Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Musiikkisuositukset ja yleinen musiikkikeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aphex
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä


En ole ikinä ollut mikään Pantera-fani (ei ole uponnut Metallica, Megadeth, Iron Maiden, Slayer, mitä näitä nyt onkaan, omasta mielestäni kaikki liian kesyjä) mutta Anselmo aikoinaan fanitti yhtyettä Necrophagia, Killjoy (Necrophagian vokalisti, R.I.P.) antoi Anselmon tehdä Necrophagialle levyn ja sen seurauksena syntyi Holocausto de la Morte, yksi parhaimmista levyistä koskaan ikinä.

Joo, onhan toi parempi kuin mikään Panteran lätty.

Mistä pidän todella paljon, vaikka tää ei Panteraan liity, mutta Anselmon sukuun ainakin..


Toivottavasti teidän miehisyys ei vaarannu tästä...

 
Viimeksi muokattu:
Onkos täällä muita Ghostin kuuntelijoita?

Niiltä löytyy sopiva biisi jota kuunnella, kun pelaa A Plague Tale pelejä :D



Ovat nyt myös tehneet Genesiksen biisistä coverin.


Kun tätä ketjua selaat niin huomaat että kyllä meitä täällä muutamia on. "Uusista" bändeistä oma ehdoton suosikkini. Kaiken Ghostin musiikin pyrin hankkimaan vinyyli- ja CD -muodoissa. Keikoillakin pyrin käymään aina kun bändi Suomessa vierailee.

Taisinpa itsekin linkittää tuon Genesis-coverin tähän ketjuun vajaat kaksi viikkoa sitten.

Oma suosikkibiisini bändiltä (Opus Eponymous on muutenkin mielestäni paras kokonaisuus):


PS. Nimimerkistäsi tuli mieleen eräs Ghostin julkaisu (kts. liite).
 

Liitetiedostot

  • If_You_Have_Ghost.jpg
    If_You_Have_Ghost.jpg
    17,2 KB · Lukukerrat: 5
Siis täällä oikeasti puhutaan poseeraajista ja Panterasta samassa lauseessa!? Kaikenlaista. Panterahan on yksi metallimusiikkia eteenpäinvieneimmistä (onko tuo sana?) bändeistä.

Siinä vaiheessa kun Metallica lopetti metallin tekemisen, otti Pantera kopin ja lätki "black albumin' takapuolta vulgar display of powerilla oikein olan takaa.
 
Siis täällä oikeasti puhutaan poseeraajista ja Panterasta samassa lauseessa!? Kaikenlaista. Panterahan on yksi metallimusiikkia eteenpäinvieneimmistä (onko tuo sana?) bändeistä.

Siinä vaiheessa kun Metallica lopetti metallin tekemisen, otti Pantera kopin ja lätki "black albumin' takapuolta vulgar display of powerilla oikein olan takaa.
Irvileukoja on moneen junaan.

Anyway, Ollaan vaimon kanssa usein jos on ollut ihan fiilistelyiltaa tms soitettu Fallout soundtrackeja. Youtubesta mm löytyy tämä meidän paljon soitettu 'radio kanava':


Se on kiva että on noi itse radioselostukset mukana eikä pelkkiä biisejä.
@IlpoNuokko mainitsi vinyylit pari viestiä takaperin. Tuosta tuli mieleen että ihan vasta perjantaina kun himmailtiin niin vasta tajuttiin että jos oikeasti tulisi Falloutin tyylinen maailmanloppu missä kaikki elektroniikka menisi paskaksi niin vinyylit kyl toimisi edelleen! :) Eli toisin sanoen, Falloutin musiikithan on oikeasti aika hyvin mietitty siinä mielessä että tulevassa maailmanlopussa jos pelkästään mekaanisesti toimivat mediat jäisi jäljelle niin nehän olisi nimenomaan varhaiset vinyylisoittimet :)

p.s. nythän nämä vinyylit tekee taas kovaa comebackia mutta Fallouttia ja vinyylejä miettien, just tuo '50-'60 luku oli sitä kulta-aikaa :)

p.s.2 Dean Martin, tuo kanssa toimii näissä parisuhdeilloissa oikein kivasti


Ja jottei vaimokkeesta tule väärää kuvaa niin kun alettiin hengailla yhdessä joskus miljoon vuotta sitten niin kysyinkin häneltä että 'eli ei siis pelkkää sepulturaa?' :D
 
Viimeksi muokattu:
Perjantain voimabiisiksi tätä ei voi sanoa mutta enemmänkin koskettavaksi - tribuutti Miika Tenkulalle (RIP), velholle Sentencedin takana. Jotenkin osuvaa että soitti viimeisessä live keikassaan viimeisen soolonsa biisissä nimeltä 'End of the Road' <3. vähän silmiin vetelee kyyneliä aina kun tuon keikan katsoo


^Video on tosiaan Sentencedin vikalta keikalta, Oulusta jos oikein muistan

p.s. ennenkuin joku vihannes tulee kertomaan kuinka Sentenced tuli kuuluisaksi vasta Tenkulan kuoleman jälkeen niin kannattaa tehdä vähän taustatyötä ennen moista kritiikkiä

p.s.s. Vitun Tenkula kun menikin kuolemaan ennenaikaisesti... :( - osanotot kaikille hänen läheisille!
 
Viimeksi muokattu:
Perjantain voimabiisiksi tätä ei voi sanoa mutta enemmänkin koskettavaksi - tribuutti Miika Tenkulalle (RIP), velholle Sentencedin takana. Jotenkin osuvaa että soitti viimeisessä live keikassaan viimeisen soolonsa biisissä nimeltä 'End of the Road' <3. vähän silmiin vetelee kyyneliä aina kun tuon keikan katsoo


^Video on tosiaan Sentencedin vikalta keikalta, Oulusta jos oikein muistan

p.s. ennenkuin joku vihannes tulee kertomaan kuinka Sentenced tuli kuuluisaksi vasta Tenkulan kuoleman jälkeen niin kannattaa tehdä vähän taustatyötä ennen moista kritiikkiä

Sentenced on ollut jo 90-luvulta lähtien oma suosikkini kotimaisista bändeistä. Valitettavasti viimeisille keikoille en aikoinaan päässyt.

Miika Tenkula oli (ja on aina!) yksi kovimmista kotimaisista säveltäjistä koskaan. Ja vieläpä täysin itseoppinut. Hänen sävellusmetodinsa olivat todella omalaatuiset. Tenkulan poismeno oli suuri menetys niin monella eri tavalla. Viimeksi viime kesänä kävin maestron haudalla Muhoksella.

Tämä helmi muuten jäi Downilta pois jostain käsittämättömästä syystä.




E
Kesäkuussa julkaistaan Buried Alive vihdoinkin vinyylinä. Toki olen jo ennakkoon tilannut. Viime kesänähän julkaistiin koko Sentencedin levytetty materiaali vinyyleinä. Oli jopa fyysisten albumien listakärjessä Suomessa. Ei huonosti 200+ euroa maksaneelta kokonaisuudelta. Tulihan tämä itselläkin hankittua.
 
Viimeksi muokattu:
E
Kesäkuussa julkaistaan Buried Alive vihdoinkin vinyylinä. Toki olen jo ennakkoon tilannut. Viime kesänähän julkaistiin koko Sentencedin levytetty materiaali vinyyleinä. Oli jopa fyysisten albumien listakärjessä Suomessa. Ei huonosti 200+ euroa maksaneelta kokonaisuudelta. Tulihan tämä itselläkin hankittua.
Hyvä tippi, ,kiitos, tytär kajahtanut näihin vinyyleihin, ja tietysti musiikkiin :) oiva synttärilahja :)
 
Perjantain voimabiisiksi tätä ei voi sanoa mutta enemmänkin koskettavaksi - tribuutti Miika Tenkulalle (RIP), velholle Sentencedin takana. Jotenkin osuvaa että soitti viimeisessä live keikassaan viimeisen soolonsa biisissä nimeltä 'End of the Road' <3. vähän silmiin vetelee kyyneliä aina kun tuon keikan katsoo


^Video on tosiaan Sentencedin vikalta keikalta, Oulusta jos oikein muistan

p.s. ennenkuin joku vihannes tulee kertomaan kuinka Sentenced tuli kuuluisaksi vasta Tenkulan kuoleman jälkeen niin kannattaa tehdä vähän taustatyötä ennen moista kritiikkiä

p.s.s. Vitun Tenkula kun menikin kuolemaan ennenaikaisesti... :( - osanotot kaikille hänen läheisille!

Video on juurikin Oulun keikalta, olin paikalla
 
Jos teatraalinen/melodinen bläkkis iskee niin tässä on aika helvetin kova lätty Blastilla mennään melkein alusta loppuun joten ei kaikille korville
 
Itellä kun on ollut korona, niin tämä kappale tuli mieleen, Brujeria tulee heinäkuussa Suomeen.

 
Aina kun on mahdollista (naapuri ei ole kotona, eikä kukaan muukaan) niin tykkään soitella tämän ainakin yhden kerran :) Tätähän ei voi soittaa muuten kuin voluumit niin katossa että korvissa soi ja ikkunat helisee - kunhan omat vehjekset sen pystyy puhtaasti soittamaan tietysti :)
Piano nyt vaan on niin kauniin kuuloinen soitin!



Torvisoittimet ja BASSO (!) tulee heti kakkosena mieli-instrumenteista! :)

Bassosta (läski) tulikin tämä mieleen:


just love it
 
Viimeksi muokattu:
Laitetaas tällainen double bill. Sisältövaroitus: Koskettavaa muistelua menneistä ihmissuhteista, älä kuuntele jos kipeä ero päällänsä. Tai kuuntele, ehkä auttaa. En ota vastuuta :D

Rakkaudella, tunteilla ja eroilla on helposti liian huono maine laulujen ja leffojen aiheena. Okei, onhan niistä tehty loputon jono aivan hirveää sielutonta rahantekokoneiston tehdastuotetta, mutta toisaalta niitä aiheita on käsitellyt esim. Dostojevski.
Ja Lemmy.
Ja eihän kukaan kyseenalaista Lemmyä, hemmetti sentään.



Tällaista ihan vähän rauhallisempaa ja ehkä harvemmin luukutettua Motörheadia kasarin lopusta, eli All for You. Ei tämäkään mikään balladi ole: Tempo pysyy tasaisena, on kunnon kitarasooloa, Lemmyn tunteella vetämää verseä ja jumankauta mikä kertosäe.

Tried to fly and climbed too high
We saw it all, we had to fall
But I swear it's true, was all for you
I swear it's true, was all for you


...kun lähtee kovaa ja korkealta niin kyllähän siinä luulisi rokkibaarin nurkassa tunteiden nousevan.
Ja sit taas kitarariffiä heti perään. Aijai.

Ihan-hiukan-rauhoittuneesta Motörheadista päästään luontevasti samaa saundia mutta punkimmin vetävään Leatherfaceen ja heidän upeaan biisiinsä Not a Day Goes By:



Jotakuinkin täydellinen punk-tunnelmointi. Kitarariffeissä on melodiaa niin että ihan ensikuulemalla säikähtää tuleeko kajareista jotain Green Dayta, mutta pian huomaa tuotannon olevan rosoisempaa. Ja kun laulu pamahtaa esiin epäilykset haihtuvat: Frankie Stubbs suoltaa kaunista muisteluaan menneestä sellaisella raspilla, että lopputulemana on täydellinen yhdistelmä säröä ja melodiaa.

A time when everything was evergreen, evergreen and seemingly ideal
Nights turning into the days and we didn't notice the change
No I didn't think you were wrong and I can still sing your favorite song
It's not as simple as forgetting presents that were bought
And not a day goes by when I don't spare you a thought


Päivän muistutus: Kun on tarpeeksi kova jätkä niin voi laulaa myös tunteista :cool:
 
Laitetaas tällainen double bill. Sisältövaroitus: Koskettavaa muistelua menneistä ihmissuhteista, älä kuuntele jos kipeä ero päällänsä. Tai kuuntele, ehkä auttaa. En ota vastuuta :D

Rakkaudella, tunteilla ja eroilla on helposti liian huono maine laulujen ja leffojen aiheena. Okei, onhan niistä tehty loputon jono aivan hirveää sielutonta rahantekokoneiston tehdastuotetta, mutta toisaalta niitä aiheita on käsitellyt esim. Dostojevski.
Ja Lemmy.
Ja eihän kukaan kyseenalaista Lemmyä, hemmetti sentään.



Tällaista ihan vähän rauhallisempaa ja ehkä harvemmin luukutettua Motörheadia kasarin lopusta, eli All for You. Ei tämäkään mikään balladi ole: Tempo pysyy tasaisena, on kunnon kitarasooloa, Lemmyn tunteella vetämää verseä ja jumankauta mikä kertosäe.

Tried to fly and climbed too high
We saw it all, we had to fall
But I swear it's true, was all for you
I swear it's true, was all for you


...kun lähtee kovaa ja korkealta niin kyllähän siinä luulisi rokkibaarin nurkassa tunteiden nousevan.
Ja sit taas kitarariffiä heti perään. Aijai.

Aijaijai! Lemmyä on kyllä ikävä!
Tuli vaan mieleen että onko kuitenkin Lemmyn bassoriffi eikä kitara mikä tuossa taustalla huuteloo? :)
 
No kyllä siellä bassokin hyvin jymisee, mutta uskoisin että suurin osa jengistä kuulee tuon pinnalla olevan kitarariffin, koska ihmiset ovat sellaisia :rolleyes:

T: Basson ystävä :D
 
Ylös Bottom