Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Mikä kirja on luettavana nyt?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja feldon
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Rupesin lukemaan Marja Kyllösen Vainajaisia e-kirjana, mutta nyt kun olen sivulla 24/287, en ole kyennyt löytämään punaista lankaa tästä. Teksti on liian korkealentoista ja yligurua jotta tästä saisi tolkkua. Kirjan lukeminen jää kesken, mutta en ala murjottamaan, sillä latasin Elisa Kirjasta Harry Potterin ja viisasten kiven. Tämä on nuorten kirjallisuutta joten kai tästä saa paremmin selvää.
 
Posti toi tänään yhden uuden Pendergast-kirjan lisää, Kuolleiden kirja, sekä Kim Gordon - Tyttö bändissä, Sonic Youthin perustajajäsenen elämäkerran. Ensi viikolla tulossa postista lisää Pendergastia, kolmas osa nimeltään Tulikivi.

Nyt lueskelen James Ellroyn Musta Dahlia-kirjaa, ensimmäinen osa L.A.-kvartettia (muutkin osat odottavat hyllyssä vuoroaan).
 
Nyt on luettavana George Orwellin 1984, joka ei esittelyjä kaipaa, koska kaikki paikat ovat täynnä viittauksia kyseiseen opukseen. Jopa niinkin täynnä että halusin selvittää mikä tämä ihmekirja oikein on. Viimeksi Pelit-lehdessä 3/2023 nnirvin kolumnissa: Yritin tutustua J.K. Rowlingin synteihin googlaamalla tapahtumia. Epäselvistä ylipitkistä tekstiseinistä sain käsityksen, että ensin J.K. tykkäsi tyhmästä twiitistä, twiittasi jotain tyhmää itsekin ja teki vielä uuskielen vastaisen sarkastisen twiitin, josta ilman Rowlingin statusta kukaan tuskin olisi välittänyt. Lihavoitu uuskieli kohta on siis Orwell sanastoa. Kirja on jaettu kolmeen osaan, ja nyt kun olen lukenut ensimmäisen osan niin teksti näyttää olevan tasokasta. Ei pidä olla ennakkoluuloinen, vaikka kirja on melkein 80-vuotta vanha. Kyllä sitä ennenkin osattiin tehdä hyviä kirjoja. Kirjasta on tehty hiljattain uusi suomennos, jonka hankin luettavaksi.
 
Parin päivän krapula tai sitten muuten vilustunut. Luen lohdukseni kirjaa Ready Player One. Parissa päivässä mennyt läpi ja muutama sivu enää jäljellä. Hieman kevyttä tekstiä kuten tuolla aiemmin sanottu, mutta populaari ja pelikulttuurin ystävälle siinä on kuitenkin hyvä imu. Finninenäisen konsolipelaajan raamattu kuulemma.

Kirjasta tehtyä elokuvaa on sanottu jossain kotimaisessa arvostelussa paremmaksi kuin kirjaa. Makuasioita sanoi ajoira kun … Ite olen kuitenkin eri mieltä, oikein hyvä kirja. En ole varma viitsinkö aiempien kommenttien perusteella edes aloittaa RPT:sta
 
Tuli joku aika sitten luettua 'Kolmen kappaleen probleema' ja täytyy kysyä että miten ihmeessä tämä on voittanut Hugo-palkinnon? Kirja alkaa mielenkiintoisesti ja heittää ilmaan muutamia ihan kiehtovia ideoita mutta puolenvälin jälkeen homma alkaa mennä hölmöksi. Suorastaan naiiviksi.
En yksinkertaisesti tajua sitä hehkutusta mitä tämä kirja on saanut. Teknisillä termeillä koristeltua pseudotiedettä ja kosmisen mittakaavan loogisia aukkoja. Pulp-sci-fiä parhaimmillaan. Tulin oikein vihaiseksi kun luin tämän.

Spoilerin takana kritiikkiä jossa paljon juonenpaljastuksia.
Hoidetaan ilmiselvin kritiikki ensin. Eli henkilöhahmot. Mä en edellytä sci-filtä kovinkaan syvällistä henkilökuvausta mutta tämän kirjan kohdalla sana "paperinohut" saa ihan uuden merkityksen. Kirjassa on tasan kaksi henkilöä joilla on jonkinlainen persoona. Kaikki muut,päähenkilö mukaanlukien, ovat täysin tyhjiä tauluja.Heidän "persoona" on käytännössä: nimi, sukupuoli ja ikä.

Sitten kerronta. Kirjan rytmitys on vähintäänkin ontuvaa ilman minkäänlaista dynamiikkaa. Jännite ei nouse edes lopussa vaan kirja on alusta loppuun sellaista "asioiden kertomista" . Siis asioiden keromista, ei tarinan kertomista. Tuntuu siltä että kirjailija ei edes yritä saada lukijaa kiinnostumaan tekstistään.

Sitten siihen tarinaan. Paras osuus tulee heti alussa jossa kerrotaan Kiinan kulttuurivallankumouksesta. Sitten hypätään nykyaikaan ja alamäki alkaa.
Ajatukset fysiikan laeista ja niiden olemuksesta ovat mielenkiintoisia mutta ne jäävät vain ajatuksen tasolle. Samoin kaikki muukin mielenkiintoinen.
Kaikki huimat ajatukset, joita kirja esittää, latistuvat joksikin muuksi, paljon pienemmäksi ja yksinkertaisemmaksi, mitä alussa annetaan ymmärtää. Suuria tieteellisiä mysteereitä jotka sitten selitetään "taikaprotonilla". Selvä.

Sitten se kaikkein suurin looginen aukko. Ulkoavaruuden sivilisaatio aikoo vallata maan. Koska heidän laivastonsa matka maapallolle vie satoja vuosia, ihminen ehtisi siinä ajassa kehittyä heidän ohitseen ja näin ollen torjumaan hyökkäyksen. Tämän vuoksi nämä alienit lähettävät maahan kaksi valonnopeudella kulkevaa, "älykästä", protonia("taikaprotoni") joiden on tarkoitus huijata tiedettä. Antaa virheellisiä tuloksia tieteellisissä tutkimuksissa ja näin ollen estää ihmisten tekninen kehitys. Kiva idea muuten, mutta...nämä protonit ovat kirjan mukaan sen verran kyvykkäitä että
ne pystyisivät tappamaan koko ihmiskunnan, yksi kerrallaan, eikä siihen edes menisi montaa minuuttia. Miksi siis huijata tiedettä ylipäätään?

Toinen juonenaukko koskee tätä vierasta sivilisaatiota. He ovat kehittyneet planeetalla jossa epäsäännöllisen säännöllisesti aurinko polttaa kaiken
tuhkaksi ja välillä koko planeetta peittyy jäähän jne.(tämä on motiivi maan valloitukselle) Miten tuollaiselle planeetalle on edes voinut kehittyä elämää? Vieläpä kehittynyttä elämää?

Pahoittelen tätä katkeraa vuodatusta mutta mun täytyy vähän purkaa pettymystä. Keiken hehkutuksen takia odotin paljon ja nyt mulla on huijattu olo. :)
 
Tuli joku aika sitten luettua 'Kolmen kappaleen probleema' ja täytyy kysyä että miten ihmeessä tämä on voittanut Hugo-palkinnon?
Mullakin takkusi tuo trilogian ensimmäinen osa. Meni paikoin hampaat irvessä -lukemiseksi. Teemat ja ideat kuitenkin kiinnostivat ja kiinalaisuudesta tuli oma pikantti kuriosiositeettilisä. Näiden siivittämänä luin kakkososankin ja tykkäsin siitä valtavasti. Kolmososa meni jo 5/5 tajunnanräjäytyssfääreihin. Heittämällä eeppisintä skifiä pitkiin aikoihin.

Koko trilogiaa piinaa kyllä tuo mainitsemasi henkilöhahmojen ohuus. Uskaltaisinko arvata, että Cixin Liu on ehta nörtti, joka ei oikein sulavasti solahda kenenkään muun housuihin.

Vastauksena ketjun alkuperäiseen kysymykseen: Palasin Red Rising -saagan kolmasosan jälkeen vielä kerran Expanse-tunnelmiin Memory's Legion - novellikokoelman myötä. Vastaavasti yritin lukea kunnianhimoisesti alkuperäisen version Simon Stålenhagin Ur Varselklotetista välipalana, jottei Red Rising ala maistua toisteiselta. Se meni lähinnä upeiden kuvien katseluksi.
 
Mullakin takkusi tuo trilogian ensimmäinen osa. Meni paikoin hampaat irvessä -lukemiseksi. Teemat ja ideat kuitenkin kiinnostivat ja kiinalaisuudesta tuli oma pikantti kuriosiositeettilisä. Näiden siivittämänä luin kakkososankin ja tykkäsin siitä valtavasti. Kolmososa meni jo 5/5 tajunnanräjäytyssfääreihin. Heittämällä eeppisintä skifiä pitkiin aikoihin.

Koko trilogiaa piinaa kyllä tuo mainitsemasi henkilöhahmojen ohuus. Uskaltaisinko arvata, että Cixin Liu on ehta nörtti, joka ei oikein sulavasti solahda kenenkään muun housuihin.

Vastauksena ketjun alkuperäiseen kysymykseen: Palasin Red Rising -saagan kolmasosan jälkeen vielä kerran Expanse-tunnelmiin Memory's Legion - novellikokoelman myötä. Vastaavasti yritin lukea kunnianhimoisesti alkuperäisen version Simon Stålenhagin Ur Varselklotetista välipalana, jottei Red Rising ala maistua toisteiselta. Se meni lähinnä upeiden kuvien katseluksi.
Juuh, teema ja ideat oli hyviä ja niiden vuoksi mä jaksoinkin lukea kirjan läpi. Ongelma oli siinä että niitä ideoita ei osattu perustella järkevästi.
Tuli mieleen että kirjailijalla on hajanaisia,puoliksi mietittyjä,ideoita ja niiden ympärille rakentanut hätäisen tarinan. Kvanttifysiikasta tiedetään
jotain ja loput on "vähän sinne päin" ja kaiken takana onkin "velho" jonka taikaa ei tarvitse selittää.

Kyllä mua vähän kiinnostais ne muutkin kirjat mutta luen sitten jos joku iskee ne suoraan mun käteen. Muuten saa jäädä.

Osaatko muuten suositella hyvää nyky-scifiä?Sanotaan vaikka 2000-luvulta. Sokeanäkö on parasta mitä oon lukenut pitkiin aikoihin ja sen tyyppinen, oikeasti kova scifi, kiinnostaa.
 
Osaatko muuten suositella hyvää nyky-scifiä?Sanotaan vaikka 2000-luvulta. Sokeanäkö on parasta mitä oon lukenut pitkiin aikoihin ja sen tyyppinen, oikeasti kova scifi, kiinnostaa.
Tjaa-a. Yllä mainitut Expanset ja Red Risingit ei taida täyttää kovan skifin määritelmää, mutta molemmilla ehdottamasti hetkensä. Molemmissa kerronta rullaa palkitsevan kivasti toisin kuin vaikka just tolla Cixinillä tai vaikka Alistair Reynoldisilla, jotka ovat sitten varmaan enemmän kovempaa skifiä. Murder Bot Diariesin otin myös tältä foorumilta työn alle. Ihan olen diggaillut, joskin romaanin hinta kustakin novellista on vähän härski hinnoittelutaktiikka.

Pistin tuon Sokeanäön ykköskirjan Goodreadsin Want to read -listalleni. Tattis suosituksesta.
 
Tjaa-a. Yllä mainitut Expanset ja Red Risingit ei taida täyttää kovan skifin määritelmää, mutta molemmilla ehdottamasti hetkensä. Molemmissa kerronta rullaa palkitsevan kivasti toisin kuin vaikka just tolla Cixinillä tai vaikka Alistair Reynoldisilla, jotka ovat sitten varmaan enemmän kovempaa skifiä. Murder Bot Diariesin otin myös tältä foorumilta työn alle. Ihan olen diggaillut, joskin romaanin hinta kustakin novellista on vähän härski hinnoittelutaktiikka.

Pistin tuon Sokeanäön ykköskirjan Goodreadsin Want to read -listalleni. Tattis suosituksesta.
Mun scifit rajoittuu lähinnä klassikoihin. Clarke,Lem,Asimov jne. Modernista scifistä on jäänyt mieleen lähinnä Hyperion ja tuo Sokeanäkö.
Varmasti sieltä löytyy muutakin hyvää mutta omaan käteen on sattunut enimmäkseen niitä korkeintaan keskinkertaisia.
Scifi on siitä vaativa laji että sen pitäisi toimia kirjallisesti, siinä pitäisi olla tiukkaa tieteellistä faktaa ja sen päälle vielä korkealentoista mielikuvitusta.
Harvassa kirjassa nuo kaikki kolme on toiminut.

Sokeanäöstä sen verran että wikipedia kannattaa olla auki sitä lukiessa. Viitteitä ja lähteitä tieteellisiin tutkimuksiin riittää. Kirjassa on
myös sen verran tiukkaa pohdintaa tietoisuudesta että mä aloin jo epäilemään omia ajatuksiani. Olenko minä edes tietoinen? :oops:
 
Modernista scifistä on jäänyt mieleen lähinnä Hyperion
Aloitin taas pitkästä aikaa lukemaan Hyperionia muutama päivä sitten. Yksi suosikeista.

Ja pakko hehkuttaa kun löytyi Philip K. Dickin Mahdoton planeetta-kokoelma kahdella eurolla, lukematon kappale. Ehkä tämän vuoden paras kirpparilöytö.
 
Aloitin taas pitkästä aikaa lukemaan Hyperionia muutama päivä sitten. Yksi suosikeista.

Ja pakko hehkuttaa kun löytyi Philip K. Dickin Mahdoton planeetta-kokoelma kahdella eurolla, lukematon kappale. Ehkä tämän vuoden paras kirpparilöytö.
Joo Hyperion on hyvä. Jatko-osa ei tosin napannut joten jäi kesken.
 
Kurt Vonnegut. Titanin seireenit, Teurastamo 5, Hui hai ja jäähyväiset yksinäisyydelle nyt ainakin. Mitään hc-scifiähän nuo eivät toki ole, mutta aivan mahtavia silti. Ja onhan tuolla herralla paljon lisääkin.
 
Kaikkienhan tunnetusti pitäisi lukea Vonnegutia ja sillä sipuli.

Ja kyllähän joku Sähköpiano tai Cat's Cradle tai no Teurastamo 5 jne. ovat science fictionia? Mitäpä muutakaan? Toki scifiin yleensä liitetään muita mielikuvia ja siten ei yleensä tule suositeltua Vonnegutia jos joku kertoo tykänneensä Dyynistä :D
 
Kaikkienhan tunnetusti pitäisi lukea Vonnegutia ja sillä sipuli.

Ja kyllähän joku Sähköpiano tai Cat's Cradle tai no Teurastamo 5 jne. ovat science fictionia? Mitäpä muutakaan? Toki scifiin yleensä liitetään muita mielikuvia ja siten ei yleensä tule suositeltua Vonnegutia jos joku kertoo tykänneensä Dyynistä :D
Vonnegutin "scifi"-kirjoissa se tarinan pääpaino on ihan muussa kuin siinä scifissä. Tästä on jo melkein 30 vuotta kun mä olen Vonnegutia lukenut mutta mun mielestä niillä scifi-elementeillä kerrottiin jotain muuta kuin scifiä. Esim. Teurastamo 5:n "Mars vs. Maa-sota" oli ymmärtääkseni ihan vaan sodan järjettömyyden kuvausta. Rinnastus toiseen maailmansotaan.
Ehkä pitäisi lukea uudestaan. On unohtunut niin paljon.
 
Tässä taidettiinkin enemmän hakea cyberpunkkimaista scifiä sittenkin. Joten imekää vaikka Dickiä.
Tässä taidettiinkin enemmän hakea cyberpunkkimaista scifiä sittenkin. Joten imekää vaikka Dickiä.
Vaikka nekin on tietysti jo luettu. Eivätkä edes ole cyberpunkkiscifiä. :D
Olen hyvin hämmentynyt tämän foorumin toiminnallisuudesta, mutta toisaalta itsenikin.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä taidettiinkin enemmän hakea cyberpunkkimaista scifiä sittenkin. Joten imekää vaikka Dickiä.

Vaikka nekin on tietysti jo luettu. Eivätkä edes ole cyberpunkkiscifiä. :D
Olen hyvin hämmentynyt tämän foorumin toiminnallisuudesta, mutta toisaalta itsenikin.
Mä en tiedä mihin viittaat cyberpunk-kommentilla mutta kyllä mä Dickä oon lukenut. Mä kyselin modernin scifin perään. Määritelminä hyvä kerronta,tieteellistä faktaa ja hyvää mielikuvitusta. Sellaista joka pistää pohtimaan. Alagenrestä viis.
 
Vonnegutin "scifi"-kirjoissa se tarinan pääpaino on ihan muussa kuin siinä scifissä. Tästä on jo melkein 30 vuotta kun mä olen Vonnegutia lukenut mutta mun mielestä niillä scifi-elementeillä kerrottiin jotain muuta kuin scifiä. Esim. Teurastamo 5:n "Mars vs. Maa-sota" oli ymmärtääkseni ihan vaan sodan järjettömyyden kuvausta. Rinnastus toiseen maailmansotaan.
Ehkä pitäisi lukea uudestaan. On unohtunut niin paljon.
No sitten menee tiukaksi, jos ei saa olla esim. yhteiskuntakritiikkiä tai vertauskuvia mukana ollenkaan :eek: Mutta saadaanhan tällä jonkinlainen "puhdas scifi"-kategoria rakennettua. Hauska ajatusleikki!
Mites rajanvedot, Dickin Uneksivatko androidit sähkölampaista? oli aikoinaan "puhtaampaa" scifiä, mutta sisältääkö nykyään jo liikaa viittauksia luontokatoon ja ihmisen järjettömyyteen?

Palaan lähtöpisteeseen: Kaikkien pitäisi lukea Vonnegutia :D
 
Ylös Bottom