Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
- Viestiketjun aloittaja Hitman_47
- Aloituspäivämäärä
Nupe_31
Member
Vastaus: Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
No tämä asia kun ei välttämättä ole sen bändin päätettävissä. Yleensä levy-yhtiö päättää milloin se kokoelma levy tulee ulos eikä bändi voi siihen itse vaikuttaa. Se on yleensä sopimuksessa määritelty monen täyspitkän jälkeen se julkaistaan.
Eipähän tämäkään ole välttämättä sen bändin rahanahneutta vaan enemmänkin levy-yhtiön. Joten syytä ennemmin levy-yhtiöitä näistä rahastuksista.
juho123 sanoi:
No tämä asia kun ei välttämättä ole sen bändin päätettävissä. Yleensä levy-yhtiö päättää milloin se kokoelma levy tulee ulos eikä bändi voi siihen itse vaikuttaa. Se on yleensä sopimuksessa määritelty monen täyspitkän jälkeen se julkaistaan.
Hitman_47 sanoi:
Eipähän tämäkään ole välttämättä sen bändin rahanahneutta vaan enemmänkin levy-yhtiön. Joten syytä ennemmin levy-yhtiöitä näistä rahastuksista.
Vastaus: Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
Täällähän tykkää moni Lunizin kappaleesta ! On hemmetin hieno huomata, että tällä kappaleella ja bändillä on näin paljon ystäviä!
Tästä saan loistavan aasinsillan Lunizin kehuille
. The Luniz eli Yukmouth ja Knumskull mielestäni ansaitsevat maineen ja mammonan tästä hitistään, vaikka on tietysti totta, että heidän hittinsä kärsii inflaatiosta.
Jättäisin itsekin klassikon rauhaan, mutta se olikin ainoa hyvä asia J-Lopezin kappaleessa. Pakko hieman lisätä omaa lusikkaa soppaan ihan yleisesti. Kuuntelen juuri täällä puhuttua gangstarappia. Olen yli kymmenen vuotta omistautunut kyseisellle musiikkityylille ja vaikka olenkin avoin kaikelle niin tähän musatyyliin on tullut tutustuttua paremmin kuin mihinkään muuhun. Monet ihmiset, joita ei tunne entuudestaan yleensä antavat ikävää kommenttia tästä kiinnostuksesta ja musiikista- se on ärsyttävää.
Luniz on tehnyt mielestäni yhden aidoimmista listoille kiivenneistä gangstarap tai rap-hiteistä, NWAn, Dren, Doggystylen, 2pacin ja kenties eminemin ohella. Kaverit saivat puolivahingossa levysopimuksen, ovat tehneet musiikkia vuodesta 92 ja tekevät edelleen, heille vain sattui yksi satumainen onnistuminen. Varsinkin jenkkien mittapuulla bändi on varmasti edelleen underground - ja varsinkin Yukmouth- sooloillaan nauttii pahimpienkin puristien kiinnostusta. "Me and Num were crime partners before we were music partners" kertoo vähän, miksi Virgin Records käski ottaa toiselta Luniz levyltä kaikki pahimmat gangsta-iskelmät pois. On tullut vuosien varrella törmättyä Yukmouthin haastetteluihin ja yleensä aina tuo kappale mainitaan, siinä kohdassa missä Yuk selittää kuinka he eivät saaneet sen jälkeen enää vapaita käsiä seuraavaan levyyn.
Menestyneimmät länsirannikon rapparit eivät pahemmin tee yhteistyötä näiden ja muiden arvostettujen kavereiden kanssa. Poikkeuksena edesmennyt 2pac, joka ei antanut miljoonien myytyjen levyjen estää yhteistyötä - hän tiesi suuren vaikutusvaltansa ja käytti sitä hyvin - miehen toimintaa olisi ollut hauska seurata vielä pitkään.
Topicciin vastaten ärsyttävät (musiikissa jota kuuntelen):
- soololevyillä kymmenet vierailijat (on vaikea tajuta onko kyseessä kenen soololevy)
- kolme levyä vuodessa tehtailevat artistit (ei siinä mitään jos ne olisivat kaikki hyviä, mutta ei kaikkea äänitettyä tarvitse julkaista)
- edelliseen viitaten ärsyttään rahan merkityksen kasvaminen puheissa ja musiikin teossa (julkaistaan, vaikka ei olisi julkaistavaakaan. Ennen tarvittiin vain lippalakki ja pyssy kanteen - nyt on autoa, vanteita, merkkivaatteita, sormuksia jne jne-- heijastuu usein myös musiikkiin)
- levyillä oli ennen n. 9-15 kappaletta, nykymuodin mukaan n.16-20 (fillereiltä ei vältytä ja hyvät kappaleet hukkuvat keskinkertaisuuksien väliin. Ennen tuli kokonaisempia levyjä)
- skitit (yleensä sotkevat levyn kokonaisuutta, ei voi vain antaa levyn soida)
- CD + DVD tämä uusi jenkkivillitys
- ylivoimaisesti eniten ärsyttää loppuunmyydyt levyt! (ennen internet-aikaa moni hyvä artisti jäi huomaamatta ja moni julkaisu jäi hyvin paikallisiksi - ei niitä osannut silloin tilata kun ei tiennyt. Vaikka netistä voisi yrittää jotain loppuunmyytäjä metsästää, se ei ole keräilijälle sama eli reprinttiä kiitos)
Täällähän tykkää moni Lunizin kappaleesta ! On hemmetin hieno huomata, että tällä kappaleella ja bändillä on näin paljon ystäviä!
Tästä saan loistavan aasinsillan Lunizin kehuille
. The Luniz eli Yukmouth ja Knumskull mielestäni ansaitsevat maineen ja mammonan tästä hitistään, vaikka on tietysti totta, että heidän hittinsä kärsii inflaatiosta.Jättäisin itsekin klassikon rauhaan, mutta se olikin ainoa hyvä asia J-Lopezin kappaleessa. Pakko hieman lisätä omaa lusikkaa soppaan ihan yleisesti. Kuuntelen juuri täällä puhuttua gangstarappia. Olen yli kymmenen vuotta omistautunut kyseisellle musiikkityylille ja vaikka olenkin avoin kaikelle niin tähän musatyyliin on tullut tutustuttua paremmin kuin mihinkään muuhun. Monet ihmiset, joita ei tunne entuudestaan yleensä antavat ikävää kommenttia tästä kiinnostuksesta ja musiikista- se on ärsyttävää.
Luniz on tehnyt mielestäni yhden aidoimmista listoille kiivenneistä gangstarap tai rap-hiteistä, NWAn, Dren, Doggystylen, 2pacin ja kenties eminemin ohella. Kaverit saivat puolivahingossa levysopimuksen, ovat tehneet musiikkia vuodesta 92 ja tekevät edelleen, heille vain sattui yksi satumainen onnistuminen. Varsinkin jenkkien mittapuulla bändi on varmasti edelleen underground - ja varsinkin Yukmouth- sooloillaan nauttii pahimpienkin puristien kiinnostusta. "Me and Num were crime partners before we were music partners" kertoo vähän, miksi Virgin Records käski ottaa toiselta Luniz levyltä kaikki pahimmat gangsta-iskelmät pois. On tullut vuosien varrella törmättyä Yukmouthin haastetteluihin ja yleensä aina tuo kappale mainitaan, siinä kohdassa missä Yuk selittää kuinka he eivät saaneet sen jälkeen enää vapaita käsiä seuraavaan levyyn.
Menestyneimmät länsirannikon rapparit eivät pahemmin tee yhteistyötä näiden ja muiden arvostettujen kavereiden kanssa. Poikkeuksena edesmennyt 2pac, joka ei antanut miljoonien myytyjen levyjen estää yhteistyötä - hän tiesi suuren vaikutusvaltansa ja käytti sitä hyvin - miehen toimintaa olisi ollut hauska seurata vielä pitkään.
Topicciin vastaten ärsyttävät (musiikissa jota kuuntelen):
- soololevyillä kymmenet vierailijat (on vaikea tajuta onko kyseessä kenen soololevy)
- kolme levyä vuodessa tehtailevat artistit (ei siinä mitään jos ne olisivat kaikki hyviä, mutta ei kaikkea äänitettyä tarvitse julkaista)
- edelliseen viitaten ärsyttään rahan merkityksen kasvaminen puheissa ja musiikin teossa (julkaistaan, vaikka ei olisi julkaistavaakaan. Ennen tarvittiin vain lippalakki ja pyssy kanteen - nyt on autoa, vanteita, merkkivaatteita, sormuksia jne jne-- heijastuu usein myös musiikkiin)
- levyillä oli ennen n. 9-15 kappaletta, nykymuodin mukaan n.16-20 (fillereiltä ei vältytä ja hyvät kappaleet hukkuvat keskinkertaisuuksien väliin. Ennen tuli kokonaisempia levyjä)
- skitit (yleensä sotkevat levyn kokonaisuutta, ei voi vain antaa levyn soida)
- CD + DVD tämä uusi jenkkivillitys
- ylivoimaisesti eniten ärsyttää loppuunmyydyt levyt! (ennen internet-aikaa moni hyvä artisti jäi huomaamatta ja moni julkaisu jäi hyvin paikallisiksi - ei niitä osannut silloin tilata kun ei tiennyt. Vaikka netistä voisi yrittää jotain loppuunmyytäjä metsästää, se ei ole keräilijälle sama eli reprinttiä kiitos)
Vastaus: Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
Ja sitten lisää:
- MTV
- Räppi ja muut alalajit
- Britney Spears (kaikenlainen turha paskajulkisuus, "omg, sillä on tuplaleuka!")
- Huonot levyt
- Radiokanavat (paitsi Radio City)
Lökäpöksyjä vastaan ei ole mitään muuta kuin, että voisivat opetella nostamaan niitä housujansa hieman ylemmäksi, kuunnelkoot mitä musiikkia tahansa. (Tämäkin koskee lähinnä 10-15 vuotiaita, pahiksia)
Ja mitä tähän kaupallisuuteen tulee niin tiedän yhden, huom. yhden bändin joka puhui aina niin paljon siitä ettei heistä tule kaupallisia eikä heidän levyjänsä tulla koskaan myymään liian paljon. Tämäkun meinas tapahtua (tai siis levyjä rupes meneen kaupaksi) niin bändi lopetti siihen paikkaan, näin päättyi ehkäpä parhaimman hardcorepunk bändin tarina, joka tuli vielä Ruotsista, eli Refusedin
Pojat eivät halunneet tulla miksikään "mainstream" tähdiksi vaan pysyä ihan selvästi UG-puolella. Ainoa huono puoli että juuri kuin he lopettivat he olivat julkaisseet parhaan levynsä
Willennium, miten voi kasvaa hevistä/metallista ulos? Oletko hevari ollutkaan? Vai "nuorruitko" Antti Tuiskun ja muun kaupallisuuden sontakasaan?
Aamen.jenssode sanoi:
Ja sitten lisää:
- MTV
- Räppi ja muut alalajit
- Britney Spears (kaikenlainen turha paskajulkisuus, "omg, sillä on tuplaleuka!")
- Huonot levyt
- Radiokanavat (paitsi Radio City)
Lökäpöksyjä vastaan ei ole mitään muuta kuin, että voisivat opetella nostamaan niitä housujansa hieman ylemmäksi, kuunnelkoot mitä musiikkia tahansa. (Tämäkin koskee lähinnä 10-15 vuotiaita, pahiksia)
Ja mitä tähän kaupallisuuteen tulee niin tiedän yhden, huom. yhden bändin joka puhui aina niin paljon siitä ettei heistä tule kaupallisia eikä heidän levyjänsä tulla koskaan myymään liian paljon. Tämäkun meinas tapahtua (tai siis levyjä rupes meneen kaupaksi) niin bändi lopetti siihen paikkaan, näin päättyi ehkäpä parhaimman hardcorepunk bändin tarina, joka tuli vielä Ruotsista, eli Refusedin
Pojat eivät halunneet tulla miksikään "mainstream" tähdiksi vaan pysyä ihan selvästi UG-puolella. Ainoa huono puoli että juuri kuin he lopettivat he olivat julkaisseet parhaan levynsä Willennium, miten voi kasvaa hevistä/metallista ulos? Oletko hevari ollutkaan? Vai "nuorruitko" Antti Tuiskun ja muun kaupallisuuden sontakasaan?
Vastaus: Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
Musiikki on enemmän tai vähemmän kulutustavaraa. Paljon tulee kuunneltua formaattiradiota ja yhden hitin ihmebändejä, jotka hajoavat/häviävät vuodessa musiikkimaailmasta. Saman verran kuuntelen kuitenkin myös yleisesti arvostettua musiikkia, kuten vaikka Elvaria, joka on kestänyt ajan hammasta jo pitkään.
Jos nyt pitää hakemalla hakea noita ärsyttäviä juttuja, niin tässä muutama:
Aika pitkään piti miettiä, että keksin mitään ärsyttävää musiikkimaailmasta. Pääasiassa musiikki on positiivinen asia, eikä sillä ole yleensä mitään väliä, mitä kukakin kuuntelee. Kunhan vaan kaikilla on kivaa. Sama koskee tietysti myös pelejä, elokuvia, kirjoja ja suunnilleen kaikkea muutakin.
Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Musiikki on enemmän tai vähemmän kulutustavaraa. Paljon tulee kuunneltua formaattiradiota ja yhden hitin ihmebändejä, jotka hajoavat/häviävät vuodessa musiikkimaailmasta. Saman verran kuuntelen kuitenkin myös yleisesti arvostettua musiikkia, kuten vaikka Elvaria, joka on kestänyt ajan hammasta jo pitkään.
Jos nyt pitää hakemalla hakea noita ärsyttäviä juttuja, niin tässä muutama:
- gimmelit, idolsit yms. - ei naaman ja takapuolen lisäksi mitään omaa
- englannista suomeksi käännettyjen junttirallien nimittäminen Finn Hitseiksi (*köh*frederik*köh*)
- saman biisin kuuleminen radiosta kahdeksan kertaa yhden työpäivän aikana
Aika pitkään piti miettiä, että keksin mitään ärsyttävää musiikkimaailmasta. Pääasiassa musiikki on positiivinen asia, eikä sillä ole yleensä mitään väliä, mitä kukakin kuuntelee. Kunhan vaan kaikilla on kivaa. Sama koskee tietysti myös pelejä, elokuvia, kirjoja ja suunnilleen kaikkea muutakin.
Antaa kaikkien kukkien kukkia.Willennium
New Member
Vastaus: Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
Ai olenko? Voin vastata, että olen ollut. Haluatko kuvan? Paha. "True". Aallonpohjassa. Tukka oli puoleen selkään, ja kuusi vuotta en pitänyt mitään muuta kuin mustia vaatteita. Oikeastaan vasta viime kevättalvena alkoi muutos positiivisuuteen. Muutuin trendiäijäksi, jollainen olin kai halunnut jo kauan olla, mutten uskaltanut kun kavereina oli edelleen ihka oikeita röllipeikko-metallisteja. Letti lyheni. Nyt on semmonen trenditöyhtö tyyliin Antti Tuisku. Ja muijatkin kiinnostuvat ihan eri tavalla. Yhteiskunnallisia paineita? Olen sosiaalisoitunut, kaveripiiri on ehkä viisinkertaistunut kun nykyään uskallan mennä enemmän mukaan ihmisten sekaan. Heviaikoina edessä oleva ihmismassa kierrettiin kaukaa.
Moni on kysynyt, kuinka joku voi tehdä tällaisen täyskäännöksen. Selitystä en oikeastaan tiedä. Ehkä tosiaan vain kasvoin vanhaksi? Myöhäisnuoruuden/varhaisaikuisuuden kriisi? Muutun siksi, mikä oikeasti tunnen sisimmässäni olevani, mutta en välttämättä ole aikaisemmin tiedostanut sitä?
Soitan pianoa enemmän kuin pelaan (ja se on paljon se ;-), ja olen oikeastaan aina kuunnellut varsin monipuolisesti musiikkia. Heviaikoina kuuntelin kaiken näköisen metallimusiikin lisäksi myös klassista. Toki siinä pahimmassa vaiheessa, 15-16 vuotiaana en hyväksynyt muuta musiikkia kuin metalli. Keskustelin yhden tutun ammattirumpalin kanssa asiasta, ja tulimme siihen tulokseen, että lähes kaikilla on tällainen vaihe elämässä. Asennevammanuoret, kuten joku aiemmin tässä keskustelussa totesikin.
Musiikin kaupallisuus ei itse asiassa nykyään kiinnosta minua paskan vertaa. Kun joku nykyään kysyy että minkälaista musiikkia kuuntelen, vastaan yksinkertaisesti: Hyvää musiikkia. Yhdessä vaiheessa etsin pelkästään niitä UG-bändejä, ja sitten olin kovaa jätkää kun esittelin niitä muille. Yllättävän moni näistä bändeistä nousi sittemmin huipulle, mm. Kotiteollisuus ja Dreamtale.
Metallimusiikille olen kiitollinen siitä, että soittotaitoni on kehittynyt. Moni bändi innosti opettelemaan kosketinkuvioitaan. Soitan edelleen metallibändissä, mutta olen viime aikoina alkanut muuttaa tyyliämme puhtaasta death metallista industrialin suuntaan.
Kuuntelen toki edelleen metallia (mm. The Kovenant, joka soi juuri, Marilyn Manson, Rammstein jne). Rapista saan rennon ja positiivisen olon. Syy siihen jatkuvaan, pahaan teiniangstiin, mitä joskus oli, löytyy metallimusiikista. Vuonna 1996 ostin huumorimielessä Sepulturan levyn. Muistan, kuinka se oli aluksi sellaista siistiä karjuntaa, jolle pystyi kuitenkin naureskelemaan. Sitten sitä mitä luultavimmin ajatteli, että piru vieköön, minustahan tulee kova jätkä jos alan oikeasti diggailemaan tällaista musiikkia. Ja loppu onkin historiaa.
Ymmärrän kyllä hevareita edelleen, olen itse ollut sellainen. Sitä jatkuvaa negatiivisuuden hakemista en ymmärrä.
I´ve been there - I´ve seen it all.
Sarine sanoi:
Ai olenko? Voin vastata, että olen ollut. Haluatko kuvan? Paha. "True". Aallonpohjassa. Tukka oli puoleen selkään, ja kuusi vuotta en pitänyt mitään muuta kuin mustia vaatteita. Oikeastaan vasta viime kevättalvena alkoi muutos positiivisuuteen. Muutuin trendiäijäksi, jollainen olin kai halunnut jo kauan olla, mutten uskaltanut kun kavereina oli edelleen ihka oikeita röllipeikko-metallisteja. Letti lyheni. Nyt on semmonen trenditöyhtö tyyliin Antti Tuisku. Ja muijatkin kiinnostuvat ihan eri tavalla. Yhteiskunnallisia paineita? Olen sosiaalisoitunut, kaveripiiri on ehkä viisinkertaistunut kun nykyään uskallan mennä enemmän mukaan ihmisten sekaan. Heviaikoina edessä oleva ihmismassa kierrettiin kaukaa.
Moni on kysynyt, kuinka joku voi tehdä tällaisen täyskäännöksen. Selitystä en oikeastaan tiedä. Ehkä tosiaan vain kasvoin vanhaksi? Myöhäisnuoruuden/varhaisaikuisuuden kriisi? Muutun siksi, mikä oikeasti tunnen sisimmässäni olevani, mutta en välttämättä ole aikaisemmin tiedostanut sitä?
Soitan pianoa enemmän kuin pelaan (ja se on paljon se ;-), ja olen oikeastaan aina kuunnellut varsin monipuolisesti musiikkia. Heviaikoina kuuntelin kaiken näköisen metallimusiikin lisäksi myös klassista. Toki siinä pahimmassa vaiheessa, 15-16 vuotiaana en hyväksynyt muuta musiikkia kuin metalli. Keskustelin yhden tutun ammattirumpalin kanssa asiasta, ja tulimme siihen tulokseen, että lähes kaikilla on tällainen vaihe elämässä. Asennevammanuoret, kuten joku aiemmin tässä keskustelussa totesikin.
Musiikin kaupallisuus ei itse asiassa nykyään kiinnosta minua paskan vertaa. Kun joku nykyään kysyy että minkälaista musiikkia kuuntelen, vastaan yksinkertaisesti: Hyvää musiikkia. Yhdessä vaiheessa etsin pelkästään niitä UG-bändejä, ja sitten olin kovaa jätkää kun esittelin niitä muille. Yllättävän moni näistä bändeistä nousi sittemmin huipulle, mm. Kotiteollisuus ja Dreamtale.
Metallimusiikille olen kiitollinen siitä, että soittotaitoni on kehittynyt. Moni bändi innosti opettelemaan kosketinkuvioitaan. Soitan edelleen metallibändissä, mutta olen viime aikoina alkanut muuttaa tyyliämme puhtaasta death metallista industrialin suuntaan.
Kuuntelen toki edelleen metallia (mm. The Kovenant, joka soi juuri, Marilyn Manson, Rammstein jne). Rapista saan rennon ja positiivisen olon. Syy siihen jatkuvaan, pahaan teiniangstiin, mitä joskus oli, löytyy metallimusiikista. Vuonna 1996 ostin huumorimielessä Sepulturan levyn. Muistan, kuinka se oli aluksi sellaista siistiä karjuntaa, jolle pystyi kuitenkin naureskelemaan. Sitten sitä mitä luultavimmin ajatteli, että piru vieköön, minustahan tulee kova jätkä jos alan oikeasti diggailemaan tällaista musiikkia. Ja loppu onkin historiaa.
Ymmärrän kyllä hevareita edelleen, olen itse ollut sellainen. Sitä jatkuvaa negatiivisuuden hakemista en ymmärrä.
I´ve been there - I´ve seen it all.
Vastaus: Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
Vanhetessa yleensä muuttuu tyyli aika useinkin kun ei ota enää niin paljon vaikutteita muilta ja siten löytyy se oma tyyli (+ työt vaikuttavat myöskin, jos täytyy pitää pukua töissä niin sittenhän sitä tulee käytettyä aina vaan kätevyyden vuoksi). Harvemmin sitä 16-vuotiaana ajattelee että näyttää aivan erilaiselta 5 vuoden kuluttua mutta niin useimmassa tapauksessa kuitenkin käy.
Tämä ei liity topikkiin tietenkään, mutta kiintoisa aihe. Pitäisiköhän tehdä oma threadi...
Willennium sanoi:
Vanhetessa yleensä muuttuu tyyli aika useinkin kun ei ota enää niin paljon vaikutteita muilta ja siten löytyy se oma tyyli (+ työt vaikuttavat myöskin, jos täytyy pitää pukua töissä niin sittenhän sitä tulee käytettyä aina vaan kätevyyden vuoksi). Harvemmin sitä 16-vuotiaana ajattelee että näyttää aivan erilaiselta 5 vuoden kuluttua mutta niin useimmassa tapauksessa kuitenkin käy.
Tämä ei liity topikkiin tietenkään, mutta kiintoisa aihe. Pitäisiköhän tehdä oma threadi...
Vastaus: Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
Suomessa myydään ja soitetaan erittäin rajoitetusti eri artistien kappaleita. Radiossa soivat aina ne samat vingutukset, eikä kaupoistakaan yleensä löydy mitään erikoista. Kaikki vähänkin tuntemattomammat artistien jäävät tunnetuimpien jalkoihin, eikä niitä koskaan nähdä saatika kuulla Suomessa. Useat hyvät kappaleet ja artistit jäävät täysin unholaan Suomessa, joten niiden cd:t pitää ostaa nettikaupoista tai ladata musiikkikappaleet netistä.
Btw, voisikin pistää tilaukseen Quarashi - Kristnihald Undir Jökli cd:n.
Harmi, että joudun useimmat cd:ni tilaamaan Islannista/Amerikasta.
Suomessa myydään ja soitetaan erittäin rajoitetusti eri artistien kappaleita. Radiossa soivat aina ne samat vingutukset, eikä kaupoistakaan yleensä löydy mitään erikoista. Kaikki vähänkin tuntemattomammat artistien jäävät tunnetuimpien jalkoihin, eikä niitä koskaan nähdä saatika kuulla Suomessa. Useat hyvät kappaleet ja artistit jäävät täysin unholaan Suomessa, joten niiden cd:t pitää ostaa nettikaupoista tai ladata musiikkikappaleet netistä.
Btw, voisikin pistää tilaukseen Quarashi - Kristnihald Undir Jökli cd:n.
Harmi, että joudun useimmat cd:ni tilaamaan Islannista/Amerikasta.Vastaus: Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
Voi sitä murmur-musiikkia kuunnella ilman murmur-kuteita ja -kavereitakin. Itse kuuntelen mm. tätä, mutta samalla uppoaa elektroninen ja rauhallinen Kemopetrol-meininki. Ja kaikki siltä väliltä, lukuun ottamatta juuri sitä 13 toppatakilla päällystettyä pipopäämusaa (vaikka nykyään pitävät monet hevarit pipoja - möö).
Voi sitä murmur-musiikkia kuunnella ilman murmur-kuteita ja -kavereitakin. Itse kuuntelen mm. tätä, mutta samalla uppoaa elektroninen ja rauhallinen Kemopetrol-meininki. Ja kaikki siltä väliltä, lukuun ottamatta juuri sitä 13 toppatakilla päällystettyä pipopäämusaa (vaikka nykyään pitävät monet hevarit pipoja - möö).
Willennium
New Member
Vastaus: Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
Toki, se mustiin pukeutuminen ja näyttämisen tarve liittyy vain siihen arvostuksen hakemiseen. Arvostusta saa ainakin muilta samanlaisiin kuteisiin pukeutuvilta. Tuntee kuuluvansa johonkin.
Hevariksi ei kukaan vahingossa ryhdy. Aion ottaa perinpohjaisesti selvää, miksi joistakin tulee hevareita, joistakin hoppareita, joistain ei mitään. Kaveripiiri tietenkin vaikuttaa asiaan, mutta kai joku siitä kaveripiiristäkin on sen homman jostain aloittanut. Ajatellaan yksittäistä tapausta, jolla ei ole kavereita. Voiko taustalla olla hevariksi ryhdyttäessä pelkästään huono itsetunto? Asia on tällöin liian yksiselitteinen. Voiko taustalla olla jokin yksittäinen tapahtuma? Tapahtuma, joka järkytti mieltä suuresti? Tapahtuma, jota ei ehkä ollut, vaikka olisi haluttu sen olevan? Sitten haetaan turvaa siitä musiikista ja alitajuisesti taistellaan tätä koettua/kadotettua vastaan? Yritetään tuhota ja unohtaa se kun muu ei auta?
Sen olen huomioinut, että hopparit ovat harvoin yhtä katkeria hevareita kohtaan kuin toisin päin. Mistäköhän tämäkin johtuu?
Enpä tuosta kuninkuudesta osaa sanoa. Tuo nyt vaan oli "minun tarinani".
Knight sanoi:
Toki, se mustiin pukeutuminen ja näyttämisen tarve liittyy vain siihen arvostuksen hakemiseen. Arvostusta saa ainakin muilta samanlaisiin kuteisiin pukeutuvilta. Tuntee kuuluvansa johonkin.
Hevariksi ei kukaan vahingossa ryhdy. Aion ottaa perinpohjaisesti selvää, miksi joistakin tulee hevareita, joistakin hoppareita, joistain ei mitään. Kaveripiiri tietenkin vaikuttaa asiaan, mutta kai joku siitä kaveripiiristäkin on sen homman jostain aloittanut. Ajatellaan yksittäistä tapausta, jolla ei ole kavereita. Voiko taustalla olla hevariksi ryhdyttäessä pelkästään huono itsetunto? Asia on tällöin liian yksiselitteinen. Voiko taustalla olla jokin yksittäinen tapahtuma? Tapahtuma, joka järkytti mieltä suuresti? Tapahtuma, jota ei ehkä ollut, vaikka olisi haluttu sen olevan? Sitten haetaan turvaa siitä musiikista ja alitajuisesti taistellaan tätä koettua/kadotettua vastaan? Yritetään tuhota ja unohtaa se kun muu ei auta?
Sen olen huomioinut, että hopparit ovat harvoin yhtä katkeria hevareita kohtaan kuin toisin päin. Mistäköhän tämäkin johtuu?
Cyrus1 sanoi:
Enpä tuosta kuninkuudesta osaa sanoa. Tuo nyt vaan oli "minun tarinani".
Zos kia cultus
Member
Vastaus: Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
Plus Gimmelit sun muuta paskat, mitkä kestää kaks vuotta, mutta uhoaa kuitenkin pysyvänsä ikuisesti yhdessä. Näitä tapauksiahan on siis paljon, mutta olen suurinpiirtein samaa mieltä kanssasi.
jenssode sanoi:
Plus Gimmelit sun muuta paskat, mitkä kestää kaks vuotta, mutta uhoaa kuitenkin pysyvänsä ikuisesti yhdessä. Näitä tapauksiahan on siis paljon, mutta olen suurinpiirtein samaa mieltä kanssasi.
Zos kia cultus
Member
Vastaus: Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
Itselläni on ollut metalli se juttu siitä asti kun oikeastaan aloin musiikkia kuuntelemaan, ja olen ylpeä siitä että pystyn ja uskallan olla erilainen kuin muut kaverit ja ystävät, ja miksen olisi. Tukka on tosiaan ollut minullakin puoleenselkään. Kaveri veti kesällä kaljuksi minut, tietenkin omasta pyynnöstäni, nyt on tukka taas kasvanut hitusen, ja armeijaan meno on kohta, eli tukka pois taas, mutta kyllähän sen kerkeää kasvattaa takaisin, ja aionkin. Mikään muu musiikki ei anna minulle mitään, kuin metalli. Toki kuuntelen hieman muutakin musiikkia. Mutta Metalli on luultavasti aina se minun juttuni. Aika näyttää.
Willennium sanoi:
Itselläni on ollut metalli se juttu siitä asti kun oikeastaan aloin musiikkia kuuntelemaan, ja olen ylpeä siitä että pystyn ja uskallan olla erilainen kuin muut kaverit ja ystävät, ja miksen olisi. Tukka on tosiaan ollut minullakin puoleenselkään. Kaveri veti kesällä kaljuksi minut, tietenkin omasta pyynnöstäni, nyt on tukka taas kasvanut hitusen, ja armeijaan meno on kohta, eli tukka pois taas, mutta kyllähän sen kerkeää kasvattaa takaisin, ja aionkin. Mikään muu musiikki ei anna minulle mitään, kuin metalli. Toki kuuntelen hieman muutakin musiikkia. Mutta Metalli on luultavasti aina se minun juttuni. Aika näyttää.
Vastaus: Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
Onhan se puvun takki nytkin päällä Itse en ainakaan ole ottanut vaikutteita keltään kaverilta, joiltakin bändeiltä kylläkin alitajunnassa (ramones, misfits..).
No tietenkin jokainen on erilainen ja musiikkimaku muuttuu, täytyy kyllä myöntää että omakin on muuttunut, ennen mankassa pauhasi Dimmut ja Filtit mutta nykyään Ramones, Misfits ja muita punk bändejä, jotka on aloittanut soittamisen kun minä olin edes syntyny. Itseäni en hevariksi lue mitenkään, vaikkakin ensimmäinen metalli levy oli Bodomin Something Wild, jonka ostin hienon kannen takia ala-asteella (angsti).
keiu sanoi:
Onhan se puvun takki nytkin päällä
Itse en ainakaan ole ottanut vaikutteita keltään kaverilta, joiltakin bändeiltä kylläkin alitajunnassa (ramones, misfits..). No tietenkin jokainen on erilainen ja musiikkimaku muuttuu, täytyy kyllä myöntää että omakin on muuttunut, ennen mankassa pauhasi Dimmut ja Filtit mutta nykyään Ramones, Misfits ja muita punk bändejä, jotka on aloittanut soittamisen kun minä olin edes syntyny. Itseäni en hevariksi lue mitenkään, vaikkakin ensimmäinen metalli levy oli Bodomin Something Wild, jonka ostin hienon kannen takia ala-asteella (angsti).
Cavalera
Active Member
Vastaus: Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
Itsekin on aika tavalla muuttunut, letti on lähtenyt pariin otteeseen lyhyeksi. Kokeilin hetken olla "trendikäs", ajattelin että oon jo liian vanha hevaamaan, mutta siitä ei seurannut kuin jatkuva ulkopuolisuuden tunne ja fiilis, ettei se ole mun juttu. Tukka kasvoi muutama vuosi sitten taas pitkäksi ja nyt on rastat melkein puoleen selkään ja olo on taas kotoisa.
Vaikka musiikkimaku onkin 75% metallinen, kuuntelen myös paljon muuta, rappia, regeetä, poppia, rokkia, jatsia jne. Kunhan se on mielestäni hyvää (ja A.Tuisku EI sitä ole...)
Kun olin 15-16v, oli koko kaveriporukka pitkätukkia ja aina mustissaan. Jännä huomata näin 10 vuoden jälkeen, että aika harva on sitä enää. Joistain on tullut pukumiehiä, joistain hippejä. Onpahan taas nämä silloiset "perushemmot" puolestaan virittäytyneet metallistisempaan suuntaan.Willennium sanoi:
Itsekin on aika tavalla muuttunut, letti on lähtenyt pariin otteeseen lyhyeksi. Kokeilin hetken olla "trendikäs", ajattelin että oon jo liian vanha hevaamaan, mutta siitä ei seurannut kuin jatkuva ulkopuolisuuden tunne ja fiilis, ettei se ole mun juttu. Tukka kasvoi muutama vuosi sitten taas pitkäksi ja nyt on rastat melkein puoleen selkään ja olo on taas kotoisa.
Vaikka musiikkimaku onkin 75% metallinen, kuuntelen myös paljon muuta, rappia, regeetä, poppia, rokkia, jatsia jne. Kunhan se on mielestäni hyvää (ja A.Tuisku EI sitä ole...)
Willennium
New Member
Vastaus: Musiikkimaailman ärsyttävät asiat!
Itse ajattelin vielä vuosi sitten samalla tavalla - kuinka jotkut voivat olla kuuntelematta metallimusiikkia? Eivätkö he tajua, mitä menettävät? Nyt sitä tietää, että kaikki vain naureskelivat selän takana. Alkuaikoinahan sitä nimen omaan luuli, että on erilainen kun kuuntelee metallia. Se oli jotenkin niin uusi ja jännittävä ilmiö silloin. "Nyt olen kova jätkä, kun minulla on tämä Bodomin paita päällä".
Olen huomannut saman, ne muutaman vuoden takaiset perus- ja jopa jotkut trendihemmot ovat alkaneet muuttua metallisempaan suuntaan. Hevistä on tullut muotia. Liekö sitten eräillä suomenkielisillä raskaamman musiikin orkestereilla jotain tekemistä asian kanssa...
Itseltäni letti lyheni neljä vuotta sitten 40cm>5cm. Silloin olo oli kuin alasti kulkisi. Sen jälkeen kasvatinkin puoleen selkään. Se sitten n. vuosi sitten alkoi vähitellen lyhenemään - nyt on tämä trendiletti, ja tiedän, että tämä on minun juttuni. On hauskaa mennä H & M:ään tms ostelemaan vaatteita. Shoppailemaan. En olisi mitenkään voinut vielä pari vuotta sitten uskoa itsestäni jotain tällaista.
En ole sanonutkaan, että Antti Tuisku olisi hyvää musiikkia. Olen puhunut Antti Tuiskusta ilmiönä. Sillä on helppo provosoida hevareita.
Zos kia cultus sanoi:
Itse ajattelin vielä vuosi sitten samalla tavalla - kuinka jotkut voivat olla kuuntelematta metallimusiikkia? Eivätkö he tajua, mitä menettävät? Nyt sitä tietää, että kaikki vain naureskelivat selän takana. Alkuaikoinahan sitä nimen omaan luuli, että on erilainen kun kuuntelee metallia. Se oli jotenkin niin uusi ja jännittävä ilmiö silloin. "Nyt olen kova jätkä, kun minulla on tämä Bodomin paita päällä".
Cavalera sanoi:
Olen huomannut saman, ne muutaman vuoden takaiset perus- ja jopa jotkut trendihemmot ovat alkaneet muuttua metallisempaan suuntaan. Hevistä on tullut muotia. Liekö sitten eräillä suomenkielisillä raskaamman musiikin orkestereilla jotain tekemistä asian kanssa...
Itseltäni letti lyheni neljä vuotta sitten 40cm>5cm. Silloin olo oli kuin alasti kulkisi. Sen jälkeen kasvatinkin puoleen selkään. Se sitten n. vuosi sitten alkoi vähitellen lyhenemään - nyt on tämä trendiletti, ja tiedän, että tämä on minun juttuni. On hauskaa mennä H & M:ään tms ostelemaan vaatteita. Shoppailemaan. En olisi mitenkään voinut vielä pari vuotta sitten uskoa itsestäni jotain tällaista.
En ole sanonutkaan, että Antti Tuisku olisi hyvää musiikkia. Olen puhunut Antti Tuiskusta ilmiönä. Sillä on helppo provosoida hevareita.