Vastaus: Metal Gear Solid V: The Phantom Pain - Jyrkkä EI spoilereille!
No niin, ne kuuluisat (Lainatakseni kömpelösti Mertarantaa.) lopputekstit valuivat eilen ruudulla.
Tämä peli oli mainio mielestäni, tekijätiimille kiitos siitä. Tunnelma ja tekeminen säilyi loppuun saakka. Vielä olisi chapter 2 jäljellä.
Mitä olisin parantanut:
-Äänenvaimeniin, äänenvaimennin , ääänenvaimennin. En tiedä kuinka monta laukausta tosielämässä vaimennin kestää, mutta olipa tuhnu tässä. Tietenkin supply-droppi tuo uuden, mutta jos makaat rähmälläsi vihuleirissä niin eipä paljon lämmitä. Taskuissa ei siis voinut olla paria varaäänenvaimenninta, huono idea vissiin, sori siitä. Tyylini oli, että hiiviskellen, kunnes hermo tai paska osui tuulettimeen. Onneksi vaimentimella toimiva kiikarikiväri oli kestävämpi. Ei vaan itseäni kiinnosta supersniikkailu, jossa et ammu ketään. Ja pelin ideahan oli vissiin, että valitse tyylisi.
Perusjuoni oli aikaisempia sarjan pelejä pelaamattomana niin älytön, että se oli itseasiassa loistava tähän peliin. Joko "realistinen" tai sitten "ufo". Ja "ufohan" sopi tähän yllättävän saumattomasti.
Kaikenkaikkiaan pelistä mielestä huokui "rakkautta" tämän pelin tekemiseen. Ja kun helikopteri saapui tehtävän suorittamisen jälkeen LZ:lle, oli se aina siistiä, ei siitä pääse mihinkään.
Toinen asia oli tähtääminen esim. rähmällään. Näit vain ruohonkorsia ja joudut nousemaan kyykkyyn että saat sihdin , vaikka pitäisi nähdä läpi. MYös CQC:ssä tähtäin tahtoi heilua sinnetänne kun olet esim. seinän kulmassa.
Viihdyttävä kokemus kaikenkaikkiaan, muistutti tyyliltään FarCry:tä sekä eritoten uusinta Splinter Celliä, mistä pidin.
