Tuli viimeisen reilun kuukauden aikana katsottua kaikki neljä kautta Stranger Thingsiä. Sarja on ollut backlogilla ensimmäisen kauden ilmestymisestä asti, jolloin jokusen jakson katsoinkin, mutta sitten se jäi. Ehkä siksi ettei juuri siinä hetkessä kiinnostanut tai siksi kun vaimo ei innostunut sarjasta yhtään, joten en sitten jaksanut yksin katsella.
Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että nyt ahmin kaikki kaudet läpi. Tämän on omaan makuun parhaita Netflixin omia sarjoja. Tykkään ideasta, jossa hirviöt ja yliluonnolliset tapahtumat selitetään ja järkeillään D&D:n kautta. Nörteillä on enemmän tietämystä kuin muilla - hyvä.
Tykkäsin myös siitä kuinka vahvasti mennään lapsien/teinien näkökulmasta. Jo sarjan sisälläkin näkee kuinka erilaista järkeily ja kamppailu vihollista vastaan on kun olet teini kuin että olisit hieman tukevahko pikku kaupungin sheriffi. Tai ehkäpä venäläinen sotilas. Tai sureva äiti.
Sarja myös yllätti siinä kuinka aina uudelle kaudelle onnistuttiin löytämään periaatteessa samasta aiheesta jotain uutta. Oli myös ihan mielenkiintoista seurata kuinka lapsista kasvoi teinejä ja teineistä aikuisia sarjan edetessä. Perinteisiä arkisia murheita ja vienoa romantiikkaa unohtamatta. Ei ole juurikaan pahaa sanaa myöskään näyttelijäsuorituksista.
Risuja voisi antaa jaksojen pituuksista. Varsinkin neloskaudella. Ensinnäkin ne heittelivät, joka on seuraavan jakson katsomisen suunnittelun kannalta ärsyttävää ja toisekseen ne olivat liian pitkiä. Kyllä max tunti per jakso on aika hyvä sarjalle kuin sarjalle. Ei tarvita elokuvan mittaisia jaksoja. Tai jos materiaalin paljouden vuoksi tarvitaan, niin eikö sen voisi pilkkoa useampaan jaksoon?
Tilanne mihin neloskausi jäi jättää paljon kysymyksiä. Pitkä aika on odottaa vitoskautta.