Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Konsertit, keikat & festarit
- Viestiketjun aloittaja Jarmo Hänninen
- Aloituspäivämäärä
Vastaus: Konsertit, keikat & festarit
Hiljalleen alkaa jo toipumaan tiistaisesta Metallica-keikasta Tallinnassa.
Kelithän osuivat kohdalleen mitä parhaiten ja onneksi tajusi ottaa lomaa koko viikoksi duunista.
Porukkaa oli paikalla jotain 80000 joten ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Tosin olimme tontilla aivan turhan aikaisin ja parhaan bailukondiksen ajoitus meni vähän ohi.
Olihan keikalla ihan kohtalainen fiilis, mutta aika laiskasti jätkät kyllä soittelivat, vaikka meno paikoitellen olikin kohdallaan. Eli aika rutiinirunttauksella mentiin.
Hiljalleen alkaa jo toipumaan tiistaisesta Metallica-keikasta Tallinnassa.
Kelithän osuivat kohdalleen mitä parhaiten ja onneksi tajusi ottaa lomaa koko viikoksi duunista.
Porukkaa oli paikalla jotain 80000 joten ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Tosin olimme tontilla aivan turhan aikaisin ja parhaan bailukondiksen ajoitus meni vähän ohi.
Olihan keikalla ihan kohtalainen fiilis, mutta aika laiskasti jätkät kyllä soittelivat, vaikka meno paikoitellen olikin kohdallaan. Eli aika rutiinirunttauksella mentiin.
Vastaus: Konsertit, keikat & festarit
Keli oli Tallinnassa tosiaan kohdillaan. Ja keikkakin oli hyvä kun oli oikeaan aikaan oikeassa meiningissä Letka keikkapaikalta keskustaan päin oli aika huikea, varsinkin kun festarialueelta lähti huutoketju lähes keskustaan asti
Keli oli Tallinnassa tosiaan kohdillaan. Ja keikkakin oli hyvä kun oli oikeaan aikaan oikeassa meiningissä
Letka keikkapaikalta keskustaan päin oli aika huikea, varsinkin kun festarialueelta lähti huutoketju lähes keskustaan asti Vastaus: Konsertit, keikat & festarit
the Bellrays rokkas aika hyvää settiä eilen! Tavastialla oli trooppinen tunnelma
ja vaikka oli shortsit ja t-paita päällä, kaikki kamat oli ihan litimärät hiestä.
Huh, yks kovimmista keikoista ikinä! Lisää tuommosia!
the Bellrays rokkas aika hyvää settiä eilen! Tavastialla oli trooppinen tunnelma
ja vaikka oli shortsit ja t-paita päällä, kaikki kamat oli ihan litimärät hiestä.
Huh, yks kovimmista keikoista ikinä! Lisää tuommosia!
Vastaus: Konsertit, keikat & festarit
Ai. Musta kyllä tuntu että ei...Mutta noilla muistikuvilla mitä jäi (vihdoin darrasta päässyt) en mene väittelemään mutta voisi silti olla vähemmän väkeä. Venom ja Sodom ja muut...ei vikaa kattauksessa.
Simppa sanoi:Hauskaa siellä oli, mutta sanoisin toisin päin, eli oman makuni mukaan heikoin kattaus koko Tuskan historiassa. Porukkaa oli normaali määrä, eli sopivasti
Ai. Musta kyllä tuntu että ei...Mutta noilla muistikuvilla mitä jäi (vihdoin darrasta päässyt) en mene väittelemään mutta voisi silti olla vähemmän väkeä. Venom ja Sodom ja muut...ei vikaa kattauksessa.
Vastaus: Konsertit, keikat & festarit
No niin, selvisin tuolta - tosin hieman tokkuraisissa fiiliksissä 36:n tunnin valvomissession jälkeen erinnäisten syiden vuoksi.. Ympäripyöreästi tiivistyttynä festarit: näin vähemmän bändejä kuin tulin katsomaan edelleen erinnäisten syiden vuoksi ja jotkut bändit osasivat yllättää vaikka paljon niiltä odotinkin.
Torstai-ilta:
Scorpions
En ollut kovin paljoa ennen tutustunut kyseiseen orkesteriin muuta kuin niiden pakollisten Rock you like a hurricane, Still loving you ja Don't stop at the top kappaleiden muodossa. Tähän se hieman jäikin. Kovin paljon Scorpionsin muut kappaleet toistivat itseään ja välillä kuunnellessa tuli vähän "huoh" -olo. Keikkana itsessään Scorpionsin hyvän lavakarisman ja paikoittaisen varsin intensiivisenkin menon vuoksi tästä ei kuitenkaan jäänyt mitenkään huono maku suuhun.
Perjantai:
Wintersun
Myöhästyttiin tältä keikalta aika pahasti erinnäisten syiden vuoksi, mutta muutama biisi ehdittiin kuulla. Omaan korvaan Wintersun kuulosti hieman vaisulta ja tylsältä, vaikka kyllä fiilis nousi parin hyvän riffin ja melodiaryöpyn jälkeen hetkittäin.
Legion of the Damned
Pää räjähtää, mutta vain luulen jotain semmoista. LotD vakuutti raskaalla asenteella ja meno oli todella intensiivistä, mutta ei tätä oksennusta jaksa paria kymmentä minuuttia pitempään edes humalassa kuunnella.
Opeth missattiin...
Tämän jälkeen löydettiin itsemme kuuntelemasta jotain Silent Night Bodom Nightia ja onhan tuo Bodom livenä aika menevää tavaraa. Lake Bodomia ei kummasti tullut...
Illan pimetessä Black Stagen valtasi Celtic Frost.
Siinä missä Legion of the Damned tyytyy vain raskaiden kitaroiden esittelyyn, Celtic Frost vie sen jollekin ihan toiselle tasolle. Armotonta murskaamista ja audiaalista kaaosta koko tunnin ja viidentoista minuutin ajan. Yhtään hetkeä ei anneta aikaa välispiikeille ja muulle turhalle. Ylivoimaisesti parasta antia tähän mennessä.
Amon Amarth ja Ministry missatiin...
Lauantai:
Käppäiltiin aamulla katsomaan minkälaista tämä "erikoinen" Arch Enemy onkaan ja onhan se kieltämättä sen verran "erikoista" In Flames kopiointia ettei sitä kuutta minuuttia pidempää jaksanut edes kaukaa yrittää edes osittain kuunnella.
Tämän jälkeen alkoivat erinnäiset syyt painamaan liikaa ja esim. Morbid Angel jäi välistä. Tosin God of Emptinessin erotin jossain vaiheessa jossain -_- Atheistkin katosi jonnekin.
Vasta Soulflyn lopetellessa löysin itseni taas päälavojen tuntumasta. Olihan ilta huipentumassa aika koviin nimiinkin.
Whitesnake
Tältä bändiltä olin vain muutaman biisin ennemmin kuullut ja olivathan ne ihan ok kipaleita. Kuitenkin nyt kun ensimmäistä kertaa livenä pääsin tämän todistamaan oli aivan toinen ääni kellossa. Riffit iskivät hyvin, yleisö oli hyvin mukana ja muutenkin meno oli loistavaa. Hauskaa oli kyllä katsella kun tämä kaikki ei ollutkaan parikymppisten vaan varmaan yliviisikymppisten kurttuisten naamojen muotoilemaa.
Whitesnaken lopetettua alkoikin festarit huipentua.
Emperor
Melkein keskelle eturiviin sain itseni ängettyä ennen kuin Ihsahn, Samoth, Trym, Borknagarin Tyr ja eräs syntikan soittaja astuivat lavalle. Oli hyvin odottava ilmapiiri ja eikä aikaakaan kun alkoi tapahtua. Ai helvetti kun fiilis tuolla hetkellä oli loistava kun Into the Infinity of Thoughtsin syntikkaalku lähti soimaan ja yleisö repesi kun Ihsahn avasi riffikoneiston ja pyroefektit räjähtivät - meno oli jotain aivan uskomatonta. Mitäs tässä runoilemaan: seuraavaksi Cosmic Keys to the Creations and Times teki käytännössä saman homman ja fiilis kohosi vielä enemmän Curse You All Men! kappaleen myötä. Sitten taas noustiin jälleen astetta korkeammalle The Loss and Curse of Reverence kappaleen myötä. Aivan uskomattoman hyvältä tuo biisi kuulosti livenä - etenkin Ihsahnin vokalisointi tässä. Tämän jälkeen tuli Promethekselta In the Wordless Chamber, joka sekin jaksoi pitää yleisön vielä kaaoksen partaalla. Samoin Anthemsin Thus Spake the Nightspirit tuon jälkeen. Olin itse jo aivan poikki näiden sessioiden jälkeen, mutta parhaan palat olivat vielä edessä. Thus Spake the Nightspiritin loputtua Ihsahn vain hieman sarkastisesti kommentoi seuraavaa biisiä "you probably know this next one" ja I am the Black Wizardsin alkuriffi lähti liikkeelle. Ja yleisö todellakin räjähti kun kyseisen biisin päämelodia lähti liikkelle. Moisissa fiiliksissä en ole kyllä ennen edes Celtic Frostin keikalla saati aikaisemmilla keikoilla ollut, eikä varmaan ole ollut vastaavaakaan yleisöä. Tämän biisin jälkeen keikka päättyi Inno A Satanaan. Koko Wacken kaikui kun yleisö hoki tuota mantraa: Inno...a...satanaaaa. Tämänkin loputtua yleisö jäi vaatimaan varmaan jopa kymmeneksi minuutiksi lisää tavaraa, mutta eipä tullut. Emperor sai väistyä Motörheadin tieltä.
Tosin kyseistä bändiä en oikein jaksanut jäädä kuuntelemaan Emperorin keikan aiheuttaneen MASSIVE DAMAGEn vuoksi. Oli ihan loppuunpalanut fiilis moisen keikan jälkeen. Ace of Spadesia kuuntelmaan sitten joskus päälle tunnin jälkeen palailin.
Motörheadin jälkeen soitti vielä Finntroll ja olihan sekin nyt pakko käydä katsomassa. Kerran olen aikaisemmin ollut kyseisen bändin keikalla, mutta ihan kuin laulaja olisi vaihtunut eräästä lihavasta tyypistä tämmöiseen laihaan tyyppiin, joka nyt siellä oli. No ei se menoa haitannut, musiikki pauhasi ja Finntroll teki yleisöön melkein Emperorin tasoista jälkeä. Muutama ennen kuulumaton biisi kuului joukkoon, toinen niistä kantoi nimeä "Urm Häxor" tjsp. Toimivaa materiaalia nekin, mitään ei ollut ainakaan muuttunut. Finntrollin esityksen jälkeen alkoihin jo paluu takaisin.
Kuvia on joo kyllä vähän, mutta typoja paljon varmaan...
Zos kia cultus sanoi:
No niin, selvisin tuolta - tosin hieman tokkuraisissa fiiliksissä 36:n tunnin valvomissession jälkeen erinnäisten syiden vuoksi.. Ympäripyöreästi tiivistyttynä festarit: näin vähemmän bändejä kuin tulin katsomaan edelleen erinnäisten syiden vuoksi ja jotkut bändit osasivat yllättää vaikka paljon niiltä odotinkin.
Torstai-ilta:
Scorpions
En ollut kovin paljoa ennen tutustunut kyseiseen orkesteriin muuta kuin niiden pakollisten Rock you like a hurricane, Still loving you ja Don't stop at the top kappaleiden muodossa. Tähän se hieman jäikin. Kovin paljon Scorpionsin muut kappaleet toistivat itseään ja välillä kuunnellessa tuli vähän "huoh" -olo. Keikkana itsessään Scorpionsin hyvän lavakarisman ja paikoittaisen varsin intensiivisenkin menon vuoksi tästä ei kuitenkaan jäänyt mitenkään huono maku suuhun.
Perjantai:
Wintersun
Myöhästyttiin tältä keikalta aika pahasti erinnäisten syiden vuoksi, mutta muutama biisi ehdittiin kuulla. Omaan korvaan Wintersun kuulosti hieman vaisulta ja tylsältä, vaikka kyllä fiilis nousi parin hyvän riffin ja melodiaryöpyn jälkeen hetkittäin.
Legion of the Damned
Pää räjähtää, mutta vain luulen jotain semmoista. LotD vakuutti raskaalla asenteella ja meno oli todella intensiivistä, mutta ei tätä oksennusta jaksa paria kymmentä minuuttia pitempään edes humalassa kuunnella.
Opeth missattiin...
Tämän jälkeen löydettiin itsemme kuuntelemasta jotain Silent Night Bodom Nightia ja onhan tuo Bodom livenä aika menevää tavaraa. Lake Bodomia ei kummasti tullut...
Illan pimetessä Black Stagen valtasi Celtic Frost.
Siinä missä Legion of the Damned tyytyy vain raskaiden kitaroiden esittelyyn, Celtic Frost vie sen jollekin ihan toiselle tasolle. Armotonta murskaamista ja audiaalista kaaosta koko tunnin ja viidentoista minuutin ajan. Yhtään hetkeä ei anneta aikaa välispiikeille ja muulle turhalle. Ylivoimaisesti parasta antia tähän mennessä.
Amon Amarth ja Ministry missatiin...
Lauantai:
Käppäiltiin aamulla katsomaan minkälaista tämä "erikoinen" Arch Enemy onkaan ja onhan se kieltämättä sen verran "erikoista" In Flames kopiointia ettei sitä kuutta minuuttia pidempää jaksanut edes kaukaa yrittää edes osittain kuunnella.
Tämän jälkeen alkoivat erinnäiset syyt painamaan liikaa ja esim. Morbid Angel jäi välistä. Tosin God of Emptinessin erotin jossain vaiheessa jossain -_- Atheistkin katosi jonnekin.
Vasta Soulflyn lopetellessa löysin itseni taas päälavojen tuntumasta. Olihan ilta huipentumassa aika koviin nimiinkin.
Whitesnake
Tältä bändiltä olin vain muutaman biisin ennemmin kuullut ja olivathan ne ihan ok kipaleita. Kuitenkin nyt kun ensimmäistä kertaa livenä pääsin tämän todistamaan oli aivan toinen ääni kellossa. Riffit iskivät hyvin, yleisö oli hyvin mukana ja muutenkin meno oli loistavaa. Hauskaa oli kyllä katsella kun tämä kaikki ei ollutkaan parikymppisten vaan varmaan yliviisikymppisten kurttuisten naamojen muotoilemaa.
Whitesnaken lopetettua alkoikin festarit huipentua.
Emperor
Melkein keskelle eturiviin sain itseni ängettyä ennen kuin Ihsahn, Samoth, Trym, Borknagarin Tyr ja eräs syntikan soittaja astuivat lavalle. Oli hyvin odottava ilmapiiri ja eikä aikaakaan kun alkoi tapahtua. Ai helvetti kun fiilis tuolla hetkellä oli loistava kun Into the Infinity of Thoughtsin syntikkaalku lähti soimaan ja yleisö repesi kun Ihsahn avasi riffikoneiston ja pyroefektit räjähtivät - meno oli jotain aivan uskomatonta. Mitäs tässä runoilemaan: seuraavaksi Cosmic Keys to the Creations and Times teki käytännössä saman homman ja fiilis kohosi vielä enemmän Curse You All Men! kappaleen myötä. Sitten taas noustiin jälleen astetta korkeammalle The Loss and Curse of Reverence kappaleen myötä. Aivan uskomattoman hyvältä tuo biisi kuulosti livenä - etenkin Ihsahnin vokalisointi tässä. Tämän jälkeen tuli Promethekselta In the Wordless Chamber, joka sekin jaksoi pitää yleisön vielä kaaoksen partaalla. Samoin Anthemsin Thus Spake the Nightspirit tuon jälkeen. Olin itse jo aivan poikki näiden sessioiden jälkeen, mutta parhaan palat olivat vielä edessä. Thus Spake the Nightspiritin loputtua Ihsahn vain hieman sarkastisesti kommentoi seuraavaa biisiä "you probably know this next one" ja I am the Black Wizardsin alkuriffi lähti liikkeelle. Ja yleisö todellakin räjähti kun kyseisen biisin päämelodia lähti liikkelle. Moisissa fiiliksissä en ole kyllä ennen edes Celtic Frostin keikalla saati aikaisemmilla keikoilla ollut, eikä varmaan ole ollut vastaavaakaan yleisöä. Tämän biisin jälkeen keikka päättyi Inno A Satanaan. Koko Wacken kaikui kun yleisö hoki tuota mantraa: Inno...a...satanaaaa. Tämänkin loputtua yleisö jäi vaatimaan varmaan jopa kymmeneksi minuutiksi lisää tavaraa, mutta eipä tullut. Emperor sai väistyä Motörheadin tieltä.
Tosin kyseistä bändiä en oikein jaksanut jäädä kuuntelemaan Emperorin keikan aiheuttaneen MASSIVE DAMAGEn vuoksi. Oli ihan loppuunpalanut fiilis moisen keikan jälkeen. Ace of Spadesia kuuntelmaan sitten joskus päälle tunnin jälkeen palailin.
Motörheadin jälkeen soitti vielä Finntroll ja olihan sekin nyt pakko käydä katsomassa. Kerran olen aikaisemmin ollut kyseisen bändin keikalla, mutta ihan kuin laulaja olisi vaihtunut eräästä lihavasta tyypistä tämmöiseen laihaan tyyppiin, joka nyt siellä oli. No ei se menoa haitannut, musiikki pauhasi ja Finntroll teki yleisöön melkein Emperorin tasoista jälkeä. Muutama ennen kuulumaton biisi kuului joukkoon, toinen niistä kantoi nimeä "Urm Häxor" tjsp. Toimivaa materiaalia nekin, mitään ei ollut ainakaan muuttunut. Finntrollin esityksen jälkeen alkoihin jo paluu takaisin.
Kuvia on joo kyllä vähän, mutta typoja paljon varmaan...
Vastaus: Konsertit, keikat & festarit
Pakkohan sitä on mainostaa siltä varalta että täällä on muitakin klassisen brittiprogerokin ystäviä: itse legendaarinen skotti Derek William Dick, paremmin tunnettu nimellä Fish ja muistettu erityisesti Marillionin laulajana 80-luvulla, on tulossa Tavastialle Return To Childhood -keikalle torstaina 28.9. Tämä tarkoittaa sitä, että keikan ensimmäinen puolisko on miehen soolotuotantoa ja toinen puolisko Marillionin legendaarisin levy Misplaced Childhood kokonaisuudessaan.
Enpä olisi uskonut että tuon joskus pääsisi näkemään alkuperäisen laulajan esittämänä. Fish on kuitenkin yksi niistä monista, jotka soolourallaan pyrkivät pitkään tekemään selvää pesäeroa vanhaan orkesteriinsa.
Pakkohan sitä on mainostaa siltä varalta että täällä on muitakin klassisen brittiprogerokin ystäviä: itse legendaarinen skotti Derek William Dick, paremmin tunnettu nimellä Fish ja muistettu erityisesti Marillionin laulajana 80-luvulla, on tulossa Tavastialle Return To Childhood -keikalle torstaina 28.9. Tämä tarkoittaa sitä, että keikan ensimmäinen puolisko on miehen soolotuotantoa ja toinen puolisko Marillionin legendaarisin levy Misplaced Childhood kokonaisuudessaan.
Enpä olisi uskonut että tuon joskus pääsisi näkemään alkuperäisen laulajan esittämänä. Fish on kuitenkin yksi niistä monista, jotka soolourallaan pyrkivät pitkään tekemään selvää pesäeroa vanhaan orkesteriinsa.
Zos kia cultus
Member
Vastaus: Konsertit, keikat & festarit
Slayer, Lamb Of God, Children Of Bodom, In flames oli Hakametsikön jiähallissa Tampereella. Kovat oli kinkerit, Ainoastaan In Flames oli elämää tylsempi tapaus, ja Cob:in Ja flamesin välispiikit on paskoo. Slayer potki persiille ihan total, Lamb Of God oli hyvä myöskin. Tapahtuma oli aivan helvetin pitkä, melkein 6 tuntia. Sinänsä rahoille vastinetta aika komeesti.
Slayer, Lamb Of God, Children Of Bodom, In flames oli Hakametsikön jiähallissa Tampereella. Kovat oli kinkerit, Ainoastaan In Flames oli elämää tylsempi tapaus, ja Cob:in Ja flamesin välispiikit on paskoo. Slayer potki persiille ihan total, Lamb Of God oli hyvä myöskin. Tapahtuma oli aivan helvetin pitkä, melkein 6 tuntia. Sinänsä rahoille vastinetta aika komeesti.
Vastaus: Konsertit, keikat & festarit
Maiden tuli ekaa kertaa nähtyä, ja eepillisyyden äärirajoillahan tuossa liikuskeltiin. Kesällä 2008 sitten stadikalle epyktiläisissä tunnelmissa edetään. Moshauslettikin sai tulikasteensa, ja vaikkei varsinaista moshaussirkusta nähtykään minun osaltani, niska on hivenen kipeä.
Maiden tuli ekaa kertaa nähtyä, ja eepillisyyden äärirajoillahan tuossa liikuskeltiin. Kesällä 2008 sitten stadikalle epyktiläisissä tunnelmissa edetään. Moshauslettikin sai tulikasteensa, ja vaikkei varsinaista moshaussirkusta nähtykään minun osaltani, niska on hivenen kipeä.
Zos kia cultus
Member
Vastaus: Konsertit, keikat & festarit
Reenillä se niskakin alakaa tottumaan tuohon. Joskus vuosia sitten oli itellä niin ettei saanu enää päätä pijettyä kunnolla normiasennossa.
Reenillä se niskakin alakaa tottumaan tuohon. Joskus vuosia sitten oli itellä niin ettei saanu enää päätä pijettyä kunnolla normiasennossa.