Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
- Viestiketjun aloittaja Falco
- Aloituspäivämäärä
Vastaus: NewsFlash
Aihetta sivuten - alla paljon kehuttu padi, ilmeisesti hyvä varsinkin shootereita ajatellen:
http://www.play-asia.com/paOS-13-71-m-70-imb.html
Edit: Ghegs olikin postannut saman linkin jo aiemmin, tuhannesti anteeksi.
Hieno juttu. Ostan.Oliver sanoi:
Aihetta sivuten - alla paljon kehuttu padi, ilmeisesti hyvä varsinkin shootereita ajatellen:
http://www.play-asia.com/paOS-13-71-m-70-imb.html
Edit: Ghegs olikin postannut saman linkin jo aiemmin, tuhannesti anteeksi.
Vastaus: Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
Huppista, unohdin kokonaan kertoa Taito Memories Vol 1:sta, ja kakkonenkin pitäisi tipahtaa postiluukusta jo tällä viikolla.
Eli siis ensimmäisestä osasta löytyy Metal Black, Darius Gaiden sekä Grid Seeker. Kaksi ensimmäistä on saanut aiemmin käännökset Saturnille (Darius Gaiden myös PS1:lle), sen Grid Seekerille tämä on ensimmäinen kotikone-julkaisu.
Osalle varmaan Darius-sarja onkin tuttu. Eli se sarja, jossa pomot ovat aina merieläin-vaikutteisia metalliluomuksia (Hyvä yleiskatsaus sarjaan). Gaiden on sarjan parhaimmistoa, peli on nopeaa, sujuvaa ja näyttävän näköistä. Aluksen voimistaminen on ikävän hidasta puuhaa. Aseille, ohjuksille sekä suojille on jokaiselle omat kerättävät power-uppinsa, ja kuollessa saattaa menettää paljonkin tulivoimaansa jolloin peli on käytännössä loppu. Hernepyssyllä ei vaan pärjää helposti edes toisessa tasossa.
Hauskaa meininkiä silti, tasoja on jopa 28 (tosin yhdessä pelissä näistä pelataan vain seitsemän). Mutta vaikeaa...hyvin vaikeaa.
Metal Black kuuluu epävirallisesti Darius-sarjaan, sillä se alunperin suunniteltiin sarjan kolmososaksi mutta kehitysvaiheessa päätettiinkin irtautua sarjasta kokonaan ja luoda kokonaan itsenäinen peli. Kuulemma näin koska tämän pelin tarina oli liian synkkä verrattuna sarjan muihin osiin. Hulluja nuo japanilaiset..
Irtautuminen saattoi olla hyväkin päätös, itse en ole Darius-sarjaan hirveästi ikinä tykästynyt. Metal Black on yhä horisontaalinen räiskintä, mutta siihen yhteneväisyydet melkein jääkin. Power-up systeemi on kokonaan uusittu, entisten ase-, ohjus- ja suoja-ikonien sijaan kerätään ainoastaan NewAlone-nimistä DNA-rihman näköistä ainetta. Kun niitä kerää tarpeeksi aseen voima kasvaa yhdellä tasolla aina viiteen tasoon asti. Eikä kerätty voima edes katoa kuolon iskiessä, kovin käyttäjäystävällistä.
Kuten useimmissa horisontaali-räiskinnöissä ei elämän pelastavaa hätäpommia ole lainkaan, mutta NewAlone-energiaa voi ja tulee käyttää isomman laserin laukaisuun. Pomot laukaisevat myös omia lasereitaan, jolloin oikein ajoitettuna ruudulla käydään vaikuttavannäköinen kamppailu lasersäteiden kesken. Saattaa kuulostaa tutulta, DC:n Border Downissa käytettiin tismalleen samaa kikkaa, joskin tietenkin kehittyneempänä.
Muuten Metal Blackissa olisi kaikki kunnossa mutta peli on välillä us-ko-mat-to-man epäreilu. Ongelma on aluksen aseistuksessa, joka täydellä voimallakaan ei tuhoa vihollisia kun suoraan edestäpäin. Ja vihollisia tulee takaa, sivulta, kulmista...kaikkialta. Yritä siinä sitten väistellä ja navigoida alus niin että saa jotain tuhotuksikin. Välillä hyvin turhauttavaa, mutta onneksi sentään kuolema ei rampauta alusta ollenkaan.
Grid Seeker on kokoelman ainoa vertikaalinen räiskintä (ellei lasketa useita versioita Space Invadersista..). Ikävä kyllä TATE-moodia ei ole lainkaan. Johtuneeko tästä vai itse pelistä, mutta en ole oikein jaksanut tätä pelata.
Hiukan R-Type tyylisesti aluksella (kolme vaihtoehtoa) on käytössään tuhoutumaton kaksiosainen suoja. Sitä ei voi heitellä ympäri ruutua, mutta sitä voi liikutella ympäri alusta, jolloin myös aluksen tulivoima hajaantuu ja suuntautuu samanlailla. Pienten vihollisammusten osuessa suojiin ne kerätään ja tarpeeksi kerättyä arsenaaliin lisätään pommi.
Jostain syystä peliä on vaikea pelata, tuntuu vaikealta nähdä mitkä ammukset voi huoletta kerätä ja mitkä pitää väistää (ns. Ikaruga-ilmiö). Oikeaoppinen TATE-moodi voisi helpottaa asiaa niin ei tarvitsisi tuijottaa pientä ikkunaa, tai sitten vaihtoehtoisesti isompi TV.
Twinkle Star Sprites: La Petite Princess on jatkoa alunperin Neo Geolle ja myöhemmin Saturnille ja DC:lle ilmestyneelle kaksintaistelu-shmupille. Homma toimii yksinkertaisesti niin, että ruutu on jaettu keskeltä kahteen vertikaaliseen osaan, kummallekin pelaajalle omansa. Kummankin pelikentälle tulee oma satsinsa vihollisia. Näitä tuhoamalla ja komboamalla toisen pelaajan puolelle lähetetään tulipalloja, jotka toinen voi vielä palauttaa lähettäjälleen. Pelissä on reilu määrä hahmoja, jotka eroavat toisistaan arvoiltaan (voima ja nopeus) sekä kyvyiltään (perustulitus, erikoishyökkäys ja pomo).
Grafiikat ovat suorastaan ällösöpöjä. Pastellivärejä, Isosilmäisiä anime-hahmoja, pikkutyttöjä, puhuvia kissoja mechojen kanssa...vaatii TosiMiehen (tm) että tätä kehtaa pelata muiden nähden.
Peli on ehdottomasti moninpeliin tarkoitettu, sitä voi jopa pelata netissä muiden pelin omistajien kanssa. Olettaen että asuu Japanissa. Yksinpeli on melko tylsää, lyhyehkö tarina-moodi ei kauan innosta koska kaikki teksti ja puhe on tietenkin vain japaniksi. Yksinpeliä jaksaakin vain niin kauan että saa avattua mainion extra-palkinnon, sen alkuperäisen Neo Geon Twinkle Star Spritesin.
Moninpeli sen sijaan on hauskaa hubaa, vaikka pelin säännöt ovatkin vähän epäselvät. Se ei menoa haittaa, kaverin kanssa oli hauskaa ja hiukan surrealistakin tapella ylisöpön pikkutytön välityksellä.
Huh, tulipahan kirjoitettua...vielä lopuksi kerron pari uutista.
Aiemmin DC:lle ja GC:lle ilmestynyt Chaos Field saapuu myös PS2:lle (linkki) marraskuussa.
DC:n Trizeal käännetään PS2:lle Segan toimesta. Peli esitellään Tokyo Game Showssa, julkaisupäivästä ei ole vielä tietoa. Erittäin hyvä uutinen, allekirjoittaneen mielestä Trizeal on yksi viime aikojen parhaimpia genren julkaisuja.
Huppista, unohdin kokonaan kertoa Taito Memories Vol 1:sta, ja kakkonenkin pitäisi tipahtaa postiluukusta jo tällä viikolla.
Eli siis ensimmäisestä osasta löytyy Metal Black, Darius Gaiden sekä Grid Seeker. Kaksi ensimmäistä on saanut aiemmin käännökset Saturnille (Darius Gaiden myös PS1:lle), sen Grid Seekerille tämä on ensimmäinen kotikone-julkaisu.
Osalle varmaan Darius-sarja onkin tuttu. Eli se sarja, jossa pomot ovat aina merieläin-vaikutteisia metalliluomuksia (Hyvä yleiskatsaus sarjaan). Gaiden on sarjan parhaimmistoa, peli on nopeaa, sujuvaa ja näyttävän näköistä. Aluksen voimistaminen on ikävän hidasta puuhaa. Aseille, ohjuksille sekä suojille on jokaiselle omat kerättävät power-uppinsa, ja kuollessa saattaa menettää paljonkin tulivoimaansa jolloin peli on käytännössä loppu. Hernepyssyllä ei vaan pärjää helposti edes toisessa tasossa.
Hauskaa meininkiä silti, tasoja on jopa 28 (tosin yhdessä pelissä näistä pelataan vain seitsemän). Mutta vaikeaa...hyvin vaikeaa.
Metal Black kuuluu epävirallisesti Darius-sarjaan, sillä se alunperin suunniteltiin sarjan kolmososaksi mutta kehitysvaiheessa päätettiinkin irtautua sarjasta kokonaan ja luoda kokonaan itsenäinen peli. Kuulemma näin koska tämän pelin tarina oli liian synkkä verrattuna sarjan muihin osiin. Hulluja nuo japanilaiset..
Irtautuminen saattoi olla hyväkin päätös, itse en ole Darius-sarjaan hirveästi ikinä tykästynyt. Metal Black on yhä horisontaalinen räiskintä, mutta siihen yhteneväisyydet melkein jääkin. Power-up systeemi on kokonaan uusittu, entisten ase-, ohjus- ja suoja-ikonien sijaan kerätään ainoastaan NewAlone-nimistä DNA-rihman näköistä ainetta. Kun niitä kerää tarpeeksi aseen voima kasvaa yhdellä tasolla aina viiteen tasoon asti. Eikä kerätty voima edes katoa kuolon iskiessä, kovin käyttäjäystävällistä.
Kuten useimmissa horisontaali-räiskinnöissä ei elämän pelastavaa hätäpommia ole lainkaan, mutta NewAlone-energiaa voi ja tulee käyttää isomman laserin laukaisuun. Pomot laukaisevat myös omia lasereitaan, jolloin oikein ajoitettuna ruudulla käydään vaikuttavannäköinen kamppailu lasersäteiden kesken. Saattaa kuulostaa tutulta, DC:n Border Downissa käytettiin tismalleen samaa kikkaa, joskin tietenkin kehittyneempänä.
Muuten Metal Blackissa olisi kaikki kunnossa mutta peli on välillä us-ko-mat-to-man epäreilu. Ongelma on aluksen aseistuksessa, joka täydellä voimallakaan ei tuhoa vihollisia kun suoraan edestäpäin. Ja vihollisia tulee takaa, sivulta, kulmista...kaikkialta. Yritä siinä sitten väistellä ja navigoida alus niin että saa jotain tuhotuksikin. Välillä hyvin turhauttavaa, mutta onneksi sentään kuolema ei rampauta alusta ollenkaan.
Grid Seeker on kokoelman ainoa vertikaalinen räiskintä (ellei lasketa useita versioita Space Invadersista..). Ikävä kyllä TATE-moodia ei ole lainkaan. Johtuneeko tästä vai itse pelistä, mutta en ole oikein jaksanut tätä pelata.
Hiukan R-Type tyylisesti aluksella (kolme vaihtoehtoa) on käytössään tuhoutumaton kaksiosainen suoja. Sitä ei voi heitellä ympäri ruutua, mutta sitä voi liikutella ympäri alusta, jolloin myös aluksen tulivoima hajaantuu ja suuntautuu samanlailla. Pienten vihollisammusten osuessa suojiin ne kerätään ja tarpeeksi kerättyä arsenaaliin lisätään pommi.
Jostain syystä peliä on vaikea pelata, tuntuu vaikealta nähdä mitkä ammukset voi huoletta kerätä ja mitkä pitää väistää (ns. Ikaruga-ilmiö
). Oikeaoppinen TATE-moodi voisi helpottaa asiaa niin ei tarvitsisi tuijottaa pientä ikkunaa, tai sitten vaihtoehtoisesti isompi TV.Twinkle Star Sprites: La Petite Princess on jatkoa alunperin Neo Geolle ja myöhemmin Saturnille ja DC:lle ilmestyneelle kaksintaistelu-shmupille. Homma toimii yksinkertaisesti niin, että ruutu on jaettu keskeltä kahteen vertikaaliseen osaan, kummallekin pelaajalle omansa. Kummankin pelikentälle tulee oma satsinsa vihollisia. Näitä tuhoamalla ja komboamalla toisen pelaajan puolelle lähetetään tulipalloja, jotka toinen voi vielä palauttaa lähettäjälleen. Pelissä on reilu määrä hahmoja, jotka eroavat toisistaan arvoiltaan (voima ja nopeus) sekä kyvyiltään (perustulitus, erikoishyökkäys ja pomo).
Grafiikat ovat suorastaan ällösöpöjä. Pastellivärejä, Isosilmäisiä anime-hahmoja, pikkutyttöjä, puhuvia kissoja mechojen kanssa...vaatii TosiMiehen (tm) että tätä kehtaa pelata muiden nähden.
Peli on ehdottomasti moninpeliin tarkoitettu, sitä voi jopa pelata netissä muiden pelin omistajien kanssa. Olettaen että asuu Japanissa. Yksinpeli on melko tylsää, lyhyehkö tarina-moodi ei kauan innosta koska kaikki teksti ja puhe on tietenkin vain japaniksi. Yksinpeliä jaksaakin vain niin kauan että saa avattua mainion extra-palkinnon, sen alkuperäisen Neo Geon Twinkle Star Spritesin.
Moninpeli sen sijaan on hauskaa hubaa, vaikka pelin säännöt ovatkin vähän epäselvät. Se ei menoa haittaa, kaverin kanssa oli hauskaa ja hiukan surrealistakin tapella ylisöpön pikkutytön välityksellä.
Huh, tulipahan kirjoitettua...vielä lopuksi kerron pari uutista.
Aiemmin DC:lle ja GC:lle ilmestynyt Chaos Field saapuu myös PS2:lle (linkki) marraskuussa.
DC:n Trizeal käännetään PS2:lle Segan toimesta. Peli esitellään Tokyo Game Showssa, julkaisupäivästä ei ole vielä tietoa. Erittäin hyvä uutinen, allekirjoittaneen mielestä Trizeal on yksi viime aikojen parhaimpia genren julkaisuja.
Teppo_Holmqvist
New Member
Vastaus: Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
Onko mitään ideaa että tuodaanko tuo myös länsimaihin? Gamecuben puolella tekijät saivat jostakin spontaanin ajatuksen julkaista ko. pelin Yhdysvalloissa halpapelihinnalla....
Ghegs sanoi:
Onko mitään ideaa että tuodaanko tuo myös länsimaihin? Gamecuben puolella tekijät saivat jostakin spontaanin ajatuksen julkaista ko. pelin Yhdysvalloissa halpapelihinnalla....
Vastaus: Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
Jaa-a. Tämän genren edustajista on turvallista sanoa että niitä ei länsimaissa ikinä nähdä, mutta viime aikoina halpapeliyhtiöt ovat kyllä niitä napanneet listoilleen suht' satunnaisesti, joten...peukut pystyyn ja vaikka vinkkiä näille yhtöille. Xplosivin shmup-käännökset ovat harvassa mutta ovatkin sitten laadukkaampia. Play it ja 505 Game Street voisivat olla muita ehdokkaita. Jälkimmäiseltä piti tulla PAL-käännös Psikyo Collection Vol. 2:sta (Sengoku Ace ja Sengoku Blade) mutta nyt se mystisesti kadonnut heidän listoiltaan.
Teppo_Holmqvist sanoi:
Jaa-a. Tämän genren edustajista on turvallista sanoa että niitä ei länsimaissa ikinä nähdä, mutta viime aikoina halpapeliyhtiöt ovat kyllä niitä napanneet listoilleen suht' satunnaisesti, joten...peukut pystyyn ja vaikka vinkkiä näille yhtöille. Xplosivin shmup-käännökset ovat harvassa mutta ovatkin sitten laadukkaampia. Play it ja 505 Game Street voisivat olla muita ehdokkaita. Jälkimmäiseltä piti tulla PAL-käännös Psikyo Collection Vol. 2:sta (Sengoku Ace ja Sengoku Blade) mutta nyt se mystisesti kadonnut heidän listoiltaan.
m_vierimaa
Well-Known Member
Vastaus: Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
Kiitoksia Ghegs hyvistä arvioista peleistä. Ilokseni kaikki taiton vol. 1 pelit löytyivät MAMEsta ja pikaisen kokeilun jälkeen ei noihin arvoihin paljon lisättävää ole. Aikaisemmin en ollut ko. pelejä sieltä huomannutkaan.
Twinklestar oli kyllä tyypillinen hullunhauska japsipeli. Grafiikka on yliampuvaa ja -söpöä, mutta sehän japanilaisissa peleissä viehättääkin. Tätä voisi jopa harkita PS2:lle, kunhan löytyisi shmupeista innostunut kaveri.
Mikähän ero mahtaa olla noissa CF:ssä, cuben versio on nimetty chaos field expanded joten nimen perusteella voisi sen olettaa olevan laajin versio Hinnaltaan se oli kyllä erittäin edullinen.
Kiitoksia Ghegs hyvistä arvioista peleistä. Ilokseni kaikki taiton vol. 1 pelit löytyivät MAMEsta ja pikaisen kokeilun jälkeen ei noihin arvoihin paljon lisättävää ole. Aikaisemmin en ollut ko. pelejä sieltä huomannutkaan.
Twinklestar oli kyllä tyypillinen hullunhauska japsipeli. Grafiikka on yliampuvaa ja -söpöä, mutta sehän japanilaisissa peleissä viehättääkin. Tätä voisi jopa harkita PS2:lle, kunhan löytyisi shmupeista innostunut kaveri.
Mikähän ero mahtaa olla noissa CF:ssä, cuben versio on nimetty chaos field expanded joten nimen perusteella voisi sen olettaa olevan laajin versio
Hinnaltaan se oli kyllä erittäin edullinen. Vastaus: Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
Expanded pyörii sulavammin ja mukaan on lisätty uusi pelimoodi, uusia vihollisia sekä tällä kertaa jopa tallentaa high scoret, tosin kuin DC-käännös. Varoituksen sanana Cuben CF on niitä pelejä, jotka eivät tykkää muiden kuin japsi-pelien tallennuksista muistikortilla, vaan raa'asti pyyhkii kaikki pois.
m_vierimaa sanoi:Mikähän ero mahtaa olla noissa CF:ssä, cuben versio on nimetty chaos field expanded joten nimen perusteella voisi sen olettaa olevan laajin versio
Expanded pyörii sulavammin ja mukaan on lisätty uusi pelimoodi, uusia vihollisia sekä tällä kertaa jopa tallentaa high scoret, tosin kuin DC-käännös. Varoituksen sanana Cuben CF on niitä pelejä, jotka eivät tykkää muiden kuin japsi-pelien tallennuksista muistikortilla, vaan raa'asti pyyhkii kaikki pois.
sunnpeople
New Member
Vastaus: Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
Ai se olikin softavika DC:llä! Just tänään tuskailin tuon Highscoren ainaista katoamista! Valikossakin, kun lukee, että RANKING&SETTINGS, niin luulisi sen tuloksenkin tallentuvan.
Samalta pal-muistilta on korruptoitunut japski-psyvariar kakkosen scoret pariin otteeseen, niin tuli mieleen kysäsitä, että pitäiskö kortti formatoida erikseen japskipeleille, kuten pleikalla?
No, nyt on kuitenkin varmuuskopiot otettu.
Ai se olikin softavika DC:llä! Just tänään tuskailin tuon Highscoren ainaista katoamista! Valikossakin, kun lukee, että RANKING&SETTINGS, niin luulisi sen tuloksenkin tallentuvan.
Samalta pal-muistilta on korruptoitunut japski-psyvariar kakkosen scoret pariin otteeseen, niin tuli mieleen kysäsitä, että pitäiskö kortti formatoida erikseen japskipeleille, kuten pleikalla?
No, nyt on kuitenkin varmuuskopiot otettu.
m_vierimaa
Well-Known Member
Vastaus: Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
Japski peleille kyllä löytyy oma GC muistikortti, ei ongelmia, kunhan vaan muistaa vaihtaa.
Psyvariar2:sen talletukset "häipyy" koska peli ei niitä oikeasti talleta vaikka siltä näyttääkin. Tuloksen teon jälkeen tulee save tekstiä mutta se kohdistuu ilmeisesti muuhin kuin recordeihin. Kun päävalikosta ennen pelin lopettamista valitsee saven (oliko options takana, en muista), niin recordit on tallella varmasti. On sattunut minullekkin pari kertaa...kieltämättä hämäävä juttu.
Japski peleille kyllä löytyy oma GC muistikortti, ei ongelmia, kunhan vaan muistaa vaihtaa.
Psyvariar2:sen talletukset "häipyy" koska peli ei niitä oikeasti talleta vaikka siltä näyttääkin. Tuloksen teon jälkeen tulee save tekstiä mutta se kohdistuu ilmeisesti muuhin kuin recordeihin. Kun päävalikosta ennen pelin lopettamista valitsee saven (oliko options takana, en muista), niin recordit on tallella varmasti. On sattunut minullekkin pari kertaa...kieltämättä hämäävä juttu.
Teppo_Holmqvist
New Member
Vastaus: Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
Japsipelit tarvitsevat aina oman muistikorttinsa, koska kortti pitää formatoida erilailla niiden vaatimaa merkistöä varten.
Ghegs sanoi:
Japsipelit tarvitsevat aina oman muistikorttinsa, koska kortti pitää formatoida erilailla niiden vaatimaa merkistöä varten.
Vastaus: Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
Off-topicia, pahoitteluni.
Ikarugan NTSC-J-version tallennukset voi ainakin laittaa samalle muistikortille euro- ja jenkkipelien tallennusten kanssa. Näin ainakin Freeloader 1.06B:n kanssa.Teppo_Holmqvist sanoi:Japsipelit tarvitsevat aina oman muistikorttinsa, koska kortti pitää formatoida erilailla niiden vaatimaa merkistöä varten.
Off-topicia, pahoitteluni.
Vastaus: Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
Ja jatketaan Taito Memories Vol.2:n esittelyllä. TATE on tästäkin unohdettu pois, sääli.
Tällä kertaa mukaan pääsivät GunFrontier, Gekirindan, Raystorm ja G-Darius.
GunFrontier, näistä ainoa jota ei ole aikaisemmin käännetty kotikoneilla, kertoo siitä tutusta spagetti-westernien ajasta, jolloin pelottomat cowboyt samoilivat autiomaassa, lentäen Smith & Wessonin muotoisilla lentovehkeillään yli kaktusten ja keitaiden, käyden taistoon pienten kylien kokoisia tankkeja vastaan...
Hmm, tästä siis Wild Wild West sai inspiraationsa.
Steampunk on monien mieleen, mutta tässä grafiikat ovat ehkä turhankin harmaita ja värittömiä. Jopa jotkut vihollisten ammukset ovat harmaita ja nämä näkyvät luvattoman huonosti. Peli on melko vaikea ja tämä on kyllä osasyynä siihen. Onneksi pommeja voi käyttää suht' liberaalisti, normista poiketen pommeja kerätään kymmenissä pienemmissä osissa ja näitä voi käyttää vaikka varastossa ei olisikaan yhtä kokonaista pommia.
Vaikka peli on sinänsä tuntematon se on inspiroinut monia genren kuuluisimpia nimikkeitä, esim. Battle Gareggaa.
Gekirindan (aiemmin käännetty Saturnille) on ehdottomasti oma suosikkini. Peli alkaa vuodesta 3195, jolloin iso paha mecha on hyökkäämässä avaruuteen rakennetun siirtokunnan kimppuun. Mokoma tottakai ajetaan pois, jolloin se karkaa aikaportin kautta vuoteen 1942, ja sieltä eteenpäin vuoteen 1999...näin jatketaan eri aikakausien välillä, mechan aina välillä muistuttamassa olemassaolostaan kunnes se saadaan kiikkiin ties missä ja milloin.
Peli on loppujen lopuksi aika yksinkertainen eikä tarjoa mitään ihmeellistä pistesysteemiä mutta se on vain niin loistavan hyvin tehty ja sitä on hauska pelata. Tasot ovat mukavan kompakteja (pari-kolme minuuttia + pomo) ja jokaiselle kolmelle valittavalle vermeelle on myös vaihtoehtoinen aseistus löydettävissä. Ja mechat + aikamatkailu = paljon coolness-pisteitä
Raystorm on Ray-trilogian (Rayforce, Raystorm, Raycrisis) toinen osa ja on aiemmin käännetty Saturnille ja PS1:lle, jälkimmäinen saapui jopa tänne PAL-alueelle. Sarjan kantavana voimana on ollut vähän erikoisempi tähtäyssysteemi normaalien aseiden lisäksi. Kaikkia vihollisia vastaan, myös niitä joihin tavallisilla aseilla ei osu kuten katutasolla olevia tankkeja, voi hyökätä omalla tähtäimellään. Vähän niinkuin Xeviouksen pommit. Tähtäimeen jäänet viholliset tai isompien vihujen yksittäiset osat joutuvat laser-pommituksen kohteeksi ja mitä enemmän kerralla on näitä tähtäimeen saanut niin sitä suuremmat bonukset niistä saa.
Peli on graafisesti erittäin näyttävä, hyllystäni löytyi pelin US PS1-versio ja tämä Memoriesin versio kyllä on hiukan paremman näköinen ja sulavampi.
Haluaisin niin tykätä tästä, mutta muutamat seikat tekevät sen mahdottomaksi. Grafiikat, niin näyttäviä kuin ne ovatkin, eivät toimi kuten genren peleissä pitäisi. Kamera näyttää pelikentän hiukan aluksen takaa, ei siis suoraan ylhäältä alas kuten normi on. Tämä yksin ei tee vielä pelaamista hankalaksi, mutta hankaloittaa kyllä kauempana olevien vihollisten (ja ammusten) etäisyyksien arvioimista. Ei, suurin ongelma on ohjauksessa. Alus keskittää liikuttaessa, eli aina kun nostaa peukun d-padin päältä alus valuu hiukan ruudun keskustaa kohden. Ruudun reunoilla liikuttaessa alus vieläpä liikkuu hitaammin kuin keskellä. Aivan kun ruudun keskellä olisi näkymätön musta aukko. Mielestäni tämä on suunnitteluvirhe, tosin sarjan fanit puhuvat siitä kuin Windowsista. "Ei se ole bugi, vaan ominaisuus." Ilmeisesti Taitokin ajattelee näin, koska tämä ominaisuus on jokaisessa sarjan osassa. Jopa Rayforcessa, joka on sarjan ainoa sprite-pohjainen peli ja siis kuvattu perinteisesti ylhäältä alaspäin.
G-Darius, toistaiseksi viimeisin Darius-peli, jatkaa hyvinkin mahtipontisesti. Pomot ovat ISOJA ja kestävät kuritusta, joskaan ei ihan yhtä paljon kuin Gaidenin. Onneksi. Tässäkin pelissä pystyy ja kannattaakin ottaa Iso Laser vs. Iso Laser-matsia pomojen kanssa, on kyllä todella näyttävän näköistä. Gaidenissa vähäiselle kokeilulle jäänyt vihollisten kaappaminen on tässä osassa otettu kunnolla käyttöön, jokaisen pienemmän vihollisen ja jopa mini-pomot pystyy kaappaamaan puolelleen.
Tämä taitaa olla ainoa Darius-peli joka on saanut PAL-julkaisun. Kuten odottaa saattaa, Memories-versio pyörii nätimmän näköisesti ja nopeammin. Jotkut sanovat että liian nopeasti, jopa alkuperäiseen arcade-versioon verrattuna.
Bonusarvostelu: Akkanvader.
Space Invadersin parodia. Erilaisia valittavia aluksia (mukana Dariuksesta tuttu Silver Hawk), uusia aseita (laser, keilapallo...), söpöjä vihollisia, pomoja ja jopa yritystä pistesysteemistä. Jokainen viholliseen osunut laukaus kasvattaa seuraavan osuman pistearvoa 10:llä pisteellä, kunnen yksi menee ohi ja laskuri nollaantuu. Majestic 12:n lisäksi paras versio klassikosta.
Memories-sarja päättyi ikävä kyllä tähän, Taitolla olisi ollut vielä monta hyvää peliä varastossa. Ja näistä 50:sta tittelistä reilu viidesosa on kuitenkin sellaisia myöhäisen 70-luvun ja aikaisen 80-luvun pelejä jotka ei vaan ole pelattavia nykyaikana ja on mukana enemmänkin kuriositeettina. Space Invadersistakin on kokoelmassa turhan monta eri versiota. Vanhoja tuttuja (Bubble Bobble) ja uusia ystäviä (Elevator Action Returns, Gekirindan) on silti paljon, kiitos niistä.
Mitäköhän tällä saralla seuraavaksi. PS2:n Raiden III ilmestyy tämän kuun 22. päivä, siitä sitten.
Ja jatketaan Taito Memories Vol.2:n esittelyllä. TATE on tästäkin unohdettu pois, sääli.
Tällä kertaa mukaan pääsivät GunFrontier, Gekirindan, Raystorm ja G-Darius.
GunFrontier, näistä ainoa jota ei ole aikaisemmin käännetty kotikoneilla, kertoo siitä tutusta spagetti-westernien ajasta, jolloin pelottomat cowboyt samoilivat autiomaassa, lentäen Smith & Wessonin muotoisilla lentovehkeillään yli kaktusten ja keitaiden, käyden taistoon pienten kylien kokoisia tankkeja vastaan...
Hmm, tästä siis Wild Wild West sai inspiraationsa.
Steampunk on monien mieleen, mutta tässä grafiikat ovat ehkä turhankin harmaita ja värittömiä. Jopa jotkut vihollisten ammukset ovat harmaita ja nämä näkyvät luvattoman huonosti. Peli on melko vaikea ja tämä on kyllä osasyynä siihen. Onneksi pommeja voi käyttää suht' liberaalisti, normista poiketen pommeja kerätään kymmenissä pienemmissä osissa ja näitä voi käyttää vaikka varastossa ei olisikaan yhtä kokonaista pommia.
Vaikka peli on sinänsä tuntematon se on inspiroinut monia genren kuuluisimpia nimikkeitä, esim. Battle Gareggaa.
Gekirindan (aiemmin käännetty Saturnille) on ehdottomasti oma suosikkini. Peli alkaa vuodesta 3195, jolloin iso paha mecha on hyökkäämässä avaruuteen rakennetun siirtokunnan kimppuun. Mokoma tottakai ajetaan pois, jolloin se karkaa aikaportin kautta vuoteen 1942, ja sieltä eteenpäin vuoteen 1999...näin jatketaan eri aikakausien välillä, mechan aina välillä muistuttamassa olemassaolostaan kunnes se saadaan kiikkiin ties missä ja milloin.
Peli on loppujen lopuksi aika yksinkertainen eikä tarjoa mitään ihmeellistä pistesysteemiä mutta se on vain niin loistavan hyvin tehty ja sitä on hauska pelata. Tasot ovat mukavan kompakteja (pari-kolme minuuttia + pomo) ja jokaiselle kolmelle valittavalle vermeelle on myös vaihtoehtoinen aseistus löydettävissä. Ja mechat + aikamatkailu = paljon coolness-pisteitä
Raystorm on Ray-trilogian (Rayforce, Raystorm, Raycrisis) toinen osa ja on aiemmin käännetty Saturnille ja PS1:lle, jälkimmäinen saapui jopa tänne PAL-alueelle. Sarjan kantavana voimana on ollut vähän erikoisempi tähtäyssysteemi normaalien aseiden lisäksi. Kaikkia vihollisia vastaan, myös niitä joihin tavallisilla aseilla ei osu kuten katutasolla olevia tankkeja, voi hyökätä omalla tähtäimellään. Vähän niinkuin Xeviouksen pommit. Tähtäimeen jäänet viholliset tai isompien vihujen yksittäiset osat joutuvat laser-pommituksen kohteeksi ja mitä enemmän kerralla on näitä tähtäimeen saanut niin sitä suuremmat bonukset niistä saa.
Peli on graafisesti erittäin näyttävä, hyllystäni löytyi pelin US PS1-versio ja tämä Memoriesin versio kyllä on hiukan paremman näköinen ja sulavampi.
Haluaisin niin tykätä tästä, mutta muutamat seikat tekevät sen mahdottomaksi. Grafiikat, niin näyttäviä kuin ne ovatkin, eivät toimi kuten genren peleissä pitäisi. Kamera näyttää pelikentän hiukan aluksen takaa, ei siis suoraan ylhäältä alas kuten normi on. Tämä yksin ei tee vielä pelaamista hankalaksi, mutta hankaloittaa kyllä kauempana olevien vihollisten (ja ammusten) etäisyyksien arvioimista. Ei, suurin ongelma on ohjauksessa. Alus keskittää liikuttaessa, eli aina kun nostaa peukun d-padin päältä alus valuu hiukan ruudun keskustaa kohden. Ruudun reunoilla liikuttaessa alus vieläpä liikkuu hitaammin kuin keskellä. Aivan kun ruudun keskellä olisi näkymätön musta aukko. Mielestäni tämä on suunnitteluvirhe, tosin sarjan fanit puhuvat siitä kuin Windowsista. "Ei se ole bugi, vaan ominaisuus." Ilmeisesti Taitokin ajattelee näin, koska tämä ominaisuus on jokaisessa sarjan osassa. Jopa Rayforcessa, joka on sarjan ainoa sprite-pohjainen peli ja siis kuvattu perinteisesti ylhäältä alaspäin.
G-Darius, toistaiseksi viimeisin Darius-peli, jatkaa hyvinkin mahtipontisesti. Pomot ovat ISOJA ja kestävät kuritusta, joskaan ei ihan yhtä paljon kuin Gaidenin. Onneksi. Tässäkin pelissä pystyy ja kannattaakin ottaa Iso Laser vs. Iso Laser-matsia pomojen kanssa, on kyllä todella näyttävän näköistä. Gaidenissa vähäiselle kokeilulle jäänyt vihollisten kaappaminen on tässä osassa otettu kunnolla käyttöön, jokaisen pienemmän vihollisen ja jopa mini-pomot pystyy kaappaamaan puolelleen.
Tämä taitaa olla ainoa Darius-peli joka on saanut PAL-julkaisun. Kuten odottaa saattaa, Memories-versio pyörii nätimmän näköisesti ja nopeammin. Jotkut sanovat että liian nopeasti, jopa alkuperäiseen arcade-versioon verrattuna.
Bonusarvostelu: Akkanvader.
Space Invadersin parodia. Erilaisia valittavia aluksia (mukana Dariuksesta tuttu Silver Hawk), uusia aseita (laser, keilapallo...), söpöjä vihollisia, pomoja ja jopa yritystä pistesysteemistä. Jokainen viholliseen osunut laukaus kasvattaa seuraavan osuman pistearvoa 10:llä pisteellä, kunnen yksi menee ohi ja laskuri nollaantuu. Majestic 12:n lisäksi paras versio klassikosta.
Memories-sarja päättyi ikävä kyllä tähän, Taitolla olisi ollut vielä monta hyvää peliä varastossa. Ja näistä 50:sta tittelistä reilu viidesosa on kuitenkin sellaisia myöhäisen 70-luvun ja aikaisen 80-luvun pelejä jotka ei vaan ole pelattavia nykyaikana ja on mukana enemmänkin kuriositeettina. Space Invadersistakin on kokoelmassa turhan monta eri versiota. Vanhoja tuttuja (Bubble Bobble) ja uusia ystäviä (Elevator Action Returns, Gekirindan) on silti paljon, kiitos niistä.
Mitäköhän tällä saralla seuraavaksi. PS2:n Raiden III ilmestyy tämän kuun 22. päivä, siitä sitten.
Vastaus: Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
Raiden III.
Peli on toinen Type-X alustalta PS2:lle käännetty shmuppi. Ensimmäinen oli Giga Wing Generations jonka käännös oli sössitty vähän rankemmalla kädellä. Uuteen Raideniin kohdistui siis paineita paitsi klassikkosarjan jatkamisesta myös käännöksen laadusta tavallista enemmän.
Ilmeisesti GWG käännettiin vähän harjoitustyönä tai sitten Type-X alustaa ei vielä oikein ymmärretty, mutta nyt homma on saatu pelaamaan. Käännös on erittäin uskollinen alkuperäiselle ja mukaan on vielä heitetty vähän ekstraa, niistä myöhemmin.
Itse peli sai sarjan fanaattisimmilta kannattajilta kuraa niskaan heti ensimmäisten screenshottien levittyä. Perinteiset spritet on jätetty taakse ja polygonit on otettu käyttöön. Grafiikka on kuitenkin erittäin nättiä ja siistiä joten ei syytä huoleen.
Pelimekaniikka on pysynyt melko muuttumattomana. Nykytrendin vastaisesti ruudulle ei syötetä järjetöntä määrä ammuksia joiden välissä poukkoillaan pikselintarkoilla liikkeillä. Ammukset ovat kuitenkin hyvin, hyvin nopeita (useimmiten nopeampia kuin pelaajan alus) ja niitä on ihan tarpeeksi joten jo toisesta kentästä lähtien meno on aika hektistä. Mushihimen Original-moodi toimii hyvänä vertailuna.
Aseista mukana ovat tutut punainen vulcan ja sininen pomontappo-laser, mutta monien suosikki eli "toothpaste-laser" kuten sitä usein kutsuttiin on poistunut. Tilalle on tullut vihreä laser, joka seurailee pelaajan liikkeitä. Ohjuksista on mukana kaksi vanhaa tuttua eli Missile ja Homing plus yksi kokonaan uusi.
Raiden III korjaa ainakin ne muutamat "ongelmat" mitä sarjan aikaisempia osia on vaivannut. Ruutu ei enää vieritä vasemmalle ja oikealle vaan koko pelialueen näkee koko ajan. Tämä helpottaa vähän kun ei tarvitse pelätä joutuvansa äkkiä nokikkain vihollisen kanssa joka vielä hetki sitten oli ruudun ulkopuolella. Toisena helpotuksena aseiden parantamista on muutettu siten, että vaikka keräisi eri aseen sen taso kohoaa silti. Eli kun vanhoissa peleissä jos keräsit Red-Blue-Purple-Red niin sinulla olisi yhä vain tason 1 Vulcan. Tässä pelissä sinulla olisi tason 4.
Niitä ekstroja. On perinteistä kuvagalleriaa ja Boss Rushia, mutta mainiona lisänä mukana tulee myös expert-pelaajan tallennettuja pelejä. Nämä ei siis ole DVD:llä, vaan toimivat ihan pelin sisällä. Vielä parempana ekstrana voi helposti tallentaa omaa pelaamistaan jälkeenpäin tutkittavaksi ja/tai kavereille näytettäväksi. Onnistuneen tasonläpäisyn jälkeen painaa vain kolmiota ohjaimesta ja muutaman varmistuskysymyksen jälkeen juuri pelaamasi taidonnäyte tallentuu muistikortille.
Kermana kakun päällä mukana on myös varmasti ensimmäinen virallinen Double Play-moodi. Kyseissä moodissa kaksi alusta lähtevät taistoon, mutta yksi pelaaja ohjaa molempia samanaikaisesti. Vasemmalla tatilla ensimmäistä, oikealla toista ja olkanäppäimillä ammutaan ja pudotetaan pommeja. Vaikeaa kun mikä.
Täältä löytyy videot pelin jokaisesta seitsemästä tasosta. Double Playna, tietenkin. Hulluja nuo japanilaiset. Tiedostot ovat muistaakseni AVI-formaatissa, jostain syystä pääte puuttuu nimistä.
Hyvä peli, hyvä käännös. Loistavaa
---
Aikaisemmin spekuloimani DVD Mushihimestä on tulossa. http://www.inhgroup.com Samalta poppoolta on tullut aikaisemminkin shmup-aiheisia DVD:tä, joten laatua on lupa odottaa.
Raiden III.
Peli on toinen Type-X alustalta PS2:lle käännetty shmuppi. Ensimmäinen oli Giga Wing Generations jonka käännös oli sössitty vähän rankemmalla kädellä. Uuteen Raideniin kohdistui siis paineita paitsi klassikkosarjan jatkamisesta myös käännöksen laadusta tavallista enemmän.
Ilmeisesti GWG käännettiin vähän harjoitustyönä tai sitten Type-X alustaa ei vielä oikein ymmärretty, mutta nyt homma on saatu pelaamaan. Käännös on erittäin uskollinen alkuperäiselle ja mukaan on vielä heitetty vähän ekstraa, niistä myöhemmin.
Itse peli sai sarjan fanaattisimmilta kannattajilta kuraa niskaan heti ensimmäisten screenshottien levittyä. Perinteiset spritet on jätetty taakse ja polygonit on otettu käyttöön. Grafiikka on kuitenkin erittäin nättiä ja siistiä joten ei syytä huoleen.
Pelimekaniikka on pysynyt melko muuttumattomana. Nykytrendin vastaisesti ruudulle ei syötetä järjetöntä määrä ammuksia joiden välissä poukkoillaan pikselintarkoilla liikkeillä. Ammukset ovat kuitenkin hyvin, hyvin nopeita (useimmiten nopeampia kuin pelaajan alus) ja niitä on ihan tarpeeksi joten jo toisesta kentästä lähtien meno on aika hektistä. Mushihimen Original-moodi toimii hyvänä vertailuna.
Aseista mukana ovat tutut punainen vulcan ja sininen pomontappo-laser, mutta monien suosikki eli "toothpaste-laser" kuten sitä usein kutsuttiin on poistunut. Tilalle on tullut vihreä laser, joka seurailee pelaajan liikkeitä. Ohjuksista on mukana kaksi vanhaa tuttua eli Missile ja Homing plus yksi kokonaan uusi.
Raiden III korjaa ainakin ne muutamat "ongelmat" mitä sarjan aikaisempia osia on vaivannut. Ruutu ei enää vieritä vasemmalle ja oikealle vaan koko pelialueen näkee koko ajan. Tämä helpottaa vähän kun ei tarvitse pelätä joutuvansa äkkiä nokikkain vihollisen kanssa joka vielä hetki sitten oli ruudun ulkopuolella. Toisena helpotuksena aseiden parantamista on muutettu siten, että vaikka keräisi eri aseen sen taso kohoaa silti. Eli kun vanhoissa peleissä jos keräsit Red-Blue-Purple-Red niin sinulla olisi yhä vain tason 1 Vulcan. Tässä pelissä sinulla olisi tason 4.
Niitä ekstroja. On perinteistä kuvagalleriaa ja Boss Rushia, mutta mainiona lisänä mukana tulee myös expert-pelaajan tallennettuja pelejä. Nämä ei siis ole DVD:llä, vaan toimivat ihan pelin sisällä. Vielä parempana ekstrana voi helposti tallentaa omaa pelaamistaan jälkeenpäin tutkittavaksi ja/tai kavereille näytettäväksi. Onnistuneen tasonläpäisyn jälkeen painaa vain kolmiota ohjaimesta ja muutaman varmistuskysymyksen jälkeen juuri pelaamasi taidonnäyte tallentuu muistikortille.
Kermana kakun päällä mukana on myös varmasti ensimmäinen virallinen Double Play-moodi. Kyseissä moodissa kaksi alusta lähtevät taistoon, mutta yksi pelaaja ohjaa molempia samanaikaisesti. Vasemmalla tatilla ensimmäistä, oikealla toista ja olkanäppäimillä ammutaan ja pudotetaan pommeja. Vaikeaa kun mikä.
Täältä löytyy videot pelin jokaisesta seitsemästä tasosta. Double Playna, tietenkin. Hulluja nuo japanilaiset. Tiedostot ovat muistaakseni AVI-formaatissa, jostain syystä pääte puuttuu nimistä.
Hyvä peli, hyvä käännös. Loistavaa
---
Aikaisemmin spekuloimani DVD Mushihimestä on tulossa. http://www.inhgroup.com Samalta poppoolta on tullut aikaisemminkin shmup-aiheisia DVD:tä, joten laatua on lupa odottaa.
Vastaus: Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
Ilmestyy 1.12. Japanissa.
Julkaisijana toimiva Taito on avannut myös omat sivunsa: http://www.taito.co.jp/d3/cp/homura_c/Ghegs sanoi:
Ilmestyy 1.12. Japanissa.
Vastaus: Mikä on parhain shoot'em up PS2:elle?
Halpapelijulkaisija 505 Game Street on taas ottanut listoilleen läjän shmuppeja:
Samurai Aces, eli Psikyon Sengoku Ace. Tämänhän piti tulla jo aikapäiviä sitten mutta peruttiin. Nyt 505 näköjään julkaisee pelkästään ensimmäisen osan, Japanissa tämä ja jatko-osa Sengoku Blade myytiin samassa paketissa.
Gigawing Generations.
Raiden III.
Dragon Blaze.
Sol Divide. Myös nämä kaksi julkaistiin Japanissa yhtenä pakettina.
Homura.
Hiukan skeptisesti odotan mitkä näistä loppujen lopuksi julkaistaan ja mistä löytyy 60hz ja TATE-optiot.
EDIT: Lauseen logiikkaa korjattu.
Halpapelijulkaisija 505 Game Street on taas ottanut listoilleen läjän shmuppeja:
Samurai Aces, eli Psikyon Sengoku Ace. Tämänhän piti tulla jo aikapäiviä sitten mutta peruttiin. Nyt 505 näköjään julkaisee pelkästään ensimmäisen osan, Japanissa tämä ja jatko-osa Sengoku Blade myytiin samassa paketissa.
Gigawing Generations.
Raiden III.
Dragon Blaze.
Sol Divide. Myös nämä kaksi julkaistiin Japanissa yhtenä pakettina.
Homura.
Hiukan skeptisesti odotan mitkä näistä loppujen lopuksi julkaistaan ja mistä löytyy 60hz ja TATE-optiot.
EDIT: Lauseen logiikkaa korjattu.
Viimeksi muokannut moderaattori: