Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Mihin uskotte?
- Viestiketjun aloittaja Paavi
- Aloituspäivämäärä
Se taas on aivan uskon asia, että onko tämä maailma jumalan luoma. Toinen uskoo asian olevan näin ja toinen ei. Joten toisaalta toiselle se ei ole mikään todiste jos hän ei usko Jumalaan. Varsinaisesti on mahdoton saada joku uskomaan kyseiseen asiaan, koska ei ole mitään konkreettista todistetta Jumalasta hänen mielestään, koska miten hän voisi uskoa maailman olevan Jumalan luoma jos hän ei usko Jumalaan ja näin ollen "uskotonta" ihmistä on toivotonta saada uskomaan, että tämä maailma on Jumalan luoma. Loppujen lopuksi ei voida tietää kumpi on oikeassa. Sillä vaikka "uskoton" löytäisi mielestään tieteellisiä todisteita, että tämä maailma on syntynyt siksi ja siksi. Niin "uskonnollinen" ihminen voi vain heittää "Niin on, koska Jumala vaan teki homman niin". Näin voidaan kiertää ympyrää aina tietämättä koskaan kumpi on oikeassa.
Chemo
Active Member
Samaa mieltä. On epäkunnioittavaa yrittää väkisin taivutella ihmistä muuttamaan elämänkatsomustaan, jos tällä on jo oikeaksi katsomansa sellainen. Ja lisäksi äärettömän typerää.
Olen muuten sitä mieltä, että myös väitteet siitä, että jumalia ei ole olemassa, perustuvat pohjimmiltaan uskoon. Varmaksi kun ei ole todistettu jumalien olemassaolemattomuuttakaan - ja ei-todistettuun asiaan luottamistahan kutsutaan uskoksi. Sinänsä hassua, kun jumalankieltäjien argumentit usein kohdistuvat juuri todistamattomiin asioihin uskomiseen.
FrankNyberg
New Member
Olen yrittänyt vältellä tätä ketjua kuin ruttoa, mutta....
Uskon asioista kiisteleminen on vielä tyhmempää kuin konsoleista kinaaminen. Kukaan ei voi todistaa mitään suuntaan eikä toiseen. Uskonto on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia, ja eikä mielestäni ole tarpeellista mennä tiettyyn paikkaan tai rakennukseen voidakseen olla suurempiin voimiin yhteydessä.
Uskonsa tuputtajat ovat tosiaan todella ärsyttäviä. Monilla nuorilla, jotka uskovat Jumalaan saattaa olla vaikeaa erottaa helluntailaisten ja Jehovien sun muiden usko perinteisestä luterilaisuudesta. Saatikka jos ei koe uskovansa mihinkään.
Tällöin näiden "fundamentalistien" uhkailut tulijärvestä ja kadotuksesta on vähän turhan rajua tekstiä. Esim. oman pikkuveljeni uskonnonopettaja uhkaili ala-astelaisia pikkulapsia helvetin tulella. Jos et lue ilta/ruokarukousta joudut helvettiin, jos kiroilet, juot viinaa, poltat röökiä etc etc joutuu helvettiin. Mutsilla oli mukava homma aivopestä lastaan uudestaan että ei ne asiat nyt ihan niin mene. Se opettaja on nyt onneksi jo erotettu kun tuli tarpeeksi valituksia, mutta siihenkin tarvittiin pieni kansanliike.
Niin joo, ja jos käyttää internettiä joutuu helvettiin. Se oli siis joskus vuosia sitten. Netti oli uusi ja pelottava ja Jumalaton.
Nykyäänhän totuuksia jaetaan netissäkin.
Jiz
Well-Known Member
Leipuri Hiiva
New Member
Esimerkiksi lestadiolaiset suorittavat tälläisiä uhkauksia lapsilleen kaikenaikaa. "Jos katsot TV:tä, joudut helvettiin". Muistan joskus pienenä ala-asteelaisena, kun rinnakkaisluokan lestapenikka tuli sanomaan: "Te joudutte tulimereen". Lapsille opetetaan jo pienestä pitäen, että muut eivät ole mitään.
Naurettavaa muutenki tuo niitten tuohu, lestat ei saa pelata esim. Jääkiekkoa samassa joukkueessa muiden kanssa, vaan niillä pitää olla oma vuoro, jossa koko kunnan lessut taklaa toisiaan sairaalakuntoon.
Viime vuonna kun tuli käytyä lukiossa maailmanuskontojen kurssi, niin oppi ymmärtämään, että missään uskonnossa ei oikein ole järkeä.
Minusta on paljon tärkeämpää uskoa itseensä, kuin mihinkään jumalaan. Jos on riittävästi itseluottamusta, pystyy mihin vaan.
Viimeksi muokannut moderaattori:
Chemo
Active Member
Ikävä kyllä monien uskontojen ja lahkojen menestys perustuu ihmisten aivopesuun jo lapsena. Vanhempana on sitten vaikeaa kyseenalaistaa sitä mitä on lapsena päähän taottu. Tuota tekee myös luterilainen kirkko. Kasteesta ei lapsi vielä tietenkään ymmärrä mitään, mutta seurakuntakerhot yms. nuorisotoimintahan tähtää juuri tuohon. Samoin koulun uskontotunnit.
Aika tyypillinen kehitelmähän on juuri tuommoinen, jossa luodaan ylemmyydentuntoa muihin nähden - semmoinen pitää kivasti muut ihmiset ja heidän erilaiset mielipiteensä loitolla. Ja jos joskus sattuukin kuulemaan "vääriä" mielipiteitä, niin ainahan ne voi sivuuttaa "alempien houreina". Tuohon ei luterilainen kirkko syyllisty juurikaan.
Kannattaa tsekata myös Platonin "luolavertaus" - sama idea siinäkin. Kuulunee lukiofilosofian pakolliseen oppimäärään.Lainatun viestin kirjoitti alkujaan dmz
Katsokaapas Jim Carreyn elokuva Truman show, todella mielenkiintoinen näkökulma myös Matrixin kanssa. Ajatelkaas jospa vaikka tietokoneenne hardis onkin softaa!
Oliko platonin luolavertaus se että jos ihminen olisi asunut koko ikansä luolassa jossa hän näkee vain oman varjonsa hän luulisi näyttävänsä varjolta?
En ymmärä mitä yhteistä tuolla on softan ja hardiksen kanssa. Sekö että hardiksen ajatellaan olevan hardista vain siksi kuin se on aina ollut niin? Ei, vaan hardis ja softa ovat oikeasti ihan eri asioita. Minusta hardista voisi verrata vaikka legopalikoihin. Softa on taas ohjeet mihin järjestykseen palikat pitää laittaa että niista saadaan legoauto.
Chemo
Active Member
Joo... tuolla vissiin haettiin sitä ajatusta, että mitäs jos koko elämämme onkin hämäystä ja todellisuus onkin jotain ihan muuta kuin mitä luulemme. Tuohon ajatukseenhan sed Carreyn leffa ja Matrix perustuvat myös. Ilmeisesti suoraa yhteyttä softis/hardis-juttuun ei ollut; kunhan asiat eivät ole sitä mitä luulemme. Näin tuon käsitin.
Sinänsä hyvä kysymys tuo on - saattaa nimittäin olla, ettemme oikeastikaan tiedä todellisuuden luonteesta kaikkea mitä pitäisi...
Chemo, samaa mieltä. Minusta olisi hyvä tarjota kaikki mahdollisuudet eri uskonnoista siinä vaiheessa, kun ihminen osaa päättää näin suurista asioista. Eihän pikkulapset muista uskonnoista mitään tajua, jos sitä "omaa" uskoa tuputetaan heille syntymästä asti, niin siitä tulee itsestäänselvyys. Itse olen tietysti vähän huono sanomaan tätä, koska minulla on luterilainen kasvatus, ja uskon vieläkin (13 vuoden päästä). Onneksi omat vanhempani eivät ole kiihkouskovaisia, mutta olen kiitollinen heille, että antoivat minulle jo pienestä pitäen mahdollisuuden uskoa Jeesukseen. Tämä tietysti jakaa minunkin mielipiteet kahtia. En osaa sanoa, onko se hyvä, että lapselle tarjotaan mahdollisuus uskoon vasta myöhemmin. Entä, jos lapsi kuolee ennemmin, kuin hän on päättänyt uskostaan? Entä, jos hän olisi halunnut uskoa Jeesukseen jo lapsena, mutta hänelle ei tarjottu sitä mahdollisuutta?
Lisä muttana ovat vanhemmat. Tietysti vanhemmat haluavat vain parasta lapselleen, ja antavat hänelle kasvatusta oman uskonsa mukaan.
Viestistä tuli vähän epäselvä, ja pointtikin jäi hämärän peittoon, mutta ei sillä niin väliä, annetaan mennä, kun tätä olen kirjoitellutkin jo tovin verran.
Lisä muttana ovat vanhemmat. Tietysti vanhemmat haluavat vain parasta lapselleen, ja antavat hänelle kasvatusta oman uskonsa mukaan.
Viestistä tuli vähän epäselvä, ja pointtikin jäi hämärän peittoon, mutta ei sillä niin väliä, annetaan mennä, kun tätä olen kirjoitellutkin jo tovin verran.
Chemo
Active Member
Mulla on kaksi pientä lasta, ja painin tuontyyppisten kysymysten kanssa. Itse olen saanut "passiiviluterilaisen" kasvatuksen - eli koulun kanssa mentiin joulukirkkoon, mutta perheen kanssa ei menty. Mitään kutsumusta ei mihinkään uskontoon ole elämän varrella tullut.
Joka tapauksessa noissa asioissa pitäisi kunnioittaa ihmisen omaa tahtoa, olipa kyseessä pieni lapsi tai aikuinen. Ei saa pakottaa eikä tyrkyttää, mutta omaan ajatteluun pitää mielestäni kannustaa. Mun on toki helppoa sanoa noin, kun mulla ei ole minkään uskontokunnan velvoitetta hankkia lisää jäseniä, tai pakkoa muokata perheenjäsenistä jotain muuta kuin he ovat. Oikealla asialla tunnen silti olevani.
Tuo on muuten aivan älyttömän hyvä teologinen kysymys, tuo "entä jos lapsi kuolee, ennenkuin hän on päättänyt uskostaan?" Mun ajatus tuosta on se, että kenenkään ei pitäisi olla niin itsekeskeinen, että ajattelisi niin että se olisi ollut juuri se hänen uskontonsa, mikä lapsen olisi pitänyt omaksua. Uskontokuntia kun on maailmassa paljon, eikä kukaan ole parempi toista väittämään jonkun olevan tuossa asiassa oikeassa, ja toisen olevan väärässä. Tuohon kysymykseen olisi muuten kiva saada lisää näkemyksiä.
Viimeksi muokannut moderaattori:
"Ihmiset uskovat, mitä he haluavat uskoa.
Ihmiset eivät haluaisi uskoa siihen, että joutuisivat luopumaan omista elämäntavoistaan jotta pääsisivät taivaaseen.
Eivätkä siihen, että 130 000 ihmistä sinne vain pääsee.
Monet haluavat taivaaseen joten uskotaan, että kaikki pääsevät sinne, teki mitä tahansa.
Itse uskon että todellisuus on toinen.
Mutta onko yksikin rikkomus kymmentä käskyä vastaan niin vakava, että rangaistukseksi joutuu käsittämättömään kipuu ikuisuudeksi?"
Tämä ei ole "millainen helvetti sinun mielestäsi on"-threadi, mutta itse yritän kuvitella helvetin mahdollisimman pahaksi jotta sitä alkaisi pelkäämään oikein kunnolla.
"Ja näin, itse pelkään kuolemaa aivan helvetisti koska mahdollisuus joutua helvettiin on helvetin suuri."
Tuosta varmaan voi päätellä, että kristinuskossahan minä olen. Ajatus siitä, että Jumalaa ei ole, on mielestäni vähän masentava.
"Tämä maailma on ehkä vain koetus siitä uskommeko. Elämmekö elämämme yhden kirjan opppien mukaisesti maailmassa, jossa joka puolelta tulee vain todisteita siitä että se kirja on väärässä?"
"Energia ei ikinä häviä, se vain muuttaa muotoaan. Ajatuksemmekin ovat energiaa joten jotain jää jäljelle pakostakin. Itse uskon kahteen mahdollisuuteen. Kuoleman jälkeiseen ELÄMÄÄN ja siihen toiseen..."
PS.
(Kolmas sarkastinen elämääni käsittelevä postini elämäni aikana.)
Ihmiset eivät haluaisi uskoa siihen, että joutuisivat luopumaan omista elämäntavoistaan jotta pääsisivät taivaaseen.
Eivätkä siihen, että 130 000 ihmistä sinne vain pääsee.
Monet haluavat taivaaseen joten uskotaan, että kaikki pääsevät sinne, teki mitä tahansa.
Itse uskon että todellisuus on toinen.
Mutta onko yksikin rikkomus kymmentä käskyä vastaan niin vakava, että rangaistukseksi joutuu käsittämättömään kipuu ikuisuudeksi?"
Tämä ei ole "millainen helvetti sinun mielestäsi on"-threadi, mutta itse yritän kuvitella helvetin mahdollisimman pahaksi jotta sitä alkaisi pelkäämään oikein kunnolla.
"Ja näin, itse pelkään kuolemaa aivan helvetisti koska mahdollisuus joutua helvettiin on helvetin suuri."
Tuosta varmaan voi päätellä, että kristinuskossahan minä olen. Ajatus siitä, että Jumalaa ei ole, on mielestäni vähän masentava.
"Tämä maailma on ehkä vain koetus siitä uskommeko. Elämmekö elämämme yhden kirjan opppien mukaisesti maailmassa, jossa joka puolelta tulee vain todisteita siitä että se kirja on väärässä?"
"Energia ei ikinä häviä, se vain muuttaa muotoaan. Ajatuksemmekin ovat energiaa joten jotain jää jäljelle pakostakin. Itse uskon kahteen mahdollisuuteen. Kuoleman jälkeiseen ELÄMÄÄN ja siihen toiseen..."
PS.
(Kolmas sarkastinen elämääni käsittelevä postini elämäni aikana.)
jooh.
Tämä asia on varmasti kaikkien huulilla.
Ihminen uskoo siihen mihin se uskoo.
Yksinkertaistettuna uskot mihin uskot.
Näin se on.
Itse olen asiaa pitkään pohtinut, ja lopputulos on varmasti
jotain muuta kuin meidän Jeesus-meininki.
Uskon johonkin, mutta perusopetus mättää.
Sori.
Tämä asia on varmasti kaikkien huulilla.
Ihminen uskoo siihen mihin se uskoo.
Yksinkertaistettuna uskot mihin uskot.
Näin se on.
Itse olen asiaa pitkään pohtinut, ja lopputulos on varmasti
jotain muuta kuin meidän Jeesus-meininki.
Uskon johonkin, mutta perusopetus mättää.
Sori.