Mikä kirja on luettavana nyt?

[rap]

Mites muille menee äänikirjat? Ite kuuntelen mieluummin kun luen. Just kuuntelin Joona Keskitalon Tottelemattomat, Kunniattomat ja Rottien kuninkaat trilogian kaveriporukasta, joka lähtee huumebisnekseen. On kyllä tosi hyvä, suosittelen. Keskitalo on mun pikkuveljen luokkakaveri. Häneltä tulossa helmikuussa Saari, joka repesi -kirja joka aloittaa uuden tarinan. Pitää sekin kuunnella.

Kyllä mulla kirjojakin on hyllyssä joitain kymmeniä. Kingin Mersumies trilogia löytyy. Sehän on poikkeuksellista Kingiä kun ei ole yliluonnollista. Uusimpana äänikirjana kuuntelussa nyt Kingin Ulkopuolinen, joka on neljäs osa Mersumies sarjaa kun mukana rikosetsivä Bill Hodges. Viides osa, Holly, tulossa tammikuussa.

Kingin Revolverimies kirjan tässä kuuntelin Musta Torni -sarjasta mutta kyllä oli surkee. Olen useammalta kuullut, että Kingillä tapana jaaritella ja sitä kyllä riitti tuossa Revolverimiehessä. Ei päätä eikä häntää.

Rikospodcasteja olen kuunnellut satoja tunteja. Ne on todella mielenkiintoisia ja koukuttavia. Katoamismysteerit erityisesti mutta niissä on se huono kun ne jää ilman ratkaisua. Tapauksia jää sitten pohtimaan, että mitä oikein on tapahtunut.

 

[kriswel]

Mites muille menee äänikirjat? Ite kuuntelen mieluummin kun luen. Just kuuntelin Joona Keskitalon Tottelemattomat, Kunniattomat ja Rottien kuninkaat trilogian kaveriporukasta, joka lähtee huumebisnekseen. On kyllä tosi hyvä, suosittelen. Keskitalo on mun pikkuveljen luokkakaveri. Häneltä tulossa helmikuussa Saari, joka repesi -kirja joka aloittaa uuden tarinan. Pitää sekin kuunnella.

Kyllä mulla kirjojakin on hyllyssä joitain kymmeniä. Kingin Mersumies trilogia löytyy. Sehän on poikkeuksellista Kingiä kun ei ole yliluonnollista. Uusimpana äänikirjana kuuntelussa nyt Kingin Ulkopuolinen, joka on neljäs osa Mersumies sarjaa kun mukana rikosetsivä Bill Hodges. Viides osa, Holly, tulossa tammikuussa.

Kingin Revolverimies kirjan tässä kuuntelin Musta Torni -sarjasta mutta kyllä oli surkee. Olen useammalta kuullut, että Kingillä tapana jaaritella ja sitä kyllä riitti tuossa Revolverimiehessä. Ei päätä eikä häntää.

Rikospodcasteja olen kuunnellut satoja tunteja. Ne on todella mielenkiintoisia ja koukuttavia. Katoamismysteerit erityisesti mutta niissä on se huono kun ne jää ilman ratkaisua. Tapauksia jää sitten pohtimaan, että mitä oikein on tapahtunut.

Varmasti riippuu lukijasta että toimiiko äänikirjat. Sen vähän mitä mä olen kuunnellut niin mun on jotenkin vaikea omaksua sitä toisen ääntä siihen luettavaan tekstiin. Luen siis kirjani mielummin itse. Oma/kuviteltu ääni on paras ääni tekstin lukemiseen. Esim. kirjan henkilöt puhuvat juuri sellaisella äänellä kuin itse haluan. Siitä on sekin hyöty, että kirjan/tekstin "ääni" rikastuu ja elävöityy mitä enemmän kirjaan uppoutuu.
Sitä paitsi, kun mä luen itse kirjaa, silloin mä tosiaan luen sitä enkä tee mitään muuta. Mä en osaa istua paikallaan ja pelkästään kuunnella. Jos mä taas teen samalla jotain muuta, multa menee kirjasta paljon ohi. Podcasteja mä kyllä kuuntelen mielelläni ja niitä sivuten tulikin mieleen yksi mun erikoisista innostuksen aiheista. Se tosin vaatii oman topicin joten palaan siihen ehkä myöhemmin.

Kirjoissa mulla ei ole mitään tiettyä genreä jota suosin erityisesti. Kaikki käy tilanteen mukaan. Yleensä luen joka genrestä ne parhaat/merkittävimmät ja jätän suosiolla keskinkertaiset tai "ihan ok"-tason kirjat lukematta. Vamman takia pitää harrastaa sellaista "täsmälukemista" kun keskittyminen ei riitä kaikkeen. Samasta syystä mä olen myös itse innostunut kirjoittamisesta. Vaikka en saa koskaan mitään valmista aikaiseksi, on se kuitenkin hyvää kuntoutusta ja muutenkin kivaa. Jopa niin kivaa että tälläiset yksinkertaiset foorimiviestitkin lähtevät elämään omaa elämäänsä. Lopetan siis off-topicin tähän. Aamuhöperehtimiset on höperehditty joten nyt lisää kahvia.

 

[Doctor Pepper]

Minulle äänikirjat ovat avanneet nuoruuden ja lapsuuden harrastuksen, eli kaunokirjallisuuden lukemisen uudestaan. Kuuntelen paljon sellaisia kirjoja, joista pidin nuorena ja näin keski-ikäisenä niihin saa usein erilaisen näkökulman. Suosikkejani on fantasia ja scifi. Aina välillä yritän kokeilla jotain uuttakin, mutta eniten viehättää vanhat tutut jutut. Viime vuosilta on jäänyt mieleen uusista kirjoista lähinnä Piranesi, joka kuitenkin vähän lässähti loppua kohden. Varmaan kuuntelen senkin kohta uudelleen.

Kirjoitan paljon työkseni ja olen viime vuosina opiskellut uutta tutkintoa ja siinäkin joutuu kirjoittamaan koko ajan. Aiemmin kirjoittaminen on ollut vastenmielistä tyhjän paperin syndrooman vuoksi, mutta nykyään tekstiä syntyy helposti, koska sitä joutuu ihan väkisin kuitenkin tuottamaan. Kirjoittajaksi kehittyy vain kirjoittamalla. En kuitenkaan kirjoita mitään kaunokirjallista yleensä, työssäkin kirjoitan vain kaavamaisia raportteja, joissa on tärkeintä lainsäädännöllisten kriteerien täyttyminen. Nuorena haaveilin kirjoittamisesta, mutta silloin esteenä oli se, että sillä elämänkokemuksella ei ollut oikeastaan mitään kirjoitettavaa tai ainakin siltä tuntui. Nyt olisi enemmän kirjoitettavaa mutta toisaalta paljon vähemmän aikaa siihen.

 

[Dragonfly]

Mites muille menee äänikirjat? Ite kuuntelen mieluummin kun luen. Just kuuntelin Joona Keskitalon Tottelemattomat, Kunniattomat ja Rottien kuninkaat trilogian kaveriporukasta, joka lähtee huumebisnekseen. On kyllä tosi hyvä, suosittelen. Keskitalo on mun pikkuveljen luokkakaveri. Häneltä tulossa helmikuussa Saari, joka repesi -kirja joka aloittaa uuden tarinan. Pitää sekin kuunnella.

Kyllä mulla kirjojakin on hyllyssä joitain kymmeniä. Kingin Mersumies trilogia löytyy. Sehän on poikkeuksellista Kingiä kun ei ole yliluonnollista. Uusimpana äänikirjana kuuntelussa nyt Kingin Ulkopuolinen, joka on neljäs osa Mersumies sarjaa kun mukana rikosetsivä Bill Hodges. Viides osa, Holly, tulossa tammikuussa.

Kingin Revolverimies kirjan tässä kuuntelin Musta Torni -sarjasta mutta kyllä oli surkee. Olen useammalta kuullut, että Kingillä tapana jaaritella ja sitä kyllä riitti tuossa Revolverimiehessä. Ei päätä eikä häntää.

Rikospodcasteja olen kuunnellut satoja tunteja. Ne on todella mielenkiintoisia ja koukuttavia. Katoamismysteerit erityisesti mutta niissä on se huono kun ne jää ilman ratkaisua. Tapauksia jää sitten pohtimaan, että mitä oikein on tapahtunut.

Koiran kanssa kun joka päivä on kuitenkin pakko mennä lenkille, niin siinä toimii äänikirjat hyvin. Tosin viime aikoina kuunnellut enemmän podcasteja. True Crimet on ihan parasta samoin kuin pelipodcasteista ACG, jossa Karak kavereineen höpisee peleistä, mutta myös välillä ihan vaan elämästä tai mistä vaan.

 

[Haerski]

Mites muille menee äänikirjat? Ite kuuntelen mieluummin kun luen. Just kuuntelin Joona Keskitalon Tottelemattomat, Kunniattomat ja Rottien kuninkaat trilogian kaveriporukasta, joka lähtee huumebisnekseen. On kyllä tosi hyvä, suosittelen. Keskitalo on mun pikkuveljen luokkakaveri. Häneltä tulossa helmikuussa Saari, joka repesi -kirja joka aloittaa uuden tarinan. Pitää sekin kuunnella.

Kyllä mulla kirjojakin on hyllyssä joitain kymmeniä. Kingin Mersumies trilogia löytyy. Sehän on poikkeuksellista Kingiä kun ei ole yliluonnollista. Uusimpana äänikirjana kuuntelussa nyt Kingin Ulkopuolinen, joka on neljäs osa Mersumies sarjaa kun mukana rikosetsivä Bill Hodges. Viides osa, Holly, tulossa tammikuussa.

Kingin Revolverimies kirjan tässä kuuntelin Musta Torni -sarjasta mutta kyllä oli surkee. Olen useammalta kuullut, että Kingillä tapana jaaritella ja sitä kyllä riitti tuossa Revolverimiehessä. Ei päätä eikä häntää.

Rikospodcasteja olen kuunnellut satoja tunteja. Ne on todella mielenkiintoisia ja koukuttavia. Katoamismysteerit erityisesti mutta niissä on se huono kun ne jää ilman ratkaisua. Tapauksia jää sitten pohtimaan, että mitä oikein on tapahtunut.

Saman tyyppinen kokemus äänikirjoista, kuin Kriswelillä, eli en pysty vain istumaan alas ja kuuntelemaan toimettomana. Jotain on pakko tehdä samalla ja sitten menee yleensä jotain oleellista ohi ja joutuu kelailemaan ja etsiskelemään paikkaa missä tippui kärryiltä. Joitakin tietokirjoja pystyy kuuntelemaan, koska niissä ei ole samalla tapaa jatkuvaa koherenttia juonta kuin romaaneissa. Samoin jutustelutyyppiset podcastit kyllä toimii vaikka pelaamisen ohessa.

Lenkkeily on ainoa tilanne missä kuuntelu kohtuullisesti onnistuu, mutta kun kävelyilläkään ei tule vietettyä aikaa tuntitolkulla päivässä, niin lukukokemus on parhaimmillaankin katkonainen. Vaikea sitä lenkkiä on sovittaa esim. kirjan lukuihin, jolloin tarina katkeaisi jotenkin loogisessa kohdassa.

Kolmanneksi, lukeminen on ajallisesti tehokkaampaa, koska suoraan tekstistä asian pystyy sisäistämään murto-osassa siitä, mitä ääneenlukijalta menee sen lukemiseen. Toki äänikirjoja pystyy myös nopeuttamaan, mutta se taas pakottaa sellaiseen pakonomaiseen keskittymiseen, mikä ei ole erityisen mukavaa. Jos huomio herpaantuu, niin sitten sitä asiaa menee ohi vielä puolitoistakertaisella nopeudella.

Kysyisin puolestaan äänikirjojen aktiivisilta kuuntelijoilta, että tunnistatteko yhtään näitä samoja ongelmia? Meneekö asioita ohi ja jos menee, niin sivuutatteko ne vain ja jatkatte eteenpäin? Kysyn lähinnä siitä mielenkiinnosta, että onko oma keskittymiskyky sitten jotenkin heikonlainen tai aivot muuten yliaktiiviset. Oma pääkoppa tuntien on hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka kuuntelee mahdollisesti kymmeniä äänikirjoja vuodessa. Saako ne niistä kirjoista mitään irti, vai onko ne vain jotain taustakohinaa arkisen aherruksen keskellä, niin kuin televisio on monille?

 

[kriswel]

Kolmanneksi, lukeminen on ajallisesti tehokkaampaa, koska suoraan tekstistä asian pystyy sisäistämään murto-osassa siitä, mitä ääneenlukijalta menee sen lukemiseen.

Tämä oli muuten hyvä huomio. Lukeminen on paljon nopeampaa ja muutenkin sellaista abstraktia aivotyötä. Eihän sitä tekstiä ajattele niinkään sanoina vaan mielikuvina.

 

[Dragonfly]

Kysyisin puolestaan äänikirjojen aktiivisilta kuuntelijoilta, että tunnistatteko yhtään näitä samoja ongelmia? Meneekö asioita ohi ja jos menee, niin sivuutatteko ne vain ja jatkatte eteenpäin? Kysyn lähinnä siitä mielenkiinnosta, että onko oma keskittymiskyky sitten jotenkin heikonlainen tai aivot muuten yliaktiiviset. Oma pääkoppa tuntien on hyvin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka kuuntelee mahdollisesti kymmeniä äänikirjoja vuodessa. Saako ne niistä kirjoista mitään irti, vai onko ne vain jotain taustakohinaa arkisen aherruksen keskellä, niin kuin televisio on monille?

Kuuntelen äänikirjoja, podcasteja tai mitä hyvänsä lähinnä silloin kun haluan ajan kulumaan tehdessäni jotain muuta, esim juurikin lenkkeily koiran kanssa.

Lukemalla saa paremmin tekstin sisällöstä irti, mutta samaan aikaan haluan kuunnella jotain lenkeillä. Otan siis sen pienemmän pahan, jotta voin uppoutua tarinoihin silloin kun se minulle parhaiten sopii. En tosin myöskään koe, että ihan hirveästi menisi asioita ohi kuunnellessa.

Äänikirjat, televisio tai mikään muukaan vastaava ei ole ainakaan itselleni taustakohinaa. Kuuntelen ja katson tarkoituksenmukaisesti. Jos en, niin telkkari menee kiinni ja äänikirja stopille.

 

[rap]

Telkkari on itelle kotona välillä sellainen että jotain ääntä pitää olla kämpässä niin laitan jonkun kanavan telkkaan. Yksin kun asun enkä ole vielä niin sekaisin, että kuvittelisin toisen henkilön asuntoon ja juttelisin hänelle.

Olen tehnyt kauan niin, että laitan kännykästä podcastin tai äänikirjan pyörimään ja pelaan pc:llä esim ETS2 tai Powerwash Simulatoria tai pleikkarilla GT 7, niissä kun ei tartte ääntä pakosti niin voi kuunnella ja pelailla samalla.

 

[Hulikopteri]

Itsekin kulutan äänikirjoja aktiivisesti varsinkin töissä, silloin kun ei tarvita hirveää keskittymistä. Kotityöt ja lenkkeily myös menee mukavasti äänikirjoja kuunnellessa. Perus kirjaa ei ole enää pitkään aikaan tullut luettua.

 

[Qwerty1]

Löytyiskö täältä suosituksia hyvistä scifi/maailmanlopun kirjoista, esim joku aika sitten luin siilo trilogian ja oli kyllä hyvä niin jotain saman tyylistä

 

[jryi]

Löytyiskö täältä suosituksia hyvistä scifi/maailmanlopun kirjoista, esim joku aika sitten luin siilo trilogian ja oli kyllä hyvä niin jotain saman tyylistä

Dennis E. Taylorin Bobiverse on kohtuullisen humoristinen. Ensimmäinen kirja on "We Are Legion (We Are Bob)".

Myös Mary Robinette Kowalin Lady Astronaut -sarja on mainio. Kirjat ovat The Calculating Stars, The Fated Sky ja The Relentless Moon. Noissa on jotain tosi samaa kuin TV-sarjassa For All Mankind.

 

[JTahti]

Nyt on luettavana Andy Weirin Operaatio Ave Maria. Kirjassa päähenkilö herää muistinsa menettäneenä sairaalan tapaisesta ympäristöstä. Hänellä on tutkijan kyvyt vielä tallella, ja tekee laskelmia, joiden mukaan hän onkin avaruudessa. Tuo ei ole iso spoileri, sillä heti kirjan ensimmäisillä sivuilla on kuva avaruusaluksesta. Päähenkilön muisti palaa pätkittäin ja alkaa tulla mieleen miksi hänet on lähetetty avaruuteen. Kirja voi paikoin vaikuttaa tylsältä tutkijan työn kuvaukselta, mutta tässä on käytetty reilusti mielikuvitusta, joten tämän tutkijan työ on kaukana tylsästä.

Tuosta äänikirja vs. luettava kirja kysymyksestä, niin jos kuuntelen Konsolifin podcastia, niin vähän ajan kuluttua vaivun ajatuksiin ja sitten havahdun että mistä nuo oikein taas puhuvatkaan kärryiltä pudonneena. Ei oikein kannusta kokeilemaan äänikirjaa.

 

[JTahti]

Sain luettua Martha Wellsin Hälytystilan.
Kirja sijoittuu tulevaisuuteen, missä tähtien välinen avaruusmatkailu on arkipäivää. Kirjan päähenkilö on turvamies kyborgi, joka on määrätty turvaamaan tutkimusretkikuntaa vieraalle planeetalle. Kirjassa käydään paljon läpi kyborgin mietteitä, jotka ovat varsin hupaisia. Kyborgi on niin epäsosiaalinen, että mahtaako olla suomalaisten kehittämä? Pian käy ilmi, että tutkijaryhmä tosiaan tarvii turvamiestä ja siitä alkaa tapahtumaketju.

Laskin, että mulla on sähkökirjojen lukulaitteessa nyt 53 kirjaa. Jos ne olisi kaikki hankkinut fyysisenä, niitä olisi aikamoinen pino. Vielä on backlogissa Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla. Sitten kun se on luettu, pitää taas hankkia lisää.

 

[JTahti]

Elisa kirjassa kaikki suomenkieliset kirjat -25%. Nyt taitaa olla hyvä hetki täyttää backlogia, eikä odottaa että lukeminen loppuu.

 

[JTahti]

Kävin ostoksilla Elisa Kirjassa. Tällä kertaa ajattelin, että pitäisi taukoa scifistä ja fantasiasta ja että haen ostovinkit Kulttuurimedia Kuiskeesta.

• Markku Pääskynen: Niin kaunis on maa - 12,67€ (1
• Miki Liukkonen: Vierastila - 12,50€ (1
• Tuuli Salminen: Varpu - 12,37€ (1
• Ritva Hellsten: Anna minulle nimi - 9,67€ (1
• Veera Ikonen: Pimeässä syttyy majakka 12,67€ (1
• Usea kirjoittaja: Pelit kulttuurina - 25,42€ (2
• Ragnar Jónasson: Lumisokea - 0€ (3

Yheensä 85,30€

1) Vinkki kuiske.fi sivustolta.
2) Vinkki Pelit-lehdestä 5/2023, sivu 63.
3) Joululahja Elisalta.

 

[BaDari]

Koska kohta on joulu, niin päätin ottaa hyllystä lukuun Terry Pratchettin Valkoparta Karjupukki (Hogfather).



Elisalta otin joululahjaksi äänikirjana Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta.

 

[JTahti]

Nyt on luettavana Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla. Kirja on maagista realismia, joka sijoittuu järvi-Suomeen Juvan ja Rantasalmen tienoolle satojen vuosien päähän. Kirja kelpaa varmasti fantasian ystäville, sillä kirjassa on kunnon muinaismeininki. Kirjassa vietetään uutena vuotena köyrijuhlaa, jossa mässäillään riistalla, saunotaan ja sitten päästetään henget saunomaan, jotta he olisivat tyytyväisiä. Karhun kaatamisen jälkeen yhteisön tietäjä pyytää anteeksi karhujen kanta-äidiltä hengen viemistä karhulta ja karhua nimitellään kiertoilmauksin, koska karhun nimittämisellä sen oikealla nimellä saattaa houkutella karhun hyökkäämään kimppuun. Kirjassa tapahtuu kaikkea yliluonnollista, kodin haltiat ja aaveet ovat totta. Fantasia genressä käy välillä ärsyttämään, että hahmot ovat kuin jotain 2000-luvun college opiskelijoita, jotka larppaavat keskiaikaa. Esim. Game of Thrones tv-sarjassa hahmot eivät usko tuonpuoleiseen vaikka jäätsompit möyryää ja kaikkea yliluonnollista tapahtuu.

 

[BaDari]

Nyt on luettavana Mikko Kamulan Ikimetsien sydänmailla. Kirja on maagista realismia, joka sijoittuu järvi-Suomeen Juvan ja Rantasalmen tienoolle satojen vuosien päähän. Kirja kelpaa varmasti fantasian ystäville, sillä kirjassa on kunnon muinaismeininki. Kirjassa vietetään uutena vuotena köyrijuhlaa, jossa mässäillään riistalla, saunotaan ja sitten päästetään henget saunomaan, jotta he olisivat tyytyväisiä. Karhun kaatamisen jälkeen yhteisön tietäjä pyytää anteeksi karhujen kanta-äidiltä hengen viemistä karhulta ja karhua nimitellään kiertoilmauksin, koska karhun nimittämisellä sen oikealla nimellä saattaa houkutella karhun hyökkäämään kimppuun. Kirjassa tapahtuu kaikkea yliluonnollista, kodin haltiat ja aaveet ovat totta. Fantasia genressä käy välillä ärsyttämään, että hahmot ovat kuin jotain 2000-luvun college opiskelijoita, jotka larppaavat keskiaikaa. Esim. Game of Thrones tv-sarjassa hahmot eivät usko tuonpuoleiseen vaikka jäätsompit möyryää ja kaikkea yliluonnollista tapahtuu.

Hyllystä löytyy kaikki tähän mennessä ilmestyneet osat kovakantisina, kahdessa omisteet. Ensi vuonna pitäisi ilmestyä 5. osan ja 6., viimeinen osa, näillä näkymin 2027. Ei malttaisi odottaa. Itse pitänyt paljon koska iskee kaikki tarut ja legendat, myytit ja mytologiat, vanhat uskonnot jne. Kamula on siis todella opiskellut läpi aihepiirin, että siinäkin mielessä näitä on mielenkiintoista lukea. Suosittelen lämpimästi.

 

[BaDari]

Joskus vaan käy säkä. Huuto.netistä nappasin läjän Clive Barkerin tuotantoa 40 eurolla posteineen. Ei näitä painoksia vielä ollutkaan hyllyssä. eBaysta tulossa vielä yksi numeroitu ja signattu Cabal (suom. Yön kansa). Nämä maksoivat saman verran kuin tuon Cabalin postikulut.

Aloitin tosiaan lukemaan pitkästä aikaa Clive Barkerin Veren kirjojen suomennoksia, 3. osa menossa. En saa tarpeekseni Barkerista.

 

[BaDari]

Se saapui. Olen metsästänyt tätä vuosia, mutta aina onnistunut missaamaan. Nyt sai käytännössä uuden ja aika huokeaan hintaankin vielä. Olen niin onnellinen.

Clive Barker - Cabal

US Limited Edition
Poseidon Press, New York USA, 1988.

Kovakantinen, signattu, 750 kappaleen rajoitettu painos. Omani #522. Yksi kauneimmista omistamistani kirjoista. Ja ehdottomasti rakkain.