J. Pikkarainen
KonsoliFIN Alumni
Vastaus: Lost Odyssey
Lost Odyssey mielestäni vain helpottui loppua kohden, sillä saadut ominaisuudet alkoivat olla yhteenliitettyinä turhan ylivoimaisia. Kaim oli viimeisellä loparilla käytännössä immuuni jokaiselle elementille (joko absorb tai nullify), teki counterin tai nullifyn iskuja vastaan ja oli muutenkin kuolematon myös sanan varsinaisessa merkityksessä Ja tämä ilman turhempaa grindausta (JRPG:ssä grindataan aina, ja se tulee jo selkäytimestä. LO ei vaatinut normia enempää).
LO on kieltämättä Tales of Vesperian ohella parasta J-ropeilua, mitä nykyinen konsolipolvi on meille tarjonnut. LO heikkenee pelillisesti loppua kohden ym. syistä johtuen, vaikka tarinana rautaa onkin. ToV sen sijaan on poikkeuksellisen/ilahduttavan haastava alusta loppuun saakka. Usein voittamattomalta tuntuvat pomot tarvitsevat vain poikkeavamman taktiikan (aka. käytä sitä dudea, johon et aiemmin koskaan koskenutkaan), kuin loputonta grindia. Me likes.
Seuraavaa kunnon JRPG:tä odotellessa.
Lost Odyssey mielestäni vain helpottui loppua kohden, sillä saadut ominaisuudet alkoivat olla yhteenliitettyinä turhan ylivoimaisia. Kaim oli viimeisellä loparilla käytännössä immuuni jokaiselle elementille (joko absorb tai nullify), teki counterin tai nullifyn iskuja vastaan ja oli muutenkin kuolematon myös sanan varsinaisessa merkityksessä Ja tämä ilman turhempaa grindausta (JRPG:ssä grindataan aina, ja se tulee jo selkäytimestä. LO ei vaatinut normia enempää).
LO on kieltämättä Tales of Vesperian ohella parasta J-ropeilua, mitä nykyinen konsolipolvi on meille tarjonnut. LO heikkenee pelillisesti loppua kohden ym. syistä johtuen, vaikka tarinana rautaa onkin. ToV sen sijaan on poikkeuksellisen/ilahduttavan haastava alusta loppuun saakka. Usein voittamattomalta tuntuvat pomot tarvitsevat vain poikkeavamman taktiikan (aka. käytä sitä dudea, johon et aiemmin koskaan koskenutkaan), kuin loputonta grindia. Me likes.
Seuraavaa kunnon JRPG:tä odotellessa.