NHL-jääkiekko

[IlpoNuokko]

@Fabre#4

Totta kai kaikilla on oikeus hehkuttaa ja arvottaa palkintoja niin kuin itse lystää. Sinun mielipiteesi (tai minunkaan) ei ole mikään yleinen totuus. Keskustelupalstalla kai on ideana muutenkin keskustella asioista, varsinkin jos toisen mielipide särähtää korvaan. Mitään anteeksipyyntöjä en ole mielestäni ollut vailla. Minä vain satun arvostamaan Stanley Cupin lisäksi myös näitä henkilökohtaisia lohdutuspalkintoja.

On mielestäni hyvin erikoinen mielipide, että vaikkapa runkosarjan pistepörssin voitto olisi jonkunlainen lohdutuspalkinto. Miksi esimerkiksi Wayne Gretzkyn kohdalla ennätysmäistä kymmentä pistepörssin voittoa hehkutetaan edelleen? Ja runkosarjan ennätysmäistä 215 pisteen kautta 1985-86?

Pittsburgh Penguins on sentään itselleni se tärkein joukkue edelleen ja runkosarjaan päättynyt kausi oli tämän sesongin ylivoimaisesti suurin pettymys. Mutta ilonpilkahduksiakin oli nimenomaan runkosarjassa erinäisiä merkkipaaluja saavuttanut oma ikisuosikkini Sidney Crosby.

Connor McDavid on muuten jo nyt useiden eri listausten mukaan kaikkien aikojen kymmenen parhaan pelaajan joukossa tai tuntumassa. Siis vaikka Stanley Cup puuttuu vyöltä. Asiantuntijatkin siis arvottavat niitä runkosarjapisteitä/palkintoja melkoisen korkealle. McDavidin paikka viiden kaikkien aikojen parhaan joukossa siis sementoitunee sen tulevan mahdollisen Stanley Cupin myötä. Vai pitääkö niitä voittaa useita?

Tämän listan mukaan sija 8.:

The Best NHL Players of All Time

Who are the all time top hockey players in the NHL that have dazzled fans and dominated the ice? The NHL has seen its fair share of incredible talent, with players whose skills, dedication, and achievements have cemented their places in hockey history. These legends have left a lasting impact on...

www.ranker.com

Tämän puolestaan 11.:

25 Greatest NHL Players Of All Time, Ranked

There is a long and storied history in the NHL. We take a look at the 25 greatest NHL players of all time and rank them.

clutchpoints.com

NBA-asioista täällä ei sentään kannattane tämän enempää jauhaa. Aikamoinen kohkaus kuitenkin viime kaudella oli LeBron Jamesin nouseminen kärkeen kaikkien aikojen runkosarjapisteiden listalla.

Kerropas vielä vuosien varrella usein hehkuttamastasi Erik Karlssonista, joka tuntuu olevan hieman sokea piste sinulle. Ei Stanley Cupia, vain henkilökohtaisia palkintoja. Miehen runkosarjapisteitä ja runkosarjapalkintoja olet hehkuttanut useita kertoja vuosien varrella. Karlsson ei siis voi olla mikään kova tekijä kaikkien aikojen kovimpien kiekollisten puolustajien listalla kun se suurin kruunu uralta puuttuu edelleen?

 

[Fabre#4]

On mielestäni hyvin erikoinen mielipide, että vaikkapa runkosarjan pistepörssin voitto olisi jonkunlainen lohdutuspalkinto. Miksi esimerkiksi Wayne Gretzkyn kohdalla ennätysmäistä kymmentä pistepörssin voittoa hehkutetaan edelleen? Ja runkosarjan ennätysmäistä 215 pisteen kautta 1985-86?

Minä en missään kohtaa sanonut Art Rossia lohdutuspalkinnoksi. Totesin vain, etten pidä sitä samalla tasolla olevana kuin Stanley Cupia ja totesin yleisesti, että runkosarjapalkinnoilla ei mestaruuksia voiteta. Conn Smythe häviäjäjoukkueessa on ainoa pysti, jonka nimesin suoraan lohdutuspalkinnoksi. Cuppiahan kaikki tavoittelevat ja se on sitten jokaisen pelaajan oma asia, kuinka paljon arvottaa noita yksilöpalkintoja ja kuinka paljon ne 'lohduttavat'.

Eikä siinä ole mitään väärää, että ennätyskausia hehkutetaan. Ovathan ennätykset aina poikkeuksellisia. Onhan noiden kausien vertailu ja muistelu hienoa ja aina niissä on jotain poikkeuksellista mukana.

Connor McDavid on muuten jo nyt useiden eri listausten mukaan kaikkien aikojen kymmenen parhaan pelaajan joukossa tai tuntumassa. Siis vaikka Stanley Cup puuttuu vyöltä. Asiantuntijatkin siis arvottavat niitä runkosarjapisteitä/palkintoja melkoisen korkealle. McDavidin paikka viiden kaikkien aikojen parhaan joukossa siis sementoitunee sen tulevan mahdollisen Stanley Cupin myötä. Vai pitääkö niitä voittaa useita?

Minulla tuskin on auktoriteettiä määritellä sitä, mille sijalle kaikkien aikojen listalla McDavid päätyisi voittamalla Cupin ja takomalla 15 vuotta putkeen 100+ pistettä kaudessa, jos asiaa hypoteettisesti ajatellaan. Varmaan aika korkealle, mutta täytyy tässä kohtaa ottaa huomioon myös se, millä tavalla se mahdollinen mestaruus sitten tulisi. Joukkueen ehdottomana ykkösenä sillä olisi tietysti enemmän arvoa kuin 'jäähdyttelevänä roolipelaajana'.

Mestaruudet eivät ole keskenään yhtä arvokkaita. NBA:n puolelta löytyy malliesimerkki Dirk Nowitzkin kohdalta. Hän voitti 'vain' yhden mestaruuden, mutta niin upealla ja vaikuttavalla tavalla, että sen arvo nähdään usein keskimääräistä suurempana ja siltä pohjalta saksalainen on monilla kaikkien aikojen listoilla varsin korkealla 'vain yhdellä' voitetulla mestaruudella.

NBA-asioista täällä ei sentään kannattane tämän enempää jauhaa. Aikamoinen kohkaus kuitenkin viime kaudella oli LeBron Jamesin nouseminen kärkeen kaikkien aikojen runkosarjapisteiden listalla.

Tämän pidempään ei jauheta. Isot olivat otsikot ja arvoa tuolle antoivat isoon ääneen ne, joille kokonaispisteet merkitsevät mestaruuksia tai huippuvuosien maagisia keskiarvoja enemmän. Osa arvotti korkeammalle kuin joku toinen osa.

Kerropas vielä vuosien varrella usein hehkuttamastasi Erik Karlssonista, joka tuntuu olevan hieman sokea piste sinulle. Ei Stanley Cupia, vain henkilökohtaisia palkintoja. Miehen runkosarjapisteitä ja runkosarjapalkintoja olet hehkuttanut useita kertoja vuosien varrella. Karlsson ei siis voi olla mikään kova tekijä kaikkien aikojen kovimpien kiekollisten puolustajien listalla kun se suurin kruunu uralta puuttuu edelleen?

Pidän Karlssonin pelityylistä, hyökkäävät pakit ovat olleet Ray Bourquesta ja Paul Coffeysta asti 'heikkouteni'. Karlsson tuo viboja heistä vuosikymmenten takaa. Hänen peliään ja pistetehtailuaan on kiva seurata ja toivoa hänen päätyvän kaikkien aikojen pakkitilastoissa korkealle, mutta ilman mestaruutta ei häntä tietenkään voi sijoitella samoille tasoille isoimpien nimien kanssa.

Ajatellaan hetki hypoteettisesti, että Karlsson saavuttaa 1000 runkosarjapistettä ja päätyy siihen samoille kohdille Brian Leetchin kanssa, mutta jää ilman mestaruutta. Eivät he silti toki omalla kaikkien aikojen listalla päädy samalle tasolle, koska Leetchillä on myös Cup ja Conn Smythe. Kyllähän Karlsson voi silti olla kova tekijä, vaikka ei ihan kovimmista kovimpien legendojen tasolle yltäisikään.

Voin hyvin pitää pelaajista, vaikkei heistä kovimmista kovimpia välttämättä koskaan tulisikaan. Sama pätee koripallon puolella myös. Minulla on monta wanhojen aikojen legendasuosikkia, jotka eivät rehellisellä listalla välttämättä mahdu edes top 30-sijoille, mutta arvostan heitä silti ja pidän heidän tyylistään pelata. Voin hyvin ja helposti pitää 'objektiivisen kaikkien aikojen parhaat-listan' erillään omien suosikkipelaajieni listasta.

 

[Strooper12]

Pakko jakaa jälleen yksi näistä muisteloista, Tuomo Ruudusta jotenkin aasinsillan kautta tuli mieleen nuo vanhat ajat.
Oltiin jossain stadissa Bodomia kattomassa ja keikan jälkeen bäkkärillä oli saatanan Jere Lehtinen!!! Mä menin ihan pähkinöiksi ja tietysti juttelemaan, herrasmies kun on niin oli siinä ihan mukana. Horisin sille että ollaan meille menossa ja olisi kiva jutella lisää.. Se oli että joo mielellään tulisi, oli hänkin tullut Bodomia katsomaan alunalkaenkin, no, sitten Alexi suihkusta päästyään liittyi seuraan ja tosiaan jo sovittu etukäteen että meille jatkoille ja ehdottelin että josko Jerekin voisi tulla. Vastaus oli aika Aleximainen: "No jos ei mitään ylimääräisiä giisereitä" Niinpä jäi Jerekokemus kokematta

Muistelinkin että joku räpsy tuli tuosta otettua. Alexia tuskin enää haittaa vaikka laitankin priva kuvan julki. Ja Jereltä ei kysytä Toi oli niin nopea kohtaaminen eikä ollut liialti porukkaa paikalla niin saattaapi olla ainoa kuva missä on nuo kaksi hienoa herrasmiestä saatu samaan kuvaan.
Siskolleni laitoin kanssa kynää silmille kun tiedä näistä internetseistä. Silmät on sielun peili, sanovat.

//edit: anteeksi off topic, mieli toimii vähän kaoottisesti ja poukkoilee sinne tänne, ajasta aikaan

 

[Fabre#4]

Maalivahdit on kivoja, eikös niin? Monella ainakin on näkemys siitä, kuka on kaikkien aikojen paras. Tässäpä vähän vertailua muutaman modernin ajan kovimman välillä.

Itselle Patrick Roy on aina ollut, ja tulee varmaan aina olemaan, se kaikkien aikojen kovin. Kuitenkin 4 Cuppia, 3 Conn Smytheä, 3 Vezinaa ja käytännössä aina kovemmat 'statsit' pudotuspeleissä kuin runkosarjassa, ovat sellainen yhdistelmä, että alta pois. Ja tietysti lisänä perhostyylin 'kehittäminen' ja maalivahtina pelaamisesta 'coolin tekeminen'. Vaikka runkosarjanollapelejä ja vastaavia on välistä ihan kiva vertailla, niin runkosarjatilastoilla ei kuitenkaan ole koskaan voitettu yhtään Stanley Cuppia. Roy'n runkosarjatilastot ovat erinomaiset, pudotuspeleissä vielä paremmat.

 

[Thablad]

Maalivahdit on kivoja, eikös niin? Monella ainakin on näkemys siitä, kuka on kaikkien aikojen paras. Tässäpä vähän vertailua muutaman modernin ajan kovimman välillä.

Itselle Patrick Roy on aina ollut, ja tulee varmaan aina olemaan, se kaikkien aikojen kovin. Kuitenkin 4 Cuppia, 3 Conn Smytheä, 3 Vezinaa ja käytännössä aina kovemmat 'statsit' pudotuspeleissä kuin runkosarjassa, ovat sellainen yhdistelmä, että alta pois. Ja tietysti lisänä perhostyylin 'kehittäminen' ja maalivahtina pelaamisesta 'coolin tekeminen'. Vaikka runkosarjanollapelejä ja vastaavia on välistä ihan kiva vertailla, niin runkosarjatilastoilla ei kuitenkaan ole koskaan voitettu yhtään Stanley Cuppia. Roy'n runkosarjatilastot ovat erinomaiset, pudotuspeleissä vielä paremmat.

Roy saavutuksien osalta, mutta suurin ilo oli katsoa Hasekin työskentelyä. Brodeur oli jotenkin vastenmielinen hahmo itselleni aina, ehkä johtui siitä että pelasi oksettavassa tiimissä (sikaporukka Devils) tai oli vain tylsä seurattava maalilla. Hasekin omintakeinen reaktioihin perustuva torjuntatyyli oli upeaa katsottavaa. Roy myös oli torjuntatyyliltään aikaa edellä ja ennen kaikkea temperamenttinsa vuoksi myös viihdyttävää katsottavaa. Mailapeli myös todella loistava Roylla, ikuisesti piirtynyt verkkokalvoille kun nappasi räpylään kiekon, pieni rynnistys eteen päin ja avaava syöttö "baseball" tyylin lyönnillä omalle (johtiko peräti maaliin joka oli iso matsin kannalta).

Edit: Tämä oli myös ihan hassu Roylta:

 

[Fabre#4]

Roy saavutuksien osalta, mutta suurin ilo oli katsoa Hasekin työskentelyä. Brodeur oli jotenkin vastenmielinen hahmo itselleni aina, ehkä johtui siitä että pelasi oksettavassa tiimissä (sikaporukka Devils) tai oli vain tylsä seurattava maalilla. Hasekin omintakeinen reaktioihin perustuva torjuntatyyli oli upeaa katsottavaa. Roy myös oli torjuntatyyliltään aikaa edellä ja ennen kaikkea temperamenttinsa vuoksi myös viihdyttävää katsottavaa.

Näinpä juuri. Hasekin tyyli oli niin uniikki, että pisti aina ihmettelemään. Eittämättä kovinta runkosarjamenoa parhaimmillaan, mutta Buffalon aikana jäi yhtä finaalireissua lukuun ottamatta vähän piippuun. Toki Buffalo nyt ei joukkueena ollutkaan mikään oikea kandidaatti LaFontainen ja Mogilnyn lähdön jälkeen. Hasekin mestaruudet tulivat sitten Detroitin 'superjoukkueessa' 'wanhoilla päivillä'. Toki varsinkin ensimmäisessä mestaruudessa Hasek oli takuumies, mutta toisessa taisi Osgood pelata jopa enemmän.

Itse en koskaan 'vihannut' Brodeuria, mutta toistuvasti olen kuitenkin joutunut muistuttamaan ihmisiä siitä, kuinka paljon hänen tilastoihinsa vaikuttaa tosiaan tuo 'dead puck era' ja Devilsin pelaama umpitylsä ja äärimmäisen vähämaalinen trap-kiekko. Jääkiekkoa voi toki pelata monella eri tavalla ja hienoahan se on, jos joukkue saa mitattua materiaalistaan maksimit, tai vähän ylikin. Nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, jotka pitää muistaa tilastoja tarkastellessa. Devilsistä toki muistuu mieleen myös Scott Stevens, joka vaikka legenda olikin, niin jakoi välistä sellaisia sikataklauksia, jotka eivät menisi enää nykypäivänä läpi ilman pelikieltoja.

Royssa vaan on ollut aina sitä jotain. Pisti silmään heti kaudella 1992-93, kun itse aloin NHL-kiekkoa seuraamaan. Ikää oli 6 vuotta ja mieleen jäi Teemu Selänteen ennätyskauden lisäksi Roy'n pelaaminen ja tyyli. Tuon kauden mestaruus on yksi iso tekijä, joka nostaa omalla kohdalla Royn Hasekin ohitse. Montrealilla ei ollut mitään kovin tehokasta hyökkäyskalustoa tuolloin(kaudella oli 21 100 runkosarjapisteeseen yltänyttä pelaajaa, joista yksikään ei pelannut Montrealissa), mutta niin vaan Roy johdatti joukkueen mestaruuteen. Oliko pudotuspeleissä joukkueella jopa toista kymmentä jatkoaikavoittoa? Kertoo aika paljon joukkueen maalivahdin arvosta. Sinänsä tuota '93 Cuppia voisi jollain tasolla verrata siihen Hasekin Buffaloon, joka ylsi 90-luvun lopulla finaaleihin asti, kun kummallakaan joukkueella ei ollut hyökkäyksessä niitä liigan tehokkaimpia pelaajia. Royn Montreal voitti Cupin, Hasekin Buffalo ei. Siinä se ero.

 

[IlpoNuokko]

Hyvää pohdintaa maalivahteihin liittyen edellä.

Oma TOP 7, ei järjestyksessä (ikisuosikkini on tietenkin Curtis Joseph, mutta ymmärrettävistä syistä hänestä ei voida puhua tässä yhteydessä):
Terry Sawchuk
Jacques Plante
Glenn Hall
Ken Dryden
Martin Brodeur
Dominik Hasek
Patrick Roy

On tietenkin äärimmäisen hankalaa arvottaa maalivahteja keskenään eri aikakausilta.


Muutamaan kohtaan aiemmissa teksteissä toki tartun ja tuon omia näkökulmia mukaan pohdintaan.

Näinpä juuri. Hasekin tyyli oli niin uniikki, että pisti aina ihmettelemään. Eittämättä kovinta runkosarjamenoa parhaimmillaan, mutta Buffalon aikana jäi yhtä finaalireissua lukuun ottamatta vähän piippuun. Toki Buffalo nyt ei joukkueena ollutkaan mikään oikea kandidaatti LaFontainen ja Mogilnyn lähdön jälkeen.

Tähän voisi sanoa, että nimenomaan Dominik Hasek oli runkosarjassa timantinkova. Samaa ei voi sanoa hänen edessään pelanneesta joukkueesta. Yksittäiset huippuluokan kenttäpelaajat eivät taanneet pelillistä menestystä. Keskimäärin Sabres sijoittui Hasekin aikana runkosarjassa sijalle 12.

Aikamoista kivirekeä Hasek veti siis perässään käytännössä koko Sabres-uransa ajan. Hänen tilastonsa tuolta ajalta ovat suorastaan mykistävät. Joukkueen runkosarjasijoituksia katsellessa ei voi kuin taivastella miehen menoa! Kuusi Vezinaa yhdeksässä kaudessa ei jätä kauheasti selittelyille sijaa. Hasek oli tuon ajanjakson aikana lähes koko ajan maailman paras pelipaikallaan.

Dominik Hasek (BUF 1992-93 -> 2000-01,
kauden perässä runkosarjasijoitus)
1992-93 15. (28. 11-10-4  3,16 89,6 %  0 SO)
1993-94 10. (58. 30-20-6  1,95 93,0 %  6 SO) VEZINA
1994-95 11. (41. 19-14-7  2,11 93,0 %  5 SO) VEZINA
1995-96 20. (59. 22-30-6  2,83 92,0 %  2 SO)
1996-97  6. (67. 37-20-10 2,27 93,0 %  5 SO) VEZINA
1997-98 10. (72. 33-23-13 2,09 93,2 % 13 SO) VEZINA
1998-99  9. (64. 30-18-14 1,87 93,7 %  9 SO) VEZINA
1999-00 16. (35. 15-11-6  2,21 91,9 %  3 SO)
2000-01  8. (67. 37-24-4  2,11 92,1 % 11 SO) VEZINA

Pudotuspeleissäkin Hasek kunnostautui noina vuosina. Hän teki voitavansa, kuten runkosarjassakin. Kuka voisikaan unohtaa yhtä kaikkien aikojen suorituksista keväältä 1994: 70 torjunnan nollapeli ottelussa Devilsiä vastaan. Tuota ennätystä ei ihan heti olla rikkomassa.


Hasekin uran tilastot olivat monen muun (mm. Patrick Roy & Martin Brodeur) tapaan pudotuspeleissä vielä kovemmat kuin runkosarjassa.

Hasekin mestaruudet tulivat sitten Detroitin 'superjoukkueessa' 'wanhoilla päivillä'. Toki varsinkin ensimmäisessä mestaruudessa Hasek oli takuumies, mutta toisessa taisi Osgood pelata jopa enemmän.

Tähän voisi heittää vastapalloon Patrick Roy'n kaksi viimeistä mestaruutta. Colorado Avalanche oli molemmilla kerroilla todellinen superjoukkue jo runkosarjassa (1995-96: 2. & 2000-01: 1.).

Canadiens-aikakauden mestaruudet tulivat seuraavilla runkosarjasijoituksilla: 1985-86 (7.) ja 1992-93 (6.).

Itse en koskaan 'vihannut' Brodeuria, mutta toistuvasti olen kuitenkin joutunut muistuttamaan ihmisiä siitä, kuinka paljon hänen tilastoihinsa vaikuttaa tosiaan tuo 'dead puck era'...

Dead Puck Era vaikutti toki Martin Brodeurin uran tilastoihin, mutta niin se vaikutti myös Patrick Roy'n tilastoihin - nollapelien osalta jopa korostuneesti. Roy pääsi (Brodeurin ohella) pelaamaan yli kolmanneksen urastaan tällä aikakaudella. Roy'n ura myös loppui iänkin puolesta (37 v. vs. Brodeur 42 v.) huipulla, joten tilastoihin ei tullut notkahduksia loppupäässä.

Dead Puck Era (1997-98 -> 2003-04)

Martin Brodeur (7 kautta)
505. 284 W 150 L 66 T/OT
2,13 91,1 %, 53 SO
(Ura: 2,24, 91,2 %, 125 SO)
-> 39,9 % uran peleistä
-> 41,1 % uran voitoista
-> 42,4 % uran nollapeleistä
-> 23,9 SA/GP

Patrick Roy (6 kautta)
377. 202 W 110 L 57 T/OT
2,22 91,8 % 29 SO
(Ura: 2,54, 91,0 % 66 SO)
-> 36,6 % uran peleistä
-> 36,7 % uran voitoista
-> 43,9 % uran nollapeleistä
-> 26,5 SA/GP

ja Devilsin pelaama umpitylsä ja äärimmäisen vähämaalinen trap-kiekko. Jääkiekkoa voi toki pelata monella eri tavalla ja hienoahan se on, jos joukkue saa mitattua materiaalistaan maksimit, tai vähän ylikin. Nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, jotka pitää muistaa tilastoja tarkastellessa.

Tämähän on vain puolitotuus. Itse asiassa Devils teki maaleja melko paljon valtaosan tuosta ajasta (kolmena viimeisenä kautena toki ei!). Omiin niitä menikin sitten todella vähän. Eikä siis vähiten Martin Brodeurin ansiosta.

Dead Puck Era
(Devilsin maalit runkosarjassa)

1997-98 225 (9. eniten)
1998-99 248 (2.)
1999-00 251 (2.)
2000-01 295 (1.)
2001-02 205 (20.)
2002-03 216 (14.)
2003-04 213 (14.)

Royssa vaan on ollut aina sitä jotain. Pisti silmään heti kaudella 1992-93, kun itse aloin NHL-kiekkoa seuraamaan. Ikää oli 6 vuotta ja mieleen jäi Teemu Selänteen ennätyskauden lisäksi Roy'n pelaaminen ja tyyli. Tuon kauden mestaruus on yksi iso tekijä, joka nostaa omalla kohdalla Royn Hasekin ohitse. Montrealilla ei ollut mitään kovin tehokasta hyökkäyskalustoa tuolloin(kaudella oli 21 100 runkosarjapisteeseen yltänyttä pelaajaa, joista yksikään ei pelannut Montrealissa), mutta niin vaan Roy johdatti joukkueen mestaruuteen.

Montreal Canadiens oli kaikesta huolimatta kaudella 1992-93 runkosarjan kuudenneksi paras joukkue (102 p.).

Samaisella kaudella Hasekin edessä pelasi runkosarjan sijalle 15. yltänyt joukkue (86 p.).

Oliko pudotuspeleissä joukkueella jopa toista kymmentä jatkoaikavoittoa? Kertoo aika paljon joukkueen maalivahdin arvosta. Sinänsä tuota '93 Cuppia voisi jollain tasolla verrata siihen Hasekin Buffaloon, joka ylsi 90-luvun lopulla finaaleihin asti, kun kummallakaan joukkueella ei ollut hyökkäyksessä niitä liigan tehokkaimpia pelaajia. Royn Montreal voitti Cupin, Hasekin Buffalo ei. Siinä se ero.

Taisipa kaiken kaikkiaan olla toistakymmentä jatkoeräpeliä Canadiensilla tuolloin. Voittoja niistä oli 9-10, jos oikein muistan.

 

[kissa]

Itselle nousee kaksi nimeä yli muiden saavutusten perusteella, heidät onkin mainittu. Hasek ihan vain kylmäävien tilastojen myötä ja Sawchuk sellaisena suorastaan maagisena ilmestyksenä nollapeleineen. Jälkimmäistä ei tietenkään nähnyt pelaamassa aikanaan, mikä nimenomaisesti hieman mystifioi miestä.

Jos nyt mennään tilastojen ulkopuolelle ja kriteerit valinnoille eivät ole ihan niin tiukat, niin nostaisin mukaan Arturs Irben. Tilastojen valossa varmaankin melko keskinkertainen maalivahti, mutta jäi kyllä tyylillään mieleen. En tiedä miten todellisiin asioihin muistikuvat hänestä perustuvat, mutta mielikuva miehestä on sellainen kumiukkomainen jääkiekkokorttiposeerausmaalivahti. Minulle San Jose Sharks oli pitkään sama asia kuin Arturs Irbe.


Hirmuinen lista taidoiltaan erinomaisia tai muuten muistettavia maalivahteja tulee mieleen nimenomaan ysäriltä, jolloin jääkiekkokorttiharrastuskin oli kuumimmillaan. Andy Moog, Ed Belfour, Felix Potvin...

 

[Strooper12]

Vähän surullisempaa uutista tähän väliin. Johnny Hockey on menehtynyt auto-onnettomuudessa, jossa myös veli Matthew meni mukana. Tästä kiersi huhua jo aiemmin Internetin syövereissä, mutta virallinen tieto tuli juuri äsken.

NHL-tähti Johnny Gaudreau, 31, on kuollut

Yhdysvaltalainen menehtyi auto-onnettomuudessa.

www.iltalehti.fi

Tuo on kyllä todella ikävä uutinen. Niinkuin tietysti kaikki kuolinuutiset ovat.
Hämmentää että oli myös Columbuksen pelaaja kun sai randomisti ilotulitusraketin rintaansa ja kuoli siihen muutama vuosi sitten.. On kyllä ollut siinäkin huonoa tuuria ihan mahdottoman paljon, oli muistaakseni maalivahti

 

[IlpoNuokko]

Tuo on kyllä todella ikävä uutinen. Niinkuin tietysti kaikki kuolinuutiset ovat.
Hämmentää että oli myös Columbuksen pelaaja kun sai randomisti ilotulitusraketin rintaansa ja kuoli siihen muutama vuosi sitten.. On kyllä ollut siinäkin huonoa tuuria ihan mahdottoman paljon, oli muistaakseni maalivahti

Kyllä, kyseessä oli latvialainen maalivahti Matīss Kivlenieks. Mies oli juhlimassa Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivää vuonna 2021 kun tämä tapahtui. Kivlenieksillä oli ikää vain 24 vuotta. Blue Jacketsilla olisi siis voinut olla kaudella 2021-22 peräti kaksi latvialaismaalivahtia rosterissaan (toisena siis Elvis Merzļikins), mutta kohtalo päätti toisin.


Paskamaisten uutisen vastapainoksi maalivahtien laukaisemia maaleja. Ron Hextall oli kyllä melkoinen outolintu aikoinaan. Parhaimmillaan loistava maalivahti (mm. Conn Smythe 1987) ja erittäin temperamenttinen (mm. ennätysmäiset 113 jäähyminuuttia kaudella 1988-89). Lisäksi todellinen edelläkävijä mailankäsittelyssä.

Hän siis oli ensimmäinen maalin itse laukonut maalivahti NHL:ssä sekä runkosarjassa (1987) että pudotuspeleissä (1989). Hextallin jälkeen seuraava tempussa onnistunut oli Chris Osgood vuonna 1996.

 

[IlpoNuokko]

Leon Draisaitl on tehnyt kahdeksan vuoden jatkosopimuksen Edmonton Oilersin kanssa. Sopimus on arvoltaan 112 miljoonaa taalaa (14 milj. $ AAV).

Vuoden päästä loppuu Connor McDavidin nykyinen sopimus. Eiköhän McDavidin sopimukseen laiteta vielä pari miljoonaa taalaa vuositasolla lisää. Lisäksi puolustaja Evan Bouchard tullee tekemään 2025 vuositasolla ~10 miljoonan taalan jatkosopimuksen.

Siinä alkaa kahden miehen (McDavid-Draisaitl) haukkaus Oilersin cap hitistä olla melkoista luokkaa prosentuaalisesti (~30-35 %). Tulee hieman mieleen San Jose Sharks muutama vuosi sitten, kun puolustajakaksikko Erik Karlsson-Brent Burns haukkasivat "kohtuullisen" ison siivun kahdestaan.

Draisaitl signs 8-year, $112 million contract with Oilers | NHL.com

Forward entering final season of current deal, helped Edmonton to Game 7 of 2024 Stanley Cup Final

www.nhl.com