Viime vuonna pelaaminen painottui vahvasti änärin suuntaan. Reilu kuukausi tuli pelailtua vuodesta yhteensä, joten ajallisesti itselleni isoimpia pelivuosia pitkään aikaan, mutta samalla varsin tylsä, kun pitkästä aikaa jäin taas änäriin koukkuun (sama jatkunut 26:sen kanssa). Totesin myös, että Gamepassista riittää jatkossa se halvin versio, kun ei sieltä kuitenkaan ehdi montaa peliä vuodessa pelata. Sama ostaa ne sitten, jos oikeasti kiinnostaa.
Pelikonsoleina toimivat Xbox 360 ja Series X. Ensin mainittu on kaikkien aikojen suosikkikonsolini ja sille löytyy about 500 pelin fyysinen pelikokoelma, muita pelejä ei fyysisenä enää kokoelmasta juuri löydy Series X:n pientä kauhukokoelmaa lukuun ottamatta. Series X:n kohdalla olen muilta osin siirtynyt lähes täysin digiin.
Pelatuista peleistä muutama sana:
Star Wars: Jedi Survivor: Alkuperäinen oli mielestäni viihdyttävämpi tarinan ja kenttäsuunnittelun suhteen. Vahvasti alkoi jo puuduttaa loppupuolella. Nightsister Merrinin hahmoa viety selvästi typerämpään suuntaan, joka oli ensimmäisen pelin paras hahmo.
Metro 2033: Tämän trilogian aloitus on kestänyt ikuisuuden. Metro 2033 jäi aikanaan kesken, vaikka tykkäsin erityisesti pelin tunnelmasta. Nyt sitten alusta aloittaessa peli meni parissa viikossa läpi. Tästä nousee ensimmäisenä mieleen viihdyttävät pelimekaniikat ja tunnelma. Erinomaista kauhuräiskintää. Jospa tänä vuonna saisi pelattua molemmat jatko-osat.
Witcher 3: Neljäs läpipeluu pääpelille, kesken olevat lisärit pelattu kahdesti. Edelleen kaikkien aikojen paras peli mielettömän hyvin tehdyillä hahmoilla. Triss Merigold oma suosikkini. Ei tähän maailmaan kyllästy koskaan, tosin nightmare vaikeustaso on aivan liian helppo.
Robocop: Rogue City: Olen Paul Verhoevenin elokuvien suuri fani, niistä paras on vuonna 1987 valmistunut Robocop. Olen odottanut tämän kaltaista peliä vuosia, joten oli kiva vihdoin korkata tämä. Intohimoiset pelin tekijät kyllä ymmärtävät Robocopin loren mainiosti, ja olivat saaneet rajallisilla resursseilla luotua mainion pelin, mikä tekee alkuperäiselle leffalle kunniaa. Täytyy myös todeta, että tekijöiden Terminator-peli oli myös hyvä, mutta tämä oli vielä askeleen verran parempi.
NHL 25 (only HUT): Kuka sankari pelaa vuodesta melkein kuukauden änäriä? No, täällä yksi joka ei saanut pelistä tarpeekseen, vaikka useat asiat kyrsivät EA:n touhussa hitaista valikoista lähtien. Eniten kyllä vatuttaa FTP-pelaajana EA:n ahneus. Ehkä olisi voinut tehdä tuolla ajankäytöllä jotain järkevämpää.
Deadfall Adventures: Indiana Jones -tyylinen seikkailupeli, johon oli saatu luotua hyvää huumoria päähahmojen James Lee Quartermain ja Jennifer Goodspeed välille. Kirjoittajat olivat selvästi painaneet dialogia tulemaan aivonystyröistään kieli poskella. Onko tämä niitä 360:sen hidden gemejä sitten? No, jos hieman kankeat pelimekaniikat antaa anteeksi, niin onhan tämä visuaalisesti varsin nätti ja tarinallisesti kiehtova peli. Sopivan pituinen ja mukavasti vaihtelevat kentät. Ei tämä silti mikään Tomb Raider tai Uncharted ole.
F.E.A.R: Kauhuräiskintää parhaimmillaan. Vihulaisten tekoäly ja Max Payne -peleistä tuttu slo-mo toimi jälleen erinomaisesti. Ehkä osalle kenttien yksipuolisuus ja vihulaisten samankaltaisuus on iso miinus. Mielestäni tässä on saatu kuitenkin yhdistettyä erinomaisesti kauhu ja erittäin viihdyttävä räiskintä, joka toimi vielä mainiosti vuonna 2025.
Resident Evil (remade): Klassikko. Ei niitä omia suosikkeja pelisarjasta, vaikka erityisesti alkuperäisellä on iso paikka sydämessä, kun sen pelasin joskus 11-vuotiaana ensimmäisen kerran läpi. Sen jälkeen olen ollut suuri kauhuleffojen ja -pelien fani.
FIFA World Cup Brazil 2014: Oli kiva verestää muistoja hetken myös isän kanssa tämän parissa, kun junnuna pelailin yhdessä hänen kanssaan tätä. Pelattavuus edelleen kelvollinen. Pelissä on myös muutama erittäin hyvä biisi sountrackilla.
Need For Speed: Hot Pursuit remastered: Taisi olla ensimmäinen NFS-peli, jonka olen koskaan läpäissyt, mutta toivon mukaan ei viimeinen. Tätä poliisit versus roistot -peliä oli ilo pelata. Ajettavuus mukavan kepeää ja varsin helposti pääsi kärryille. Ei jaksa pitkiä pelisessioita, mutta pieninä annoksina toimi hyvin.
Dead Space (remake): Alkuperäisen pelasin aikanaan kämmenet hiestä märkänä 360:llä. Tälläisenä pelin muistin, kun se tässä uusintaversiossa oli. Tässä on kyllä kauhu hiottu kohdalleen, ja oikeasti välillä syke nousi ja kämmenet hikosi, kun necromorpheja vyöryi joka suunnasta ja ammukset olivat vähissä. Loistavaa scifi-kauhua. Jos F.E.A.R:ssa oli kauhun tunnelma kohdallaan, niin tämä vie sen vielä aivan uudelle tasolle.