Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Lautapelit

Kirpputorilta tuli sitten hommattua 5€:lla Sormusten Herra shakkipeli. Josko tällä saisi emännän innostumaan shakin peluusta. ;)
 

Liitetiedostot

  • 20230208_104110.jpg
    20230208_104110.jpg
    4,3 MB · Lukukerrat: 6
Sisältääkö setti kotkat jotka voivat pelastaa kuninkaan varmalta tappiolta?
 
En tiedä onko tää oikea topikki mutta kysytään: onko täällä pöytäroolipelien harrastajia? Mua on jo pitkään kiinnostanut pöytäropet mutta en tunne ketään joka niitä harrastaisi.
Kiinnostaa lähinnä mitä kautta olisi mahdollisuus päästä kokeilemaan sellaista. Mahdollisimman vaivattomasti mielellään. Pitääkö liittyä johonkin roolipeliseuraan yms?
Ylipäätään kaikenlainen info rooplipelaamisesta kiinnostaa. Mitä se vaatii? Miten eri pelit eroavat toisistaan, onko toiset enemmän taktista hahmon tuunausta ja toiset enemmän rooliin eläytymistä jne. Kannattaako tällaisen 50+ ukon edes yrittää? :) Mä oon aika pihalla koko touhusta vaikka periaatteen tiedänkin. Mua myös vähän pelottaa lähteä mihinkään seuratoimintaan kun tunnen olevani jotenkin "vääränlainen" tyyppi pelaamaan ropea, "johan ne ihmettelee että mikä ukko tuon...". Vaikea edes sanoa mitä mä oikeastaan haluan kysyä.
Pääpointti on se että pöytäropeilu on kiinnostanut pitkään mutta en ole uskaltanut lähteä sitä oikeasti kokeilemaan mihinkään.
 
En tiedä onko tää oikea topikki mutta kysytään: onko täällä pöytäroolipelien harrastajia?
Mä vietin kynä ja paperi -roolipelinuoruuden ja olen suht onnistuneesti saanut roolipeli-innostuksen siirrettyä omalle jälkipolvelleni. Koitanpa vastata kysymyksiisi.
Mitä se vaatii?
Eipä varsinainen pelaaminen vaadi oikeastaan muuta kuin oman mielenkiinnon aiheeseen ja tosiaan sen seuran löytämisen. Kun roolipelin määrittelee vuorovaikutteisena ja improvisoituna kerronanmuotona, niin osallistujilta ei juuri vaadita mitään ennakkovalmistautumista. Jonkun tosin pitää toimia pelinjohtajana ja siten tarjota taustatarina johon heittäytyä. Hällä on sitten varsinaiset sääntökirjat, hahmolomakepohjat ja varmaan noppiakin lainaksi.
Miten eri pelit eroavat toisistaan, onko toiset enemmän taktista hahmon tuunausta ja toiset enemmän rooliin eläytymistä jne.
Eri roolipelijärjestelmät lähinnä tarjoavat pikkaisen erilaisen mekaniikan ja sääntösetin. Yhdet ovat vahvasti kerronnallisia ja toiset pyrkivät mallintamaan sääntö- ja taulukkoviidakolla kaikki mahdolliset ja mahdottomat tilanteet. Loppuviimein varsinainen mekaniikka on mun mielestäni aika toissijainen: kaikissa peleissä pelijohtaja keksii tilanteita, joista pelaajien pitää selvitä rooliinsa uppoutuen.
Kannattaako tällaisen 50+ ukon edes yrittää?
Mikä jottei! Minä palkitsin juuri tässä kuluneella viikolla itseäni Call of Cthulhu -roolipelin ohjekirjapaketilla näin 47-v syntymäpäiväni kunniaksi. 5. painos oli vielä hyllyssä nuoruusvuosilta, mutta nyt se sai väistyä tämän juhlavamman edition alta. Mainittakoon, että juuri tuohon CoC:hen ainakin on olemssa myös sooloseikkailuja, joista paria olen testannut ja ihan kivaksi ajanviettotavaksi todennut nekin. Niissä on sellainen wanhan liiton Valitse oma seikkailusi -kirjojen fiilis (jos avaat oven, siirry sivulle 10, jos sen sijaan poimit miekan, siirry sivulle 14...). Eikä ne sellaisenaan tietty vastaa tuota porukassa koettua yhteisen tarinnankerronan fiilistä.

Periaatteessa minua kutkuttaa ajatus, että näitä lasten touhuina pidettyjä video-, lauta- ja roolipeliharrastuksia voi mieluusti jatkaa eläkepäiville asti. Konkaripoliitikko Osmo Soininvaara joskus aikoinaan kertoi eläkepäiviensä suunnitelmaksi Civilizationin pelaamisen oikein ajan kanssa. Kuulostaa juuri hienolta eläkesuunitelmalta. Silloinhan sitä aikaa viimein olisi!
Pitääkö liittyä johonkin roolipeliseuraan yms?
Pistin merkille profiilistasi, että vaikutat Helsingissä. Yksi tapa päästä kokeilemaan roolipelitouhuja voisi olla osallistuminen Kampin Cafe Boardgamessa järjestettäviin peleihin. Käsittääkseni yksi omistajista johtaa itse aktiivisesti useampaa peliä ja sieltä varmaan saisi ihan puhelimitse tai sähköpostitse haeskeltua itselle ja muulle seurueelle sopivaa lähestymistapaa tai tutustumiskertaa.
 
Viimeksi muokattu:
Mä vietin kynä ja paperi -roolipelinuoruuden ja olen suht onnistuneesti saanut roolipeli-innostuksen siirrettyä omalle jälkipolvelleni. Koitanpa vastata kysymyksiisi.

Eipä varsinainen pelaaminen vaadi oikeastaan muuta kuin oman mielenkiinnon aiheeseen ja tosiaan sen seuran löytämisen. Kun roolipelin määrittelee vuorovaikutteisena ja improvisoituna kerronanmuotona, niin osallistujilta ei juuri vaadita mitään ennakkovalmistautumista. Jonkun tosin pitää toimia pelinjohtajana ja siten tarjota taustatarina johon heittäytyä. Hällä on sitten varsinaiset sääntökirjat, hahmolomakepohjat ja varmaan noppiakin lainaksi.

Eri roolipelijärjestelmät lähinnä tarjoavat pikkaisen mekaniikan ja sääntösetin. Toiset ovat vahvasti kerronnallisia ja toiset pyrkivät mallintamaan sääntö- ja taulukkoviidakolla kaikki mahdolliset ja mahdottomat tilanteet. Loppuviimein varsinainen mekaniikka on mun mielestäni aika toissijainen: kaikissa peleissä pelijohtaja keksii tilanteita, joista pelaajien pitää selvitä rooliinsa uppoutuen.

Mikä jottei! Minä palkitsin juuri tässä kuluneella viikolla itseäni Call of Cthulhu -roolipelin ohjekirjapaketilla näin 47-v syntymäpäiväni kunniaksi. 5. painos oli vielä hyllyssä nuoruusvuosilta, mutta nyt se sai väistyä tämän juhlavamman edition alta. Mainittakoon, että juuri tuohon CoC:hen ainakin on olemssa myös sooloseikkailuja, joista paria olen testannut ja ihan kivaksi ajanviettotavaksi todennut nekin. Niissä on sellainen wanhan liiton Valitse oma seikkailusi -kirjojen fiilis (jos avaat oven, siirry sivulle 10, jos sen sijaan poimit miekan, siirry sivulle 14...). Eikä ne sellaisenaan tietty vastaa tuota porukassa koettua yhteisen tarinnankerronan fiilistä.

Periaatteessa minua kutkuttaa ajatus, että näitä lasten touhuina pidettyjä video-, lauta- ja roolipeliharrastuksia voi mieluusti jatkaa eläkepäiville asti. Konkaripoliitikko Osmo Soininvaara joskus aikoinaan kertoi eläkepäiviensä suunnitelmaksi Civilizationin pelaamisen oikein ajan kanssa. Kuulostaa juuri hienolta eläkesuunitelmalta. Silloinhan sitä aikaa viimein olisi!

Pistin merkille profiilistasi, että vaikutat Helsingissä. Yksi tapa päästä kokeilemaan roolipelitouhuja voisi olla osallistuminen Kampin Cafe Boardgamessa järjestettäviin peleihin. Käsittääkseni yksi omistajista johtaa itse aktiivisesti useampaa peliä ja sieltä varmaan saisi ihan puhelimitse tai sähköpostitse haeskeltua itselle ja muulle seurueelle sopivaa lähestymistapaa tai tutustumiskertaa.
Kiitos viestistä! Tässä olikin hyvää asiaa. Tiedän kyllä että pelinjohtaja vaaditaan ja ne sääntökirjat+muut lisukkeet. Mulla itseasiassa on Runequest tuolla jossain kaapin pohjalla mutta en ole perehtynyt siihen tarkemmin. Pelikaverien puutteessa ei ole ollut innostusta alkaa sääntäjä opettelemaan.

Tuosta pelien eroista kysyin ihan siksi että mä en ole niinkään innostunut eläytymään mihinkään rooliin vaan enemmänkin kiinnostaa se taktinen hahmon rakennus ja niiden "skillien" kanssa näpertely. Kyllähän se tarina ja maailma tietysti kuuluu siihen olennaisesti. Vaikea selittää mutta ymmärrät varmasti mitä tarkoitan. Rooliin mä pystyn eläytymään korkeintaan pääni sisällä mutta mihinkään edes etäisesti larppiin viittaavaan mua ei saa kirveelläkään. Ei sillä että halveksuisin larppaajia mutta itse vedän rajan siihen jos pitää alkaa "näyttelemään" jotain hahmoa. Ei onnistu multa sellainen. :)
Ja kuten mainitsit, pelinjohtaja voi soveltaa ja varioida sitä pelin kulkua paljon. Tämä on juuri se syy miksi pöytäropeilu alkoi kiinnostaa. Videopeli-ropet on loppujenlopuksi aika rajoittuneita eikä ne anna kauheasti mahdollisuuksia sen jälkeen kun mekaaniikat ja maailma tulee tutuksi.

Tosiaan, eihän se ikä mitään ratkaise. Päinvastoin, mä olen huomannut että tässä iän myötä olen alkanut sallimaan itselleni enemmän niitä "lapsellisia" harrastuksia ja "lapsellisia" ominaisuuksia. Ei jaksa ottaa itseään niin vakavasti enää. Silti tuntuu että aina on joku pieni kynnys lähteä mihinkään uuteen mukaan. Sellainen pieni piru istuu tuossa olkapäällä kuiskuttelemassa että "mitä sä nyt tuollaista, iso mies..":D

Joo Helsingissä vaikutan ja tosiaan, Kampissa taitaa olla joku pelikahvila vai mikä lie. Ainakin siellä on se lauta/roolipelikauppa. Onko kyseessä sama? Tuolta voisi käydä ihan yleisesti tiedustelemassa asioita roolipelaamiseen liittyen. Kiitos vinkistä!
 
Joo Helsingissä vaikutan ja tosiaan, Kampissa taitaa olla joku pelikahvila vai mikä lie. Ainakin siellä on se lauta/roolipelikauppa. Onko kyseessä sama? Tuolta voisi käydä ihan yleisesti tiedustelemassa asioita roolipelaamiseen liittyen. Kiitos vinkistä!
Tuo kyseinen kahvila/baari on Eerikinkadulla. Se ei ole varsinaisesti kauppa, vaan he tosiaan tarjoavat rahaa vastaan pelitilaa ja pelejäkin saa vuokralle. Ja tosiaan huomasin heidän Discord-kanavalta, että siellä myös organisoidaan lauta- ja roolipelisessioita aiemmin toisilleen tuntemattomien ihmisten kanssa.
 
Onko jotain oikeasti hyviä kaksinpelejä, joita vois pelata ku tulee pieni rako arjessa? Eli 30-40min kestoltaan max.
Tilkkutäkki on huikea edelleen, mut jotain muuta kans kaipais. Ite en tykkää korttipohjaisista peleistä, joten ei siis sellasia. Niistähän kyllä löytyis.
 
Onko jotain oikeasti hyviä kaksinpelejä, joita vois pelata ku tulee pieni rako arjessa? Eli 30-40min kestoltaan max.
Tilkkutäkki on huikea edelleen, mut jotain muuta kans kaipais. Ite en tykkää korttipohjaisista peleistä, joten ei siis sellasia. Niistähän kyllä löytyis.
Jos rouvan kanssa pelailee niin noita coop lautapelejä kannattaa kokeilla. Esim Pandemic on simppeli mutta hemmetin hyvä yhteistyölautapeli. Tuosta on olemassa myös Legacy versio missä tuosta samasta ideasta on kehitelty kampanja joka kehittyy pelistä toiseen. Tuota pidetään aika kovassa arvossaan ja on mm board game geekissä jossain top2 kaikkien aikojen pelien listalla. :)
 
Jos rouvan kanssa pelailee niin noita coop lautapelejä kannattaa kokeilla. Esim Pandemic on simppeli mutta hemmetin hyvä yhteistyölautapeli. Tuosta on olemassa myös Legacy versio missä tuosta samasta ideasta on kehitelty kampanja joka kehittyy pelistä toiseen. Tuota pidetään aika kovassa arvossaan ja on mm board game geekissä jossain top2 kaikkien aikojen pelien listalla. :)
Pandemic löytyy ja tyttären kanssa sitä pelailen, samoin löytyy carcassonnen yhteistyöversio, mutta vaimolle ei oikein uppoa yhteistyöpelit. Paitsi nää ”pakohuonepelit”
Harmi ku kaikki nää murhamysteeri/ongelmanratkonta/pakohuonepelit on kertakäyttökamaa. Osa ihan pelin hajohtamisen vuoksi, mut muutkin siten ettei ite voi pelaa ku kerran, kun tietää ratkaisut.
 
Onko jotain oikeasti hyviä kaksinpelejä, joita vois pelata ku tulee pieni rako arjessa? Eli 30-40min kestoltaan max.
Tilkkutäkki on huikea edelleen, mut jotain muuta kans kaipais. Ite en tykkää korttipohjaisista peleistä, joten ei siis sellasia. Niistähän kyllä löytyis.
Azul toimii myös kaksin. Hive, vähän shakkimainen mutta simppelimpi ja nopeampi. King Domino myös toimii kaksin.
 
Azul toimii myös kaksin. Hive, vähän shakkimainen mutta simppelimpi ja nopeampi. King Domino myös toimii kaksin.
Azul ja hive vaikuttais mielenkiintoiselta. King domino on jo, mutta kukaan ei ikinä jaksa laskee pisteitä. Se vie liikaa aikaa pelin simppeliyteen nähden.

Suburbia ois peli mikä mua kiinnostais mut on vaan enkuksi ja aika kallis.
 
Tuo kyseinen kahvila/baari on Eerikinkadulla. Se ei ole varsinaisesti kauppa, vaan he tosiaan tarjoavat rahaa vastaan pelitilaa ja pelejäkin saa vuokralle. Ja tosiaan huomasin heidän Discord-kanavalta, että siellä myös organisoidaan lauta- ja roolipelisessioita aiemmin toisilleen tuntemattomien ihmisten kanssa.
Ai niin joo, unohdin kiittää vastauksesta. Eli kiitos! :) Mä sekoitin sen siihen lautapelikauppaan(?), jonka ohi olen monesti kävellyt mutten en ole tarkemmin perehtynyt mikä se on. Pitääkin tutustua tuohon discord-kanavaan. Olen kuullut että roolipelisessioita voi myös pelata netin kautta ja se sopisi meikälle paremmin.
 
Tämä on huono, en suosittele!

Kiitos varoituksesta. Periaatteesta olen yrittänyt hamstrata kaikki Arkham Files -sarjan pelit hyllyyn, mutta tämä soitti jo lautapelikaupassa varoituskelloja. Olisin luullut tietäväni jo etukäteen, jos Fantasy Flight Games olisi julkaisemassa uutta peliä sarjaan. Varoituskellot soivat näemmä syystä.
 
Azul toimii myös kaksin. Hive, vähän shakkimainen mutta simppelimpi ja nopeampi. King Domino myös toimii kaksin.
Azul vaikutti mielenkiintoiselta, mutta tavallaan tosi tylsältä. Päätin ostaa sen ja nyt pelattu. Vaimo tykkäs, mä tykkäsin. olikin yllättävän paljon syvyyttä ja miettimistä mut siitä huolimatta niin rento ja nopeasti soljuva peli, että tälleen yhdeksältä illalla arkena väsyneenä voi ottaa matsin kaks. Aivan loisto ostos ja uskoisin et tilkkutäkin rinnalle tulee kyllä vakiopeliksi.
 
Cluedo tarttui mukaan citymarketista yhteiseksi joululahjaksi :) Muistan kun nuorena tuota pelasin, ilahduttavaa nähdä se taas myynnissä. Voidaan sitten joulupyhinä olla ihan salapoliiseinaan!
 
Ylös Bottom