Metroid Dread (Metroid 5)

[m_vierimaa]

Peli läpi.

En ihmettele yhtään miksi Metroidvania lajityypin nimessä mainitaan tämä pelisarja nimeltä. Metroid Dread näyttää jälleen kerran miksi Metroid on näissä hommissa ihan kirkkainta kärkeä. Peli osaa ripotella uudet ominaisuudet juuri sopivin väliajoin ja niitä on vieläpä paljon. Selvästi enemmän kuin monessa muussa saman lajityypin pelissä. Niinkin yksinkertainen, mutta nerokkaasti etenemistä rajoittava tekijä, kuin kylmyys tai kuumuus on ympätty peliin erinomaisesti. Tai vaikkapa se kuinka Samuksen liikkeet, kuten hyppy, kehittyvät useamman kerran, ja joka kerralla on varsin selvää minkälaisia uusia reittejä aukeaa.

Kenttärakenne on niin ikään kuin rakennettu tällaista varten. Ensinnäkin siellä on sarjalle ominaisia piilotettuja reittejä, mutta se oli minusta erityisen hienoa kuinka uusilta alueilta palattiin edellisille uutta hissiä, teleporttia tai junaa käyttämällä, jolloin oltiin vanhan alueen sellaisessa osassa, johon ei ollut aikaisemmin asiaa. Mielekästä tutkimista kaiken kaikkiaan.

Entäs taistelu? Tottakai uusia kykyjä, aseita ja ammuksia opitaan myös taistelua varten ja pomovastuksissa oletetaan että osaat nämä asiat. Täytyy myöntää, että aina ei tullut väistöt ja aseella tähtääminen ihan selkärangasta. Vika ei toisaalta ole pelissä - mitä nyt se on keskivertoa peliä jonkin verran haastavampi. Pomoja vastaan saa olla aika tarkka ja vikkelä liikkeissään. Useampi pomo vaati useamman yrityksen, mutta kun niiden liikerepertuaarin oppi, niin haastavamman vastuksenkin kukistaminen oli sitäkin miellyttävämpää. Pomovastuksia oli kivasti erilaisia. Sen sijaan olisin voinut elää ilman E.M.M.I -robotteja. Ne tappoivat kerrasta ja tuntuivat välillä kuin skriptatuilta, kun yritit päästä vartioidun alueen läpi. En jää kaipaamaan sitä hiiviskelyä ja paineentuntua.

Metroid Dread on mainio peli ja erinomainen Metroidvania. Se pyörii sulavasti, näyttää hyvältä jopa isommalla ruudulla (tätä ei voi aina jokaisen Switch -pelin kohdalla sanoa) ja on noin 10 tunnin kestollaan aika sopivan pituinen. Ehkä välillä meno on vähän päämäärätöntä, kun peli ei suoranaisesti ohjaa pelaajaa oikeaan suuntaa. Toki kartta omalta osaltaan tekee tätä, kun Samuksen ominaisuuksista riippuen vain osa reiteistä on auki. Silti muutaman kerran olin hieman hukassa, että mihis nyt? Jälkikäteen ajateltuna tämä oli kuitenkin parempi ratkaisu kuin merkki kartalla osoittamaan seuraavaa paikkaa. Siinä olisi tutkiminen ja löytämisen riemu kärsinyt aika pahasti.

Loistava peli.

Tämä päämäärättömyys on kyllä jonkun verran ongelma, etenkin kun pelailen tätä hyvin hitaasti läpi. Nytkään ei ollut mitään muistikuvaa miksi ja minne piti mennä kun talletuspaikasta jatkoin.

Ja tuo takaa-ajava EMMI ei varsinaisesti auta tässä.

 

[Ulukai]

Peli läpi.

En ihmettele yhtään miksi Metroidvania lajityypin nimessä mainitaan tämä pelisarja nimeltä. Metroid Dread näyttää jälleen kerran miksi Metroid on näissä hommissa ihan kirkkainta kärkeä. Peli osaa ripotella uudet ominaisuudet juuri sopivin väliajoin ja niitä on vieläpä paljon. Selvästi enemmän kuin monessa muussa saman lajityypin pelissä. Niinkin yksinkertainen, mutta nerokkaasti etenemistä rajoittava tekijä, kuin kylmyys tai kuumuus on ympätty peliin erinomaisesti. Tai vaikkapa se kuinka Samuksen liikkeet, kuten hyppy, kehittyvät useamman kerran, ja joka kerralla on varsin selvää minkälaisia uusia reittejä aukeaa.

Kenttärakenne on niin ikään kuin rakennettu tällaista varten. Ensinnäkin siellä on sarjalle ominaisia piilotettuja reittejä, mutta se oli minusta erityisen hienoa kuinka uusilta alueilta palattiin edellisille uutta hissiä, teleporttia tai junaa käyttämällä, jolloin oltiin vanhan alueen sellaisessa osassa, johon ei ollut aikaisemmin asiaa. Mielekästä tutkimista kaiken kaikkiaan.

Entäs taistelu? Tottakai uusia kykyjä, aseita ja ammuksia opitaan myös taistelua varten ja pomovastuksissa oletetaan että osaat nämä asiat. Täytyy myöntää, että aina ei tullut väistöt ja aseella tähtääminen ihan selkärangasta. Vika ei toisaalta ole pelissä - mitä nyt se on keskivertoa peliä jonkin verran haastavampi. Pomoja vastaan saa olla aika tarkka ja vikkelä liikkeissään. Useampi pomo vaati useamman yrityksen, mutta kun niiden liikerepertuaarin oppi, niin haastavamman vastuksenkin kukistaminen oli sitäkin miellyttävämpää. Pomovastuksia oli kivasti erilaisia. Sen sijaan olisin voinut elää ilman E.M.M.I -robotteja. Ne tappoivat kerrasta ja tuntuivat välillä kuin skriptatuilta, kun yritit päästä vartioidun alueen läpi. En jää kaipaamaan sitä hiiviskelyä ja paineentuntua.

Metroid Dread on mainio peli ja erinomainen Metroidvania. Se pyörii sulavasti, näyttää hyvältä jopa isommalla ruudulla (tätä ei voi aina jokaisen Switch -pelin kohdalla sanoa) ja on noin 10 tunnin kestollaan aika sopivan pituinen. Ehkä välillä meno on vähän päämäärätöntä, kun peli ei suoranaisesti ohjaa pelaajaa oikeaan suuntaa. Toki kartta omalta osaltaan tekee tätä, kun Samuksen ominaisuuksista riippuen vain osa reiteistä on auki. Silti muutaman kerran olin hieman hukassa, että mihis nyt? Jälkikäteen ajateltuna tämä oli kuitenkin parempi ratkaisu kuin merkki kartalla osoittamaan seuraavaa paikkaa. Siinä olisi tutkiminen ja löytämisen riemu kärsinyt aika pahasti.

Loistava peli.

Ihan uteliaisuudesta, olitko pelannut aiemmin Metroid-pelejä? Kuten ketjussa aiemminkin tullut mainittua, niin Itselle nääs tuli sellainen olo, että peli ohjasi seuraavaan suuntaan käytännössä koko ajan, ja sen takia kunnollista harhailua ei tullut ollenkaan.

 

[Dragonfly]

Ihan uteliaisuudesta, olitko pelannut aiemmin Metroid-pelejä? Kuten ketjussa aiemminkin tullut mainittua, niin Itselle nääs tuli sellainen olo, että peli ohjasi seuraavaan suuntaan käytännössä koko ajan, ja sen takia kunnollista harhailua ei tullut ollenkaan.

Myönnetään, edellisestä Metroid pelistä on aikaa. En edes suoralta kädeltä osaa sanoa mikä se on ollut. Joku tosi vanha. Vertauskohtana minulla oli tässä enemmän muut modernit Metroidvaniat kuin Metroidit ja niissä kyllä on monesti ohjausta enemmän. Vaikka nyt hetki sitten pelaamassani F.I.S.T:ssä.

Mutta tosiaan kuten @m_vierimaa tuossa yllä mainitsee, niin jos oli vähänkin pidempi tauko, niin tavallaan unohti mihin oli menossa, kun mitään karttamerkkejä ei ollut. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin kartta kyllä ohjasi omalta osaltaan pelaajaa, kun tietyt reitit eivät vielä olleet käytössä, mutta näin ei kuitenkaan ollut aina, joten mahdollisuus "eksyä" oli olemassa. En pitänyt sitä suoranaisesti huonona asiana, sillä tutkittavat alueet eivät olleet niin isoja.

 

[shamaniac]

No niin, kymmenisen tuntia myöhemmin on tämä Dread vihdoin läpi. Ostin varmaan joskus 2022 ja aloittelinkin varmaan niihin aikoihin mutta jäi sitten parin tunnin jälkeen kesken kun ei jotenkin iskenyt.

Nyt sitten jatkoin paria tuntia pidempään ja oikeastaan juuri sen jälkeen homma alkoi viimeistään toimia. Alussa toki tuntui että aika suoraviivaista hommaa mutta pikku hiljaa kykyjä ja muuta aukesi sen verran että paikkoja oli vähän enemmänkin tutkittavana.

Iso plussa siitä, miten pelin "end game" on hoidettu. Kaikki teleportit toimii joka paikkaan ja muutenkin joka paikkaan pääsee eikä mitään lukita niin ettei sinne pääse, jos vain kyvyt on käytössä. Samoin lopussa saatavat liikkumis- ja muut kyvyt auttaa huomattavasti kentissä etenemistä, joten lopun nuohous on kerrankin muuta kuin tympeää laahustamista samoissa paikoissa. Homma oli todella nopeaa etenemistä ja vaikka välillä karttaa katsoessa ajatteli että "jaa, noin kaukana", niin kohta huomasi että olikin jo perillä määränpäässä.

Pomotaistelut oli myös toimivia ja hauskoja. Niissä myös oli hienosti lisätty kohtia, joissa pystyi tekemään ekstraiskuja, jos onnistui iskussa oikeaan hetkeen.

E.M.M.I:t oli ajoittain turhauttavia enkä tiennyt että yritinkö liian aikaisin väärään paikkaan vai miksi joskus tuntui että emmiä oli turhankin vaikea paeta kun virhemarginaali oli niin pieni. Ja nimenomaan siinä, että ehtii juosta pois sen tieltä. Niissä torjunnoissa onnistuin joskus jopa useampaan kerran putkeen jos/kun niihin jouduin

Mutta loppua kohden olin jopa pettynyt kun kyseisten vihulaisten kanssa loppui kahinat.

Isoin miinus on kartta. Se on pohjimmiltaan selkeä mutta varsinkin kuvakkeet on epäselviä, siis varsinkin sen suhteen onko jokin otettu vaiko ei. Parempi olisi ollut että jo kerätty kama poistuisi kokonaan kartalta. Otettujen kamojen hieman himmeämpi kuvake ei usein erottunut tarpeeksi hieman kirkkaammasta, keräämättömän kaman kuvakkeesta. Ja varsinkin jos ei ollut mihin verrata, niin piti melko usein tarkistaa kursorilla että lukeeko sen kohdalla "collected" vaiko ei. Pienellä viilauksella kartasta olisi saanut oikeasti merkittävästi toimivamman.

Yllätyin myös että tässä on oikeasti joku oikeampi tarina eikä samanlaista "tarinaa" mitä Marioissa. En siis suhtautunut tuohon alussa muuna kuin hömppänä mutta hommassa tuntui olevan jopa vähän enemmänkin ajatusta. Toki tarina oli Primessäkin mutta senkin kohdalla tuntui että se oli vähän päätöntä haahuilua tms. Varmasti auttaisi asiaan jos ei olisi hypännyt Metroidin tarinan pariin vasta Primen ja Dreadin kohdalla.

Tämän ja Primen remasterin pelin pelattuani odotan enemmän uutta 2D-Metroidia mitä vaikka Primen jatkoa tai remastereita. Peli on vain niin selkeästi enemmän sitä oikeaa, kunnon metroidia kaikessa sulavuudessaan, joten jos pitäisi valita niin 2D se olisi minulle. Mutta toki Primeäkin (ja muutakin 3D-Metroidia) varmasti pelailen kun sitä taas saadaan.