Vastaus: Mega Man 9
Kieltämättä upeasti rakennettua kansitaidetta, jossa ajan henki (ei tämän, vaan parinkymmenen vuoden takaisen) on saatu autenttisesti esille. Nerokkaasti ovat käyttäneet aikansa konventioita ja esteettisiä ratkaisuja tuossa. En tosin pidä Mega Manin länsimaalaistamisesta. On jotenkin perverssiä kuvitella Mega Man Charlton Hestonin näköiseksi, veistokselliseksi ja kivikasvoiseksi (heh, "Rock Man"... :---D) mieheksi. Mega Man X -tyyliä edustava Mega Man on minulle se sopivin, joskin sabluunoissa, asusteissa ja popkulttuurin viittauksissa 8-bittinen Mega Man nostaa ihanat fiilikset.
Todellakin aivan loistava ja rohkea veto Capcomilta. Tällaista rohkeutta tarvittaisiin lisää, nimittäin tuntuu siltä, että pelitalot ovat täysin menettäneet todellisuustajunsa suhteessa asiakaskuntaan eli pelaajiin. Mitä he ajattelevat, kun välttävät renesanssia rautaiseen pelattavuuteen, tiukkaan haasteeseen ja muinaisille peleille tavanomaiseen lapsenomaisuuteen ja fiktiivisyyteen? Todellakin tärkein, suurin ja vaikutusvaltaisin asiakasryhmä löytyy vakavasti otettavista pelaajista. Samat pelaajat ovat myös pelitalojen merkittävissä asemissa ja kehitysryhmissä. Kenties ekonomit ja muut liikemiehet vedetään typerästi pelitaloihin mukaan suoraan jostain elektroniikkayrityksistä ja pikaruokaketjuista. Ei ole siis yllätys, että markkinoiva osa yrityksestä ei ymmärrä pelaajien kieltä ja kulttuuria. Tosin olihan Reggiekin Pizza Hutilla ja esim. Procter & Gamblerilla ennen Nintendon uraansa, mutta vaikka hän onkin kenties vahingossa huvittava ja ikoninen, ei mies kylläkään ole mikään pelialan ammattilainen.
Indies-käytännöillä tuotetaan ehdottomasti asiallisinta jälkeä. Pienet pelitalot ja kulttipelit ovat tästä parhaita esimerkkejä. Hakkerietiikkaa ja antaumuksellista työtä Wozniakin hengessä. Paperiin kultanauhoin käärittyjä pelejä ja musalevyjä, joihin on pakattu tarroja, taidekirjasia, pinssejä ja mahdollisesti kaikkea muuta persoonallista, vaihtelevaa tavaraa. Ja tietysti tällaisia tunteita herättäviä kansia, joiden luomisessa ei olla massan ihanteista juuri välitetty. Kansihan yhdistää välittömästi pelaajasukupolven aivoissa erilaisten muistojen, tunteiden ja tapahtumien siltaverkoston ja tuo esiin sen tietyn tunnelman. Mahtavaa.
