Vastaus: NHL 13 - Hockey Ultimate Team [PS3]
Tänään taisin kohdata koko pelin parhaimman pelaajan, Rollikan. Kaverin avauskentällisen pelaajat Cogliano, Hudler ja Helm herättävät jo alkuun pelkotilan: voivatko mm. kankeahkot pakkini Chara ja Myers pysyä moisten vikkeläkinttuisten veijareiden kyydissä. Tiesin varmasti, että kyseiset pelaajat ovat entuudestaan jo vastustajani suosikkipelaajia myös oikeassa elämässä, eivätkä olleet päässeet kyseiseen kokoonpanoon pelkästään nopeutensa ansiosta. Vaikka tiedän, etten ole lähellekään pelin parhaimmista pelaajista uskon että uudistettu ykkösnyrkkini Marleau-Kesler-Nash pystyy kuitenkin haastamaan vastustajan tähtisikermän.
Peli käynnistyy omalta osaltani todella hienosti pitkällä, monen minuutin pyörityksellä vastustajan päässä. Oudosti, laukaukset eivät kuitenkaan tunnu osuvan maalia kohti. En kuitenkaan lannistu vaan jatkan seuraavaan vaihtoon, uskoen jo maalin tulevan ennemmin tai myöhemmin. Vastustajan pelaajat kuitenkin pysähtyvät jatkuvasti isokokoisten pakkien taklauksiin eikä paikkoja kaverille siunaannu. Kuitenkin hieman myöhemmin pääsee vastustajan tuulennopea Cogliano laidasta läpi 2-1 hyökkäykseen ja hieman myöhemmin kiekko on maalissa. Ennen tätä päivää en uskonut että missään videopelissä voi nähdä tällaista luonnollista kauneutta, silkkaa puhdasta kiekonkäsittelyn ja silmä-käsi -kordinaation ihannoitavaa hallintaa. Coglianon lähes taianomainen rystysivallus lähtee kuin hidastetusti kaverin mailasta. Kiekko tuntuu leijuvan jopa hauskasti sanottuna keijumaisen sirosti juuri maalivahtini Cam "Jumalanpoika" Wardin polkkeeseen, josta tämä tasaisenvarma maalivahti potkaisee kiekon sattumalta suoraan vastustajan toisen hyökkääjän lapaan. Ja, ai että kun siinä katsojaa herkuteltiin hienolla "nepillä" maaliin, Wardin sätkiessä epätoivoisesti maassa äskeisen pommituksen jälkeen. Peli on 1-0.
Vastustajan huikeista, monipuolisistakin hyökkäyksistä huolimatta peli tuntuu pyörivän vastustajani päässä. Jostain kumman syystä ennen niin taitavat hyökkäjääni tuntuvat kangistuneen ja hidastuneen vastustajan ainutlaatuisen hyvyyden edessä. Ja kas kummaa, seuraavan maalin tekee vastapuolen aina niin vekkulimainen veijari, Jiri Hudler. Tämäkin maali hipoo jo taiteen rajoja, sen yksinkertaisella, mutta niin elegantilla tyylillään: maila liikkuu nopeasti vasemmalle, oikealle, vasemmalle ja pam, kiekko tyhjään reppuun. Vaikka tiedän, että tällaista maalia ei ole missään nimessä voitu nähdä aikaisemmin, johtuen juurikin sen monipuolisista harhautuksista ja kylmänviileästä viimeistelystä, tunnen kuitenkin kummallisen ns. deja vu -tunteen. Kyllä, siis sellainen tunne että tämä on nähty aiemminkin. 2-0.
En kuitenkaan luovuta vaan jatkan urheellisesti taistoa. Pyöritän jälleen peliä ja kiekko siirretään viivan Burnsille, tuolle ihmisyyden ihannekuvapojalle, joka yrittää pyörähtää ohi vastustajan kärkikarvaajasta. Jostain syystä käännös on tahmea ja vastustajan pelaaja saa kiekon ja painaa yksinläpi-hyökkäykseen. Kun huomaan että puolustajani eivät enää saa pelaajaa kiinni, uskon kuitenkin Wardin ottavan pojalta luulot pois perusvarmalla torjunnallaan. Mutta voitteko uskoa, vastustaja pystyy toistamaan toisen maalin harhautuksen täysin identtisellä tavalla. En voi henkilökohtaisesti uskoa silmiäni, ja minua alkaa tässä vaiheessa jo hieman pelottamaan. Voiko tuollaisen taitomäärän omaavaa pelaajaa olla yksinkertaisesti olemassa, vai onko kyseessä kenties jonkinlainen robotti, joka on ohjelmoitu pelaamaan tätä käsittämättömän hienoa peliä täysin suvereenilla tavalla? Tällöin uskoin vielä jälkimmäiseen teoriaan. 3-0.
Vaikka tiedän vastustajani olevan täysin ylivoimainen ja omaa tasoaan oleva pelaaja, huomaan kuitenkin hieman hermostuvani kun omilta pelaajiltani ei tunnu onnistuvan mikään. Tietenkin tämä on omaa huonouttani pelissä, eikä voi johtua etenkään tästä hienosta NHL 13 -pelistä. Vastustaja hakee ensimmäisen maalin hienoja rystylättyjä maalivahtini polvisuojiin, mutta irtokiekot eivät osu vastustajani lapaan. Ja jälleen tämä ovela vastustajani pääsee laidasta läpi Myersini ajettua taklauksen ohi jostain syystä hieman verkkaiseen malliin. Nyt tiedän, ettei vastustajani voi onnistua kolmatta kertaa peräkkäin maalin teossa, sen verran vakuuttava maalivahtini Ward on ollut edellisessä peleissä. Naurahdan pikkupoikamaisesti mielessäni vastustajan sännätessä yksinläpi-hyökkäykseen. Mutta ei, kiekko jälleen maaliin, ja millä tavalla. Kyllä, samalla tavalla kuin kaksi aikaisempaa äärimmäisen taidokasta maalia. Sillä hetkellä sokaistun väliaikaisesti kaverin äärimmäisen taidokkuuden edessä. Tunne on sanoinkuvaamattoman hieno, avoimesti ihannoin vastapelaajani taitavuutta. 4-0.
Ensimmäinen erä loppuu. En halua kuitenkaan lähteä pelistä vaan haluan ihastella vastustajan pyyteetöntä ylivoimaisuutta aina pelin loppuun asti.
Toinen erä on varsin tasapuolista. Jostain syystä tuntuu että omien pelaajien toiminnat tulevat pienellä viiveellä. Tiedän, että tämäkin johtuu ainoastaan vastustajan hyvyydestä. Vastustajan maalivahti tuntuu myös pelaavan huippuottelua, sillä hän tuntuu nappaavan joka laukauksen jotka pelaajani saavat maalia kohti lauottua. Vaikka en nyt muista maalivahdin nimeä, tiedän että hän on kovan luokan tekijä, ja hänen "arvonsa" täytyvät hipoa jo 99:ää, niin varjoonsa hän on 89-tasoisen Wardini jättänyt. Toisessa erässä nähdään vain yksi maali, jonka viimeistelee vastustajan Teemu Selänne rangaistuslaukauksesta. Tilannetta edelsi omien puolustajieni mysteerinen kankeus ja hitaus. 5-0.
Alkaa viimeinen erä. Vaikka joku voisi luulla, että peli-intoni olisi tässä vaiheessa kovin matalalla, olin jopa innoissani viimeisen erän alkaessa: pystyykö vastustaja tekemään lisää hienoja maaleja, ja kenties niitä samanlaisia, kuvankauniita maaleja kuin aikaisemmin. Odotukseni palkitaan pikaisesti, ja mikä hienointa samalla harhautuksella kuin toinen, kolmas ja neljäskin maali. En voi uskoa tätä todeksi, luulen olevani unessa. Yritän nipistää itseni hereille, mutta tajuan sittenkin olevani nykyhetkessä, kaikki onkin totta. Voitteko kuvitella, että tässä Electronic Artsin julkaisemassa, äärimmäisen todenmukaisessa NHL 13 -jääkiekkosimulaatiopelissä, pystyy tekemään neljä täysin identtistä maalia, ja vielä noinkin ennennäkemättömällä tavalla. 6-0.
Mutta mikä kaikkein kummallisinta, onnistun tekemään maalin. Puolustajani E. Johnsonin viivasutaisu kimpoilee neljän pelaajan kautta maaliin. Tässä vaiheessa tiedän, että vastapuolen pelaaja on ihminen, kuitenkin lähes täydellinen sellainen. 6-1.
Peli päättyy lukemiin 6-1 jumalallisen vastustajani hyväksi. Haluaisin lähettää viestin vastustajalle ja onnitella tämän ylivoimaisuudesta ja ainutlaatuisuudesta. En kuitenkaan uskalla edes puhutella noinkin kovan luokan tekijälle, sitä paitsi uskon että moni muukin on kiitosviestin tälle innoittavalle veijarille lähettänyt.