Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Finish Metal Expossa julkaisi Saunakin lisää orkestereita, ja kyllä on melkoinen paluu 80- ja 90-luvulle tapahtumassa. Siis Helloweenin, Judas Priestin, Ozzyn ja Saxonin ohella on kaveriksi lyöty Doro, Accept, Cavalera Conspiracy, Tarot vetämään vuoden 1986 Spell off Iron -levyä sekä Joey Belladonna, joka Anthraxissa on vaikuttanut. Jestas mitkä pippalot tiedossa.
Sitten itse FME:hen. Ei Tampereelta jaksanut vielä alkuun lähteä, joten muutamat ekat nimet jäi tarkastamatta. MyGrain oli alun alkaenkin ensimmäinen kiinnostava, ja sitä piti mennä kuuntelemaan. Sinällänsä todella taidokasta ja menevää musiikkia, mutta aivan liian sekavaa soppaa itselleni. Biiseissä on asiaa turhankin lailla, eikä ainakaan live-tilanteessa toimineet ensikertalaiselle.
For The Imperium jäi kokonaan väliin, joten seuraava nimike olikin Triptykon. Vaikka debyytti löytyykin, niin olipahan unettava ja huono veto. Jaksoi melkein kaksi biisiä kuunnella ennen kun tuli häivyttyä myyntipisteitä tutkailemaan. Kun ei niin ei.
Timo Tolkin ja tovereiden Symfonia korkkasikin neitsyytensä seuraavaksi. Kovaa ja korkealta, tuplabasarien hakatessa ja Tolkin tiluttaessa valoakin nopeammin, niin ei voi sanoa muuta kuin että toimii. Miksaus nyt oli vähän mitä sattui, mutta hymyssä huulin tuli keikka katsottua loppuun. Kitara palasiksi vielä ennen viimeistä rallia, eli keikka oli juuri sellainen kuin pitikin.
Ja illan viimeinen esiintyjä oli Ruotsin ylpeys Sabaton. Tuskassa tuli ihmeteltyä loistavaa live-esiintymistä puolitoista vuotta sitten, ja kyllähän se taas lähti ja lujaa. Yleisö loistavasti mukana, vokalisti Brodenin karisma, bändin soittovarmuus sekä varma settilista takasivat upean vedon. Ylittikö Tuskan vedon, en tiedä. Mutta yhtä kaikki varmaankin voisi jo sanoa vuoden keikaksi.
Ja vielä loppuun perinteinen FME-jatko, eli ajomatka takaisin kotiin. Ehkä joku fiksumpi jäisi yöksiä pääkaupunkiseudulle, mutta onhan siinä keskellä yötä ajamisessa jotain viihdyttävää. Toki esiintymiset voisivat loppua ennen klo 2:ta yöllä...
EDIT: Ai niin, unohtui mainita. Eli Brodén ilmoitti Sabatonin esiintyvän ainakin Ruisrockissa, mikäli joku on vielä onnistunut missaamaan ko. bändin.
Joo, tulihan se FME taas kerran tarkastettua. Perjantaina olin paikalla ehkä vähän turhankin aikaisin, messupuoli tuntui jostain syystä viime vuosia köyhemmältä, ja aikaisemmat esiintyjät eivät innostaneet, mutta loppuillassa oli sitten pari kiinnostavuutta. Symfonia huokui hieman sellaista cover-projektin fiilistä, mikä on suhteellisen ymmärrettävää tässä vaiheessa kun omaa materiaalia ei ole vielä julkaistu. Pisteet toki Angran Lasting Childista ja yhdestä Stratovarius-suosikeistani Dreamspacesta. Sabatonin näin livenä nyt kolmatta kertaa ja on kyllä todella kova livebändi ja saa yleisön erinomaisesti mukaan. Mutta oisiko se nyt niin mahdotonta pitää keikka-ajat hieman järkevämpinä, jos pääesiintyjä aloittaa väärällä päivämäärällä ei kaikki ole kunnossa. Vaikka itse asunkin alle kymmenen kilometrin päässä Espoossa jouduin lähtemään ennen kuin Sabaton lopetti ehtiäkseni vielä bussilla kotiin. Setti ei kuitenkaan paljonkaan eronnut joulukuisesta Tavastia-keikasta, joten mitään kovin oleellista en missannut.
Sunnuntain vedin lyhyemmän kaavan mukaan. Battle Beast oli positiivinen tuttavuus, erittäin perinnetietoista heviä ja naislaulaja toi tyylillisesti mieleen itsensä Rob Halfordin. Itseäni kiinnostamaton Kvelertak möykkäsi jostain syystä tunnin ajastaan vain 40 minuuttia kun taas moni puolen tunnin ajalla kitunut bändi olisi varmasti mielellään ottanut pitemmän ajan. Teutonilegenda Accept on onnistunut löytämään amerikkalaislaulajan, joka kuulostaa hyvinkin paljon legendaariselta Udolta, ja kun uusi levy on myös varsin pätevä julkaisu 70-luvulta asti levyttäneeltä bändiltä niin kyllähän se livepakettikin toimii.
Messupuolelta tarttui taas mukaan muutama Tuska-lippu, ja viihdepuolelta ehkäpä mielenkiintoisin oli Kiuas-orkesterin kitaristi Mikko Salovaara esittämässä jonkun toisen kanssa akustisia tulkintoja mm. Danzigin Motherista ja Bryan Adamsin (Everything I Do) I Do It For Yousta.
Seuraava keikka jota enemmän odotan on maaliskuun lopussa oleva viime vuoden Tuskan täysin varastanut Devin Townsend, joka tuo vieläpä mukanaan levyllään laulaneen iki-ihanan Anneke van Giersbergenin.
Kesällä perinteisesti tiedossa Tuskaa, liput ostettu MTR:ään ja eiköhän tuon lisäksi vielä jokunen muukin festari käydä tsekkaamassa. Sopivasti olin koko viikonlopun duunissa, niin FME tuli missattua.
Maaliskuun 12. päivä Mokoma rykäsee keikan Virgin Oilissa, sinne siis seuraavaksi.
Ruisrock julkaisi esiintyjiään ja ai että tulin ties mitä ämpäreistä tiileihin, kun listalta löytyi Primus ja The Prodigy. Edellämainittu ollut se all time favorite jo kymmenisen vuotta ja ensimmäinen live-kokemus nyt tiedossa. The Prodigya on tullut kuunneltua sitäkin pidempään ja Hartwallilla polkivat aivan älyttömän keikan toissa vuonna.
Ilosaaren ohjelmisto oli (taas kerran) täynnä sellaista soopaa, tällä kertaa vain moninkertaisesti, että ei toinna edes haaveilla lipun ostamisesta.
Tuntuu, että tuo tapahtuma on laskenut tasoaan joka vuosi ja nyt voi varmasti sanoa, että tottahan se on.
Lippujen hinnatkin kohonneet tasaisesti 5e/per vuosi, joten pitäkööt popmuusikot ry tunkkinsa
Minä olen kerran elämässäni käynyt festarilla, RMJ joskus vuosia vuosia sitten. En tykännyt, ei ollut oikein mistään kotoisin koko homma ja äh, ei ole festarit minun hommaani. Mitä sitten nyt tapahtuu? Ruisrockiin tulee Carpark North! Nyt sinne on sitten pakko mennä! Ja sitä ennen oli jo suunnitelmissa Provinssirock SOADin (sekä Pendulumin) takia. Eihän minulla ole varaa tällaiseen, mutta pakko päästä Lisäksi huhtikuuksi suunnittelin Infected Mushroomin keikalle menoa, synttärit samoihin aikoihin, niin voisi samalla vähän juhlistaa sitäkin.
Jaksoin kaikki 3½ biisiä kuunnella Megadethilta. Onneksi oli kaljaa tarjolla ja tietenkin keikkahintaan!
Slayerin keikka oli rehtiä turpaanvetoa alusta loppuun ilman turhaa paskanjauhantaa. Päästiin vielä eturiviin kun jengi valu röökille/kaljalle mekadetin jälkeen.
Ja olin saada Kingin plekun kun mies vippaili niitä mut just meni ohi, yritin vielä kurkottaa.
Jostain syystä koko keikka oli mennyt minun tutkasta täysin ohi.
Slayer kyllä pyyhkii aina live-tilanteessa lattiaa kaikilla muilla, vaikka ei minun mielestä Megadethissä mitään vikaa ole. Kovin erilaisia bändit ja musiikki ovat, joten Mustainen teknisempi ja rauhallisempi meno ei välttämättä HC Slayer-faneille kelpaa.
Oliko King ja Hannemann molemmat mukana? Muistelen, että toisella oli joku bakteeritulehdus kädessään jossain vaiheessa.
Oli kyllä näkemisen arvoista kun Slayerin vihdoin näki. Nakersi taas kyllä urakalla kun katsomossa oli kyllä ihan suolesta meininki, ja yleisö vaan möllötti kenttä mukaanlukien kun peace sells vaihtuukin Mechanixiin - EPIC FAIL. Ei sitäkään ihan joka päivä näe enää nykyään settilistalla. Pirun lyhyt oli, ja Trust aloitus paskimmasta päästä. Se, a tout le monni, headcrusher nyt ainakin aika turhakkeita listalla. Tosin tuo viimeisin mainittu ei ollut niin huono, johtuen ettei Daven äänikään ollut sitä mitä esim. Tuskassa.
Megadeth, ja erityisesti Deivi pisti (nykypäivän) parastaan ja meni vähän lämppärin takia hukkaan tuolla. Vähän unohtui Shewolffissa sanat mut muuten lauluääni tosi yllättävän hyvä. Tosiaan jokin umpisurkea Kotiteollisuus näyttämään persettä ja homma olis ollut toinen.
- Jestas kun vieressä angstaili pari 10v slayeRrR-fania. Megadeth kuulemma soitti niiden mukaan tunnin myöhässä ja olivat venailleet puoltoista tuntia kun olis voinut olla rrrööki huulessakin. Pienellä puhevialla säestäen.
Jahas, parista iltamasta voisi muutaman rivin raapustaa.
Before The Dawn / RoutaSielu / Rain of Acid (30.3., Klubi, Tampere)
Piti alunperin skipata Rain of Acid suosiolla, mutta kuin kohtalon oikusta menin vahingossa paikan päälle tuntia liian aikaisin. Tarina ei valitettavasti saanut onnellista loppua, sillä biiseistä jäi mieleen yksi hyvä riffi viimeisestä biisistä, sekä jossain keskivaiheilla settiä ollut semihyvä kertsi. Ja kun lyriikat oli tasoa "My shadow will fall eternity", niin eipä jäänyt lapsenlapsille kerrottavaa.
RoutaSielu oli etukäteen melkeinpä illan mielenkiintoisin akti. Eikä pettänyt. Suomeksi laulettua mäiskettä ilman turhia anteeksipyyntelyjä. Siinä määrin vakuutti, että levy lähti mukaan.
Before The Dawnilta tietää aina mitä tulee saamaan. Taisi olla kolmas kerta livenä, eikä pettänyt taaskaan. Ilkeästi voisi kutsua turvalliseksi radioheviksi, muttei viitsi. Hyvin vetivät ja biisit uppoaa, niin ei voi valittaa. Ainoa suurempi miinus oli, että uusimmalta maanmainiolta Deathstar Rising -levyltä soittivat ainoastaan 2 biisiä, plus intron. Vähän yritystä tähän kategoriaan. Sanctuary nyt ehdottomasti settiin ja heti. Mutta kokonaisuutena hyvä ilta.
KYPCK / The Man-Eating Tree (7.4., Jack The Rooster, Tampere)
Saavun paikalle hieman ennen kymmentä, kun netissä ilmoittivat soittoajaksi klo 22. Noh, ei akateeminen vartti vaan hevimiehen tunti, eli lämppäri aloittaa klo 23. Ehtipähän ottaa torstai-illan kunniaksi parit oluet... Palataanpas asiaan. Eli The Man-Eating Tree oli tuttu ainoastaan nimeltään etukäteen, mutta kiinnostusta löytyi. Ja hyvin vetivät. Biiseihin olisi ehkä voinut ynnätä vähän lisää vivahteita, sillä nyt vain muutama biisi nousi selvästi esiin. Soundit olivat erinomaiset, joten ei minkäänlaista valittamista 45min setistä.
Pääesiintyjä KYPCK:n uusin levy on puhdasta timanttia, ja soinut ahkeraan. Ja vetivät muuten ylivertaisesti parhaan keikan mitä olen ikinä todistanut. Soitto oli erinomaista, settilista luokkaa täydellinen (ehkä biisin 1917 olisi voinut vielä lisätä) ja tunnelma katossa. Edes venäjäksi laulettu Black Sabbathin nimikkobiisi-cover ei haitannut. Täydellinen keikka, josta ei oikein mitään valittamista löydy.
Suosittelen tutustumaan ainakin Battle Beastiin ennen keikkaa, kyseiselle kotimaiselle perinnetietoiselle orkesterille saattaa olla luvassa valoisa tulevaisuus. Onnistuivat minut vakuuttamaan Finnish Metal Expossa, livenä naislaulajansa kuulosti paikoin hyvinkin paljon Rob Halfordilta mutta levyllä sopivampi vertailukohta lienee Jarkko Ahola. Debyyttilevy on saanut Imperiumiltakin hyvin lämpimän vastaanoton: Levyarviot: Battle Beast - Steel :: Imperiumi.net
Mitä taasen tuleviin keikkoihin tulee, kesä alkaa näyttää suhteellisen täysinäiseltä, kun tänään tuli vielä The Mars Voltan liput myyntiin. Ja vielä keväällä on pari suurta tapausta, ensi viikolla Roger Watersin odotettu The Wall ja seuraavalla viikolla Rushin Time Machine, eli koko Moving Pictures. Vanhojen klassikkolevyjen soittaminen kokonaan on nykyään muotia sekä dinosauruksille että nuoermmille bändeille...
Suosittelen tutustumaan ainakin Battle Beastiin ennen keikkaa, kyseiselle kotimaiselle perinnetietoiselle orkesterille saattaa olla luvassa valoisa tulevaisuus. Onnistuivat minut vakuuttamaan Finnish Metal Expossa, livenä naislaulajansa kuulosti paikoin hyvinkin paljon Rob Halfordilta mutta levyllä sopivampi vertailukohta lienee Jarkko Ahola. Debyyttilevy on saanut Imperiumiltakin hyvin lämpimän vastaanoton: Levyarviot: Battle Beast - Steel :: Imperiumi.net
Täytyy yhtyä (sillein ei-pervosti) tähän. Olkoot Radio Rock Starban voittajan minkälaista mainstream-heviä tahansa, niin tässä on bändi josta luultavasti kuullaan vielä, eikä vähiten Wacken Metal Battlen voiton ansiosta. Levykin piti mennä hankkimaan tuon maanmainion Show Me How To Die -sinkun jälkeen. Ja kyllähän on koko levy Steel-levy maistunut hyvin. Etenkin nimikkobiisi saa kyllä työpäivän aikana hyväksyvää pään heiluttamista. Upeaa perinteistä heavy metalia, jonka korkea laatutaso saa jopa sivuuttamaan sen tosiasian, että omia juttuja voisi olla vähän enemmänkin.
Onneksi näkee Sauna Open Airissa kesällä. Ja huhupuheiden mukaan en pistäisi pahakseni vaikka muuallakin näkisi, sillä on kuulemma rautainen livebändi. FME:ssä missaaminen vähän jäi harmittamaan, mutta eipä siellä olisi messualueella saanut millään järjellä kahta päivää kulumaankaan, kun koko alue oli nähty ekan vartin jälkeen.
ja olivat venailleet puoltoista tuntia kun olis voinut olla rrrööki huulessakin. Pienellä puhevialla säestäen.