Mikä kirja on luettavana nyt?

[BaDari]

Tarinan kerronta on kuin kahdessa ekassa noiturikirjassa

Omasta mielestäni nuo ovat juuri ne parhaimmat Noituri-kirjat.

Aloitin nyt lukemaan alusta Ken Follettin Kingsbridge-sarjan kun sain edullisesti kaikki puuttuvat osat kovakantisena hyllyyn. On niin koukuttavia nuo. Kerronta vaan soljuu menemään niin nätisti, suomennokset aivan mahtavat.

Mutta aivan naurettavia summia pyydetään 4. osasta (Tuli ilta ja tuli aamu) sidottuna, Finlandia Kirja pyytää 85-100 €. Tuo pulju muutenkin tuntuu hinnoittelevan kirjoja miten sattuu. Muutaman kerran ystävällisesti kertonut että aivan turha pyytää jostain kirjasta 200 euroa kun muualla myydään 10 eurolla. Sitten ovat korjanneet hinnan johonkin 80 euroon. Mutta, nyt sain itse kyseisen opuksen hyväkuntoisena parilla kympillä, juurikin sidottuna. Nyt on kaikki omana!

 

[shamaniac]

Nyt on luettavana uusi noiturikirja Korppien Tienhaara. Tarinan kerronta on kuin kahdessa ekassa noiturikirjassa, eli kerrotaan lyhyitä noituritarinoita kohtaamisista hirviöiden ja ilkimysten kanssa. Tämä varmaan maistuu jos on tykännyt tähän asti ilmestyneistä noituri kirjoista.

Jaha, ehkä tästä olin kuullut mutta oli ainakin unohtunut täysin että kirjoja siis tulee lisää, ainakin siis tämä yksi. Täytyykin pitkä lukematon aika katkaista tätä varten eli laittaa tilaten, erityisesti kun ne kaikki aiemmatkin hyllystä löytyy.

 

[Mossy]

Nyt on luettavana uusi noiturikirja Korppien Tienhaara. Tarinan kerronta on kuin kahdessa ekassa noiturikirjassa, eli kerrotaan lyhyitä noituritarinoita kohtaamisista hirviöiden ja ilkimysten kanssa. Tämä varmaan maistuu jos on tykännyt tähän asti ilmestyneistä noituri kirjoista.

Jaahas, olenkin odotellut suomennosta tästä, täytyypä ottaa luettavaksi. Samaa mieltä, että Sapkowski on ehdottomasti parhaimmillaan lyhyissä tarinoissa.

 

[Totoro]

Mutta aivan naurettavia summia pyydetään 4. osasta (Tuli ilta ja tuli aamu) sidottuna, Finlandia Kirja pyytää 85-100 €.

Noita korkeita hintoja olen itsekin ihmetellyt, mutta kaipa joku niilläkin ostaa. Tosin luulisi, että olisi parempi saada tavara liikkeelle, kuin pitää sitä varastossa. Jotkut Asimovin ja Clarkenkin kirjat ovat ihme hinnoissa. Kiva olisi lukea suomeksi, mutta ei noilla hinnoilla.

Nyt on itsellä menossa Sterling E. Lanierin "Hiero's Journey". Semmottinen ydintuhon jälkeinen seikkailutarina, jossa sankarimme Hiero on matkalla etsimään vanhoista kaupungeista tietokoneita ja omaa kaikenlaisia psyykkisiä ja fyysisiä kykyjä ja matkalla kertyy mukaan useampikin toveri. Ja tietysti se rakas. Lukeehan tuota, mutta vähän häiritsee, kun vastustajat ovat läpeensä pahoja, nykyään tarinoissa on vaihtoehtojakin.

 

[Doctor Pepper]

Aloitin nyt lukemaan alusta Ken Follettin Kingsbridge-sarjan kun sain edullisesti kaikki puuttuvat osat kovakantisena hyllyyn. On niin koukuttavia nuo. Kerronta vaan soljuu menemään niin nätisti, suomennokset aivan mahtavat.

Loistava sarja. Taso kyllä vähän laskee loppua kohti. Ensimmäinen kirja oli paras. Niinhän se usein meneekin.

 

[FleeingNevada]

Sain eilen luettua Alan Mooren Voice of the Fire teoksen. Upea kokemus, jossa Moore visioi Englannin historiaa tuhansien vuosien ajan, nähtynä noin viiden kilometrin säteellä olevalta alueelta.

Lämmin suositus.

 

[rap]

Otin kuunteluun välillä jotain vähän erilaista storytelista, Mitä kuolleet kertovat. Se kertoo Belgialaisen oikeuslääkärin tositapauksista 30-vuotisen uransa ajalta, jona aikana tehnyt yli 2500 ruumiinavausta. Siinä on erilaisia ja niin uskomattomia tapauksia, että miten noin voi oikeasti tapahtua. Vähän yli tunti jäljellä tätä kirjaa, kirja kestää kuunnella vähän vajaa 7 tuntia. Suosittelen jos true crime kiinnostaa.

Kun saan tuon kirjan kuunneltua loppuun niin vähän mielenkiinto heräsi täälläkin kehuttua Noituri kirjoja kohtaan. Ja kohta kun Netflixiin tulossa Witcherin 4. kausi niin pitäskö ottaa Noituri seuraavaksi kuunteluun?

 

[Totoro]

Nyt on menossa Brian Aldisin Nonstop. Siinä ollaan sukupolvialuksella ja siinä seurataan kaveria joka on pienessä heimossa, joka ei tiedä asiasta, vaikka jotkut vanhukset höpisevät siitä. Sitten hän joutuu ongelmiin ja lähtee pienen joukon mukana ulos kylästä ja alkaa ymmärtämään, että ehkä he ovatkin jonkun aluksen sisällä. Matkalla tulee kaikenlaista mielenkiintoista vastaan ja tarina kulkee varsin mainiosti.
Hyvä tarina ja vähän sitä ihmeen tuntuakin on saatu tähän varsin kaluttuun aiheeseen. Toisaalta kirjakin on vuosikymmeniä vanha, joten hyvin on aikoinaan homma saatu hoidettua.

 

[DarkShadow]

Jos sitä yrittäisi taas aktivoitua lukemisen iloihin. Noin 35 rahalla uudenkarhea kombo. Ei paha sanoisin.

 

[rap]

Raivoraitis menee ens viikolla kuunteluun kun ainakin storytel julkaisee sen 27.10. Noi Vuorisen Juoppuhullun päiväkirjat ollu ihan parhaita

 

[Totoro]

The Big Front Yard: And Other Stories (The Complete Short Fiction of Clifford D. Simak Book 2)​

Clifford SImakin novellikokoelma.
Nyt kun neljä novellia on luettu, niin ihan kivalta tuntuu.
Eka oli tarina, jossa jobbasi saa yllättävän ystävän koneiden korjaukseen. Ja löytää vielä talonsa takaa reitin uuteen ulottuvuuteen. Hugokin tästä tuli.
Toinen on enempi länkkäri , missä lehdistön edustaja joutuu painostuksen kohteeksi.
Ja sitten on perinteinen scifi juttu, missä pääolento vähintellen alkaa ymmärtää mikä hän on jossakin oudolla planeetalla.
Ja vielä on tarina, jossa ollaan vieraalla planeetalla ja sieltä löytyy kasa avaruusaluksen osia ja yritetää päätellä mitä ne ovat.

Simakin tarinat ovat ihan kivoja ja ihmisläheisiä. Vanhojahan nämä ovat, joten uudemmat kirjoittajat ovat tehneet näihin uusia näkökulmia.

Vielä pari tarinaa on jäljellä, mutta eiköhän nekin toimi.

 

[koomikko]

Jospa nyt neljännen bobistelun jälkeen palataan kuitenkin Sapkowskin Hussilaistrilogian viimeiseen osaan. Se linkittyy kivalla tavalla Kingdom Come -pelisarjan taphtumiin ja osin samoihin maisemiin. Velmuileva suomennos se jaksaa edelleen hykerryttää.

Tässä Hussilaistrilogia kolmosessa, Lex Perpetuassa, oli mulle samaa too much of the good stuff -ongelmaa kuin Bobiversessä. Aloin auttamatta uupua seuraamaan Reynevanin matkaa hussilaissotien loppuhuipennuksessa. Protagonisti ei tunnu olevan aktiivinen toimija, vaan heittopussi, joka vain päätyy samankaltaisista tilanteesta toiseen. Trilogian ensimmäisessä osassa tämä oli ihan ymmärrettävää, mutta että edelleen 1500 sivun jälkeenkin tätä tapahtuu.

Tarina olisi toiminut paljon paremmin yhden kirjan kokoisena niteenä. Hahmot ovat kiinnostavia, joskin niitä on aivan liian monta muistettavaksi, historiallinen miljöö elää ja hengittää ja ripaus taikuutta ihan vain mausteeksi lisää jännän jälkimaun. Suomennoksesta tykkään edelleen.

Taas jotain muuta vaihteeksi. Tällä kertaa valinta osui Masks of Nyarlathotep -roolipelikampanjasta tehtyyn radioteatterikuunnelmaan. Olin himoinnut ammoin ysäriltä asti päästä kokemaan tuon klassisen Call of Cthulhu -kampanjan, jota syystä kehutaan yhdeksi kaikkien aikojen parhaaksi roolipeliseikkailuksi, ja haave viimein toteutui tässä kuluneen 15 kuukauden aikana. Nyt voin spoilereita pelkäämättä kuunnella tuon äänikirjan.

 

[Darth Vader]

Quentin Crisp -Tyylikirja. Tuota aloin lukemaan pitkästä aikaa. Joskus nuorena luin ja teki ison vaikutuksen. Kirjassa siis neuvotaan kuinka hioa omaa tyyliä. Vaikea uskoa että aiheesta olisi parempaa kirjaa olemassa. Kirjassa on jopa luku kuinka hämmentää vihamiehiä. Koska tietysti kun on kehittynyt tyyliniekaksi, niin vihamiehiäkin alkaa ilmestyä.