Alla pieni avautuminen pelistä ja sen mekaniikasta niille, jotka ovat onnistuneet tämän pelin toistaiseksi välttämään
N. 8h takana ja onpa erikoinen tekele tämä OT.
Vai miltä kuulostaa Japanese Role Playing Game, jossa ei ole minkäänlaista ultimate weaponia mitä tavoitella tai edes ultimaattista pääpahista, joka uhkaisi maailmanrauhaa ja jonka vuoksi olisi koottava jengi koolle. Ei, tarjolla on kahdeksan melko tavallisen tallaajan tarinaa, joilla ei vielä viiden nähdyn eri hahmon aloituschapterin perusteella ole mitään yhteistä. Tuohon ideaan koko peli perustuu, mutta näin alkutuntuman perusteella tuntuu siltä, että se on samalla pelin kompastuskivi, nimittäin aloitustarinoissa ei ole tarpeksi kerroksia tai syvyyttä ollakseen mielenkiintoisia tai, että hahmoista jaksaisi kiinnostua. Tarinoissa ei ole mitään vikaa, mutta ne on vaan liian tavanomaisia ja liian moneen kertaan nähtyjä "professori huomasi, että kirjaston mittaamattoman arvokas kirja on ollut kadoksissa 15 vuotta, nyt katoamisen vuosipäivänä on aika lähteä etsimään sitä", "tuntematon sankari lähtee suorittamaan pyhiinvaellusta ilman minkäänlaista valmistautumista", "vaimo kertoi miehelle olevansa raskaana, jonka jälkeen mies sanoi hakevansa kaupasta kessua, mutta jäikin sille tielle".
Tarinoiden tasosta kertoo jotain jo sekin, että en kirjoitushetkellä edes muista kaikkien viiden avatun hahmon taustatarinaa.
Aloitus chapterit kestävät 40min - 60min/hahmo. Ensimmäisen chapterin läpäistyä saman hahmon seuraava chapteri vaatii parinkymmenen levelin korotuksen, joka tulee kuin sattumalta täyteen siten, että juokset avaamassa muut hahmot. Itsellä on nyt 5/8 ja leveleitä 17 kun aloitushahmon chapter 2 edellyttää lvl 22. Muiden tarinoiden läpikäyminen tarkoittaa myös sitä, että päähahmosi alkutarinasta kuluu vähintään 7h ja kys. aikana hahmostasi ei opita mitään uutta, itseasiassa hänestä ei edes mainita sanallakaan. Toki hahmojen tarinat voi skipata, mutta elättelen toiveita, että juonet nitoutuvat yhteen odottamattomalla tavalla loppupuolella, jonka vuoksi olen kahlannut tarinat lävitse (mitä? kuningas kävi kihauttamassa sinunkin äitiäsi kiertäessään maailmaa? olet siis sisareni!).
Peli itsessään noudattaa aika pitkälle seuraavaa kaavaa
1) tarina
2) vastus
3) kujajuoksu seuraavaan kaupunkiin
4) ks. kohta 1
Kaupungista toiseen juostavat välimatkat on kertaalleen ihan viihdyttäviä, mutta jos ensimmäisellä kerralla keräät kaikki aarteet matkalta ei toiselle kerralle jää mitään nähtävää. Toki kujajuoksulta aukeaa teitä väljemmillekin kalastusvesille, mutta sivutiet johtavat aina alueelle, jossa hahmon pitäisi olla 30 lvl luokkaa, hahmosi ollessa max. 10 lvl. Kokemuksesta voin kertoa, peli ei kärsi samasta ongelmasta kuin Ni No Kuni 2, noutaja tulee hyvin nopeasti.
Vähän hitaasti käynnistyvää juonta lukuunottamatta kaikki muu onkin sitten onkin kunnossa, 2DHD grafiikka näyttää upealta käsikonsolilla pelatessa ja toimii myös isolta ruudulta pienen totuttelun jälkeen. Itsellä autoi kun hilasi persettä normaalista peli-etäisyydestä 2m taemmaksi ja sammutti asetuksista varjostukset, jolloin upea värimaailma pääsin paremmin oikeuksiinsa. Pelimaailmasta on saatu kaiken kaikkiaan uskomattoman eloisa siihen nähden, että kyseessä on vaan 16-bit peli, mm. lumisade ja veden kimallus on todella näyttäviä efektejä.
Vuoropohjainen taistelujärjestelmä huokuu kunnioitusta vanhoja klassikoita kohtaan, silti järjestelmää on hienovaraisesti uudistettu ja onnistuneesti päivitetty vastaamaan nykypäivää. Taistelujärjestelmä perustuu kaikessa yksinkertaisuudessaan vastustajan blokkauksen murtamiseen, jokaisella vastustajalla on 1-5 heikkoutta, joita ovat tietty elementti tai asetyyppi, jolla blokkia voi kerros kerrokselta kuoria sipulin tavoin. Ilman blokin murtamista tehokkaatkin iskut aiheuttavat vain max 30% vahingon koko potentiaalistaan. Tällöin myös sille parantajalle, jolla on katkennut oksa aseenaan löytyy arvoa silloinkin kun hahmoilla on täydet HP:t kun oksalla huitomisesta menettää hurjan 15 damagen lisäksi yhden kerroksen suojaa.
Jokaisella hahmolla on kaksi eri taisteluvälinettä ja vastustajan heikkoudet löytyy vain kokeilemalla. Uutta twistiä peliin tuo myös se, että hahmoilla on ns. Dragon Ballista tuttu super saiyan-kyky, joka kasvaa jokaisen kierroksen jälkeen. Kerrytetyllä saiyan energialla voi esim. iskeä kertaluontoisen iskun sijasta viisi kertaa. Tämä avaa pelin aivan uuden ulottuvuuden ja antaa taktikointimahdollisuden: kerrytänkö energiaa varsinaista vastustajaa varten ja rikon suojan yksittäisillä iskuilla vai käytänkö kertyneen energian suojan murtamiseen? Vaikka tilanne tuntuu selvältä niin todellisuudessa se vaihtelee todella paljon tilanteen mukaan riippuen siitä moneltako pelaajalta löytyy keinot suojan murtamiseen. Vastustajan blokki myös uusiutuu parin vuoron jälkeen. Todella koukuttavaa, miksi helkkarissa on ylipäänsä siirrytty reaaliaikaiseen nappien rämpytykseen? Tämä pesee FFXV:n taistelusysteemin joka suhteessa.
Jokaisella hahmolla on myös erityinen skillsinsä, jota voi käyttää kaupungissa asukkaisiin sillon kun ei olla miekat tanassa, yksi voi varastaa, toinen voi haastaa kaksintaisteluun pokemonia muistuttavassa pelissä, kolmas voi leikkiä Sherlock Holmesia suurennuslasinsa kanssa, neljäs voi värvätä kyläläisiä avuksi taisteluihin jne. Twistinä tässä leikissä on se, että ne skillsit, jotka kasvattaa varastoa perustuu todennäköisyyksiin (80% mahdollisuus onnistua) ja 4 epäonnistumisen jälkeen sana huonosta käytöksestäsi leviää ruton lailla koko kaupunkiin, jonka jälkeen kaupunkilaiset eivätkä suostu pelaamaan kanssasi tai tulemaan ryöstön uhriksi, koska kuten tiedetään, sekin on aina omavalinnainen vaihtoehto. Onneksi joka kylä on niin täynnä juoppoja, että baarissa kaikille kierroksen tarjoamalla saat syntisi samantien anteeksi ja voit aloittaa varastamisen puhtaalta pöydältä ("kuka nyt vanhoja muistelee"), tämä tulee vain helkkarin kalliiksi, saatanan deekut.
Nyt on taas sen verran runoiltu kenenkään pyytämättä, että vaihdetaan läppäri pro-controlleriin ja Octopathin kimppuun.
Jonkunlaista loppusinettiä luvassa myöhemmin
WAIT FOR IT!
