Näinpä nyt palasia trailerin englanninkielisestä versiosta. Ihmetystä aiheuttivat englanninkieliset kykyjen vaisut nimet: Rewind, Fuse ja Ascend. Itse katoin siis alun perin japaninkielisen trailerin (kun japaniksi pelaankin), ja siinä ne olivat kaikki yhdistelmäsanaleikkejä: Modoreco ("modoru" = palata + "record"), Scrabuild ("scrap" + build") ja Tooreroof ("tooru" = mennä läpi + "roof"). Tuntuu olevan yleinen ilmiö, että japaninkieliset termit jollain tapaa latistetaan lokalisaatiossa.
Puhut taas tunteista kun kyse on kielestä. Minusta kielelle tärkeintä on saada asia sanottua. Plussaa on, jos kieli taipuu vaikka runoihin tai muuhun taiteeseen kivasti. Tärkeintä se ei kuitenkaan ole. Minusta suomi on itse asiassa lauluihin ja runoihin ihan hiton loistava kieli, varsinkin verrattuna englantiin. Näin siis sivuhuomiona.
Oma mielipiteeni tuon tason sanaleikeistä on se, että ovatpa lapsellisia. On noita myös nähtykin enkä ole pitänyt mitenkään erikoisina. Jos nyt otetaan vaikka tuo kääntämäsi "scrabuild", niin se kuulostaa joltain Pokemonilta. Fuse kertoo paljon suoremmin mistä on kyse. Itse asiassa jokainen noista englannin termeistä kertoo asiat selkeämmin: Rewind, Fuse ja Ascend.
Sen myönnän että suomeksi nuo olisi pökkelömäisiä: Kelaus, Sulautus, Kohotus. Ainakin suomennoksilla mitä tähän keksin. Muutenkin tuntuu että suomeksi noiden pitäisi olla paljon insinöörimäisempiä että ne eivät olisi jotenkin noloja. Esimerkiksi Takaisinpäinkelaus, Yhdistäminen ja öö... Kattosukellus?
Mutta jos alettaisiin suomeksi sanaleikkimään: Rewind = Takaspäin? Scrabuild = Korjarikkous? Mäkkaiveri? Ascend= Läpikatto? Mätäkatto?
Äh, kyllä minä pysyn näkemyksessäni että selkeys ja ymmärrettävyys parempi kuin sanaleikit. Tai sitten ne voi olla jotain täysin keksittyä sanoja jos ei kelpaa "tylsä". Tuo välimalli sanaleikkeineen olisi lapsellisen ja nolon kuuloinen.
Ei pelkästään, samalla tavalla niitä käytetään kuin täällä alkukirjainlyhenteitä.
Siinä tapauksessa en näe ongelmaa. Lyhenteitä ei pitäisi käyttää ennen kuin koko nimi on käytetty. Juuri siksi, että mahdollisimman moni pysyy kärryillä.
Samasta syystä lyhenteiden pitäisi olla "tylsiä" eli mahdollisimman loogisia. Jokaisen sanan ensimmäinen kirjain on erittäin looginen eikä tarvitse osata kuin lukea. Ei tiettyä kieltä tai kielen ääntämistä. Pelkästään lukea.
Itse tykkään kovasti sanaleikeistä ja sanojen vääntelystä (ja niin tykkäävät kokemukseni mukaan japanilaisetkin), mutta enkkukäännöksessä ne oli kylmästi jätetty pois, mikä vähän ihmetytti.
Minäkin pidän kielellä leikittelystä, homonyymeistä ja kaikesta muusta kielen moninaisuudesta mutta ymmärrettävyys tietyissä (useissa) yhteyksissä menee edelle. Pelin UI tai siihen liittyvät asiat on minusta parempi pitää ymmärrettävinä, ellei kyse ole immersiosta, jolloin voi olla vaikka jotain Harry Potterin tyylistä että loitsuilla on omat nimensä.
En ymmärrä miksi TotK:ssa pitäisi olla sanaleikkimäiset nimet kyvyillä. Ehkä se sopii japanilaiseen kulttuuriin sitten? Täytyy kuitenkin muistaa että meillä on eri kulttuuri ja meille sopii eri asiat. Lokalisaatiossa on taas kyse sovittamisesta, joten siksi meillä on selkeät Magnesis, Ascend jne.
Tai ehket vaan tiedä tarvitsevasi? Japani on näet siitä kätevä, että se on nimenomaan pelaajalle yksi hyödyllisimpiä kieliä osata. Japani kun on (ja etenkin historiassa on ollut) yksi peliteollisuuden mahtimaita, joten on olemassa runsaasti pelattavaa, jota ei koskaan lokalisoida ja joka näin ollen avautuu vain japania osaavalle.
Ehkä jollain tasolla näin mutta en minä ainakaan niistä peleistä olisi sen kiinnostuneempi vaikka japania osaisinkin. En usko että kulttuurien tai kielen parempi ymmärrys saisi minua pelaamaan enemmän japanilaisia pelejä. Jos se siitä on kiinni niin hyvin, hyvin erikoista.
Väitän jopa että kulttuurin erilaisuus on se, minkä vuoksi japanilaisia pelejä pelataan. Ei se, että ymmärretään, vaan koska "ei ymmärretä" eli se tuntuu vieraalta, oudolta, erikoiselta.
Samalla tapaa Remedyn Suomi-meininki voi kiinnostaa outoudellaan ulkomaalaisia.
Tietysti se on aina totta että kun ymmärtää kieltä, niin siitä viihteestä voi nauttia paljon paremmin ja vaivattomammin.
Omalta kohdalta voin kuitenkin sanoa että en keksi yhtään peliä, joka olisi kiinnostanut mutta en ole voinut pelata kun en osaa japania. Voi olla, etten vain tiedä että sellainen tai sellaisia on olemassa mutta kyllä nykyään jo niin pitkään on lokalisointia tehty ja netissä sana levinnyt että hyvin, hyvin vaikea uskoa että mitään piilotettuja todellisia helmiä siellä olisi. Ainakaan minulle.
Ja vaikka peli olisi lokalisoitu, alkukielellä pelattuna siitä yleensä paljastuvat alkuperäiset (suunnittelijoiden suunnittelemat) nyanssit. Ei siis mitenkään leveilynä vaan yhtenä kannusteena opiskella kyseistä kieltä.
Ymmärrän että asioita menee ohi ja niitä joutuu muuntamaan lokalisaation takia mutta en silti usko että nämä nyanssit olisivat niin merkittävä asia että täytyisi kokonainen kieli vain pelaamista varten opetella.
Suoraan sanottuna en myöskään koe että se japanin tyyli tehdä draamaa on mitenkään minun juttuni. Ihan sama vaikka tajuaisin kieltä niin en vain pääse yli siitä teatraalisuudesta. On ihan sama vaikka se on heillä ihan arjessakin käytössä, minulle se on todella outo tapa. Ihan kuin kaikki olisivat jossain amatööriteatterin harjoituksissa jatkuvasti. Ja vieläpä niin, että vedetään ääripäässä tai sen lähellä.
Itse asiassa tuntuu myös että "nyanssi" on jotain muuta kuin se, että huudetaanko, puhutaanko hitaasti, nopeasti, korkealta tai matalalta. Minusta nyanssit on paljon hienovaraisempia asioita. Tai niin yleensä siis koen kun puhutaan nyansseista. Se että tyyppi on rikollinen ja puhuu "rikollisenmaisesti" ei ole asia, jota kutsuisin "nyanssiksi". Samalla tapaa en pidä nyanssina sitä, jos jossain brittidraamassa joku puhuu ylhäimistön puhetavalla.
Voi olla vain minun tulkintani, mutta koen että nyanssit olisivat hienovaraisempia pieniä asioita käytöksessä/puheessa kuin jotain täysin päivänselviä tapoja/tyylejä.