Lebe80
Well-Known Member
Vastaus: Konsolisukupolven paras peli
GTA V
Rockstarin ällistyttävän yksityiskohtainen kaupunkisimulaattori tuntuu ja näyttää hyvältä. Tuttu mustaakin mustempi huumori on mukana ja tarina on uskottava. Rage-pelimoottori saa muut avoimen maailman-pelit näyttämään aavemaisilta kuolleilta kyliltä. Peli oli laajusseen erittäin positiivinen kokemus nykypelien pituuksiin nähden. Rahoille ehdottomasti vastinetta jok'ikinen sentti!
Journey
PS3:n yksinoikeus, jonka meinasin ohittaa. Paljastamatta pelistä liikaa, peli pitää sisällään upean tunnelman ja näyttävän ulkoasun sisältäen samalla erittäin koukuttavan moninpelikokemuksen. 15 euron arvoisen tuotoksen muutaman tunnin pelisession jälkeen ei tunne itseään ryöstetyksi.
Batman Arkham Asylum
Mahtavaa hiippailun ja turpasaunan yhdistelmä. Peli yllätti niin arvostelijat kuin pelaajatkin siinä, että lisenssipeli voi oikeasti olla hyvä. Sopivasti avoinmaailma, yhdistettynä arkademaisiin pelisessioihin, sekä sopivasti realismia mukaan. Ylirauhallinen ja itsevarma Leppis toimitti tässäkin pelissä rikolliset takaisin telkien taakse.
Assassins Creed (2 & Brotherhood)
Peli oli täydellinen Assassins Creed-kokemus, ja varsinkin keskeneräiseltä tuntuvan ensimmäisen osan jälkeen peli paransi laatuaan, kuin lehmä juoksuaan. Brotherhoodiin tuotiin sopivasti vähän kaikkea, pientä kaupunkirakentelua, mikä piristi pelaamista huomattavasti. Pelillisesti Brotherhood olisi voinut olla AC2:n esiosa, jossa kurtisaanien, varkaiden ja taistelijoiden olemassaolo oltaisiin voitu helpommin selittää Ezion rakennushankkeilla, mutta hyvä myös näinkin päin. Näiden pelien jälkeen Ubi on tuntunut olevan hieman hakoteilla pelisarjan jatkosta parissa seuraavassa jatko-osassa ja tuntunut kokeilevan vähän kaikkea uudistusta suuntaan jos toiseenkin. Onneksi Black Flagin kohdalla ollaan vähän osattu palata takaisin päin, joskaan peruspeli ei tunnu tarpeeksi uudelta, eikä tarjoa tehtävissään mitään hauskaa vrt. kiipeilyhaasteet.
Uncharted 3
Siinä missä ensimmäisen osa oli pelkkää uuden konsolin ohjaimen esittelyä (ohjaimella tehtävät typerät eleet) ja toinen jo ihan oikea ja hyvä peli, on kolmas osa taattua hollywood-rautaa. Pelissä myös fiilistellään aikaisempia osia enemmän maisemilla (esim. aavikko) ja lopputulos on muutenkin aikaisempia osia viimeistellympi pelattavuuden kannalta. Myös aikaisempien osien yliluonnollisuus loistaa poissaolollaan, mikä on suurta plussaa.
Erikoismaininnat:
Fez
Upea tasoloikka, jossa paljon salaisuuksia pinnan alla. Ruutupapereita kului urakalla tätä peliä pelaamalla.
Braid
Super Marion klooni... no ehei... Hauskaa aikakikkailua, jota suuri osa ei jaksanut, koska ei ymmärtänyt peliä.
Limbo
Synkkää indie-seikkailua. Braidin tapaan taisi jäädä suurelta massalta testaamatta, koska ei ollut hyperaktiivinen räiskintä.
The Castle Crashers
Mahtavaa sekoilua, joka tuli neljän kamun kanssa tahkottua läpi samalla sohvalla.
Splinter Cell: Conviction
Peliyleisö ei ottanut peliä niin hyvin vastaan kuin minä. Peli oli sopivan arkadea, jotta jaksoin kiinnostua pelistä. Ulkoasu oli alhaista resoluutiota huomioon ottamatta varsin tyylikäs, vaikkakaan upea valaistus ei toiminut ollenkaan pelin päiväkohtauksista. Ubin tulevissa peleissä edelleenkin nähtävissä suuresti tämän pelin aiheuttamia vaikutteita.
GTA V
Rockstarin ällistyttävän yksityiskohtainen kaupunkisimulaattori tuntuu ja näyttää hyvältä. Tuttu mustaakin mustempi huumori on mukana ja tarina on uskottava. Rage-pelimoottori saa muut avoimen maailman-pelit näyttämään aavemaisilta kuolleilta kyliltä. Peli oli laajusseen erittäin positiivinen kokemus nykypelien pituuksiin nähden. Rahoille ehdottomasti vastinetta jok'ikinen sentti!
Journey
PS3:n yksinoikeus, jonka meinasin ohittaa. Paljastamatta pelistä liikaa, peli pitää sisällään upean tunnelman ja näyttävän ulkoasun sisältäen samalla erittäin koukuttavan moninpelikokemuksen. 15 euron arvoisen tuotoksen muutaman tunnin pelisession jälkeen ei tunne itseään ryöstetyksi.
Batman Arkham Asylum
Mahtavaa hiippailun ja turpasaunan yhdistelmä. Peli yllätti niin arvostelijat kuin pelaajatkin siinä, että lisenssipeli voi oikeasti olla hyvä. Sopivasti avoinmaailma, yhdistettynä arkademaisiin pelisessioihin, sekä sopivasti realismia mukaan. Ylirauhallinen ja itsevarma Leppis toimitti tässäkin pelissä rikolliset takaisin telkien taakse.
Assassins Creed (2 & Brotherhood)
Peli oli täydellinen Assassins Creed-kokemus, ja varsinkin keskeneräiseltä tuntuvan ensimmäisen osan jälkeen peli paransi laatuaan, kuin lehmä juoksuaan. Brotherhoodiin tuotiin sopivasti vähän kaikkea, pientä kaupunkirakentelua, mikä piristi pelaamista huomattavasti. Pelillisesti Brotherhood olisi voinut olla AC2:n esiosa, jossa kurtisaanien, varkaiden ja taistelijoiden olemassaolo oltaisiin voitu helpommin selittää Ezion rakennushankkeilla, mutta hyvä myös näinkin päin. Näiden pelien jälkeen Ubi on tuntunut olevan hieman hakoteilla pelisarjan jatkosta parissa seuraavassa jatko-osassa ja tuntunut kokeilevan vähän kaikkea uudistusta suuntaan jos toiseenkin. Onneksi Black Flagin kohdalla ollaan vähän osattu palata takaisin päin, joskaan peruspeli ei tunnu tarpeeksi uudelta, eikä tarjoa tehtävissään mitään hauskaa vrt. kiipeilyhaasteet.
Uncharted 3
Siinä missä ensimmäisen osa oli pelkkää uuden konsolin ohjaimen esittelyä (ohjaimella tehtävät typerät eleet) ja toinen jo ihan oikea ja hyvä peli, on kolmas osa taattua hollywood-rautaa. Pelissä myös fiilistellään aikaisempia osia enemmän maisemilla (esim. aavikko) ja lopputulos on muutenkin aikaisempia osia viimeistellympi pelattavuuden kannalta. Myös aikaisempien osien yliluonnollisuus loistaa poissaolollaan, mikä on suurta plussaa.
Erikoismaininnat:
Fez
Upea tasoloikka, jossa paljon salaisuuksia pinnan alla. Ruutupapereita kului urakalla tätä peliä pelaamalla.
Braid
Super Marion klooni... no ehei... Hauskaa aikakikkailua, jota suuri osa ei jaksanut, koska ei ymmärtänyt peliä.
Limbo
Synkkää indie-seikkailua. Braidin tapaan taisi jäädä suurelta massalta testaamatta, koska ei ollut hyperaktiivinen räiskintä.
The Castle Crashers
Mahtavaa sekoilua, joka tuli neljän kamun kanssa tahkottua läpi samalla sohvalla.
Splinter Cell: Conviction
Peliyleisö ei ottanut peliä niin hyvin vastaan kuin minä. Peli oli sopivan arkadea, jotta jaksoin kiinnostua pelistä. Ulkoasu oli alhaista resoluutiota huomioon ottamatta varsin tyylikäs, vaikkakaan upea valaistus ei toiminut ollenkaan pelin päiväkohtauksista. Ubin tulevissa peleissä edelleenkin nähtävissä suuresti tämän pelin aiheuttamia vaikutteita.