Vastaus: Mitä mieltä olette pelien ikärajoituksista?
Koska monella ketjuun kirjoittaneella on mennyt pullat, piparit ja pannukakut sekaisin Suomen interaktiivisten kuvatallenteiden ikärajalainsäädännön kanssa, päätin aloittaa postaukseni tiukalla tujauksella faktaa:
K-X = Kielletty luovuttamasta tai näyttämästä ikää X nuoremmille lain nojalla (muuten syyllistyy rikokseen, maksimituomio 6kk vankeutta).
S-X = Suositellaan, ettei luovutettaisi tai näytettäisi ikää X nuoremmille, mutta tämä ei sido mihinkään (ei rikosta, ei rangaistusta).
Normaalisti Suomen ainoa pelien ikärajoitus on K-18. Loput nykyisin käytössä olevat "rajat" (S-3 = Sallittu kaikille, PEGI-7 = S-7, PEGI-12 = S-12 sekä PEGI-16 = S-16) sekä aiemmin käytössä olleet "rajat" (S, S-11 ja S-15) ovat ainoastaan suosituksia, joiden seuraamatta jättäminen ei ole lain nojalla rangaistavaa. Ainoa poikkeus tähän kaavaan ovat valtion elokuvatarkastamon (VET) tarkastamat pelit - joita on nykyisin todella vähän:
Valtion elokuvatarkastamon verkkosivut sanoi:
Vuorovaikutteiset kuvaohjelmat eli tietokone-, konsoli-, videopelit on lähtökohtaisesti vapautettu pakollisesta ennakkotarkastuksesta, vaikka niitä levitetäänkin alle 18-vuotiaille. Niiden kohdalla riittää yleensä ilmoituksen tekeminen ja pelien varustaminen suositusikärajamerkinnällä.
Valtion elokuvatarkastamolla on kuitenkin oikeus pyytää ilmoitettu peli ennakkotarkastuksen, mikäli on syytä epäillä sen sisältävän lapsille haitallista materiaalia. Tarkastus on maksullista, hinnasta säädetään Opetusministeriön antamalla asetuksella. Maksu on sidottu pelin tarkastamiseen kuluneeseen aikaan.
Pelien maahantuojalla, valmistajalla tai levittäjällä on mahdollisuus myös vapaaehtoisesti tarkastuttaa peli.
- -
Elokuvatarkastamon määräämä ikäraja on aina pakollinen, ei siis suositus. Tarkastettujen tietokone- ja videopelien ikärajamerkinnät ovat samanlaiset kuin muilla tarkastetuilla kuvaohjelmilla. [Eli käytännössä: S-3 = sallittu kaikille, K-7, K-11, K-13, K-15 sekä K-18.]
Vuoden 2007 alusta Suomessa on siirrytty pitkälti PEGI-ikäsuosituksien käyttöön. Näistä ikäsuosituksista vastaavat pelintekijäfirmat itse:
Valtion elokuvatarkastamon verkkosivut sanoi:
PEGI-luokittelu perustuu arviointilomakkeeseen, jonka avulla pelin valmistaja arvioi pelinsä. PEGI-järjestelmän toimeenpanijat alankomaalainen NICAM tai VSC (Video Standards Council) Isosta-Britanniasta tarkistavat vielä ennen ikärajan hyväksymistä 16+ ja 18+ -pelien kohdalla ikärajan oikeellisuuden. Alempien ikärajojen, 3+, 7+ ja 12+ kohdalla valvonta on jälkikäteistä ja pistokokeisiin tai kuluttajien valituksiin perustuvaa.
- -
Jos pelipakkauksessa ei ole PEGI-merkintää on peli varustettava kotimaisella ikärajamerkinnällä. [Eli käytännössä S-3 = Sallittu kaikille, S-7, S-12 tai S-16.]
Valtion elokuvatarkastamo tajusi siis vihdoin, ettei sillä ole resursseja tarkastaa kaikkia pelejä ennen niiden Suomen markkinoille päästämistä. Vuoden 2006 alusta PEGI-merkintä on voinut esiintyä pelikotelossa ilman VET:n merkintää (poislukien epästandardit S-12 ja S-16, joita ei Suomen lainsäädännössä ollut tuolloin käytössä), ja kuluvan vuoden 2007 alusta lähtien myös PEGI-12 = S-12 ja PEGI-16 = S-16 ovat olleet Suomessa hyväksyttyjä ikäsuosituksia (muissa kuvatallenteissa kategorioita S-12 ja S-16 ei edelleenkään ole olemassa).
Lähde: Valtion Elokuvatarkastamon verkkosivut
http://www.vet.fi/pelit_ilmoittaminen_ikarajamerkinnat.php
http://www.vet.fi/pelit_pegi_merkinnat.php
http://www.vet.fi/pelit_ikarajaluokitus.php
http://www.vet.fi/pelit_tarkastaminen_ikarajamerkinnat.php
http://www.vet.fi/pelit_tarkastaminen.php
Teppo_Holmqvist sanoi:
Mutta mitä mieltä te, konsolifin.netin rakkaat lukijat, olette nykyisistä ikärajoituksista?
PEGI-luokitukseen siirtyminen (v. 2006->):
PEGI-ikäsuositukset heittelevät suunnattomasti tekeleestä toiseen ilman loogista jatkumoa. Mielestäni jatkumon puuttuminen on kuitenkin pienempi ongelma kuin valtion työntekijöiden työajan käyttäminen jokaikisen pelin ennakkotarkastamiseen - mikä aiheuttaisi myös huomattavia lisäkustannuksia julkaisijalle pelin tarkastuksen hinnan ollessa suoraan suhteessa pelituntien määrään, ja täten hankaloittaisi pelien maahantuontia. Valitettavasti PEGI-suositusten heitteleminen laidasta laitaan aiheuttaa ongelmia monille vanhemmille, jotka eivät tiedä peleistä paljoa ja jotka perustavat mielikuvan pelin soveltuvuudesta lapsille pelin kannessa näkyvään ikärajaan. Tässä kohtaa sosiaalinen vastuu korostuu: mielestäni vanhempien tulisi asioida pelialan erikoisliikkeissä, joissa on asiantuntevaa henkilökuntaa, joka opastaa lapsille soveltuvien pelien valinnassa ja osaa kertoa vanhemmalle pelin sisällöstä muutakin kuin kannen koristellun mainosliirumlaarumin.
Valitettavasti, vaikka pelien ikärajat olisivatkin koteloissa oikeudenmukaisesti kohdallaan, on olemassa joukko vanhempia joita tämä ei hetkauta. Omassa tuttavapiirissänikin on muutamia sellaisia vanhempia, jotka ostavat lapselleen Grand Theft Auton koska lapsi tätä pyytää - tiedostamatta K-18-pelin välityksen omalle lapselle olevan sekä epäeettistä että rangaistavaa. Jotkut tajuavat virheensä nähdessään lapsensa virtuaalitappavan siviilejä, joillekin vanhemmille tämäkin on yhdentekevää.
Nykyinen järjestelmä kokonaisuutena:
Mielestäni Suomen nykyinen ikärajoitusjärjestelmä on kustannustehokas, mutta yksi epäkohta tulee mielestäni ehdottomasti kitkeä pois: PEGI-rajat (S-3 = Sallittu kaikille, PEGI-7 = S-7, PEGI-12 = S-12 sekä PEGI-16 = S-16) ovat pelkästään suosituksia (poislukien PEGI-18 = K-18), mutta VET:n tarkastamat pelit (poislukien S-3 = Sallittu kaikille) saavat kaikki pakosti ikärajoituksen (K-7, K-11, K-15 tai K-18). Tämä tarkoittaa sitä, että esim. vapaaehtoisesti tarkastettavaksi myönnettävä PEGI-7 = S-7 -peli saa hyvin todennäköisesti K-7-lätkän. Tällainen tarkastuksen aiheuttama ikärajojen tiukentaminen ei todellakaan kannusta levittäjää suorittamaan maksullista vapaaehtoista tarkastuttamista vaan pikemminkin kannustaa olemaan tarkastuttamatta, jolloin ikäraja pysyy ehdollisena sen sijaan että se muuttuisi pakolliseksi.
Niin lainvalvonnan kuin myös kuluttajien kannalta suurimman ongelman muodostaakin juuri tämä usean eri järjestelmän päällekkäisyyksien aiheuttama epämääräisyys (vanhat VET:n suositukset, PEGI-suositukset, K-18 sekä uudet VET:n rajoitukset VET:n tarkastamille peleille): on sangen hankala ottaa selvää siitä, mitkä rajat ovat lain säätelemiä pakollisia rajoituksia ja mitkä vapaaehtoisia suosituksia.
Mielestäni Suomessa voitaisiin aivan hyvin palata aikaan muutama vuosi takaperin, jolloin ainoa K-merkintä oli K-18 ja kaikki muut pelien ikärajat - myös VET:n tarkastamien pelien rajat - olivat ainoastaan suosituksia. Järjestelmä, jonka ainoat luokitukset olivat S, S-7, S-11, S-15 ja K-18 oli mielestäni toimiva, selkeä ja helposti valvottavissa. Nykyinen sillisalaatti on siihen verrattuna aivan käsittämätön sekamelska.
Suomessa käytössä olevasta ikärajaluokitusjärjestelmästä riippumatta:
Mielestäni K-18-pelien myymistä, välittämistä sekä näyttämistä alaikäisille (rangaistavia tekoja jokainen) tulisi valvoa tiukemmin. Vanhempia kehotan asioimaan massamarkettien sijaan pelialan erikoisliikkeissä. Tällöin vanhempi saa tarvitsemaansa peleihin liittyvää taustatietoa sekä todennäköisesti säästää myös pitkän pennin pelihankinnoissaan esim. haarukoimalla käytettyjen pelien hyllyä tai alelaaria myyjän avustuksella. Vanhemman saadessa positiivissävytteistä kosketuspintaa pelaamiseen, uskon myös lapsen peliharrastuksen hyötyvän ja kehittyvän kasvatuksellisesti suotuisampaan suuntaan.
Siis että kun ärsyttää ja ikää on 14!
Ei millään pahalla mutta murrosiässä etenkin poikiin (kyllä myös tyttöihinkin) iskee syvä henkinen taantuma. Ymmärrät sitten, kun sulla itselläsi on riesana kohta 15 v "ihan täysjärkisiä" teinejä 
Joo ei kyllä ihan vastaa toisiaan nuo.