NHL-jääkiekko

[IlpoNuokko]

Patrik Laine kiilasi Wayne Gretzkyn ohi alle 20-vuotiaana tehdyissä maaleissa. Runkosarjaa on jäljellä 13 ottelua, pienet mahdollisuudet nousta jopa Dale Hawerchukin lukemiin (85). Mikäli nykyinen tahti säilyy edes suunnilleen ennallaan niin ei tekisi edes tiukkaa.

(G= tehdyt maalit | GP= pelatut ottelut | GPG= tehdyt maalit/ottelu)
1. Jimmy Carson (LAK) | 92 G | 160 GP | 0,575 GPG
2. Dale Hawerchuk (WPG) | 85 | 159 | 0,535
3. Patrik Laine (WPG) | 77 | 142 | 0,542
4. Wayne Gretzky (EDM) | 76 | 126 | 0,603
4. Brian Bellows (MNS) | 76 | 156 | 0,487
5. Sidney Crosby (PIT) | 75 | 160 | 0,469


Lisää maalintekijäuutisia. Alex Ovechkin saavutti uransa 600:nnen NHL-runkosarjamaalinsa ottelussa nro. 990. Hän on kaikkien aikojen 20:s 600 maalin mies. Ovechkin saavutti merkkipaalun kaikkien aikojen neljänneksi nopeimmin. Hattua päästä. Käsittämätön pelaaja. Vain Stanley Cup puuttuu...



11 nopeinta 600 maalin tekijää (boldattuna ottelumäärä):
1. Wayne Gretzky | 718
2. Mario Lemieux | 719
3. Brett Hull | 900
4. Alex Ovechkin | 990
5. Phil Esposito | 1014
6. Bobby Hull | 1032
7. Marcel Dionne | 1033
8. Mike Gartner | 1125
9. Jaromir Jagr | 1130
10. Luc Robitaille | 1141
11. Teemu Selänne | 1177



EDIT
Oli pakko korjata perustavanlaatuinen virhe tekstissä. Laineella on mahdollisuus yltää Dale Hawerchukin U20-maalilukemiin (85), ei suinkaan Brian Bellowsin. Bellowsin ohihan Pate on jo mennyt.

 

[IlpoNuokko]

NHL-kausi 2017-18 on yhtä ottelua vaille taputeltu. Ensi yönä Boston Bruins kohtaa vielä kotonaan Florida Panthersin. Pörssien kärjen osalta viimeinen ottelu ei tule suurempia mullistuksia tuomaan, joten niistä voi jo jotain raapustaa.

Runkosarjan maalimäärä pysyi kuin pysyikin hyvässä tahdissa koko kauden ajan. NHL:ssä tehtiin eniten maaleja ottelua kohti sitten kauden 2005-06 (6,16). Tämän kauden saldo ottelua kohden on 5,94. Viimeinen ottelu ei tähänkään tilastoon tuo suurta muutosta.

*****
Pistepörssissä nähtiin eniten 100 pisteen kausia sitten kevään 2010. Tuolloin pistepörssissä neljä parasta onnistui tekemään vähintään sata pistettä runkosarjassa. 90 pisteen kausia nähtiin tällä kertaa peräti yhdeksän kappaletta, eniten sitten kauden 2006-07 (14).

Pistepörssin vei viime kauden tyyliin Edmontonin Connor McDavid. Joukkue tosin ei yltänyt viime kauden lentoon, vaan Oilersin tie päättyi tällä kertaa tylysti runkosarjaan. Connor McDavid on ensimmäinen Oilers-pelaaja sitten Wayne Gretzkyn, joka on onnistunut tekemään vähintään 100 pistettä kahdella peräkkäisellä kaudella. Gretzky teki tempun kahdella viimeisellä Oilers-kaudellaan 1986-87 (62+121=183) ja 1987-88 (40+109=149). Eli 30 vuotta välissä. Aikamoista.

Pörssikakkoseksi ylsi Philadelphian Claude Giroux, joka rikkoi ensimmäistä kertaa urallaan maagisen sadan pisteen rajan. Flyers-pelaajista kyseiseen temppuun on viimeksi yltänyt Eric Lindros kaudella 1995-96 (47+68=115).

Tampan Nikita Kucherov oli kolmas tasan sadalla pisteellään. Vielä runkosarjan puoleenväliin (ja sen ylikin) näytti selvältä, että Tampan tehokaksikko Kucherov-Stamkos veisi pörssin kaksi kärkisijaa näytöstyyliin, mutta toisin kävi. Tampa Bayn historiassa ainoastaan Vincent Lecavalier (2006-07; 108 p.) ja Martin St. Louis (2006-07; 102 p.) ovat aiemmin rikkoneet 100 pisteen rajan.

Pistepörssi
1. Connor McDavid (EDM) | C | 82 GP | 41+67=108 P | 1,32 PPG | +20 |
2. Claude Giroux (PHI) | C | 82 | 34+68=102 | 1,24 | +28 |
3. Nikita Kucherov (TBL) | RW | 80 | 39+61=100 | 1,25 | +15 |
4. Evgeni Malkin (PIT) | C | 78 | 42+56=98 | 1,26 | +16 |
5. Nathan MacKinnon (COL) | C | 74 | 39+58=97 | 1,31 | +11 |
6. Taylor Hall (NJD) | LW | 76 | 39+54=93 | 1,22 | +14 |
7. Anze Kopitar (LAK) | C | 82 | 35+57=92 | 1,12 | +21 |
8. Phil Kessel (PIT) | RW | 82 | 34+58=92 | 1,12 | -4 |
9. Blake Wheeler (WPG) | RW | 81 | 23+68=91 | 1,12 | +13 |
10. Sidney Crosby (PIT) | C | 82 | 29+60=89 | 1,09 | 0 |
*****

*****
Maalien puolella peräti kahdeksan pelaajaa saavutti vähintään 40 maalin rajan. Viimeksi tätä enemmän 40 maalin miehiä nähtiin kaudella 2007-08 (10).

Maalipörssissä nähtiin kärjessä todellä tuttu nimi. Alex Ovechkin voitti pörssin peräti seitsemättä kertaa, harmittavasti maaginen 50 maalin rajapyykki jäi yhden päähän. Ovechkin on vanhin maalipörssin voittaja sitten Phil Espositon ja kauden 1974-75. Jokohan tästä voidaan päätellä, että ensi kaudella valtikan ottaa vastaan eräs Tapparakasvatti...

Toiseksi ylsi siis Tesoman oma poika, Patrik Laine. Mieshän oli todella kovassa iskussa siihen asti, kunnes sai kiekon luistimeensa. Tapauksen jälkeen jopa lähes 50 maalin tahti hyytyi, mutta siitä huolimatta Laine ylsi 44 maaliin. Kahden ensimmäisen kauden osalta Laine siis osui peräti 80 kertaa vastustajan tolppien väliin. Vain Ovechkin on tehnyt samaan aikaa maaleja kovemmalla tahdilla (82). Mainittakoon tässä yhteydessä myös fakta, että Patrik Laine on ensimmäinen eurooppalainen pelaaja, joka on tehnyt alle 20-vuotiaana vähintään 70 pistettä yhdellä kaudella.

Maalipörssin kolmanneksi nousi todellinen yllätysnimi. Vegasin ruotsalainen William Karlsson teki peräti 43 maalia. Mieshän oli aiemmin onnistunut tekemään uransa 182 pelissä vaivaiset 18 osumaa (Vegasin tarina joukkueena ansaitsisi oman postauksensa, sen verran vakuuttavasti joukkue tuhosi käytännössä kaikki aiemmat tulokasjoukkue-ennätykset).

Maalipörssi
1. Alex Ovechkin (WSH) | LW | 82 GP | 49 G |
2. Patrik Laine (WPG) | RW | 82 | 44 |
3. William Karlsson (VGK) | C | 82 | 43 |
4. Eric Staal (MIN) | C | 82 | 42 |
5. Evgeni Malkin (PIT) | C | 78 | 42 |
6. Connor McDavid (EDM) | C | 82 | 41 |
7. Anders Lee (NYI) | LW | 82 | 40 |
8. Tyler Seguin (DAL) | RW | 82 | 40 |
9. Taylor Hall (NJD) | RW | 76 | 39 |
10. Nathan MacKinnon (COL) | C | 74 | 39 |
*****

*****
Maalivahdeissa ehkäpä vakuuttavinta jälkeä esitti eräs kempeleläissyntyinen pitkä mies. Pekka Rinne pelasi ehkäpä elämänsä kauden, Nashville vei koko NHL:n runkosarjan. Myös kakkosmaalivahti Juuse Saros teki loistavaa työtä. Viime kauden finaalipettymys Penguinsia vastaan on tuoreessa muistissa, joten nälkää varmasti riittää muutamaan lopputulos tänä keväänä. Uskon Predatorsin menevän pudotuspeleissä pitkälle, jopa päätyyn saakka.

Maalivahdit (min. 50 peliä, GAA:n perusteella, kärkitilastot boldattuna)
1. Pekka Rinne (NSH) | 59 GP | 42 W | 13 L | 4 OTL | 2,31 GAA | 92,7 % | 8 SO
2. Tuukka Rask (BOS) | 53 GP | 34 W | 13 L | 5 OTL | 2,33 GAA | 91,9 % | 3 SO
3. Connor Hellebuyck (WPG) | 67 GP | 44 W | 11 L | 9 OTL | 2,36 GAA | 92,4 % | 6 SO
4. Jonathan Quick (LAK) | 64 GP | 33 W | 28 L | 3 OTL | 2,40 GAA | 92,1 % | 5 SO
5. Sergei Bobrovsky (CBJ) | 65 GP | 37 W | 22 L | 6 OTL | 2,42 GAA | 92,1 % | 5 SO
6. John Gibson (ANA) | 60 GP | 31 W | 18 L | 7 OTL | 2,43 GAA | 92,6 % | 4 SO
7. Ben Bishop (DAL) | 53 GP | 26 W | 17 L | 5 OTL | 2,49 GAA | 91,6 % | 5 SO
8. Devan Dubnyk (MIN) | 60 GP | 35 W | 16 L | 7 OTL | 2,52 GAA | 91,8 % | 5 SO
9. Martin Jones (SJS) | 60 GP | 30 W | 22 L | 6 OTL | 2,55 GAA | 91,5 % | 4 SO
10. Andrei Vasilevskiy (TBL) | 65 GP | 44 W | 17 L | 3 OTL | 2,62 GAA | 91,9 % | 8 SO

 

[Fabre#4]

NHL-kausi 2017-18 on yhtä ottelua vaille taputeltu.

Saavat New Jerseyn organisaatiossa kiittää Taylor Hallia moneen kertaan pleijjaripaikasta. Kaverille selkeästi uran kovin kausi niin tehoissa kuin myös +/- tilastossa. Henkilökohtaisesti runkosarjan suurin yllätys Hallin 93 pistettä. Toki nimi tuttu ennestään ja helppo ajatella kaveri sellaisena 70 pisteen miehenä, mutta 93 pojoa on kyllä odotuksiin nähden yläkanttiin. Toivottavasti taso pysyy pudotuspeleissäkin ja ensi kaudella. Siinäpä potentiaalinen franchise-pelaaja Devilsille, nyt kun Patrick Eliaskin on lopetellut huikean uransa...

Erik Karlsson oli tuttuun tapaan puolustajien tehokkain, kun katsotaan pisteitä per ottelu luvullaan 0.87. Näin siitäkin huolimatta, vaikka Ottawa oli koko liigan toiseksi huonoin tällä kaudella, syksyllä meni pelejä ohi loukkaantumisesta toipuessa ja keväällä iski vielä perhetragedia, kun perheen lapsi syntyi kuolleena. Karlssonin kohdalla tulee mielenkiintoinen kesä, koska ensi kausi on nykyisen sopimuksen viimeinen, joten luvassa on joko pitkä ja rahakas jatkosoppari tai kauppaaminen muualle.

 

[IlpoNuokko]

Kirjoitellaanpa vielä suomalaisista. Mikko Rantanen vei suomalaisten pistepörssin, hän pelasi upeasti yli piste/peli -tahtiin. Hän teki vähintään 80 pistettä ensimmäisenä suomalaisena sitten Teemu Selänteen ja kauden 2009-10 (80). Rantasta enemmän pisteitä tehtiin suomalaisten toimesta viimeksi kaudella 2006-07 (Teemu Selänne; 94 & Olli Jokinen; 91). Myös Aleksander Barkov ylsi lähes 80 pisteeseen. Loukkaantumisten takia runkosarjassa kertyi 79 pelattua peliä. Kaikkiaan kuusi suomalaista teki ennätyksellisesti vähintään 60 pistettä runkosarjassa.

1. Mikko Rantanen (COL) | RW | 81 | 29+55=84 |
2. Aleksander Barkov (FLA) | C | 79 | 27+51=78 |
3. Patrik Laine (WPG) | RW | 82 | 44+26=70 |
4. Mikael Granlund (MIN) | RW | 77 | 21+46=67 |
5. Sebastian Aho (CAR) | RW | 78 | 29+36=65 |
6. Teuvo Teräväinen (CAR) | LW | 82 | 23+41=64 |


Seuraavassa katsaus kaikkien aikojen suomalaisiin NHL-kausiin. Laitoin mukaan kultakin pelaajalta vain uran parhaan kauden pisteiden valossa. Muutenhan esimerkiksi listan sijat 1-13 olisivat olleet pelkästään kaksikon Kurri-Selänne kausia. 20:sta kaikkien aikojen parhaasta suomalaiskaudesta peräti 18 kuuluu Selänteelle tai Kurrille.

Patrik Laineen 44 maalia tällä kaudella tarkoittaa sitä, että suomalaisista häntä enemmän maalin teossa runkosarjassa yhden kauden aikana ovat onnistuneet vain Kurri ja Selänne. Kaikkien aikojen kausien listalla Selänne ja Kurri omaavat sijat 1-10, Laineen 44 miehittää nyt siis sijan 11.

Kaikkien aikojen parhaat suomalaiset kaudet NHL:n runkosarjassa (boldattuna Suomen ennätykset):
1. Jari Kurri (EDM) | RW | 1984-85 | 73 GP | 71+64=135 |
2. Teemu Selänne (WIN) | RW | 1992-93 | 84 | 76+56=132 |
3. Olli Jokinen (FLA) | C | 2006-07 | 82 | 39+52=91 |
4. Mikko Rantanen (COL) | RW | 2017-18 | 81 | 29+55=84 |
5. Petri Skriko (VAN) | LW | 1985-86 | 80 | 38+40=78 |
6. Esa Tikkanen (EDM) | LW | 1988-89 | 67 | 31+47=78 |
7. Aleksander Barkov (FLA) | C | 2017-18 | 79 | 27+51=78 |
8. Ilkka Sinisalo (PHI) | RW | 1985-86 | 74 | 39+37=76 |
9. Mikko Mäkelä (NYI) | RW | 1987-88 | 73 | 36+40=76 |
10. Saku Koivu (MTL) | C | 2006-07 | 81 | 22+53=75 |
---
13. Patrik Laine (WPG) | RW | 2017-18 | 82 | 44+26=70 |

 

[IlpoNuokko]

Saavat New Jerseyn organisaatiossa kiittää Taylor Hallia moneen kertaan pleijjaripaikasta. Kaverille selkeästi uran kovin kausi niin tehoissa kuin myös +/- tilastossa. Henkilökohtaisesti runkosarjan suurin yllätys Hallin 93 pistettä. Toki nimi tuttu ennestään ja helppo ajatella kaveri sellaisena 70 pisteen miehenä, mutta 93 pojoa on kyllä odotuksiin nähden yläkanttiin. Toivottavasti taso pysyy pudotuspeleissäkin ja ensi kaudella. Siinäpä potentiaalinen franchise-pelaaja Devilsille, nyt kun Patrick Eliaskin on lopetellut huikean uransa...

Kieltämättä Hall otti joukkueensa reppuselkään. Vielä ehkäpä hänenkin yläpuolelleen rankkaisin kuitenkin Coloradon Nathan MacKinnonin. Hän pelasi täysin käsittämättömän kauden (74 peliin 97 pojoa, 1,31 PPG). Runkosarjan viimeisessä ottelussa Avalanche vieläpä nappasi viimeisen pudotuspelipaikan Bluesin nenän edestä. Colorado keräsi tämän kauden runkosarjassa peräti 47 pistettä enemmän kuin viime kaudella (eli käytännössä pistemäärä tuplaantui). Kyseessä on kaikkien aikojen viiden parhaan joukkoon yltävä joukkueen parannus pisteissä kahden peräkkäisen kauden välillä. Pitäisin MacKinnonia jopa pätevimpänä Hart Trophy -ehdokkaana (runkosarjan arvokkain pelaaja joukkueelleen).


Yllätys on vielä suurempi kun tarkastellaan Hallin ja MacKinnonin parhaan ja toiseksi parhaan kauden piste-eroa. Molemmat siis pelasivat pisteiden valossa parhaan kautensa kuluvalla sesongilla. MacKinnon ei ole aiemmin päässyt lähellekään piste/peli -tahtia yhdelläkään NHL-kaudellaan.

Nathan MacKinnon
2017-18 | 74 GP | 39+58=97 | 1,31 PPG
2013-14 | 82 GP | 24+39=63 | 0,77 PPG
Piste-ero: 34 p.

Taylor Hall
2017-18 | 76 GP | 39+54=93 | 1,22 PPG
2013-14 | 75 GP | 27+53=80 | 1,07 PPG
Piste-ero: 13 p.

 

[käkikotka]

Kirjoitellaanpa vielä suomalaisista. Mikko Rantanen vei suomalaisten pistepörssin, hän pelasi upeasti yli piste/peli -tahtiin. Hän teki vähintään 80 pistettä ensimmäisenä suomalaisena sitten Teemu Selänteen ja kauden 2009-10 (80). Rantasta enemmän pisteitä tehtiin suomalaisten toimesta viimeksi kaudella 2006-07 (Teemu Selänne; 94 & Olli Jokinen; 91). Myös Aleksander Barkov ylsi lähes 80 pisteeseen. Loukkaantumisten takia runkosarjassa kertyi 79 pelattua peliä. Kaikkiaan kuusi suomalaista teki ennätyksellisesti vähintään 60 pistettä runkosarjassa.

1. Mikko Rantanen (COL) | RW | 81 | 29+55=84 |
2. Aleksander Barkov (FLA) | C | 79 | 27+51=78 |
3. Patrik Laine (WPG) | RW | 82 | 44+26=70 |
4. Mikael Granlund (MIN) | RW | 77 | 21+46=67 |
5. Sebastian Aho (CAR) | RW | 78 | 29+36=65 |
6. Teuvo Teräväinen (CAR) | LW | 82 | 23+41=64 |


Seuraavassa katsaus kaikkien aikojen suomalaisiin NHL-kausiin. Laitoin mukaan kultakin pelaajalta vain uran parhaan kauden pisteiden valossa. Muutenhan esimerkiksi listan sijat 1-13 olisivat olleet pelkästään kaksikon Kurri-Selänne kausia. 20:sta kaikkien aikojen parhaasta suomalaiskaudesta peräti 18 kuuluu Selänteelle tai Kurrille.

Patrik Laineen 44 maalia tällä kaudella tarkoittaa sitä, että suomalaisista häntä enemmän maalin teossa runkosarjassa yhden kauden aikana ovat onnistuneet vain Kurri ja Selänne. Kaikkien aikojen kausien listalla Selänne ja Kurri omaavat sijat 1-10, Laineen 44 miehittää nyt siis sijan 11.

Kaikkien aikojen parhaat suomalaiset kaudet NHL:n runkosarjassa (boldattuna Suomen ennätykset):
1. Jari Kurri (EDM) | RW | 1984-85 | 73 GP | 71+64=135 |
2. Teemu Selänne (WIN) | RW | 1992-93 | 84 | 76+56=132 |
3. Olli Jokinen (FLA) | C | 2006-07 | 82 | 39+52=91 |
4. Mikko Rantanen (COL) | RW | 2017-18 | 81 | 29+55=84 |
5. Petri Skriko (VAN) | LW | 1985-86 | 80 | 38+40=78 |
6. Esa Tikkanen (EDM) | LW | 1988-89 | 67 | 31+47=78 |
7. Aleksander Barkov (FLA) | C | 2017-18 | 79 | 27+51=78 |
8. Ilkka Sinisalo (PHI) | RW | 1985-86 | 74 | 39+37=76 |
9. Mikko Mäkelä (NYI) | RW | 1987-88 | 73 | 36+40=76 |
10. Saku Koivu (MTL) | C | 2006-07 | 81 | 22+53=75 |
---
13. Patrik Laine (WPG) | RW | 2017-18 | 82 | 44+26=70 |

Oli kyllä Olli Jokinen kova pelaaja tossa joskus 2006!

Nykysistä uusista nimistä tää Connor McDavid on melkonen pelimies!

 

[Cyrus1]

Kieltämättä Hall otti joukkueensa reppuselkään. Vielä ehkäpä hänenkin yläpuolelleen rankkaisin kuitenkin Coloradon Nathan MacKinnonin. .

Itse nostaisin kyllä yllätyksellisyydessä samalle tasolle Rantasen. Odottiko joku oikeasti häneltä tuollaista kautta runkosarjassa välttämättä koskaan, saati jo nyt?

 

[IlpoNuokko]

Itse nostaisin kyllä yllätyksellisyydessä samalle tasolle Rantasen. Odottiko joku oikeasti häneltä tuollaista kautta runkosarjassa välttämättä koskaan, saati jo nyt?

Ei varmasti monikaan odottanut ihan tällaista kautta Rantaselta, en myöskään minä. Pitää muistaa, että Rantanen pääsi pelaamaan loistavassa vireessä olleen Nathan MacKinnonin kanssa lähes koko kauden ajan (myös ylivoimaa). Rantanen ja MacKinnon olivat molemmat sivussa yhden ottelun yhtä aikaa. Rantasen saldo, kun MacKinnon oli peleissä mukana: 74 GP | 28+52=80 | +4 | 1,08 PPG. Kun MacKinnon oli loukkaantuneena tammi-helmikuussa, Rantasen saldo näissä seitsemässä ottelussa oli 1+3=4 | -4 | 0,57 PPG. MacKinnonin puuttuminen kokoonpanosta oli kova isku paitsi Mikko Rantaselle, niin varsinkin koko Colorado Avalanchelle joukkueena. Avalanche pelasi ilman MacKinnonia saldolla 4-4-0 ja hänen ollessa kokoonpanossa: 39-26-9.


Jos tässä nyt aletaan koko kauden suurinta yllättäjää etsimään, niin eiköhän kyseisen tittelin vie jo aiemmin mainittu Vegasin William Karlsson. Miehen edellinen, aiempi ennätyskausi oli seuraavanlainen Columbus Blue Jacketsin riveissä: 81 GP | 6+19=25 | +10. Tällä kaudella Karlsson olikin sitten maalipörssin kolmas ja kokonaispisteissäkin tuli melkoinen nousu. Lisäksi tehotilastossa irtosi koko NHL:n ylivoimainen ykkössija (82 GP | 43+35=78 | +49).

Asiasta kolmanteen: Pudotuspeliparit ovat nyt selvillä. Ottelut pyörähtävät käyntiin jo keskiviikon ja torstain välisenä yönä Suomen aikaa kolmen pelin voimin:
2.00: Pittsburgh Penguins-Philadelphia Flyers
2.00: Winnipeg Jets-Minnesota Wild
5.00: Vegas Golden Knights-Los Angeles Kings

Omat veikkaukset jatkoonmenijöistä:

ITÄ
Tampa Bay Lightning - New Jersey Devils
Boston Bruins - Toronto Maple Leafs
Washington Capitals - Columbus Blue Jackets
Pittsburgh Penguins - Philadelphia Flyers

LÄNSI
Nashville Predators - Colorado Avalanche
Winnipeg Jets - Minnesota Wild
Vegas Golden Knights - Los Angeles Kings
Anaheim Ducks - San Jose Sharks

 

[IlpoNuokko]

Puolustajien runkosarjan pistepörssi jäikin tuossa aiemmin paitsioon, joten korjataanpa tilanne.

Puolustajat
1. John Carlson (WSH) | 82 GP | 15+53=68 | 0
2. John Klingberg (DAL) | 82 | 8+59=67 | +10
3. Brent Burns (SJS) | 82 | 12+55=67 | -16
4. Shayne Gostisbehere (PHI) | 78 | 13+52=65 | +10
5. Victor Hedman (TBL) | 77 | 17+46=63 | +32
6. Eric Karlsson (OTT) | 71 | 9+53=62 | -25
7. Drew Doughty (LAK) | 82 | 10+50=60 | +23
8. P. K. Subban (NSH) | 82 | 16+43=59 | +18
9. Torey Krug (BOS) | 76 | 14+45=59 | 0
10. Seth Jones (CBJ) | 78 | 16+41=57 | +10


Palataanpa taas suomalaisten pariin. Patrik Laine teki tunnetusti runkosarjassa peräti 44 maalia. Suomalaisista häntä useammin yhden runkosarjakauden aikana ovat maalanneet ainoastaan Teemu Selänne (76, 52, 51, 48, 47) ja Jari Kurri (71, 68, 54, 52, 45), molemmat viidesti.

Seuraavassa suomalaisittain parhaat kaudet maalien perusteella. Jälleen mukana on kultakin pelaajalta se paras kausi (sijat 1-10 menisivät siis pelkästään Kurrille ja Selänteelle).

1. Teemu Selänne (WIN) | RW | 1992-93 | 84 GP | 76 G |
2. Jari Kurri (EDM) | RW | 1984-85 | 73 | 71 |
3. Patrik Laine (WPG) | RW | 2017-18 | 82 | 44 |
4. Ilkka Sinisalo (PHI) | RW | 1985-86 | 74 | 39 |
5. Olli Jokinen (FLA) | C | 2006-07 | 82 | 39 |
6. Petri Skriko (VAN) | LW | 1985-86 | 80 | 38 |
7. Mikko Mäkelä (NYI) | RW | 1987-88 | 73 | 36 |
8. Esa Tikkanen (EDM) | LW | 1986-87 | 76 | 34 |
9. Jere Lehtinen (DAL) | RW | 2005-06 | 80 | 33 |
10. Jussi Jokinen (CAR) | LW | 2009-10 | 81 | 30 |
11. Erik Haula (VGK) | LW | 2017-18 | 76 | 29 |
12. Sebastian Aho (CAR | RW | 2017-18 | 78 | 29 |
13. Mikko Rantanen (COL) | RW | 2017-18 | 81 | 29 |

 

[Fabre#4]

Kyllä tuo Vegasin meno vaan on vahvaa. Ei olisi ennen kauden alkua uskonut, että laajennusjoukkue pärjää heti noin hyvin. Varsinkin, kun peilaa vuosituhannen vaihteessa tapahtuneeseen edelliseen laajennukseen, jonka jälkeen kaikki kolme uutta joukkuetta, Nashville, Atlanta ja Minnesota, olivat heittopusseja useamman vuoden. Hienoahan tuollaisen uuden joukkueen hyvää menoa on katsoa...

Onko siellä vaan tehty kaikki paremmin ja onnistuneemmin kuin edellisen kolmikon kohdalla, vai oliko Vegasin laajennusdraftissa jotenkin erilaiset säännöt edelliseen kolmikkoon verrattuna, jolla pyrittiin ehkäisemään Vegasin päätyminen heittopussiksi?

 

[IlpoNuokko]

Kyllä tuo Vegasin meno vaan on vahvaa. Ei olisi ennen kauden alkua uskonut, että laajennusjoukkue pärjää heti noin hyvin. Varsinkin, kun peilaa vuosituhannen vaihteessa tapahtuneeseen edelliseen laajennukseen, jonka jälkeen kaikki kolme uutta joukkuetta, Nashville, Atlanta ja Minnesota, olivat heittopusseja useamman vuoden. Hienoahan tuollaisen uuden joukkueen hyvää menoa on katsoa...

Onko siellä vaan tehty kaikki paremmin ja onnistuneemmin kuin edellisen kolmikon kohdalla, vai oliko Vegasin laajennusdraftissa jotenkin erilaiset säännöt edelliseen kolmikkoon verrattuna, jolla pyrittiin ehkäisemään Vegasin päätyminen heittopussiksi?

Kyllähän eri laajennusdraftien välillä on jonkunlaisia eroja. Nykyään tavoitteena on saada heti jalkeille mahdollisimman kilpailukykyinen joukkue. Tästä syystä Vegasin tuli saada heti ensimmäiselle kaudelleen rosteri, jonka minimisumma NHL:n palkkakatosta oli 60 % (toteutuma oli n. 91,7 %). Käsittääkseni aiemmin vastaavaa vaatimusta ei ole ollut – ja sen kyllä huomaa kun katsotaan joukkueiden keräämiä runkosarjapisteitä avauskauden jälkeen.

Pääpiirteissään aiemmat laajennusdraftit ovat menneet seuraavilla säännöillä:


1998 (Nashville Predators)

Predatorsin tuli varata yksi pelaaja jokaisesta tuolloisesta 26:sta joukkueesta.

* Ensimmäistä ja toista kauttaan pelaavia pelaajia ei ollut mahdollista varata (eli heitä ei tarvinnut erikseen suojata)

* Jokainen joukkue sai suojata pelaajiaan seuraavasti:

- 1 maalivahti, 5 puolustajaa, 9 hyökkääjää
tai
- 2 maalivahtia, 3 puolustajaa, 7 hyökkääjää

* Suojaamattomista pelaajista vähintään yhdellä hyökkääjällä ja yhdellä puolustajalla piti olla vähintään 40 NHL-peliä pelattuna kaudella 1997-98

* Jokaisella joukkueella tuli olla suojaamattomana yksi maalivahti, jolla oli pelattuna vähintään 10 ottelua kaudella 1997-98 ja vähintään 25 peliä pelattuna kaudesta 1995-96 alkaen

Nashville Predators oli ensimmäisellä kaudellaan koko NHL:n neljänneksi vähiten pisteitä kerännyt joukkue. Joukkue sai kasaan 63 pistettä.



1999 (Atlanta Thrashers)

Thrashersin tuli varata yksi pelaaja 26:sta joukkueesta. Nashville Predators oli pelannut vain yhden kauden, joten joukkueen rosteri suojattiin automaattisesti.

* Jokainen joukkue sai suojata pelaajiaan seuraavasti:

- 1 maalivahti, 5 puolustajaa, 9 hyökkääjää
tai
- 2 maalivahtia, 3 puolustajaa, 7 hyökkääjää

* Atlantan tuli valita vähintään 3 maalivahtia, 8 puolustajaa ja 13 hyökkääjää


Atlanta Thrashers oli ensimmäisellä kaudellaan koko NHL:n vähiten pisteitä kerännyt joukkue. Joukkue sai kasaan ainoastaan 39 pistettä.



2000 (Columbus Blue Jackets & Minnesota Wild)

Joukkueet saivat varata pelaajia 26:sta joukkueesta. Nashville Predatorsin ja Atlanta Thrashersin rosterit suojattiin automaattisesti.

* Jokainen joukkue sai suojata pelaajiaan seuraavasti:

- 1 maalivahti, 5 puolustajaa, 9 hyökkääjää
tai
- 2 maalivahtia, 3 puolustajaa, 7 hyökkääjää

* Jokaisella joukkueella, joka suojasi kaksi maalivahtia, tuli olla suojaamattomana yksi maalivahti, jolla oli pelattuna vähintään 10 ottelua kaudella 1999-00 tai vähintään 25 peliä pelattuna kausina 1998-99 ja 1999-00

* Jokaisen joukkueen tuli jättää suojaamattomaksi ainakin yksi puolustaja ja kaksi hyökkääjää, joilla oli vähintään 40 peliä pelattuna kaudella 1999-00 tai vähintään 70 peliä pelattuna kausilla 1998-99 ja 1999-00


Columbus Blue Jackets sai ensimmäisellä kaudellaan kasaan 71 pistettä ja Minnesota Wild 68 pistettä. Molemmat olivat divisiooniensa viimeisiä. Kumpikaan ei tietenkään selvinnyt pudotuspeleihin.



2017 (Vegas Golden Knights)

* Jokainen joukkue sai suojata pelaajiaan seuraavasti:

- 1 maalivahti, 3 puolustajaa, 7 hyökkääjää
tai
- 1 maalivahti, 8 kenttäpelaajaa (eli puolustajia tai hyökkääjiä)

Eli joukkueet saivat suojata vähemmän pelaajia kuin aiemmissa laajennusdrafteissa, jotta saadaan heti mahdollisimman kilpailukykyinen laajennusjoukkue (tässähän onnistuttiinkin mainiosti)

Kursivoitu osuus on lainattu omasta, viime kesänä kirjoitetusta viestistä (boldattu osuus on lisäys vanhaan tekstiin):

* Pelaajat joilla on siirron estävä pykälä sopimuksissaan, tulee suojata automaattisesti

* Kaikki ensimmäistä ja toista kauttaan aloittavat pelaajat (mm. Patrik Laine, Auston Matthews) sekä vielä ilman sopimusta olevat jo aiemmin varatut pelaajat ovat turvassa ilman erillistä suojausta. Eli heitä ei tarvitse suojata eikä heitä lasketa mukaan em. a.) ja b.) -kohtien kiintiöihin

Lisäsääntöjä (nämä esimerkkitapaukset jokaisella joukkueella on oltava):

I) Yksi puolustaja...
a.) jolla on sopimus kaudelle 2017-18
b.) joka on pelannut vähintään 40 ottelua edeltävällä kaudella tai vähintään 70 ottelua kahdella edeltävällä kaudella

II) Kaksi hyökkääjää...
a.) joilla on sopimus kaudelle 2017-18
b.) jotka ovat pelanneet vähintään 40 ottelua edeltävällä kaudella tai vähintään 70 ottelua kahdella edeltävällä kaudella

III) Yksi maalivahti jolla on sopimus kaudelle 2017-18 tai josta tulee rajoitettu vapaa agentti juuri ennen kautta 2017-18

* Pelaajia joilla on potentiaalisia uran lopettavia loukkaantumisia ja/tai ovat olleet sivussa kauden lopuksi vähintään 60 peräkkäisestä ottelusta, ei voida käyttää em. suojaamattomina pelaajina ellei NHL ole antanut siihen lupaa

* Vegasin on valittava yksi pelaaja kustakin 30 nykyisestä NHL-joukkueesta

* Vegasin on valittava pelaajia eri pelipaikoilta vähintään seuraavasti:
14 hyökkääjää | 9 puolustajaa | 3 maalivahtia

* Vegasin on valittava minimissään 20 pelaajaa, joilla on voimassaoleva sopimus kaudelle 2017-18

* Vegasin valitseman tulevan miehistön palkkojen määrän on oltava 60-100 % edellisen kauden palkkakatosta (tämäkin meni hienosti; Vegasin toteutuma oli n. 91,7 % palkkakatosta)


Vegas Golden Knights oli ensimmäisellä kaudellaan suorastaan loistava. Joukkue pisti käytännössä kaikki aiemmat laajennusjoukkueiden ennätykset uusiksi. Vegas keräsi koko NHL:n viidenneksi eniten pisteitä (109 p.) ja se voitti oman divisioonansa. Tätä kirjoitettaessa Vegas Golden Knights johtaa pudotuspelien avauskierroksella Los Angeles Kingsiä vastaan otteluvoitoin 2-0.

 

[IlpoNuokko]

ITÄ
Tampa Bay Lightning - New Jersey Devils
Boston Bruins - Toronto Maple Leafs
Washington Capitals - Columbus Blue Jackets
Pittsburgh Penguins - Philadelphia Flyers

LÄNSI
Nashville Predators - Colorado Avalanche
Winnipeg Jets - Minnesota Wild
Vegas Golden Knights - Los Angeles Kings
Anaheim Ducks - San Jose Sharks

Ensimmäisen kierroksen osalta oikein meni 7/8 otteluparista.


Seuraava kierros alkaakin jo ensi yönä Suomen aikaa. Pistetäänpä siis veikkausta kehiin ennen kuin pelit alkavat.

ITÄ
Tampa Bay Lightning - Boston Bruins
Washington Capitals - Pittsburgh Penguins

LÄNSI
Nashville Predators - Winnipeg Jets
Vegas Golden Knights - San Jose Sharks


Pudotuspelien pistepörssi näyttää avauskierroksen jälkeen seuraavalta:
1. Jake Guentzel (PIT) | C | 6 GP | 6+7=13 P | +10
2. Sidney Crosby (PIT) | C | 6 | 6+7=13 | +7
3. David Pastrnak (BOS) | RW | 7 | 5+8=13 | +1
4. Nikita Kucherov (TBL) | RW | 5 | 5+5=10 | +2
5. Sean Couturier (PHI) | C | 5 | 5+4=9 | +1

 

[IlpoNuokko]

Kesän 2018 varaustilaisuuden varausjärjestys on arvottu pudotuspelien ulkopuolelle jääneiden joukkueiden osalta.

Sijat 16-31 määräytyvät aikanaan pudotuspelien tulosten perusteella (Stanley Cup -mestarijoukkue pääsee varaamaan viimeisenä jne.).

Sabres pääsee varaamaan ensimmäisenä. Joukkuehan sijoittui runkosarjassa viimeiseksi, joten sen pääsy ensimmäiseksi oli kaikkein todennäköisin vaihtoehto. Hurricanes sai melkoisen lottovoiton päästessään varaamaan toisena. Joukkue sijoittui runkosarjassa sijalle 11, joten arvonnassa kävi näin lähestyvän vapun kunniaksi ns. munkki.

Sabresin rysään ui erittäin suurella todennäköisyydellä lähes kaikissa ennakoissa ykkösvarauksena pidetty ruotsalaispakki, Rasmus Dahlin. Hurricanes päässee vahvistamaan hyökkäyspäätään (vaikkapa venäläislaituri Andrei Svechnikov).

Varausjärjestys (suluissa prosentuaalinen todennäköisyys, jolla varausnumero on saatu)
1. Buffalo Sabres (18,5 %)
2. Carolina Hurricanes (3,3 %)
3. Montreal Canadiens (9,7 %)
4. Ottawa Senators* (33,3 %)
5. Arizona Coyotes (37,7 %)
6. Detroit Red Wings (34,5 %)
7. Vancouver Canucks (38,9 %)
8. Chicago Blackhawks (39,5 %)
9. New York Rangers (36,0 %)
10. Edmonton Oilers (30,7 %)
11. New York Islanders (25,7 %)
12. New York Islanders (78,0 %) (saatu kaupan yhteydessä Calgary Flamesilta)
13. Dallas Stars (85,5 %)
14. Philadelphia Flyers (91,8 %) (saatu kaupan yhteydessä St. Louis Bluesilta)
15. Florida Panthers (96,7 %)

*= Ottawa Senators luovuttaa joko vuoden 2018 tai 2019 ykköskierroksen varauksensa Colorado Avalanchelle Matt Duchene -kaupasta johtuen.

 

[IlpoNuokko]

Päätetäänpä pitkä hiljaiselo tässä ketjussa.

Lähes mahdoton on tapahtunut: Washington Capitals on edennyt Stanley Cup -finaaleihin ensimmäistä kertaa 20 vuoteen! Keväällä 1998 Capitals jäi maalivahtilegenda Olaf Kölzigin johdolla Detroit Red Wingsin jalkoihin häviämällä finaalit suoraan neljässä ottelussa. Kieltämättä näkisin mielelläni Alex Ovechkinin nostamassa kannua kauden päätteeksi. Nyt voi olla se viimeinen hetki kun se on mahdollista.

Finaalivastustaja ei ole ainakaan vähemmän yllättävä. Muiden joukkueiden "jämäpelaajista" koostettu tulokasjoukkue Vegas Golden Knights teki mahdottomasta mahdollisen. Runkosarjassa Golden Knights pistikin käytännössä kaikki tulokasjoukkue-ennätykset uusiksi. Pudotuspeleissä joukkue on voittanut tähänastiset sarjansa otteluvoitoin 4-0 (Kings), 4-2 (Sharks) sekä 4-1 (Jets). Enää sarjasta puuttuu otteluvoitoin 4-3 voitettu sarja.

Marc-Andre Fleury on ollut pudotuspeleissä maaginen (1,68, 94,7 %, 4 SO). Kävipä finaaleissa kummin vain, uskon pudotuspelien parhaan pelaajan palkinnon, Conn Smythe Trophyn, matkaavan hänelle.

Sinänsä tulokasjoukkueen pääsy finaaleihin ei ole uusi juttu. Esimerkiksi St. Louis Blues eteni finaaleihin kolmella ensimmäisellä kaudellaan (keväät 1968-70), tosin häviten ne kaikki. Voitolla Vegas tekisi siis (lähes) historiaa.

Tosin virallisesti NHL:n historian ensimmäisellä kaudella 1917-18 mestaruuden vei tulokasjoukkue Toronto Hockey Club (perustettu 1917). Tämä joukkue tunnettiin myöhemmin nimillä Arenas (1918-19), St. Patricks (1919-27) sekä Maple Leafs (1927-). Ennen NHL-aikaa Stanley Cupista pelattiin eri organisaatioiden kesken: AHAC (1886-98), CAHL/ECAHA (1898-1909) sekä NHA (1909-18). NHL alkoi siis kaudella 1917-18. Ensimmäisellä NHL-kaudella mukana oli mestaruusjoukkueen lisäksi Montreal Canadiens (perustettu 1909), Montreal Wanderers (1903), Ottawa Senators (1883). Muut joukkueet eivät siis tuolloin olleet varsinaisia tulokasjoukkueita.

Pelit pyörähtävät käyntiin tulevan maanantain ja tiistain välisenä yönä Suomen aikaa.

Mielenkiintoinen finaalisarja luvassa!

 

[Peelo]

Marc-Andre Fleury on ollut pudotuspeleissä maaginen (1,68, 94,7 %, 4 SO). Kävipä finaaleissa kummin vain, uskon pudotuspelien parhaan pelaajan palkinnon, Conn Smythe Trophyn, matkaavan hänelle.

Melko kovaa puhetta. Jos Vegas vie mestaruuden Fleuryn valinta lienee selvä. Mutta jos mestaruus menee Washingtonille (kuten kaikki jääkiekkoa seuraavat herrasmiehet varmasti toivovat) olisi Fleuryn voitto todellinen pommi. Varsinkin kun myös Washingtonista potentiaalisia voittaja ehdokkaita löytyy. Pikaisella vilkaisulla uskottelin itselleni, että edellinen häviävästä joukkueesta noussut Conn Smythe voittaja on Giguere 2003.

 

[IlpoNuokko]

Melko kovaa puhetta. Jos Vegas vie mestaruuden Fleuryn valinta lienee selvä. Mutta jos mestaruus menee Washingtonille (kuten kaikki jääkiekkoa seuraavat herrasmiehet varmasti toivovat) olisi Fleuryn voitto todellinen pommi. Varsinkin kun myös Washingtonista potentiaalisia voittaja ehdokkaita löytyy. Pikaisella vilkaisulla uskottelin itselleni, että edellinen häviävästä joukkueesta noussut Conn Smythe voittaja on Giguere 2003.

Juu, kovat on puheet, se myönnettäköön. Tokihan varsinkin Capitalsin kaksikko Ovechkin ja Kuznetsov on tehnyt kovaa jälkeä pudotuspeleissä. Heidän takanaan on ollut muutenkin aikamoisesti tulivoimaa (mm. Bäckström, Carlson, Oshie ja Eller) ja väittäisinkin että Fleury on suurin yksittäinen syy Vegasin finaalipaikalle. Heillä kenttäpelaajisto ei ole kyennyt tarjoamaan tulivoimaa Capitalsin lailla eli laajalla rintamalla.

Mikäli Vegas veisi Stanley Cupin, myös minä pitäisin Fleuryn valintaa selviönä. Washingtonin voittaessa Fleuryn otteiden tulisi olla finaaleissa(kin) todella loistokkaat.


Historian saatossa Conn Smythe on matkannut finaalisarjan hävinneen joukkueen pelaajalle viidesti:

1966: Roger Crozier
Joukkue hävisi finaalit 2-4
Tilastot finaaleissa: 2,98 | 89,3 % | 0 SO
Tilastot koko pudotuspeleissä: 2,34 | 91,4 % | 1 SO
--> Taso laski finaaleissa

1968: Glenn Hall
Joukkue hävisi finaalit 0-4
Tilastot finaaleissa: 2,73 | 92,7 % | 0 SO
Tilastot koko pudotuspeleissä: 2,43 | 91,6 % | 1 SO
--> Taso nousi finaaleissa (torjuntaprosentin osalta)

1976: Reggie Leach
Joukkue hävisi finaalit 0-4
Tilastot finaaleissa: 4 GP | 4+0=4 (teki joukkueensa maaleista 44 %)
Tilastot koko pudotuspeleissä: 16 GP | 19+5=24 | teki joukkueensa maaleista 31 %
-- > Taso nousi finaaleissa, teki lähes puolet joukkueensa maaleista. Teki edelleen voimassa olevan pudotuspelien yhden kauden maaliennätyksen (Jari Kurri tuli jakamaan ennätystä keväällä 1985)

1987: Ron Hextall
Joukkue hävisi finaalit 3-4
Tilastot finaaleissa: 3,10 | 90,3 % | 0 SO
Tilastot koko pudotuspeleissä: 2,77 | 90,8 % | 2 SO
--> Taso laski hieman finaaleissa

2003: Jean-Sebastien Giguere
Joukkue hävisi finaalit 3-4
Tilastot finaaleissa: 2,53 | 91 % | 1 SO
Tilastot pudotuspeleissä: 1,62 | 94,5 % | 5 SO
--> Taso laski reilusti finaaleissa

 

[IlpoNuokko]

Finaaleita on nyt pelattu kolmen ottelun verran. Capitals johtaa otteluvoitoin 2-1. Viime yönä kapellimestarina hääri tuttuun tapaan parivaljakko Kuznetsov (1+1) - Ovechkin (1+0). Varsinkin Kuznetsovin pelaamista kolmosottelussa ylipäätään pidin pienoisena ihmeenä. Mieshän loukkasi kätensä toisessa finaalissa pahan näköisesti Brayden McNabbin taklattua häntä.

Vegasin avainpelaaja, Marc-Andre Fleury, ei ole pelannut finaaleissa aiemmista ottelusarjoista tutulla tasolla. Hänen tasonsa on suorastaan romahtanut. Otteluita on toki vielä jäljellä, mutta ennakoimani Conn Smythe jäänee haaveeksi ainakin Vegasin hävitessä finaalit.

Braden Holtby puolestaan on myös finaaleissa onnistunut pitämään tasonsa hyvin pitkälti samana kuin aiemmissa ottelusarjoissa. Hänen tasonsa ei ole tosin ollut (konferenssifinaalien kahta viimeistä peliä lukuunottamatta) sellaista jumaltasoa kuin Fleurylla parhaimmillaan. Capitalsin hyökkäysvoimalla tämä taso näyttäisi toki riittävän tällä hetkellä.

Huomion arvoista on sekin, että finaaleissa Vegasin maalia kohti on tullut huomattavasti vähemmän laukauksia kuin aiemmilla pudotuspelikierroksilla. Washingtonin osalta tilanne on päinvastainen (tarkemmat lukemat viestin lopussa).


Seuraavassa hieman vertailua finaalimaalivahtien osalta näistä pudotuspeleistä tähän mennessä:

Marc-Andre Fleury
1. kierros (vs. Los Angeles Kings)
0,65 GAA | 97,7 % | 2 SO
Laukauksia/ottelu: 32,5

2. kierros (vs. San Jose Sharks)
2,14 GAA | 93,5 % | 2 SO
Laukauksia/ottelu: 35,7

Konferenssifinaali (vs. Winnipeg Jets)
2,02 GAA | 93,8 % | 0 SO
Laukauksia/ottelu: 32,2

Finaali (vs. Washington Capitals)
3,42 GAA | 87,5 % | 0 SO
Laukauksia/ottelu: 26,7

Brayden Holtby
1. kierros (vs. Columbus Blue Jackets)
1,92 GAA | 93,2 % | 0 SO
Laukauksia/ottelu: 29,4

2. kierros (vs. Pittsburgh Penguins)
2,15 GAA | 92,1 % | 0 SO
Laukauksia/ottelu: 27,3

Konferenssifinaali (vs. Tampa Bay Lightning)
2,04 GAA | 91,9 % | 2 SO
Laukauksia/ottelu: 24,7

Finaali (vs. Vegas Golden Knights)
2,69 GAA | 91,5 % | 0 SO
Laukauksia/ottelu: 31,3

 

[käkikotka]

Vihdoinkin Ovetshkin saa sen pytyn NHL:ssä!

 

[Peelo]

Vihdoinkin Ovetshkin saa sen pytyn NHL:ssä!

Noh noh, ei nyt vielä keulita liikaa.

Yksi isoimmista asioista kevään finaaleissa ollut Haulan johtama Vegasin 2. ketju. Tekeminen ollut aikamoista kuraa koko finaalisarjan. Väittäisin, että tämä koostumus on uudessa muodossa jo seuraavassa pelissä. Ehkä tässä nyt alkaa näkymään Vegasin keskikaistan keveys, ei tuota kakkos koostumusta oikein voida muiden ympärille rakentaa kuin Haulan.

 

[IlpoNuokko]

Niinhän siinä kävi, että Alex Ovechkin sai viimein uralleen sen viimeisen puuttuvan kruunun. Washington Capitals vei siis nimiinsä jääkiekkomaailman himotuimman palkinnon eli Stanley Cupin. Kuin kirsikkana kakun päälle AO sai nimiinsä myös pudotuspelien arvokkaimman pelaajan palkinnon, Conn Smythe Trophyn. Ovechkin on NHL:n historian ensimmäinen Stanley Cupin voittanut venäläiskapteeni.

Samalla loppuu myös ainainen vitsailu Capitalsin (ja Ovechkinin) "cupittomuudesta" ja sinänsä aiheellisesti toistuvasti esiintuodusta, jokakeväisestä sulamisesta.

Seuraavassa Ovechkinin aikaisen Capitalsin runkosarjan/pudotuspelien menestys kausittain:

Kausi | Divisioonasijoitus | Runkosarjan kokonaissijoitus | Pudotuspelit
2005-06 | 5. | 27. | -
2006-07 | 5. | 27. | -
2007-08 | 1. | 12. | 1. kierros
2008-09 | 1. | 4. | 2. kierros
2009-10 | 1. | 1. | 1. kierros
2010-11 | 1. | 2. | 2. kierros
2011-12 | 2. | 15. | 2. kierros
2012-13 | 1. | 10. | 1. kierros
2013-14 | 5. | 17. | -
2014-15 | 2. | 9. | 2. kierros
2015-16 | 1. | 1. | 2. kierros
2016-17 | 1. | 1. | 2. kierros
2017-18 | 1. | 6. | Stanley Cup


Seuraavassa vertailua finaalijoukkueiden maalivahtien osalta:

Braden Holtby (Capitals)
Finaalit
2,62 | 91,6 % | 0 SO

Koko pudotuspelit
2,16 | 92,2 % | 2 SO

Marc-Andre Fleury (Golden Knights)
Finaalit
4,09 | 85,3 % | 0 SO

Koko pudotuspelit
2,24 | 92,7 % | 4 SO


Pudotuspelien pistepörssi
1. Evgeni Kuznetsov (WSH) | 12+20=32
2. Alex Ovechkin (WSH) | 15+12=27
3. Nicklas Bäckström (WSH) | 5+18=23
4. Reilly Smith (VGK) | 5+17=22
5. 5 eri pelaajaa (21 p.)