Ihan niitä perinteisiä tuli taas, ja ihan tarpeeseen. Eli muutama lahjakortti, uutta pipoa, pari tyylikästä teknistä kauluspaitaa ensi kesää varten ynnä kaksi uutta takkia, sporttinen ja nahkatakki. Takeista ja merinovillapiposta olen erittäin tyytyväinen. Siihen toki oheen muutama aski suklaata ja dekkarikirja.
Parhaat lahjat eivät kuitenkaan olleet aineellisia, vaan kyllä ne menivät taas siihen yhdessä oloon, rauhaisaan mieleen ja hyvään ruokaan. Paras lahja oli kuitenkin nähdä isoäiti iloisena, vaikka hän nyt joutuikin viettämään ensimmäisen joulun poissa kotoa, kun se yksin kotona asuminen, edes kotihoidon ja meidän läheisten avustamana, ei enää oikein onnistu. Tästä huolimatta saimme uudessa asuinpaikassa järjestettyä ihan mukavan jouluhetken. Se veti itsenkin hyvin herkäksi.
Ikävämpää oli sitten paluumatkalla kuulla radion uutisista, että Hurstin vähävaraisten joulusta oli jouduttu ensikertaa käännyttämään ihmisiä pois, kun ei ollut enää tilaa ja ruokaa tarjota. Toivottavasti tämä uutinen kouraisee, ja kouraisee syvältä, jokaista hallituspuolueen poliitikkoa! Sitä yhtä joululaulua mukaillen: Jos saisin oikein suuren puurokauhan, mä sillä maailmalle antaisin rauhan ja jokaiselle edes jouluna onnen ja täyden vatsan.