Pelasin ensimmäisen Metal Gear Solidin juuri Switchillä läpi. Ei jeesus mikä reissu. Niin hyvässä kuin pahassa.
Sisältää spoilereita!
Ensimmäinen nillitys on PAL-version suorituskyky. Pelasimmeko oikeasti näin hidasta peliä silloin ysärillä? En edes muista, että PAL-käännös oli näin kehno. Tosin silloin ei kyllä ollut paremmasta tietoa, joten sitä pelattiin mitä oli. Luojalle kiitos Master Collectionissa voi valita jenkkiversion, joka pyörii niin paljon paremmin.
Toisekseen: olisiko ollut ihan hirveä vaiva saada Pixel Perfect-moodi ihan täydelle näytölle? Juu, tiedän että tämä on vanha peli, mutta olisin kaivannut tätä niin paljon tähän. No kyllähän tämän voi pelata koko ruudulla, mutta grafiikka on mitä on. Kyllä tämä silti on ihan pelattava peli kuitenkin.
Tätä tuli pelattua junnuna ihan tolkuttomia määriä. Osasin tämän varmaan unissani. Nyt pari vuotta (ehkä joku 20 vuotta) myöhemmin, tämä on oikeasti aika haastava peli. Ninjan kanssa meinasi usko loppua, mutta kyllä se meni. Seuraava bossi oli vielä karmeampi. Ja se prkleen rappuskohtaus oli ihan kamala. En muista, että oliko minulla oikeasti näin paljon ongelmia silloin aikoinaan.
Jotenkin olin ihan unohtanut, miten vähän tässä oikeastaan on pelattavaa. Välillä tuntuu, että tässä tyrkätään pomotaisteluja heti toisensa perään, ja sitten katsellaan välivideoita.
Mutta onhan tämä ihan legendaarinen peli kaikista vioistaan huolimatta. Ja soundtrack on ihan rautaa! Eikä yämä ole edes ikääntynyt niin pahasti kuin monet PS1-ajan pelit. En tiedä vielä pelaanko Solid kakkosen ja kolmosen. Minusta ne eivät ole läheskään yhtä legendaarisia kuin tämä eka.
Niin ja David Hayter vois lukea mulle vaikka puhelinluetteloa, niin silti jaksaisin kuunnella. Siis toi ääni!