No jopas on tullut kovaa kritiikkiä ihmisiltä, jotka eivät varmasti saisi mitään musiikkiin liittyvää aikaiseksi (kännistä karaokea lukuunottamatta). Ei kyseinen musiikkityyli minunkaan sydäntä ole lähellä, mutta en sen takia ala itkemään.
Taso oli harrastelijaksi (?) yllättävän korkea. Myönnettäköön, että kuulemakseni suomiräpiksi tuo oli helposti keskitasoa parempaa. Tai no, suoraan sanottuna vihaan lähes kaikkea räppiä, mutta tässä pidin sentään tuosta viulusta ja biitistä. *peukku ylös*
Frankille mainittakoon, että aina ei tarvitse hakea jotain uutta, vaan sitä mistä itse pitää. Tietysti oma tyyli hioutuu ajan kanssa, joten vähän aikaista tässä vaiheessa ruveta tilittämään, että "SÄ MEET MASSAN MUKANA HEI!" ?
EDIT: Nyt neljännen kuuntelukerran jälkeen huomaan, että tästä sällistä voisi jopa tulla jotain. Eli, Sibel, nyt kipin kapin levy-yhtiöön jos muusikon ura kiinnostaa. Valmistaudu kuitenkin tuollaiseen yllänäkyvään perustelemattomaan kritiikkiin, jos urasi ottaa tuulta alleen. Voit sitten backstageviinojen mauissa piikittää takaisin lavalla.