Vastaus: Laatusarjat televisiossa ja muualla
Let's see...
SGU oli 2 tuotantokautta, ja sarja sai mielestäni ihan ok lopun. Olisin voinut katsoa jatkoakin, mutta toisaalta kuinka monta tuotantokautta on hyvä?
Kun sarjoissahan on usein pääjuoni, mikä kulkee taustalla ja sitten loput täytetään enemmän tai vähemmän hyvillä "välijaksoilla", niin toisaalta onhan 2 tuotantokautta ihan hyvä rupeama. Toisaalta haluaisi lisää, toisaalta lyhyesti virsi kaunis. Yleinen dilemma sarjoissa.
Ulukai jo ansioituneesti Tähtiportin mainitsi ensimmäisessä viestissä. Suurena Tähtiportin ystävänä en kuitenkaan voi millään liputtaa Stargate Universen puolesta. Kerran katsoin kaikki jaksot, enkä varmaan enää koskaan niitä katso. Sarjan ensimmäisen kauden aikana ei tapahtunut käytännössä mitään mielenkiintoista. Aikaa tuhlattiin surkeaan draamaan verrattuna esimerkiksi Battlestar Galacticaan, eikä niistä tieteiselementeistäkään ollut oikein tietoa. Sarjaan saatiin ryhtiä vasta, kun tekijät tiesivät sen loppuvan.
Tällä hetkellä seurannassa on The Wire, jota Yle näyttää hyvään katseluaikaan sunnuntai-iltaisin. Loistava rikossarja, joka on täysin erilainen kuin muut amerikkalaiset poliisien työtä seuraavat tv-sarjat. Yhteiskuntakritiikissä ei säästellä. Generation Kill on toinen nykyamerikkalaisuuden kuvaus, jota voi suositella.
The Wireä täällä onkin jo kehuttu, eikä syyttä. Oman listan kärjessä ehdottomasti. Konseptina sarja ei kuulostanut erityisen mielenkiintoiselta, mutta onneksi päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden. Loistavat hahmot, loistavaa dialogia, loistavaa kuvausta.
Myös Generation Kill saa minulta suosittelut. Siitä on jo tovi, kun kyseisen sarjan katsoin, mutta varmaan parhaita sotaa käsitteleviä teoksia, joita olen katsellut, pitkälti samoista syistä kuin The Wirekin. Jaksot ovat toki pitkiä, eikä niissä ole välttämättä kamalasti tapahtumia, mutta semmoista se sota tuppaa olemaan.
Spartacus Itselle ehkä paras sarja, varsinkin eka kausi oli aivan loistava, pääosan vaihduttua tokan kauden jälkeen kesti vähän aikaa tottua, mutta hoiti hommansa kyllä hyvin. (Sarja on loppu, mutta oli pakko pistää)
Spartacus yllätti positiivisesti ensimmäisen kauden osalta. Aikamoista kytemistähän tuo on, mutta loppua kohti eeppisyys porisee pintaan. Ja onhan siinä tissejä, peniksiä ja lihaksikkaita miehiä melkein riittämiin. Tokaan kauteen kuitenkin tökkäsi oma katsomisnautinto.
- Twin Peaks David Lynch & Angelo Badalamenti,Nuff said.
Monta varmaan unohtunut, tai ajan patina on vienyt suurimman hohdon pois. Aikoinaan toki mm. Twilight Zone ja X-Files lämmittivät nuorta sydäntä, nykyään tuskin jaksaisi katsoa...
Ach, Twin Peaks... pitkään se oli niitä sarjoja, jotka piti katsoa, mutta en vain saanut aikaiseksi. Muutamia vuosia sitten otin itseäni niskasta kiinni, ja kyllähän se kannatti. Periaatteessa Twin Peaksin ei kai pitäisi toimia, mutta varsinkin se ensimmäinen kausi on niin mystisen loistava kaikkine kummallisuuksineen. Badalamentin musiikki on tietenkin yksi sarjan määrittävistä tekemistä. Twin Peaksin intro on yksi niiistä pätkistä, joka virittää välittömästi tiettyyn tunnelmaan.
Niin, ja vahvoista introista puhuttaessa ei tietenkään sovi unohtaa X-Filesia. Otin tämänkin suhteen itteäni niskasta kiinni viime kesänä. Kauan siinä meni, mutta sainpahan kaikki jaksot tiirattua. Aikaisemmin olin telkusta lähinnä satunnaisia otoksia vilkaissut, mutta kun avaruusotukset ovat aina niin kiehtoneet, piti tämä nyt ainakin kerran rykäistä läpi. Tietenkin Californicationin jälkeen oli huvittavaa katsoa Duchovnya "hieman" erilaisessa roolissa, mutta sarjan kantavia voimia on ehdottomasti salaliittoilun ja mystiikan ohella Scullyn ja Mulderin suhde. Stargate SG-1:n tapaan sarjaa vain tehtiin liian pitkään, mikä näkyy loppua kohti, kun vakiokaartiin tulee muutoksia. Ei sillä, pidän Robert Patrickin suorituksesta Doggettina erittäin paljon. Naureskelin irstaasti, kun mies puhdisti asettaan ja katseli samalla Nascaria telkusta...
Ennen kuin muut ehtii, niin pakko hehkuttaa parasta sarjaa mitä löytyy. Breaking Bad. Löytyy muunmuassa netflixistä. Siinä kyllä on kaikki palaset kohdallaan ja hahmo kehittyy ihan eri ihmiseksi kausien välillä..
Viime vuosien parasta tarjontaa Game of Thronesin ohella, vaikka onnistuukin välissä olevaan kuvottavan masentava.
Cinemaxin tuottamat Cmorelta suomessakin esitetyt Strike Back ja Banshee ovat vieneet täysin mukanaan, toiminnan ystäville suosittelen lämpimästi. Bansheen 2 kausi starttasikin viime lauantaina cmorella.
Strike Backin ensimmäinen kausi oli mukavaa menoa, mutta kakkoskaudelle siirryttäessä kaikki tuntui menevän metsään. Pienellä kaivelulla selvisi, että sarjan tuotanto siirrettiin tuolloin Briteistä Jenkkeihin, mikä selittänee aika paljon.
_________________
Lisäksi pitää vielä mainita muita suosikkeja, jotka eivät nyt ihan heti muista viesteistä pistäneet silmään.
Viime vuoden alussa Netflixiä kokeillessani päätin tyypata
Archerin, eikä siinä kauaa nokka tuhissut, kun maailman tökeröimmän agentin seikkailut oli tiirattu läpi. Läppää lentää välissä niin hämmentävääkin, ettei sitä tiedä, pitäisikö jutuille edes nauraa. Mutta nauretaan nyt silti.
Hiljattain tuli katastettua brittiläinen minisarja
Black Mirror, joka sisältää vähän ehkä Outer Limits -tyyliin erilaisia visioita tulevaisuudesta tai nykypäiväst ja sen teknologiasta. Sarja alkaa erittäin vahvasti, mutta loppua kohti meno hiukan hiipuu. Jokainen jaksoista on siis täysin oma tarinansa. Ensimmäisessä osassa Brittien pääministeri kiristetään seksuaaliseen kanssakäymiseen sian kanssa, ja eräässä toisessa nähdään varmaan Microsoftin unelmavisio tulevaisuudesta.
Mad Menin aihepiiri ei oletuksena niin kiinnostanut, mutta hellanlettas kun viiden kauden jälkeen tekisi mieli juoda viskiä, polttaa Lucky Strikea ja vedellä puhtaita kauluspaitoja pöydänlaatikosta. Don Draper on kerrassaan mainio kusipää seurattavaksi.
Scifin saralla ei tietenkään pidä unohtaa hehkuttaa
Fireflyta, joka on Twin Peaksin ja The Wiren ohella ehkä siinä kärkikolmikossa omalla listalla. Onhan se vähän pöhlöä meininkiä, mutta kerta toisensa jälkeen sitä kehtaa katsoa. Harmillisesti meno jäi vain yhteen kauteen, mutta toisaalta se vain tekee nautinnosta suuremman. Yhteen kauteen jäi muuten myös
Keen Eddie, tuo jenkkipoliisista brittiläisessä ympäristössä kertova sarja, joka soveltaa hieman kummallisia tyylivalintoja. Joillekin varmaan riittää syyksi katsomiseen Sienna Miller alushousuissa, mutta me muut voimme lukea Keen Eddien töllöttämisen jälkeen eroottista fanifiktiota Eddien ja Montyn suhteesta. Mmm... Sarja sisältää muun muassa sellaisia klassikoita kuin mustan poliisipäällikön kysymässä "Do you think this department should be all white?".
Olisikohan tuossa nyt niitä joitakin.