Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Liian vähälle huomiolle jääneet pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Bandicoot
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
ruusteri sanoi:
The Saboteur: Jäi Pandemicin viimeiseksi peliksi. Erittäin mukava open world seikkailu natsi-Saksan miljöössä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Omenanraato sanoi:
tuo Saboteur. Pidin pelistä kovasti, mutta pelitulvan alle se lopulta jäi. Yksi niistä peleistä jonka remasterointia kaipaisin kovasti.
Klikkaa laajentaaksesi...
OMI3R sanoi:
Saboteur saa multaki +1, harvinaisen hyvä open world gta tyylinen peli pariisissa, toki autoilu hieman kökköö mutta muuten kaikinpuolin melko hyvä paketti. Oli myös melko vaikeeta löytää kyseinen peli jo silloin PS3 aikoina, löytyi sitten jostain gamestop läjästä halvalla.

VPD näyttäis myyvän käytettynä huikeat 9.99€, mikäli siis vielä on PS3/XBOX360, tuskin sitäkää monelta enää löytyy.
Klikkaa laajentaaksesi...

Nyt kun olen PC:n saanut kasattua ja olen vähän tuota EA Originia katsellut, mutta koska pleikalla mulla on EA Access, niin jäänyt ostamatta.
No viikolla huomasin, että Saboteur kuuluu tuohon palveluun ja sain myös muutaman pelin mitä pleikalla ei ollut, joten otin vuodeksi originin.

Täytyy sanoa, että peli näyttää pc:llä paremmalta kuin voisi kuvitella. Cräckätyn exen joutui lataamaan, koska peli ei tue prossuja joissa on yli 4 ydintä. :D
Lisäksi Xbox onen ohjain ei toimi ilman pientä kikkailua, vaan täytyy käydä tiedostoihin editoimassa Xbox 360 jutut toiseen kohtaan, jotta peli luulee pelattavan 360 ohjaimella.

Mutta itse peli kyllä viihdyttää kovastikin edelleen ja oikeastaan tämä peli on hyvä esimerkki siitä miten vähän open worldit on oikeasti menneet eteenpäin minkään muun kuin grafiikan osalta.
Olen kyllä tykännyt pelistä kovastikin edelleen ja on kyllä harmi jos ei ikinä tulla näkemään Saboteur 2:sta. Herää EA!
 
Onechambara Z2 chaos

Taas yksi peli joka yleensä automaattisesti mielletään paskaksi vain sen takia, että pääosassa on vähäpukeisia mimmejä.
Peli myös näyttää kohtuu vanhalta vaikka onkin ps4 julkaisu, mutta on tämä kyllä varsin hauskaa mättämistä.
Tarina kestää vajaa viisi tuntia ja sen aikana lahdataan muutama sata zombia tai muuta demonia ja verta lentää litroittain.
Ei tämä mikään devil may cry taistelumekaniikaltaan ole, mutta on tässä enemmän syvyyttä kuin vaikka musou tyylin peleissä sillä pelaaja voi vaihtaa neljän eri hahmon välillä dpadin painalluksella ja jokaisella on myös kaksi melee asetta. Valikoimista löytyy nyrkkirautaa, miekkoja ja moottorisaha.
Uusia liikkeitä voi ostaa ja vanhoja tehostaa.
Tämähän on todella usein storessa tarjouksessa alle kympillä.




Remilore on eka roguelite tyylinen peli josta kiinnostuin.
Kovin usein tuon tyylin pelit on synkkiä pikseligrafiikka tyylillä tehtyjä tuotoksia, mutta tämä on värikäs, pääosassa on söpö anime mimmi ja kerättävänä valuuttana toimii leivokset ja makeiset.
Aseitakin on jos jonkinmoista. Löytyy kukkakimppu, luuta, suklaabanaani ja vaikka mitä. Aseiden kategorioita on myös useampi.
Pelissä on neljä maailmaa joista jokainen koostuu kolmesta normi kentästä ja pomo matsista ja genrelle tyypilliseen tapaan koko maailma aloitetaan alusta kuolon koittaessa.
Kovin pitkä tämä ei ole sillä moni kertoo pelin kestävän kolmisen tuntia, mutta mulla meni viitisen tuntia kuolemien takia.
Tarinan jälkeen peli tarjoaa vielä useamman eri moodin.
Kovat tyypit voi pelata niin, että Remillä on vain yksi pojo kestävyyttä joten se on laakista henki pois. Tai sitten voi pelata niin, että joka tapon jälkeen ase vaihtuu randomisti uuteen. Yhteensä eri moodeja taisi olla kahdeksan joista oma suosikki oli custom loadout jolloin saa valita käyttöön minkä tahansa löydetyn aseen ja loitsun.
Normaalisti tällä on hintaa 40e, mutta nyt tämä on switchille tarjouksessa 20e hintaan. Saatavilla myös pleikkarille ja pc:lle.

 
Ostin joskus Onechambaran kun halvalla sai ja vaikka se on ihan ok mätkettä niin auttamatta kovin keskinkertainen että sitä olisi pari tuntia kauempaa jaksanut. Idea ihan mielenkiintoinen mutta samantyylisiä parempia pelejä vaan on tarjolla liikaa.
 
Tuli pelattua aikoinaan Onechambara Bikini Zombie Slayerssiä Wiillä. Siinä oli tylsä kun sen joutui pelaamaan ensin yksinpelinä läpi ennenkuin pääsi pelaamaan kaksinpeliä. Sitten lähellä loppua oli yksi trollihuone. Jos sinne erehtyi menemään niin pantiin ovi säppiin ja sitten piti hakkaa valtava määrä vihuja ennen kuin sieltä pääsettiin ulos. Bikini Zombin pelaaminen kävi työstä kun piti huiskia Wii kapuloita olan takaa.
 
The Inner World (Switch)
Tuli ostettua Inner World naksu seikkailupeli kolmella eurolla tarjouksesta ja oli iloinen yllätys. Pelin päähenkilö Robert on hauska tyyppi ja tämän kaveri Laura on persoonallinen. Peli näyttää napin painallluksella kaikki hotspotit, joten ei jää löytämättä pikselin kokoisia esineitä. Pelialue on kerrallaan suppea, mikä on hyvä asia sillä ei tule ravattua edestakaisin. Pelissä on hyvä vinkkisysteemi, on oma vika jos yrittää keksiä ongelmaan ratkaisua itsepäisesti eikä käytä vinkkitoimintoa. Pari puzzlea kävi kuitenkin ärsyttämään joten annan 4/5.
 
Semblance (Switch)
Peli on tasohyppely puzzle peli, joka hakee uutta näkökulmaa tasohyppelyyn. Mitä jos hyppelyn sijaan rusikoidaankin tasot uuteen uskoon? Pelissä on vain kaksi nappia. B hyppää ja Y syöksyy. Syöksyllä tehdään muutakin kuin liikutaan nopeasti sillä osumalla pehmeään tasoon se antaa periksi ja muovautuu uuteen uskoon. Pelin puzzlet perustuvat tason muokkaamiseen liittyvään pelimekaniikkaan. Erilaiset ympäristöhasardit vaikuttavat myös. Onko kerättävä esine liian korkealla? Mitä jos survoo tasoa alaspäin, kunnes se osuu säteeseen joka palauttaa tason muodon? Kun näin tekee niin pelihahmo sinkoutuu vauhdilla ylöspäin ja saa käsiinsä kerättävän esineen. Pelissä on siis ideana kerätä joka ruudusta hehkuva pallo. Pelin puzzlet ovat vaihtelevia läpi pelin, eikä peliä voi moittia itseääntoistavaksi. Googlasin pelin tehneen studion, eli Nyamakop ja selvisi että tämä on tehty Etelä-afrikassa. Varmaan ensimmäinen afrikkalainen peli mitä pelaan. Arvosana: 5/5.

Tuosta Inner Worldista vielä niin jos se olisi ilmestynyt seikkailupelien kultakaudella 1990-luvun alussa niin siitä tehtäisiin varmaan nyt remaster ja sitä muisteltaisiin lämmöllä. Nyt kun se julkaistiin pelitulvan aikana, jolloin seikkailupelit eivät ole muotia niin tuo on jäänyt vähemmälle huomiolle.
 
AI: The somnium files

Eilen pelasin vasta demoa, mutta kirjoitan silti.
Peli on Kotaro Uchikoshin ( 999, virtues last reward, zero time dilemma ) mielen tuotos ja toimii aika samalla tavalla mitä aiemmatkin herran pelit eli yhdistelee visual novel tyylistä pelaamista ja pulmien ratkontaa.

Pelaajan hahmona on etsivä Date ja tämän tekoäly apuri Aiba joka asustelee Daten mekaanisessa vasemmassa silmässä.
Rikospaikkaa tutkiessa Date pysyy paikoillaan joten ruutua vaan käännellään ja kursorilla klikkaillaan eri asioita ja tavaroita sekä keskustellaan ihmisille.
Varsinaiset pulmat ratkotaan somniumin puolella joka on ikäänkuin jonkun hahmon pään sisässä oleva psyykkinen maailma ja nuo vaihtelee aika paljonkin hahmosta toiseen.

Esim demon tapahtuma paikkana on suljettu huvipuisto josta löytyy nainen joka on sidottu karusellin hevoseen kiinni ja siltä on kaivettu toinen silmä pois paikoiltaan.
Hetken päästä löydetään pelokas pikkutyttö jolla on oletettavasti murhaan käytetty verinen jääpiikki kädessä.
Kun sen mielen syvyyksiin sukelletaan niin huvipuiston karuselli pyörii kovaa vauhtia ja sen päällä on lintuhäkki johon salamat iskee jatkuvasti.
Näissä osioissa on Aiban vuoro toimia ja ratkoa pulmat jotta päästään tytön luo.
Somniumissa voi kuitenkin olla vaan tietyn aikaa ja aina kun Aiba liikkuu niin kello tikittää alaspain ja kaikki toiminnot kuluttaa myös tietyn määrän aikaa.

Huumoriakaan ei olla unohdettu sillä Aiba tulee paikalle kuin terminator aikoinaan ja kun Date kysyy, että mitä tämä oikein tekee niin Aiba sanoo, että halusi ilmestyä paikalle kuin tappaja tulevaisuudesta johon Date toteaa, että eikö sun sitten pitäisi olla alasti :D

Switchilla testasin, koska noita somnium osuuksia lukuunottamatta tämä on lähinnä keskustelua ja tuollaisia pelejä on paljon kivempi pelata sängyssä makoillen.
Ainakin demon osio rullasi hyvin portable moodissa ja näyttikin ihan kivalle.
Kyllä tästä tuli pakko hankinta.

Hyvä arvostelu jonka ansiosta päätin itsekin viimein testata.

 
Äsken tuli saatua tuo somnium files päätökseen.
Tuli sittenkin ostettua ps4 versio, koska se oli nyt big in japan kampanjassa 30e ja pelasin sen kokonaan vitalla remote playn kautta.

Varsin mainio oli tämäkin vaikka ei ihan zero escape sarjan tasolle ylläkään, mutta ne onkin suorastaan mestariteoksia.
Tarina alkaa tosiaan aika perus murhamysteerinä vaikka hahmojen alitajuntaa käydäänkin tonkimassa, mutta puolivälin jälkeen tuleva twisti on taas sellainen mitä kukaan ei varmasti osaa arvata etukäteen.

Mitään aikamatkustusta tai rinnakkaisulottuvuuksia tässä ei sentään ole kuten zero escape sarjassa vaikka peli sellaista koittaa vihjata parissa kohtaa.
Itselle tuo tavallaan oli pieni miinus sillä tässä on edelleen sama tuttu flowchart eli tarina lähtee kulkemaan eri suuntaan pelaajan päätöksistä riippuen ja lopulta vastaan tulee joku muutamasta eri lopusta tai sitten vaan lukko joka ei aukea ennen kuin pelaa jonkun muun reitin.
Flowchartin ansiosta on tietenkin helppo palata siihen haarakohtaan ja valita toinen reitti, mutta minulle tuo aiheutti jo sekaannusta tarinan suhteen sillä eri reiteillä menee tapahtumat aika paljonkin eri tavalla.

Zero escapessa kaikki tietenkin nivoutui yhteen, koska siinä käsiteltiin rinnakkaisulottuvuuksia, mutta tämän kohdalla on hieman sama jos katsoisi tv sarjaa ensin muutaman tunnin ja sitten sekaan heitetään kaksi eri "what if" skenaariota taas muutamaksi tunniksi ja vasta sitten palataan takaisin pääjuoneen.
Vaikka tietäisi reitin joka vie siihen oikeaan loppuun niin sekään ei auta mitään sillä kuten sanoin niin ne muutkin reitit täytyy pelata, että flowchartin lukko poistuu.
Tuon takia tämä ei myöskään ole mikään lyhyt peli vaan aikaa menee n.25 tuntia ja tuosta on varmaan n.20 tuntia sitä keskustelun seuraamista

Ne varsinaiset pulmien ratkomiset somniumin puolella oli varsin kivoja vaikka videoiden perusteella se koko aikamekaniikka näytti sekavalta ja vaikealta.
Edes siitä aikarajasta ei tarvitse stressata sillä vaikka lopulta joutuisi aloittamaan koko homman alusta niin kaikki nähdyt dialogit voi kelata nopeasti ohi ja kun tietää valmiiksi mitkä asiat pitää tehdä niin yleensä pääsee koko pulman alusta loppuun minuutissa tai kahdessa.
Tuon takia tuli usein käytyä myös ns. turhat vaihtoehdot läpi, koska yleeensä Aiba reagoi niihin jotenkin hauskasti ja saihan tästä aika monet naurut.
 
Tuli pelattua Silence läpi Switchillä. Tämä on jatko-osa Whispered Worldiin jota en ole pelannut. Tässä on hirveästi viittauksia ykkösosaan, joista joutuu miettimään että mistä nuo puhuu. Peli kulkee kyllä eteenpäin vaikka ei tuntisikaan ykkösosaa. Tässä on seikkailupelien hiipumisen ajoilta tuttu käyttöliittymä, jossa yksi klikkaus tekee kaiken, eikä inventaariota ole. Tämä on tämmöinen kevytseikkailupeli, jossa on hienot grafiikat. Ei tämä huono ole vaikka tässä ei ole mitenkään ovelia puzzleja.

Arvosana: 4/5.
 
Nyt tuli pelattua The Inner World - The Last Wind Monk seikkailupeli läpi Switchillä. Tämä on suoraa jatkoa The Inner Worldille ja pelin alussa kerrataan ykkösosan tapahtumat läpi. Jos ei halua spoilaantua niin kannattaa pelata ykkönen läpi ensin. Tämän pelaaminen sujuu myös paremmin kun tietää ykkösosasta juttuja. Esim. raskaita hommia kannattaa tehdä Lauralla. Tässä osassa on uutta että voi vaihtaa hahmoa kohtauksen aikana. Tässä pelisarjassa on käytetty hyvin mielikuvitusta ja hahmot ovat hauskoja. Pelissä on hyvä vinkkisysteemi. Se ei kerro heti ratkaisua, vaan tönii pelaajaa pikkuhiljaa eteenpäin. Indiepeliketjussa valitin kaatuilusta, mutta onnistuin kiemurtelemaan kaatuilevan kohtauksen ohi. Jos tykkää ykkösosasta niin tykkää varmaan myös tästä.

Arvosana: 4/5.
 
Isosti unholaan on jäänyt James bond nightfire PC:lle joka onneksi on herätetty henkiin Fanien toimesta. Ja jopa koko peli on ilmaiseksi ladattavissa netistä. Esimerkiksi pelin löytää Googlettamalla james bond nightfire download.
Peliin on yksipelin lisäksi herätetty serverit uudestaan eloon. Enään puuttuu lisää pelaajia!
Laittakaahan lataukseen ja tulkaa pelaa!
Itse latasin nightfirepc.com ja pelkän tuon Game en ollenkaan patcheja ja toimii loistavasti!
 
En tiennyt laitanko tänne vai indie peli ketjuun. Ilmeisesti tämä on pienen porukan peli, mutta sega tämän on alunperin julkaissut ios laitteille.
Kuitenkin pari viikkoa sitten tuli pelattua heroki switchilla.

Tätä ei oikeastaan voi kutsua tasoloikaksi sillä hahmona on tuollainen propellipää joka lentää kenttien läpi 90% ajasta.
Viholliset hoidellaan poimimalla laatikko ja heittämällä se niitä päin ja kentissä on myös katkaisijoita jotka täytyy aktivoida jotta pääsee etenemään joten suoraan maaliin ei voi lentää.
Lisäksi myös erilaista kerättävää löytyy mukava määrä.

Iso plussa pelin tekniselle toteutukselle sillä tämä on yksi puhtaimman näköisistä switch peleistä handheld moodissa pelattuna jonka olen nähnyt.
Lähinnä laatikoiden reunoissa näkyy hyvin pientä sahalaitaa, mutta muuten kuva on puhdas ja tarkka.
Muutenkin pelin visuaalinen ilme on varsin nätti ja kakkos maailma varsinkin näyttää suorastaan upealta.
Aikaa mulla taisi mennä 4-5 tuntia kun keräsin sen minkä kohtuu helposti löysin.
Muistaakseni ostin tämän joskus eshopin tarjouksesta alle vitosella ja vaikka tämä maksaisi kympin niin kehtaisin väittää tämän olevan ns. hidden gem.

 
Bondi007 sanoi:
Isosti unholaan on jäänyt James bond nightfire PC:lle joka onneksi on herätetty henkiin Fanien toimesta. Ja jopa koko peli on ilmaiseksi ladattavissa netistä. Esimerkiksi pelin löytää Googlettamalla james bond nightfire download.
Peliin on yksipelin lisäksi herätetty serverit uudestaan eloon. Enään puuttuu lisää pelaajia!
Laittakaahan lataukseen ja tulkaa pelaa!
Itse latasin nightfirepc.com ja pelkän tuon Game en ollenkaan patcheja ja toimii loistavasti!
Klikkaa laajentaaksesi...
Heitetääs tähän steimenttiä, eli tässähän on toiseksi paras Bond-peli heti sen ylivoimaisen ykkösen jälkeen :cool: Gamecubella tuli aikoinaan hakattua tätä sangen paljon ja on tätä pelattu huvikseen muutamat death matchit vanhalla koneella myös vuoden sisään.
 
PeWi sanoi:
Heitetääs tähän steimenttiä, eli tässähän on toiseksi paras Bond-peli heti sen ylivoimaisen ykkösen jälkeen :cool: Gamecubella tuli aikoinaan hakattua tätä sangen paljon ja on tätä pelattu huvikseen muutamat death matchit vanhalla koneella myös vuoden sisään.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tämän pelin moninpeliä tuli aikoinaan hakattua ihan järjettömiä määriä split-screeninä kavereiden kanssa PS2:lla. Ei silti lemppari Bond-pelini. (Se 1. sija menee Everything or Nothingille). Paljon kehuttua GoldenEye:tä N64:lla en koskaan pelannut, joten siitä vaikea sanoa mitään.
 
En tiedä, vaikuttaa siltä, että peli ei ole saanut isompaa huomiota, mutta en ole seurannut tarkkaan. Tulin kuitenkin mainitsemaan, että muutaman tehtävän perusteella Operation: Tango on hyvää, erilaista co-op viihdettä kuin mitä on tullut pelattua. Voi olla, että PC:llä on tällaisia enemmänkin, en tiedä, mutta konsolipelaajana en ole törmännyt vastaavaan konseptiin ennen.

Jos haluaa jotain vähän uudenlaista, niin tämä peli on sinulle. Näkisin, että tämän tyyppistä yhteistyötä vaativia pelejä voisi kehittää todella pitkälle ja toivonkin, että näin tapahtuu. Paljon mahdollisuuksia.
 
Koska täällä ei ole mitään yleistä "mitä pelasin viimeksi" aihetta niin kirjoitan tänne vaikka kyseinen peli onkin saanut huomiota vähintäänkin tarpeeksi, siis negatiivista sellaista.
No mikä peli on kyseessä. No mikäs muukaan kuin the quiet man, tuo square enixin mestariteos jossa päähenkilönä on kuuro Dane ja sen takia koko peli on ekan läpipeluun ajan varsin hiljainen kokemus.
Dialogia ei kuule eikä myöskään tekstejä ole ruudulla kuin yhdessä kohdassa ihan alussa ja myös taistelun äänet on vaimeaa kuminaa.
Onneksi pelillä on pituutta vain n.3 tuntia, mutta äänimaailman puute saa sen kyllä tuntumaan pidemmältä.

Muutenkin tämä on enemmän leffa kuin peli sillä live action videota on todella paljon kuten myös ihan pelimoottorilla tehtyjä välivideoita.
Varsinainen pelaaminen koostuu pelkästä tappelusta eikä niitä matsejakaan kovin montaa ole.
Visuaalisesti peli on aika kaksjakoinen sillä hahmot näyttää tietyssä valaistuksessa ihan hyvältä, mutta useimmiten aika rumilta, mutta ympäristöt sitten taas on enimmäkseen varsin komeita.

Läpäisyn jälkeen tämän voi sitten pelata uudestaan ihan kaiken audion kanssa.
Olisi kyllä kiva tietää millä myyntipuheella pelin idea on johtoportaalle saatu myytyä.
"Hei mulla ois uus loistava idea pelille. Tehdään elokuvamainen peli jossa puolet pelistä on oikeasti elokuvaa, laitetaan pari tappelua sekaan ja sitten se paras asia. Päähahmo on kuuro joten pelaajakaan ei kuule mitään. Eiks oo siistiä mitä häh!!1!"

Toki pelintekijöillä on oikeus oman visionsa toteuttamiseen, mutta olisi luullut sen julkaisun aikaisen paskamyrskyn jälkeen, että peliin olisi laitettu mahdollisuus pelata se heti alusta asti kaiken audion kanssa sillä noin tämä oli ihan viihdyttävä.
Toisaalta kai sekin jotain kertoo, että mä kuitenkin pelasin tän kahdesti läpi yhdeltä istumalta. Myönnän kyllä alkoholilla olleen osuutta asiaan ja jos tätä olisi alkanut vaikka heti aamulla selvinpäin pelaamaan ja kuunnellut...no ei mitään niin aika tylsää olisi varmaan ollut.

Ehdottomasti kuitenkin hintansa arvoinen sillä tää maksoi hong kong psn storessa 2.5e :D

 
Disaster report 4: summer memories

Peli alkaa kun oma hahmo on bussin kyydissä kun eka kunnon maanjäristys iskee ja auto menee nurin.
Seuraavaksi sitten ryömitään autosta pihalle ja rakennukset on aika heikossa kunnossa eikä koskaan voi olla varma koska se seuraava järistys tulee ja mitä seuraavaksi putoaa tai kaatuu niskaan.
Ihmisiä autellaan tarinan etenemiseksi ja myös ihan omasta tahdosta ja peli tarjoaa myös paljon valintoja, joskin niiden vaikutuksesta johonkin mulla ei ole mitään tietoa.
Myös kevyt survival mekaniikka on laitettu mukaan ja hahmon nälästä, janosta ja vessakäynneistä pitää huolehtia.
Jostain syystä tuota mekaniikka on kritisoitu siitä, että se on niin vähäinen. Oikeasti tämä on eka peli pitkään aikaan jossa tuo on sentään jotenkin realistista sillä yksi päivä on tavallaan yksi chapter ja sun pitää syödä, juoda ja käydä vessassa korkeintaan kahdesti.
Aivan helvetisti parempi tapa kuin se 10 minuutin välein jonkin mussuttaminen kuten melkein kaikissa muissa peleissä jossa nuo mekaniikat on.

Mitään quest markereita ei ole, mutta sen kyllä huomaa kun menee jonkun tärkeän ihmisen lähelle sillä ruudulle ilmestyy välivideon tapainen ja niiden kanssa aletaan keskustelemaan.
Alueet on myös aika kompakteja joten turhauttavalta hortoilulta säästyy ihan kivasti.
Pelin pieni budjetti näkyy ihan kaikessa aina maisemista hahmoihin, mutta onnistuu tämä välillä näyttämään ihan hienolta.
Muuten tämä sitten toimiikin teknisesti ihan ok paitsi tähän mennessä kahdella alueella ruudunpäivitys on ollut varsin nykivää jopa ps4 prolla.
En halua edes kuvitella millainen diashow switch versio mahtaa noilla alueilla olla.

Katsoin tästä tarks gauntletin arvostelun yli vuosi sitten ja muistin tämän näyttäneen ihan kiinnostavalta joten nyt kun tämä oli tarjouksessa 30e/$ hintaan niin latasin demon testiin ja tykkäsin siitä ihan hemmetisti ja halusin päästä pelaamaan lisää.
Sitten katsoin tuon arvostelun uudestaan ja melkein kaikki sanottu ja näytetty vaan kasvatti mun ostohaluja vaikka koko video onkin varsin negatiivinen sillä objektiivisesti tarkasteltuna pelissä on vikaa vaikka kuinka ja tämän tyyppi itsekin sanoo, mutta silti tykkäsi pelistä.
Vielä en ole läpi asti pelannut, mutta tänään tuli pelattua yli 8 tuntia joten aika lähellä loppua oletan jo olevani ja olen nauttinut joka hetkestä.
Tässä on myös psvr moodi jossa on viisi kenttää jotka aukeaa perus peliä pelaamalla.
Mikään kovin ihmeellinen tuo ei ole sillä sä vaan valitset mihin haluat mennä ja hahmo kävelee sinne. On siellä vissiin jotain collectibleja kerättävänä.
Lähinnä siis kiva bonus jossa pääsee kokemaan tuttuja alueita hieman eri tavalla.

Itse ostin tämän jenkki storesta joten hintaa oli 26e ja jo tässä vaiheessa peli on ihan helposti ollut hintansa arvoinen.
Tähän on tarjolla myös epilogi dlc joista eka osa on ilmainen ja toinen maksaa 8e/$ ja se sijoittuu vissiin kuukausia tämän katastrofin jälkeen joten rakennukset on paremmassa kunnossa ja pääsee näkemään miten hahmojen elämä on edennyt tai jotain tuollaista.
Kaipa tuo huomenna ostaa täytyy vaikka pituudesta ei ole mitään tietoa. Myös ilmaisia dlc asuja löytyy aika monta.



psvr moodista matskua:

 
Nyt on disaster report vedetty kahdesti läpi. Ilman kiirehtimistä peruspelin kanssa meni ekalla kierroksella n.11 tuntia ja epilogien kanssa n.3 tuntia.
Platinakin tuli napattua toisella kierroksella ja samalla nähtyä muutama uusi asia.
Tuntuu, että "kaikki" joko haukkuu peliä tai sitten se on sellainen "niin huono, että se on jo hyvä" kokemus.
Mulla tämä sitten taas hyppäsi tänä vuonna pelattujen pelien top 3:een ja samalla tiputti re8:n pois listalta.
Mitkä ne kaksi muuta sitten on? Cyberpunk 2077 ja shenmue 3 joten metacritic keskiarvoilla ei pahemmin juhlita.
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom