Mitä mieltä olette pelien ikärajoituksista?

[Ippenator]

Tämä taitaa olla parempi ketju ikärajoista keskustelulle.

Itsehän lapsena, alle kouluikäisenä, luin Stephen Kingiä, Lovecraftia, katselin kauhuleffoja (aamuyön tunteina tuli töllöstä The Company of the Wolves, olin viisi tai kuusi silloin, faija vuokrasi Child's Playta jne.) ja myöhemmin tuli sitten kuvioihin väkivalta ja kauhu videopeleissä (Harvester, Phantasmagoria, Mortal Kombat, sitten jossain kohtaa GTA, Resident Evil, Silent Hill jne.) ja aika pian huomasin, että ei se oma psyyke kestä kauhupelejä. En ymmärrä miksi. Rakastan kauhukirjallisuutta ja kauhuleffoja. Kauhumusa on parasta. Mutta pelit. Ei. Väkivalta peleissä ei tuohon aikaan vielä kauhean realistista peleissä ollut, mutta Mortal Kombat vei sen sitten aivan uusiin sfääreihin (ne lopetukset, huh ne oli kovia). GTA:ssa oli hauskaa vain rällästää menemään, Postal ja jatko-osa oli jotain vielä ihmeellisempää kun sai vaan antaa palaa.

Mutta itse olen jotenkin turtunut kaikkeen. Ja se ei myöskään ole hyvä asia. Siksi omien lasten kohdalla (jos niitä joskus tulee) aion pitää kiinni ikärajoista. Heillä ei ole mikään kiire päästä aikuisten maailmaan. Olisin toivonut omilta vanhemmiltani hiukan niitä rajoja.

Itse en kuitenkaan usko minkään valtakunnan asiantuntijan tai asiantuntijaraadin olevan parempi asiantuntija kuin vastuullisesti ja lapsensa asioissa läsnäoleva vanhempi. Tottakai itsekin harkitsen tarkkaan, mitä omalle lapselleni on ok antaa katsottavaksi tai pelattavaksi. Kauhua en anna katsoa enkä pelata, koska poikani on varsin herkkä sellaiselle matskulle, vaikka se selkeästi toisaalta häntä kiinnostaakin. Kerran tuli aikoinaan kuitenkin tehtyä virhe kauhuun liittyen, kun katsoin the Last of Usin TV-sarjan traileria pojan hereillä ollessa olkkarissa, ja poika sattui paikalle. Aloin laittaa kyllä traileria heti pois, mutta poikani ehti jo sen verran nähdä ja oli kiinnostunut, että mankui, että saisi nähdä sen loppuun. Menin sitten myöntymään, ja sitten kun tuli kohta, jossa alussa naapurin mummo oli muuttunut zombiksi ja oli jo ehtinyt syödä puolisoaan, niin se oli liikaa pojalleni, ja hän sanoi kiihtyneenä, että: ”Laita se pois, se on liian kamalaa!”. Siitä oli sitten joinakin öinä nähnyt painajaisiakin, joten otin sitten kyllä opikseni, ja ollaan huolella puhuttu etukäteen, millaiset asiat voivat olla hänelle erityisesti pelottavia tai häiritseviä, ja olen sitten visusti pitänyt hänet erossa kauhuelementtejä sisältävistä viihdetuotteista joka tapauksessa.