J.Sunderland
Well-Known Member
Ainakin digitaalisena voit tuon ostaa omaksi vaikka heti, jos tuntuu siltä, että Game Passin kautta ahdistaa pelata tätä, mutta ilmeisesti ainakaan Google ei osannut kertoa fyysisestä julkaisusta yhtään mitään.
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Ainakin digitaalisena voit tuon ostaa omaksi vaikka heti, jos tuntuu siltä, että Game Passin kautta ahdistaa pelata tätä, mutta ilmeisesti ainakaan Google ei osannut kertoa fyysisestä julkaisusta yhtään mitään.
P
Poistettu jäsen 36930
Guest
Nimenomaan fyysistä julkaisua kaipaisin, mutta en ainakaan itse löydä tietoa mahdollisesta julkaisusta Googlettamallakaan. Voihan tietty olla, että se tieto löytyy jostain näistä hakutuloksista:
octopath traveller physical release xbox 243 000 tulosta
octopath traveller physical release 191 000 tulosta
...tai sitten sitä levyversiota vain ei ole tulossa.
J.Sunderland
Well-Known Member
2021 tämä voi hyvinkin olla mahdollista, varsinkin kun sekä Sonylla että MS:lla on All Digital laitteet ulkona.
Tästä voisi kirjoittaa pidemmänkin tekstin, mutta jos lyhykäisesti: Tämä se vaikuttaa ensimmäisen muutaman (neljän?) tunnin perusteella mainiolta peliltä. Näyttää upealta, kuulostaa vielä sitäkin paremmalta ja idea on vekkuli. Alussa lähdin matkaan Therion-varkaan kanssa ja sitten kävin rekryämässä Primrose-tanssijan messiin. Mielenkiinnostavanpuoleiset kaksi aloitusta kahdelle eri tarinalle.
Mutta taidan jättää koko homman kesken siihen kohdin, kun olen kaikki hahmot saanut kyytiin. Satunnaistaistelut eivät omaan makuun oikein pelitä enää, jotenkin ne eivät ole enää sellaisia asioita, joita haluan peleissä kokea. Saanut varmaan yliannostuksen niitä jossain kohdin. Käsittääkseni näitä taistoja on vaativammissa luolastoissa vielä alkua enemmänkin, niin ehken jatka tuota em. pistettä pidemmälle.
Mutta muuten upealta nimikkeeltä vaikuttaa, mielellään kokeili tätäkin. Julkean hyvä soundtrack pelissä kyllä on. Etenkin alussa kuulemani Primrosen tunnari (alla) sekä Sunshadessa soiva hämyinen sävelmä (spoilereissa tilaa viemästä) etenkin toimivat ja pystyisin soundtrackia nyt ohimennen kuunneltuani nimetä kymmenisen muutakin upeata sävelmää. Lisäksi se eniten kuultava ralli, eli taistelumusiikki, on mainio. Iso peukku musiikkipuolelle.
Kuulostaa kuin olisi napattu Xenoblade Chronicles X:stä tämä sävelmä
Mutta taidan jättää koko homman kesken siihen kohdin, kun olen kaikki hahmot saanut kyytiin. Satunnaistaistelut eivät omaan makuun oikein pelitä enää, jotenkin ne eivät ole enää sellaisia asioita, joita haluan peleissä kokea. Saanut varmaan yliannostuksen niitä jossain kohdin. Käsittääkseni näitä taistoja on vaativammissa luolastoissa vielä alkua enemmänkin, niin ehken jatka tuota em. pistettä pidemmälle.
Mutta muuten upealta nimikkeeltä vaikuttaa, mielellään kokeili tätäkin. Julkean hyvä soundtrack pelissä kyllä on. Etenkin alussa kuulemani Primrosen tunnari (alla) sekä Sunshadessa soiva hämyinen sävelmä (spoilereissa tilaa viemästä) etenkin toimivat ja pystyisin soundtrackia nyt ohimennen kuunneltuani nimetä kymmenisen muutakin upeata sävelmää. Lisäksi se eniten kuultava ralli, eli taistelumusiikki, on mainio. Iso peukku musiikkipuolelle.
Kuulostaa kuin olisi napattu Xenoblade Chronicles X:stä tämä sävelmä
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Yhdellä hahmolla on kyky, joka vähentää noita satunnaiskohtaamisia. Sen jälkeen ei ainakaan itselle tullut niistä mitään ärsytystä. Lisäksi taisteleminen kannattaa, sillä muuten nousee seinä vastaan aika nopeasti. Hahmot jäävät helposti alilevelisiksi.
Huikea peli kaikinpuolin, mutta jos pitäisi joku kritiikki antaa, niin se on tuo jo mainittu pieni grindauksen tarve. Minulla on tullut muutamakin pomotaistelu vastaan, joista ei vaan päässyt läpi ennenkuin kävi nostamassa hahmojen tasoa useamman levelin verran.
Tässä taitaa summaten ollakin ne syyt, miksi en ehkä lopputeksteihin asti taida itse pelata. Vaikka taistoja voisi välttää, niin niitä pitäisi silti jaksaa kokea. Hyvä peli, mutta ei ehkä itseäni varten ainakaan juur nyt.
Dragon Quest XI taisi myös jäädä kesken itsellä alkumetreillä, koska ei jotenkin iskenyt, jotenkin huono olen nyt roolipelien kanssa.
Hyvin on maistunut. Tätä tuli itseasiassa odotettua jo siitä asti kun se Switchille julkaistiin. Ainut mikä on häirinnyt on se että kun kuitenkin partyssa pitää tiettyjä hahmoja niin osa hahmoista jää levelissä taakse. Sitten tulee sellanen levelitankkaus, kun taas hahmon ottaa käyttöön koska pakkohan se on jossain kohtaa tarinan takia.
J.Sunderland
Well-Known Member
Ensimmäiset neljä kaveria on mukana ja vähän reilu 7h on pelikellossa. Ei ole oikein vielä kunnolla imaissut mukaansa ja oikeastaan nuo lähtötarinat on pääosin olleet aika tylsähköä tavaraa, mutta toki astelma on aika poikkeuksellinen tässä yleisesti ja useamman päähahmon vyyhti alkaa varmaan kunnolla aukeamaan vasta sitten myöhemmässä vaiheessa, joten annetaan aikaa. Ehkä sitä kunnollista imua vielä syntyy tässä, kun tarina etenee.
Taistelut ja hahmokehitys vaikuttaa hyvältä, graafisesti tuotos on omaan silmään oikein miellyttävä ja musiikki sopii tunnelmaan. Teknisesti ei siis ole mitään valitettavaa ollut, joten jos vaan tarinassa ja hahmoissa tosiaan päästään vähän väkevämmin liikkeelle myöhemmin, niin eiköhän tämä tosiaan tule vielä tempaamaan kunnolla mukaansa. Toistaiseksi sanoisin jopa, että taistelua on ollut liian vähän, koska se on toistaiseksi ollut pelin mielekkäintä tekemistä.
Taistelut ja hahmokehitys vaikuttaa hyvältä, graafisesti tuotos on omaan silmään oikein miellyttävä ja musiikki sopii tunnelmaan. Teknisesti ei siis ole mitään valitettavaa ollut, joten jos vaan tarinassa ja hahmoissa tosiaan päästään vähän väkevämmin liikkeelle myöhemmin, niin eiköhän tämä tosiaan tule vielä tempaamaan kunnolla mukaansa. Toistaiseksi sanoisin jopa, että taistelua on ollut liian vähän, koska se on toistaiseksi ollut pelin mielekkäintä tekemistä.
Itsellä hyvin pitkälti samat mietteet, pelimekaniikka on jees, tykkään old school vuoropohjaisesta taistelusta joten se puoli on reilassa. Graafisesti mukiinmenevä, jos nyt ei ehkä ihan omaan makuuni, yksinkertainen on kaunista mutta ehkä itse tykkäisin enemmän jostain vähemmän pikselimeiningistä kuitenkin. Toinen homma mikä vielä rassaa on tuo pelimaailman tietty putkimaisuus, voihan se olla että pelin edetessä tuokin muuttuu. Tähän mennessä oikein kiva 7/10 suurin muutaman pelitunnin ensipuraisulla.
/edit niin ja sen verran vielä että Xboxilla pelaillaan game passin ansiosta, switchille jäänyt hommaamatta jostain syystä. Tuntuma on että olisi switchillä pelatessa ehkä parhaimmillaan.
J.Sunderland
Well-Known Member
Nyt onkin jo sitten reilu 18h pelikellossa, koko porukka kasassa ja vähän jo toista kierrostakin questien osalta aloiteltu. Kyllähän sieltä sitten pari vähän mielenkiintoisempaa tarinaakin kuoriutui ja niiden perässä aika meni jo paljon rivakammin. Myös kehittyneet hahmot tuovat vähän lisää taisteluun, joka oli jo heti alkuvaiheessa omaan makuuni pelun parasta antia, joten mikäs tässä. Alkaahan tässä kieltämättä löytyä sitä imua. Hyvä niin.
Jaa, tää oli vissiin jotain vinoilua. Oli ehkä vähän tajunnan virtaa tuo edellinen viestini mutta pointti oli lähinnä se, että graafisen ulkoasun puutteet antaa helpommin anteeksi pieneltä ruudulta pelattaessa ja niin poispäin. Tämä toki siis vaan ihan oma henkilökohtainen fiilispohjainen juttu.
J.Sunderland
Well-Known Member
Ja nyt onkin sitten jo noin 54h pelikellossa ja lopputekstit on jo rullannut tuossa muutamia tunteja sitten, vaikka sinänsä ei edes jokaisen hahmon tarinaa ole ehtinyt loppuun vielä saattaa, sivutehtäviä on tullut tehtyä vasta ihan muutama ja kartaltakin löytyy edelleen uusia luolastoja ja alttareita. Ei ole siis missään nimessä mikään lyhyt peli tämä. Eikä varmasti myöskään ihan kaikkien makuun, joka on hyvin näkynyt mm. näissä loppupään achievementeissa, joista jokainen on harvinainen ja vain harvoin yli 5% pelaajista on niitä saavuttanut, vaikka ovat ihan päätarinan ohessa kaikille tulevia. Toisaalta hienoa, että niin monet ovat kuitenkin kokeilleet joka tapauksessa tätä, kiitos varmasti menee Game Passille.
Omaan makuun tämä on lopulta ihan hyvin sopinut. Vaikka imua ei tuntunut alkuun olevan, niin ihan huomaamattahan lopulta kaikkien hahmojen tarinan haluaakin sitten nähdä loppuun saakka. Yksittäisten seikkailijoiden tarinat eivät sinänsä mitään mullistavia ole, mutta toisaalta juuri tuo maanläheisyys osassa tekee niistä poikkeuksellista genrensä sisällä. Ja vaikka tarina kyllä sinänsä kulkee täysin samoja kaavoja aivan koko ajan, mikä ei varmasti joidenkin pelaajien makuhermoja kutkuttele, niin henkilökohtaisesti tämänkin ottaa nostalgisena osuutena ja lopulta hyväksyen vastaan. Kyllähän sitä nyt vaan kuuluu tehdä nämä asiat aina samalla kaavalla, näinhän ne ennen aina meni. Ollaan kylillä, saadaan tehtävä, mennään luolastoon ja lopulta tulee pomovastus. Rinse and repeat.
Ja ehdottomasti parasta pelissä on taistelut ja tuo systeemi on kyllä omaan makuuni yksi genren parhaista sekä samalla se suurin syy, miksi peliä jaksaa edelleen jatkaa. Varsinkin tuo suojien murtaminen tietyillä on hyvinkin hieno lisä ja koko vihollisjoukkion suojien murtaminen mahdollisimman vähin liikkein koukuttavaa toimintaa. Erilaiset jobit tuovat syvyyttä tekemiseen ja neljän hahmon ryhmään saa kakkosjobeilla jo aikalailla syvyyttä lisää, eikä nahistelu ole vieläkään muuttunut pakkopullaksi. Jatkuvasti jopa ihan rivivastuksien kanssa tuossa tulee mietittyä paljon enemmän kuin normaalisti näissä peleissä, joissa isoilla leveleillä peruskaurasta tulee aikamoista nappien rämpyttelyä. Ja hyvä niin, sillä jos kaikki tarinat haluaa päätyyn saattaa, niin grindaaminen tulee kyllä tutuksi.
Näin SNES-aikakauden JRPG-faneille tämä tosiaan on melkoista fan serviceä, mutta uudet sukupolvet eivät ehkä ihan täysin lämpeä todella perinteiselle menolle, niin mekaniikan, tarinan kuin taiteellisen tyylin puolesta. Enkä ihmettele, että vaikka pääosin teos on saanut positiivisia arvioita, niin myös niitä kriittisempiäkin ääniä on peliä kohtaan kuulunut. Tämä ei missään nimessä ole kaikille tarkoitettu peli. Mutta jos klassiset JRPG:t on yhtään lähellä sydäntä, eikä pelin taiteellinen tyyli satu silmiin, niin kannattaa antaa tälle mahdollisuus. Ja vaikka alkuun vähän tuntuisi tylsältä, niin kannattaa vaikka väkisin jaksaa eteenpäin, koska ainakin omalla kohdallani tuo fiilis muuttui lopulta. Ja itse siirryin tämän pariin ADHD-Outridersin parista, joten voihan se ehkä johtua ihan vaan siitäkin, että akklimatisaatio otti vaan aikansa.
Omaan makuun tämä on lopulta ihan hyvin sopinut. Vaikka imua ei tuntunut alkuun olevan, niin ihan huomaamattahan lopulta kaikkien hahmojen tarinan haluaakin sitten nähdä loppuun saakka. Yksittäisten seikkailijoiden tarinat eivät sinänsä mitään mullistavia ole, mutta toisaalta juuri tuo maanläheisyys osassa tekee niistä poikkeuksellista genrensä sisällä. Ja vaikka tarina kyllä sinänsä kulkee täysin samoja kaavoja aivan koko ajan, mikä ei varmasti joidenkin pelaajien makuhermoja kutkuttele, niin henkilökohtaisesti tämänkin ottaa nostalgisena osuutena ja lopulta hyväksyen vastaan. Kyllähän sitä nyt vaan kuuluu tehdä nämä asiat aina samalla kaavalla, näinhän ne ennen aina meni. Ollaan kylillä, saadaan tehtävä, mennään luolastoon ja lopulta tulee pomovastus. Rinse and repeat.
Ja ehdottomasti parasta pelissä on taistelut ja tuo systeemi on kyllä omaan makuuni yksi genren parhaista sekä samalla se suurin syy, miksi peliä jaksaa edelleen jatkaa. Varsinkin tuo suojien murtaminen tietyillä on hyvinkin hieno lisä ja koko vihollisjoukkion suojien murtaminen mahdollisimman vähin liikkein koukuttavaa toimintaa. Erilaiset jobit tuovat syvyyttä tekemiseen ja neljän hahmon ryhmään saa kakkosjobeilla jo aikalailla syvyyttä lisää, eikä nahistelu ole vieläkään muuttunut pakkopullaksi. Jatkuvasti jopa ihan rivivastuksien kanssa tuossa tulee mietittyä paljon enemmän kuin normaalisti näissä peleissä, joissa isoilla leveleillä peruskaurasta tulee aikamoista nappien rämpyttelyä. Ja hyvä niin, sillä jos kaikki tarinat haluaa päätyyn saattaa, niin grindaaminen tulee kyllä tutuksi.
Näin SNES-aikakauden JRPG-faneille tämä tosiaan on melkoista fan serviceä, mutta uudet sukupolvet eivät ehkä ihan täysin lämpeä todella perinteiselle menolle, niin mekaniikan, tarinan kuin taiteellisen tyylin puolesta. Enkä ihmettele, että vaikka pääosin teos on saanut positiivisia arvioita, niin myös niitä kriittisempiäkin ääniä on peliä kohtaan kuulunut. Tämä ei missään nimessä ole kaikille tarkoitettu peli. Mutta jos klassiset JRPG:t on yhtään lähellä sydäntä, eikä pelin taiteellinen tyyli satu silmiin, niin kannattaa antaa tälle mahdollisuus. Ja vaikka alkuun vähän tuntuisi tylsältä, niin kannattaa vaikka väkisin jaksaa eteenpäin, koska ainakin omalla kohdallani tuo fiilis muuttui lopulta. Ja itse siirryin tämän pariin ADHD-Outridersin parista, joten voihan se ehkä johtua ihan vaan siitäkin, että akklimatisaatio otti vaan aikansa.
Remeded
Well-Known Member
No tuli vihdoin revittyä muovit kotelosta ja korkattua tämäkin peli ja voi että miten rakastuin, tämä on esimerkki pelistä jonka ei tarvitse olla 500 miljoonan budjetilla 3D AAA peli ollaakseen hyvä. Olen nauttinut tästä yhtä paljon kun mistä tahansa God Of Warista Last Of Ussiin, jopa ehkä enemmän, ne hahmot josta välittää, se tarina, eikä edes ne taistelut väsytä. Minua ei peleissä koskaan grindaaminen haitannut, päinvastoin. Tätä peliä ei vaan malta laskee alas, nyt olen kohdassa jossa just sain viimeisen hahmon seikkailuun mukaan. Tuntuu että peli alkaa vasta nyt.
Graafinen ulkoasu pisti silmään jo aikoinaan, turn based jrpg on mulle vaan vielä suhteellisen uusi asia, toki niitä nähnyt ja vähä kokeillut mut ite pelannut niitä niin vähän, Ni No Kuni, Persona5 ja ehkä pari muuta hassua, en ollut varma että onko tämä peli joka muhun iskee mutta voi pojat kuinka iskikään. Tätä on vaan mahotonta olla rakastamatta.
Ja se pelin soundtrack, monesti jään vaa möllöttää ja kuuntelee musiikkia. Tässä on niin loistavasti yhdistetty 16bit era nykyaikaan, en ois ikinä uskonut että pixeleistä saa jotain näin kaunista aikaseksi.
Nyt harmittaa että en ostanut collectors editionia, toki silloin ei ollut switchiä vielä. Niitä ei enää vaa saa mistään ja jos saakin niin ovat jotain 200eurosta ylöspäin. Tämä peli vaan ansaitsisi erikoispakkauksen pelikokoelmaani!
Graafinen ulkoasu pisti silmään jo aikoinaan, turn based jrpg on mulle vaan vielä suhteellisen uusi asia, toki niitä nähnyt ja vähä kokeillut mut ite pelannut niitä niin vähän, Ni No Kuni, Persona5 ja ehkä pari muuta hassua, en ollut varma että onko tämä peli joka muhun iskee mutta voi pojat kuinka iskikään. Tätä on vaan mahotonta olla rakastamatta.
Ja se pelin soundtrack, monesti jään vaa möllöttää ja kuuntelee musiikkia. Tässä on niin loistavasti yhdistetty 16bit era nykyaikaan, en ois ikinä uskonut että pixeleistä saa jotain näin kaunista aikaseksi.
Nyt harmittaa että en ostanut collectors editionia, toki silloin ei ollut switchiä vielä. Niitä ei enää vaa saa mistään ja jos saakin niin ovat jotain 200eurosta ylöspäin. Tämä peli vaan ansaitsisi erikoispakkauksen pelikokoelmaani!
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Peli saa näköjään esiosan mobiili pelinä, tuli vaan vastaan play storessa. Tällainen peli varmaan toimiiki mobiililla hyvin, vaikka mieluusti sen konsolilla pelaisi.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Nyt on mobiilipeli julkaistu. Täytyy kokeilla jossain välissä.
Mrhappy pelailee ja streamailee juuri tuota Octopath Traveler: Champions of the Continentia, ihan hyvältä kyllä vaikuttaa vois laittaa itekkin kohta testiin