan, pari maata hampaat irvessä tapeltu lävitse ja nyt tämä pinkki hubbabubbapurkkapallo on kyllä menettänyt makunsa ja löytyy roskiksen pohjalta, tai jonkun kengän pohjasta tien laitamilta. Noin niin kuin vertauskuvallisesti, todellinen paikka on kyllä pelihyllyssä pölyttyminen.

Se on hienoa, että meitä pelaajia on joka lähtöön, koska omat kokemukset on täysin päinvastaiset mitä yllä kirjoitettiin. Ja tuntuu jopa, että olisi pelattu ihan eri peliä.

Meilläkin on Raymonit, Sackboyt, It Takes Twot ynm. pelattu lävitse puolison kanssa. Ja se, että toisella pelaajalla on helpotuksia ei ole ongelma, sehän on hyvää pelisuunnittelua, koska usein pelaajat on eritasoisia. Mielestäni sekään ei ole ongelma jos toisella pelajaalla ei ole kaikkia samoja ominaisuuksia kuin toisella, mutta mielestäni tämän kohdalla puhutaan ihan eri asiasta jo, koska kakkospelaajalta viedään kaikki ne ominaisuudet, jotka tekee Kirbystä Kirbyn. Sehän on sama asia kuin pelaisi Mario Kartia siten, että kakkospelaaja katsoo vierestä kun muut ampuilee kilpiä, tykinkuulia jne ja itse saat kerätä vain kolikoita. Tai, että saat ajella muiden mukana, mutta sulla ei ole driftaus mahdollisuutta.

Eikä tämä ole edes ainoa ongelma, peli vielä pakottaa kakkospelaajan olemaan liimattuna jatkuvasti ykköspelaajan, joka teki tästä kyllä onnettoman kaksinpelitekeleen.


Tämä tuli julkaisussa ostettua, mutta jäänyt läpi pelaamatta, koska vähän tökki perusidea, jossa toinen saa kaikki ominaisuudet ja toinen on pelkkä raakalainen keihään kanssa. Olisi toivonut, että se ominaisuus ollut sitten edes klassinen miekka, tai liekki, jolloin se olisi tuntunut edes lähemmäski perinteistä vanhan ajan Kirby tekeleitä. Jopa Kirby Star Alliessa kakkospelaaja sai eri ominaisuuksia, joten koko idea vaikuttaa varsin laiskalta toteutukselta.

Annettiin kuitenkin mahdollisuus, mutta aika puuduttavaksihan tämä ratkaisu kävi hyvinkin nopeasti, koska useassa kohtaa sulla pitää olla esim. liekkitaito, että saat tehtyä jutun A, ja sitten käytyä tikkaat, jotta saat tehtyä jutun B, joten edestakas juoksentelua on täysin sama määrä kuin yksinpelinäkin, eikä kakkospelaaja voi auttaa kuin juoksemassa perässä.

Kakkospelaaja voi kuitenkin heittää keihästä, tökkiä ja jopa lentää sillä tiputellen keihäitä samaan aikaan, joten kyllä tämän taidon kanssa jaksoi vielä pelata, jos peli muuten toimisi kuin unelma, mutta ei, kun peli haluaa vääntää väkisin rautalangasta, että olet vain kakkospelaaja ja meillä ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi muodostui kamera, joka seuraa vain ykköspelaajaa.

Me ei kahden ensimmäisen maailman kohdalla koettu kertaakaan peliä toimivaksi kaksinpelinä, koska kamera on aivan liian lähellä. Yksinpelinä tämä ei ole ongelma, mutta kaksinpelinä ihan major issue, koska jos haluat etsiä aarteita niin molempien pelaajien täytyy koluta lähes samaa nurkkaa yhtä aikaa, koska jos kakkospelaaja haluaa etsiä vähänkin ylempää reunasta ja ykköspelaaja alempaa, niin kakkospelaaja teleporttaa samantien ykköspelaajan viereen. Tämä tekee aarteiden etsimisestä täyttä painajaista.

Ja tämä siis toimii vain niinpäin, että kakkospelaaja teleporttaa ykköspelaajan kylkeen kiinni. Eli jos kakkospelaaja sattuisikin löytämään tikapuut, niin saat odottaa, että ykköspelaaja lentelee paikalle.

Eikä tämä koske vain aarteiden etsimistä, vaan myös taistelua. Jos kentällä on useampi tyyppi ja molemmat ottavat omat vihollisensa niin jossain vaiheessa kun ykköspelaajaan hyppää vähän sivuunpäin karkuun, niin kakkospelaaja teleporttaa automaattisesti hänen viereensä, ja sitten kakkospelaaja saa ihmetellä, että missä helevetissä mä edes olen ja mitä mä teen tuolla :D

Tätä ongelmaa ei ollut kertaakaan esim. Sackboyssa, joka oli muuten varsin samankaltainen peli kenttäsuunnittelultaan, erona se, että kamera meni tarvittaessa taaksepäin ja kumpikin pelaaja muuttui tarvittaessa kuplaksi ja liiteli toisen pelaajan luokse, riippuen kumpi oli lähempänä aarretta/oikeaan suuntaan etenemistä.

Viimeinen silaus pöytälaatikkokomennukselle oli kuolemat; jos kakkospelaaja kuolee niin odota hetki ja palaa takaisin, mutta jos ykköspelaaja kuolee niin game over.

Tulee varmaan joskus automatkalla tämä yksin pelattua, mutta kaksinpelistä ei kyllä jäänyt mitään hyvää sanottavaa.


Ei olisi pahitteeksi, että vakiintuisi joku käytäntö, millä luokiteltaisiin millainen kaksinpeli on kyseessä, koska puolison peli-innostuksen myötä on alettu ihan etsimällä etsimään pelejä, jotka voisi kokea kaksin. Useasti pelit tehdään lähtökohtaisesti yksinpeliksi, mutta niihin ympätään kuitenkin toisinaan kaksinpelin tarra, mutta sehän ei todellakaan ole vielä laadun tae ja viimeisen vuoden aikana tullut huomattua, että kirjo on todella laaja. Jonkunlaiset kategoriat voisi vähän selkeyttää hommaa, esim.
1) "kaksin pelattava" = hahmojen ominaisuudet tasavertaiset
2) "kaksinpelin kaltainen" = hahmojen pelilliset ominaisuudet eroavat toisistaan, mutta molemmat voivat pelata
3) "kaksinpeli, jossa toinen pelaaja on sidekick" = Mario Odyssey, jossa toinen saa kunnian olla pelkkä hattu.
 
Juu no itseasiassa nyt kun peli on edennyt pidemmälle niin täällä iskenyt myös kaksinpelin rajoitukset enemmän vastaan. Edelleenkään se ominaisuuksien puuttuminen ei ole minua niin paljoa haitannut kuin voisi olettaa (koska tosiaan, sehän on vähän niinku Kirby-pelin idea). Ehkä just siksi, että ei mua Kirbyt ja Kirby ole niin kauheasti ennenkään kiinnostaneet, joten ei haittaa ilmiselvä puute tässäkään?

Mutta tuo hyyyyvin tiukka rajoitus siitä miten kauas ykköspelaajasta voi mennä on noussut alun kenttien jälkeen isommaksi haasteeksi. Ensimmäisissä kentissä pelattiin jotenkin luontevammin samalla rytmillä, mutta pelin edetessä ihmeelliset teleporttaukset sinne tänne aiheuttavat enemmän ärsytystä. Ei vieläkään niin paljoa, etteikö meillä olisi ollut ihan hauskaa tämän kanssa, mutta tosiaan kaksinpelinä tippunut kauemmas alkufiiliksistä.
 
Jonkunlaiset kategoriat voisi vähän selkeyttää hommaa, esim.
1) "kaksin pelattava" = hahmojen ominaisuudet tasavertaiset
2) "kaksinpelin kaltainen" = hahmojen pelilliset ominaisuudet eroavat toisistaan, mutta molemmat voivat pelata
3) "kaksinpeli, jossa toinen pelaaja on sidekick" = Mario Odyssey, jossa toinen saa kunnian olla pelkkä hattu.
Saattaa sisältää kaksinpelin kaltaisia ainesosia? :D

En voisi enempää olla samaa mieltä puolivillaisista kaksinpelimoodeista. Tavallaan propsit siitä että edes tehdään jotain tai on yritetty jotain uutta (eli huonomman pelaajan huomioimista) mutta kyllä nuo pääosin on aika turhia.

Minullakin on se tilanne että kun Kirbyn jossain vaiheessa ostan niin alistun itse tuohon säälipelaajan rooliin kun lapseni on jo sen verran pelaillut että en halua tämän kykyjä ja osaamista aliarvioida tuollaisella moodilla. Enkä varsinkaan halua ettei tajua koko Kirbyn ideaa kykyjen monipuolisesta käytöstä vaan että kokee sen itse ja sen kautta hoksaa asioita, käyttää luovuutta jne.

Demossa jo tuota testattiin ja isoin ärsytys tosiaan oli se rajoitettu näkyvyys ja teleporttaus toisen pelaajan luo. Melko iso kontrasti kun pelailtu viime aikoina Sackboy ja useita neljän pelaajan Mario-pelejä Switchillä. Tosin Bowser's Furyssä lapsi halusi itse olla Junior eli säälipelaajan roolissa mutta se oli ymmärrettävää kun 3D-pelit ei vielä ole niin tuttuja. Siitä toki pisteet Kirbylle että enemmän pystyn tukemaan lasta siinä kuin vaikka Bowser's Furyssä olisi voinut Juniorin roolissa.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom