Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

NHL-jääkiekko

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hinin
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
@Fabre#4

Totta kai kaikilla on oikeus hehkuttaa ja arvottaa palkintoja niin kuin itse lystää. Sinun mielipiteesi (tai minunkaan) ei ole mikään yleinen totuus. Keskustelupalstalla kai on ideana muutenkin keskustella asioista, varsinkin jos toisen mielipide särähtää korvaan. Mitään anteeksipyyntöjä en ole mielestäni ollut vailla. Minä vain satun arvostamaan Stanley Cupin lisäksi myös näitä henkilökohtaisia lohdutuspalkintoja.

On mielestäni hyvin erikoinen mielipide, että vaikkapa runkosarjan pistepörssin voitto olisi jonkunlainen lohdutuspalkinto. Miksi esimerkiksi Wayne Gretzkyn kohdalla ennätysmäistä kymmentä pistepörssin voittoa hehkutetaan edelleen? Ja runkosarjan ennätysmäistä 215 pisteen kautta 1985-86?

Pittsburgh Penguins on sentään itselleni se tärkein joukkue edelleen ja runkosarjaan päättynyt kausi oli tämän sesongin ylivoimaisesti suurin pettymys. Mutta ilonpilkahduksiakin oli nimenomaan runkosarjassa erinäisiä merkkipaaluja saavuttanut oma ikisuosikkini Sidney Crosby.

Connor McDavid on muuten jo nyt useiden eri listausten mukaan kaikkien aikojen kymmenen parhaan pelaajan joukossa tai tuntumassa. Siis vaikka Stanley Cup puuttuu vyöltä. Asiantuntijatkin siis arvottavat niitä runkosarjapisteitä/palkintoja melkoisen korkealle. McDavidin paikka viiden kaikkien aikojen parhaan joukossa siis sementoitunee sen tulevan mahdollisen Stanley Cupin myötä. Vai pitääkö niitä voittaa useita?

Tämän listan mukaan sija 8.:
Tämän puolestaan 11.:

NBA-asioista täällä ei sentään kannattane tämän enempää jauhaa. Aikamoinen kohkaus kuitenkin viime kaudella oli LeBron Jamesin nouseminen kärkeen kaikkien aikojen runkosarjapisteiden listalla.

Kerropas vielä vuosien varrella usein hehkuttamastasi Erik Karlssonista, joka tuntuu olevan hieman sokea piste sinulle. Ei Stanley Cupia, vain henkilökohtaisia palkintoja. Miehen runkosarjapisteitä ja runkosarjapalkintoja olet hehkuttanut useita kertoja vuosien varrella. Karlsson ei siis voi olla mikään kova tekijä kaikkien aikojen kovimpien kiekollisten puolustajien listalla kun se suurin kruunu uralta puuttuu edelleen?
 
On mielestäni hyvin erikoinen mielipide, että vaikkapa runkosarjan pistepörssin voitto olisi jonkunlainen lohdutuspalkinto. Miksi esimerkiksi Wayne Gretzkyn kohdalla ennätysmäistä kymmentä pistepörssin voittoa hehkutetaan edelleen? Ja runkosarjan ennätysmäistä 215 pisteen kautta 1985-86?
Minä en missään kohtaa sanonut Art Rossia lohdutuspalkinnoksi. Totesin vain, etten pidä sitä samalla tasolla olevana kuin Stanley Cupia ja totesin yleisesti, että runkosarjapalkinnoilla ei mestaruuksia voiteta. Conn Smythe häviäjäjoukkueessa on ainoa pysti, jonka nimesin suoraan lohdutuspalkinnoksi. Cuppiahan kaikki tavoittelevat ja se on sitten jokaisen pelaajan oma asia, kuinka paljon arvottaa noita yksilöpalkintoja ja kuinka paljon ne 'lohduttavat'.

Eikä siinä ole mitään väärää, että ennätyskausia hehkutetaan. Ovathan ennätykset aina poikkeuksellisia. Onhan noiden kausien vertailu ja muistelu hienoa ja aina niissä on jotain poikkeuksellista mukana.
Connor McDavid on muuten jo nyt useiden eri listausten mukaan kaikkien aikojen kymmenen parhaan pelaajan joukossa tai tuntumassa. Siis vaikka Stanley Cup puuttuu vyöltä. Asiantuntijatkin siis arvottavat niitä runkosarjapisteitä/palkintoja melkoisen korkealle. McDavidin paikka viiden kaikkien aikojen parhaan joukossa siis sementoitunee sen tulevan mahdollisen Stanley Cupin myötä. Vai pitääkö niitä voittaa useita?
Minulla tuskin on auktoriteettiä määritellä sitä, mille sijalle kaikkien aikojen listalla McDavid päätyisi voittamalla Cupin ja takomalla 15 vuotta putkeen 100+ pistettä kaudessa, jos asiaa hypoteettisesti ajatellaan. Varmaan aika korkealle, mutta täytyy tässä kohtaa ottaa huomioon myös se, millä tavalla se mahdollinen mestaruus sitten tulisi. Joukkueen ehdottomana ykkösenä sillä olisi tietysti enemmän arvoa kuin 'jäähdyttelevänä roolipelaajana'.

Mestaruudet eivät ole keskenään yhtä arvokkaita. NBA:n puolelta löytyy malliesimerkki Dirk Nowitzkin kohdalta. Hän voitti 'vain' yhden mestaruuden, mutta niin upealla ja vaikuttavalla tavalla, että sen arvo nähdään usein keskimääräistä suurempana ja siltä pohjalta saksalainen on monilla kaikkien aikojen listoilla varsin korkealla 'vain yhdellä' voitetulla mestaruudella.
NBA-asioista täällä ei sentään kannattane tämän enempää jauhaa. Aikamoinen kohkaus kuitenkin viime kaudella oli LeBron Jamesin nouseminen kärkeen kaikkien aikojen runkosarjapisteiden listalla.
Tämän pidempään ei jauheta. Isot olivat otsikot ja arvoa tuolle antoivat isoon ääneen ne, joille kokonaispisteet merkitsevät mestaruuksia tai huippuvuosien maagisia keskiarvoja enemmän. Osa arvotti korkeammalle kuin joku toinen osa.
Kerropas vielä vuosien varrella usein hehkuttamastasi Erik Karlssonista, joka tuntuu olevan hieman sokea piste sinulle. Ei Stanley Cupia, vain henkilökohtaisia palkintoja. Miehen runkosarjapisteitä ja runkosarjapalkintoja olet hehkuttanut useita kertoja vuosien varrella. Karlsson ei siis voi olla mikään kova tekijä kaikkien aikojen kovimpien kiekollisten puolustajien listalla kun se suurin kruunu uralta puuttuu edelleen?
Pidän Karlssonin pelityylistä, hyökkäävät pakit ovat olleet Ray Bourquesta ja Paul Coffeysta asti 'heikkouteni'. Karlsson tuo viboja heistä vuosikymmenten takaa. Hänen peliään ja pistetehtailuaan on kiva seurata ja toivoa hänen päätyvän kaikkien aikojen pakkitilastoissa korkealle, mutta ilman mestaruutta ei häntä tietenkään voi sijoitella samoille tasoille isoimpien nimien kanssa.

Ajatellaan hetki hypoteettisesti, että Karlsson saavuttaa 1000 runkosarjapistettä ja päätyy siihen samoille kohdille Brian Leetchin kanssa, mutta jää ilman mestaruutta. Eivät he silti toki omalla kaikkien aikojen listalla päädy samalle tasolle, koska Leetchillä on myös Cup ja Conn Smythe. Kyllähän Karlsson voi silti olla kova tekijä, vaikka ei ihan kovimmista kovimpien legendojen tasolle yltäisikään.

Voin hyvin pitää pelaajista, vaikkei heistä kovimmista kovimpia välttämättä koskaan tulisikaan. Sama pätee koripallon puolella myös. Minulla on monta wanhojen aikojen legendasuosikkia, jotka eivät rehellisellä listalla välttämättä mahdu edes top 30-sijoille, mutta arvostan heitä silti ja pidän heidän tyylistään pelata. Voin hyvin ja helposti pitää 'objektiivisen kaikkien aikojen parhaat-listan' erillään omien suosikkipelaajieni listasta.
 
Pakko jakaa jälleen yksi näistä muisteloista, Tuomo Ruudusta jotenkin aasinsillan kautta tuli mieleen nuo vanhat ajat.
Oltiin jossain stadissa Bodomia kattomassa ja keikan jälkeen bäkkärillä oli saatanan Jere Lehtinen!!! Mä menin ihan pähkinöiksi ja tietysti juttelemaan, herrasmies kun on niin oli siinä ihan mukana. Horisin sille että ollaan meille menossa ja olisi kiva jutella lisää.. Se oli että joo mielellään tulisi, oli hänkin tullut Bodomia katsomaan alunalkaenkin, no, sitten Alexi suihkusta päästyään liittyi seuraan ja tosiaan jo sovittu etukäteen että meille jatkoille ja ehdottelin että josko Jerekin voisi tulla. Vastaus oli aika Aleximainen: "No jos ei mitään ylimääräisiä giisereitä" :D:D Niinpä jäi Jerekokemus kokematta :D
449892367_1168503977727607_5412417767838028215_n.jpg

Muistelinkin että joku räpsy tuli tuosta otettua. Alexia tuskin enää haittaa vaikka laitankin priva kuvan julki. Ja Jereltä ei kysytä :D Toi oli niin nopea kohtaaminen eikä ollut liialti porukkaa paikalla niin saattaapi olla ainoa kuva missä on nuo kaksi hienoa herrasmiestä saatu samaan kuvaan.
Siskolleni laitoin kanssa kynää silmille kun tiedä näistä internetseistä. Silmät on sielun peili, sanovat.

//edit: anteeksi off topic, mieli toimii vähän kaoottisesti ja poukkoilee sinne tänne, ajasta aikaan
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom