Vastaus: L.A. Noire [PS3]
Ostinpa tuon complete editionin ja nyt tarinan läpi pelanneena voin vain todeta, kuinka hyvä ostos tuli tehtyä. Julkaisun aikoina Noire ei kiinnostanut juurikaan yhtään, ainoastaan pelin ulkoasu uusine kasvoanimaatioineen pisti silmään. Karsastin jotenkin tuota 40-luvun jenkkilää miljöönä, erityisesti musiikin takia, koska en pidä jazzista (todella typerä tekosyy olla tutustumatta peliin, myönnän
). Ilokseni sain kuitenkin todeta, kuinka upeasti ympäristö olikaan peliin luotu!
Juoni piti mielenkiinnon yllä loppuun asti ja etenkin tehtävien varrelta löytyvät sanomalehdet valaisivat mukavasti taustaa, nitoen tapahtumia toisiinsa. Myöskin oli mielenkiintoista nähdä, mitä siellä sotatantereella olikaan tapahtunut...
Mutta sitten nämä keissit. OK, kuulustelut ja johtolankojen etsiminen oli hauskaa, mutta välillä tuntui, että jotkut todisteet olivat hieman kaukaa haettuja. Voi olla, että ymmärsin joitakin asioita väärin tai missasin jotain tärkeää (tai olen vain tyhmä
). Tällainen wtf-hetki tuli mm. tehtävässä 'The Golden butterfly':
Mutta älkää tuomitko/spoiliko, pelaan tuon keissin vielä lähipäivinä uudelleen ja selvitän, missä tyrin. 
Niin ja jotkut reaktiot, mitä Phelps kuulusteluissa teki tuntuivat jotenkin etsivämme henkilökuvaan sopimattomilta. Aina niin rauhallinen Cole on yhtäkkiä lyömässä nyrkkiä pöytään, kun kuulusteltava ei heti ensimmäisellä yrityksellä annakaan tarvittavaa tietoa.
Ostinpa tuon complete editionin ja nyt tarinan läpi pelanneena voin vain todeta, kuinka hyvä ostos tuli tehtyä. Julkaisun aikoina Noire ei kiinnostanut juurikaan yhtään, ainoastaan pelin ulkoasu uusine kasvoanimaatioineen pisti silmään. Karsastin jotenkin tuota 40-luvun jenkkilää miljöönä, erityisesti musiikin takia, koska en pidä jazzista (todella typerä tekosyy olla tutustumatta peliin, myönnän
). Ilokseni sain kuitenkin todeta, kuinka upeasti ympäristö olikaan peliin luotu! Juoni piti mielenkiinnon yllä loppuun asti ja etenkin tehtävien varrelta löytyvät sanomalehdet valaisivat mukavasti taustaa, nitoen tapahtumia toisiinsa. Myöskin oli mielenkiintoista nähdä, mitä siellä sotatantereella olikaan tapahtunut...
Mutta sitten nämä keissit. OK, kuulustelut ja johtolankojen etsiminen oli hauskaa, mutta välillä tuntui, että jotkut todisteet olivat hieman kaukaa haettuja. Voi olla, että ymmärsin joitakin asioita väärin tai missasin jotain tärkeää (tai olen vain tyhmä
). Tällainen wtf-hetki tuli mm. tehtävässä 'The Golden butterfly':
kaikki todisteet mitä sain kasattua osoittivat vahvasti Hugo Mollerin suuntaan (mm. veristen kenkien polttaminen jne.) versus Eli Rooneyhin, jota vastaan ainoa todiste oli tämä hänen hallustaan löytynyt kultainen perhos-koru. Syytin Hugoa murhasta todisteiden valossa ja skädääm, yksi v***n tähti plakkariin ja haukut esimieheltä. "FUUUUU...". Toki mielessä kävi, että mitä Eli teki Hugon vaimon autolla, takakontista löytyneet veriset haalarit olisivat hyvin voineet olla Elin laivafirmasta jne. Ja olihan tämä likainen lapsiin sekaantuja selvä roisto, joka kuuluisi telkien taakse! Tein kuulusteluissa pari hätiköityä mokaa, jotka olisivat varmasti paljastaneet asioiden oikean laidan, mutta silti hieman tuo pomon ärjistely ton keissin lopussa tuntui jotenkin kömpelöltä ratkaisulta...
Niin ja jotkut reaktiot, mitä Phelps kuulusteluissa teki tuntuivat jotenkin etsivämme henkilökuvaan sopimattomilta. Aina niin rauhallinen Cole on yhtäkkiä lyömässä nyrkkiä pöytään, kun kuulusteltava ei heti ensimmäisellä yrityksellä annakaan tarvittavaa tietoa.
Ne jotka vetää jotain viittä tähtee per tapaus, niin vetääkö ne tuhat kertaa saman uudestaan ja uudestaan, että ne tietää oikeat vastaukset vai miten?
