Vastaus: Mikä sai sinut valitsemaan konsolisi?
Koko lapsuuteni ja nuoruuteni olin tiukasti tietskaripelaaja; C64:n ja Amigan kautta tie kulki lopulta PC:hen. Muutama vuosi jatkuvaa PC-raudan päivitysrumbaa alkoi hiljalleen kyllästyttää, mutta jatkoin suht. urheasti valitsemallani polulla. Joskus vuoden -95 tienoilla tuli nähtyä Battle Arena Toshinden PS1:llä. Se oli samalla ensikosketukseni vähänkään modernimpiin konsoleihin sitten NESin. (Onnistuin jopa SNESin missaamaan lähes täysin, ja tähän päivään mennessäkin SNES-pelikokemukset ovat jääneet lähinnä emulaattorin kautta pelattuun Chrono Triggeriin.) Vaikka Toshinden Säväytti hemmetin isolla S:llä, PC-pojan sydän sykki vielä muutaman vuoden Henkilökohtaiselle Tietokoneelle.
"Välivuosina" PS1:llä tuli pelattua milloin missäkin ja milloin mitäkin; Hki-Vantaan lentoasemalla Everybody's Golfia, intissä NHL '97:ää ja niin edelleen. Joka kerta asetelman helppous ja pelien laatu yllättivät positiivisesti, etenkin kun omassa koneessa ei noihin aikoihin ollut edes kunnollista 3D-näytönohjainta.
Vasta jouluksi -98 olin kypsynyt alitehoiseen PC:hen, ajurisäätöön ja muuhun asiaan liittyvään. Niinpä täytyi saada vaivaton "pistä CD sisään ja rupea pelaamaan" -Pleikkari. Joulupukin kontista tuli PS1 - se aito ja alkuperäinen, Colin McRae Rally sekä tietenkin yksi muistikortti. Pian pelivalikoima karttui mm. Gran Turismolla, Tekken 2:lla ja PaRappa The Rapperilla. Lopullinen käännytys tapahtui Metal Gear Solidin myötä. Sen jälkeen ei ollut enää paluuta.
Kesällä 2000 taisin nähdä ensimmäisen MGS2-trailerin ja se kolahti niin kovaa, että vielä näin vuosien jälkeenkin tulee ne muutamat MGS2-trailerit ihailtua läpi suht. säännöllisesti. PS2-ihmelaitteen Euroopan julkaisu tuli ja meni, mutta epäkiinnostavan pelitarjonnan ja korkeahkon hinnan vuoksi maltoin pitää markat kukkarossa. Kesällä 2001 lopulta ilmestyi kauan odottamani peli: Gran Turismo 3. Koska edellisiä osia oli tullut pelattua lukemattomia tunteja, täytyi myös GT3 saada - etenkin kun sen grafiikka oli vaan niin uskomattoman hienoa. Loppujen lopuksi kävin ostamassa pelin päivää aiemmin kuin itse laitteen.
Vuodet kuluivat ja PS2-pelien määrä hyllyssäni alkoi hiljalleen kasvaa. GTA3 tuli puun takaa ja mullisti pelimaailman(i). MGS2 Raideneineen oli juuri niin ihana kuin olin toivonut ja satumainen Ico oli jotain aivan erilaista. Televisiokin päivittyi 21 tuuman perus-Salorasta 28 tuuman laajakuvatelkkuun. Kaiken kaikkiaan PS2-pelejä olen ehtinyt ostaa pauttiarallaa 70-80, mutta monet olen jo myynyt pois pelattuani läpi (tai muuten vaan kyllästyttyäni). Kiusallisen monta peliä on kuitenkin jäänyt pelkkään pikaiseen kokeiluun ja jopa sellaiset pelit kuin Final Fantasy XII ja God Of War 2 ovat vasta alkumetreillään.
Syksyllä 2005 ostin PSP:n heti julkaisupäivänä ja sillekin olen ehtinyt ostaa jo reilut 20 peliä. Miksi? Kannettava pelilaite tuli sopivasti viihdyttämään n. tunnin suuntaansa vienyttä työmatkaani ja olihan se sitä paitsi Pleikkari.
PSP:n uutta versiota odotellessa tulee tuolla "kämmen-Pleikkarilla" pelattua aika harvakseltaan. Sääli sinällään, koska hyviä pelejä makaa käytännössä neitseellisissä laatikoissa "liian paljon".
Maaliskuu 2007 ja jälleen yksi odotus päättyi PS3:n ostamisen myötä. Varsinaisia PS3-pelejä on vasta kolme (+Storesta ladatut), mutta jatkuvasti firmispäivitysten myötä parantunut taaksepäinyhteensopivuus on kovaa kyytiä siirtämässä PS2:ta pysyvästi eläkkeelle. Mediatoistimena PS3 loistaa: TVersityn avulla voin striimata PC:ltä satojen gigojen edestä videoita, musiikkia ja kuvia, ja katsoa/kuunnella sitä kaikkea 37 tuuman telkusta. Välillä tulee kysyttyä itseltään, miksi halusin niin kiihkeästi ostaa PS3:n heti julkaisupäivänä, vaikka hinta hirvitti. Vastaus lienee jossain siellä "koska pystyin" ja "koska olen fanipoika" -välimaastossa.
Jotta tämä ei menisi nyt aivan Pleikkari-ylistyslauluksi, niin täytyy tunnustaa, että vaimolle ostin Gamecuben vuonna 2005. Siitä tosin luovuttiin tuossa taannoin, kun ei kumpikaan jaksanut sillä enää pelata. Lisäksi huoli PS3:n tulevaisuudesta ja yksinoikeuspelien lipsumisesta Sille Toiselle Konsolille on saanut miettimään, että josko tässä joutuu jonain päivänä ostamaan kilpailijan tuotteen.
