Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Outer Wilds

Ei jaksa tuollaista kuviota, jossa on aikaraja ja tuollainen lyhyt looppi, jonka puitteissa pitäisi muka rauhassa tutkia maailmaa ja löytää uusia juttuja. Minä juurikin kaipaan peleissä hahmojen tai muiden elementtien kehittämistä ja selkeämpiä ja monipuolisempia pelimekaniikkoja. Aikarajat ja samojen looppien toistot ovat minulle melkein aina kovaa myrkkyä peleissä.
Kieltämättä tuo harmitti jos oli juuri sisällä jonkin juonilangan tutkinnassa mutta yleensä se johtui siitä että itse oli löytänyt tai päätynyt sitä tutkimaan syklin loppuvaiheessa. Siihen oli myös yksinkertainen ratkaisu: nollauksen jälkeen heti sinne takaisin tutkimaan, niin usein jäi aikaa paljon ylikin.

Tässä pelissä on mielestäni taas hienointa se, miten virkistävästi ei ole mitään kykyjen, tasojen, välineiden ja muiden kehittämistä vaan kaikki kehitys tapahtuu pelaajan ymmärryksessä pelistä. Miten hieno onkin jonkin "kehittämisen" sijasta oikeasti kehittyä ja ymmärtää jotain. Nykypeleissähän "kehittäminen" on sitä että hakataan jotain "grindiä", josta saadaan jonkinlaista valuuttaa, jolla kehitetään hahmoa. Hahmo ehkä kehittyy mutta pelaaja ei sinänsä.

En äkkiseltään keksi muita pelejä, jotka olisivat saaneet samanlaisia hoksaamisen ja ymmärtämisen tunteita aikaiseksi. Nykypelit kun pääosin on sitä samaa valmiiksi jauhettua kamaa, jossa tärkeintä on viihtyä. Mieluusti vielä niin että pystyy vaikka jotain podcastia kuuntelemaan samalla eli olemaan automaattiohjauksella ajattelemisen sijaan. Eikä siinä mitään, se on usein rentouttavaakin mutta vaihtelu virkistää ja sitä jos jotain Outer Wilds minulle teki.

Melkeinpä ainoa peli, jossa nuo ainakin jollakin tapaa toimivat itsellenikin, oli Hades. Toki siinäkin se saman loopin hierominen alkoi jo aika pahasti jossain vaiheessa puuduttamaan. Onneksi sentään, kun piti välillä taukoa, niin into Hadekseen pysyi varsin pitkään. Varmaan siinäkin itseäni inspiroi kuitenkin se hahmon kehittäminen noiden looppien kautta. Tässä pelissä ei vastaavia elementtejä ole, ja tuo looppi on aivan liian lyhyt saadakseni tällaisesta tutkimisesta oikein mitään innostavuutta. Menee aivan liian rajatuksi kokemukseksi, mistä en myöskään yleensä peleissä pidä.
No jaa. Minulle taas satunnaisgeneroidut kentät on tutkimisen antiteesi. Mitään ei innosta tutkia kun tietää että ne on tietystä määrästä valmiita palasia luotu ja ne palaset löytyy kohta jostain muualta. Hieno peli toki mutta en kyllä sanoisi peliksi josta saa "tutkimiselämyksiä". Jos tutkia haluaa niin Subnautica, Pacific Drive ja Outer Wilds on teoksia, joissa mielestäni enemmän nimenomaan tutkitaan ja selvitetään jotain.

Hadeksen tutkiminen "pelaa" itse itseään kun juoni ja muu aukeaa ihan vain mättämällä. Samoin hahmon kehitys on sitä jo mainitsemaani kokemuksen keräämistä ja pisteiden heittelyä haluamiinsa paikkoihin. Viihdyttävää mutta ei kyllä millään lailla tutkimista.

Toi looppihärdelli hieman mietityttää, on siinäki joku idea että joka loopin jälkeen planeetat ovat erilaisia jne joka tekee sit siitä tukimisesta aina erilaista tjsp. En tiie miten se sit tässä toimii, sinänsä ehkä hyvä juttu mut mikä sit on käytännössä jos halua tutkia rauhas ja sit yhtäkkiä tulee se reset ja sit taas ihmetellää. Varsinki ku se on tosiaan melko lyhyt 20min?.
Outer Wildissa nimenomaan ei ole mitään satunnaisgeneroitua vaan kaikki menee aina samalla tavalla. Nollauksen tapahtuessa kaikki alkaa alusta. Asioihin voi toki itse vaikuttaa mutta kun sykli loppuu tai kuolet, olet taas alkupisteessä.

Ideana on saada sen ajan puitteissa saada ymmärrys mitä oikeasti edes tapahtuu ja voiko sille tehdä jotain. 20 minuuttia on myös sekä lyhyt että pitkä aika, riippuen mitä on tekemässä. Pelissä kun kannattaa keskittyä tutkimaan yhtä asiaa, juonilankaa tai sijaintia per sykli. Sen jälkeen on sama vaikka nollata tarkoituksella jos haluaa taas 20 minuuttia tutkimisaikaa.

Itse tutkin kyllä useimmiten aina täyden ajan vaikka joskus jotain jäikin kesken. Paljon oli myös täysin summittaista lentelyä ja tutkimista siellä ja täällä. Usein ei hoksannut miten jossain pääsee eteenpäin, joten oli parempi mennä toisaalle. Siinä myös huomasi miten hienoja ja ihmeellisiä juttuja peli on täynnä. Ne kannattaa toki kokea mieluummin itse.
 
Tuli päädyttyä tähän The Witnessin ja The Return of the Obra Dinn:n vastaavuussuositteluista, itsekin vielä alkukankeusvaiheessa mutta vaikka vielä ihan pihalla kaikesta niin vähän kutkuttelee koko ajan taustalla pelitaukojen aikana. Itselle tällaiset pelaajan omaan kehittymiseen nojaavat pelit edustavat pelaamisen parasta muotoa ja diiliin nyt vaan kuuluu homman kanssa sinuiksi pääsemisen vaiva. Harmillisen harvassa vaan tällaiset pelaajan omaan tolkkuun luottavat pelit on.
 
Ylös Bottom