Vastaus: Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
Huppista, unohdin kokonaan kertoa Taito Memories Vol 1:sta, ja kakkonenkin pitäisi tipahtaa postiluukusta jo tällä viikolla.
Eli siis ensimmäisestä osasta löytyy Metal Black, Darius Gaiden sekä Grid Seeker. Kaksi ensimmäistä on saanut aiemmin käännökset Saturnille (Darius Gaiden myös PS1:lle), sen Grid Seekerille tämä on ensimmäinen kotikone-julkaisu.
Osalle varmaan Darius-sarja onkin tuttu. Eli se sarja, jossa pomot ovat aina merieläin-vaikutteisia metalliluomuksia (
Hyvä yleiskatsaus sarjaan). Gaiden on sarjan parhaimmistoa, peli on nopeaa, sujuvaa ja näyttävän näköistä. Aluksen voimistaminen on ikävän hidasta puuhaa. Aseille, ohjuksille sekä suojille on jokaiselle omat kerättävät power-uppinsa, ja kuollessa saattaa menettää paljonkin tulivoimaansa jolloin peli on käytännössä loppu. Hernepyssyllä ei vaan pärjää helposti edes toisessa tasossa.
Hauskaa meininkiä silti, tasoja on jopa 28 (tosin yhdessä pelissä näistä pelataan vain seitsemän). Mutta vaikeaa...hyvin vaikeaa.
Metal Black kuuluu epävirallisesti Darius-sarjaan, sillä se alunperin suunniteltiin sarjan kolmososaksi mutta kehitysvaiheessa päätettiinkin irtautua sarjasta kokonaan ja luoda kokonaan itsenäinen peli. Kuulemma näin koska tämän pelin tarina oli liian synkkä verrattuna sarjan muihin osiin. Hulluja nuo japanilaiset..
Irtautuminen saattoi olla hyväkin päätös, itse en ole Darius-sarjaan hirveästi ikinä tykästynyt. Metal Black on yhä horisontaalinen räiskintä, mutta siihen yhteneväisyydet melkein jääkin. Power-up systeemi on kokonaan uusittu, entisten ase-, ohjus- ja suoja-ikonien sijaan kerätään ainoastaan NewAlone-nimistä DNA-rihman näköistä ainetta. Kun niitä kerää tarpeeksi aseen voima kasvaa yhdellä tasolla aina viiteen tasoon asti. Eikä kerätty voima edes katoa kuolon iskiessä, kovin käyttäjäystävällistä.
Kuten useimmissa horisontaali-räiskinnöissä ei elämän pelastavaa hätäpommia ole lainkaan, mutta NewAlone-energiaa voi ja tulee käyttää isomman laserin laukaisuun. Pomot laukaisevat myös omia lasereitaan, jolloin oikein ajoitettuna ruudulla käydään vaikuttavannäköinen kamppailu lasersäteiden kesken. Saattaa kuulostaa tutulta, DC:n Border Downissa käytettiin tismalleen samaa kikkaa, joskin tietenkin kehittyneempänä.
Muuten Metal Blackissa olisi kaikki kunnossa mutta peli on välillä us-ko-mat-to-man epäreilu. Ongelma on aluksen aseistuksessa, joka täydellä voimallakaan ei tuhoa vihollisia kun suoraan edestäpäin. Ja vihollisia tulee takaa, sivulta, kulmista...kaikkialta. Yritä siinä sitten väistellä ja navigoida alus niin että saa jotain tuhotuksikin. Välillä hyvin turhauttavaa, mutta onneksi sentään kuolema ei rampauta alusta ollenkaan.
Grid Seeker on kokoelman ainoa vertikaalinen räiskintä (ellei lasketa useita versioita Space Invadersista..). Ikävä kyllä TATE-moodia ei ole lainkaan. Johtuneeko tästä vai itse pelistä, mutta en ole oikein jaksanut tätä pelata.
Hiukan R-Type tyylisesti aluksella (kolme vaihtoehtoa) on käytössään tuhoutumaton kaksiosainen suoja. Sitä ei voi heitellä ympäri ruutua, mutta sitä voi liikutella ympäri alusta, jolloin myös aluksen tulivoima hajaantuu ja suuntautuu samanlailla. Pienten vihollisammusten osuessa suojiin ne kerätään ja tarpeeksi kerättyä arsenaaliin lisätään pommi.
Jostain syystä peliä on vaikea pelata, tuntuu vaikealta nähdä mitkä ammukset voi huoletta kerätä ja mitkä pitää väistää (ns. Ikaruga-ilmiö
). Oikeaoppinen TATE-moodi voisi helpottaa asiaa niin ei tarvitsisi tuijottaa pientä ikkunaa, tai sitten vaihtoehtoisesti isompi TV.
Twinkle Star Sprites: La Petite Princess on jatkoa alunperin Neo Geolle ja myöhemmin Saturnille ja DC:lle ilmestyneelle kaksintaistelu-shmupille. Homma toimii yksinkertaisesti niin, että ruutu on jaettu keskeltä kahteen vertikaaliseen osaan, kummallekin pelaajalle omansa. Kummankin pelikentälle tulee oma satsinsa vihollisia. Näitä tuhoamalla ja komboamalla toisen pelaajan puolelle lähetetään tulipalloja, jotka toinen voi vielä palauttaa lähettäjälleen. Pelissä on reilu määrä hahmoja, jotka eroavat toisistaan arvoiltaan (voima ja nopeus) sekä kyvyiltään (perustulitus, erikoishyökkäys ja pomo).
Grafiikat ovat suorastaan ällösöpöjä. Pastellivärejä, Isosilmäisiä anime-hahmoja, pikkutyttöjä, puhuvia kissoja mechojen kanssa...vaatii TosiMiehen (tm) että tätä kehtaa pelata muiden nähden.
Peli on ehdottomasti moninpeliin tarkoitettu, sitä voi jopa pelata netissä muiden pelin omistajien kanssa. Olettaen että asuu Japanissa. Yksinpeli on melko tylsää, lyhyehkö tarina-moodi ei kauan innosta koska kaikki teksti ja puhe on tietenkin vain japaniksi. Yksinpeliä jaksaakin vain niin kauan että saa avattua mainion extra-palkinnon, sen alkuperäisen Neo Geon Twinkle Star Spritesin.
Moninpeli sen sijaan on hauskaa hubaa, vaikka pelin säännöt ovatkin vähän epäselvät. Se ei menoa haittaa, kaverin kanssa oli hauskaa ja hiukan surrealistakin tapella ylisöpön pikkutytön välityksellä.
Huh, tulipahan kirjoitettua...vielä lopuksi kerron pari uutista.
Aiemmin DC:lle ja GC:lle ilmestynyt Chaos Field saapuu myös PS2:lle (
linkki) marraskuussa.
DC:n Trizeal käännetään PS2:lle Segan toimesta. Peli esitellään Tokyo Game Showssa, julkaisupäivästä ei ole vielä tietoa. Erittäin hyvä uutinen, allekirjoittaneen mielestä Trizeal on yksi viime aikojen parhaimpia genren julkaisuja.