Tässä tämä nyt on. Toivottavasti jotakuta kiinnostaa
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Justin Bailey
Nem, miltäs vaikuttaa?
Sanotaan jo näin aluksi, että olen sarjan suuri fani ja edelliset osat löytyvät hyllystä (lukuunottamatta Panzer Dragoon Sagaa, jolla onkin pelillisesti hyvin vähän tekemistä muun sarjan kanssa). Sarjan toinen osa, eli Panzer Dragoon Zwei on lempipelejäni Saturnilla. Vaikka alkuperäinen Panzer Dragoon ei ollutkaan mitään ihmeellisempää kuin Starfoxin kaltainen räiskintäpeli (eli peli, jossa liikutaan jo ennalta määritetyllä radalla ja tarkoitus on vain ampua kaikki eteen tuleva, ns. on-rails shooter), se oli kuitenkin se peli, jonka takia halusin vaihtaa Pleikkarini Saturniin (en kuitenkaan koskaan näin tehnyt vaan ostin vasta myöhemmin Saturnin). Panzer Dragoonin toteutus olikin jotain aivan erilaista sitä edeltäviin peleihin verrattuna. Vaikka pelin grafiikka oli jo silloin aika rosoista, pelin tyyli korvasi sen kokonaan. Zwei vei toteutusta vielä paljon pidemmälle, ja teki tyylistä niin ominaisen sarjalle, että myöhempiä samalla tyylillä tehtyjä pelejä (kuten PS1:n GunGage) on verrattu Panzer Dragoonin. Musiikki on toinen asia, jonka takia sarja on kerännyt niin vankan kulttisuosion. Toisin kuin monet muut pelit, Saturnin Panzer Dragooneissa musiikit tehtiin koneen omalla musiikkipiirillä reaaliajassa, eikä musiikkeja streamattu CD:ltä (Saga oli poikkeus). Kieltämättä musiikit olivatkin yksinkertaiset, mutta ne sopivat aina pelin tapahtumiin ja loivat pelille paljon tunnelmaa (ja tämä kaikki kauan ennen jotain
Metal Gear Solidia). Pelattavuus oli tietenkin kummassakin pelissä enemmänkin kuin kohdallaan, mutta mielestäni se ei ollut se, joka teki peleistä niin ainutlaatuisia.
Korkeilla odotuksilla lähdetään siis liikkeelle uusimman osan kanssa. Se ei yhtään auta, että alkuperäisten pelien tehnyt Team Andromeda hajosi pian Panzer Dragoon Sagan valmistuttua ja uudesta osasta on vastuussa Smilebit. Loistavan Jet Set Radion jälkeen Smilebit on tehnyt Jet Set Radio Futuren ja GunValkyrien Xboxille, mutta edellämainitut pelit ovat olleet itselleni pienoisia pettymyksiä (varsinkin jälkimmäinen, jonka pelimekaanikka ryssittiin pahemman kerran). Tosin se sanottakoon, että kun Team Andromeda hajosi, osa porukasta meni Polyphony Digitalille ja toinen osa pysyi Segan leivissä ja myöhemmin siirtyivät Smilebitille, joten alkuperäisistä peleistä vastuussa olleita herroja on ollut Ortaakin tekemässä.
Peli lähtee käyntiin kanjonissa sijaitsevasta kylästä, jonne liuta punaisia lohikäärmeitä, Dragonmareja, ja imperiumin sotilaat ovat hyökänneet.
Sinun tehtäväsi on nyt paeta sieltä. Pelissä joudutaan heti toiminnan keskellä, eikä varsinaista rauhallista "harjoittelujaksoa" ole (kuten esim. Zweissä). Tietysti pelin veteraanina ei itselläni ollut mitään vaikeuksia päästä peliin heti sisälle, mutta vaikka peli ei alakaan rauhallisesti, on alku sen verran helppo, että ei ensikertalaisellakaan pitäisi olla ongelmia... ainakaan vielä. Muutaman pienen sotilasaluksen tuhottua pääsee lentämään kapeassa tunnelissa. Nyt (ja vielä enemmän myöhemmin) alkaa huomaamaan eroja Ortan ja vanhempien osien kanssa. Ortassa on annettu lohikäärmeelle paljon enemmän liikkumavaraa, jonka takia ammuksien ja esteiden väistämisestä on tullut merkittävämpi osa peliä. Tunnelissa saa jo tästä vähän esimakua, kun pitää lentää suurien hammasrattaiden alta. Kun tunnelista vihdoin pääsee pois, on vuoro ensimmäisen chapterin loppupomolla, joka on suuri ilmalaiva. Loppupomo onkin juuri sopiva ensimmäiseksi suureksi vastukseksi, koska siinä voi kokeilla ja oppia erilaisia tekniikoita, joita pitää käyttää myöhemmin pelissä.
Smilebit on päättänyt uudistaa vanhaa Panzer Dragoon kaavaa tekemällä siitä monipuolisemman, ja mielestäni tässä on onnistuttu erittäin hyvin. Pelimekaniikkaan on lisätty muutama mielenkiintoinen uudistus: kokonaan uudet "Glide" ja "Dragon Morph" -kyvyt. Glide toimii kahdella eri tavalla, sillä voi joko hidastaa tai tehdä hetkellisen "speed boostin". Näiden avulla voi esim. väistää päin tulevia ohjuksia. Dragon Morph toimii siten, että kun Y-nappia painaa, lohikäärme muuttuu yhdeksi kolmesta mahdollisesta muodosta: Base Wingiksi, Heavy Wingiksi tai Glide Wingiksi. Jokainen muodoista on hieman erilainen ja erilaisiin tilanteisiin paremmin sopiva, joten pelissä onkin tärkeätä vaihtaa eri muotoihin. Jo seuraavassa Chapterissa on hyvä hallita eri muodot, muuten nimittäin tulee äkkikuolema (ainakin Normal- ja Hard-vaikeustasoilla). Tietenkin sarjalle jo ominaiset elementit ovat myös mukana, kuten 360 asteen katselumahdollisuus, itse ohjautuvat laserit ja berserk-hyökkäys.
Vaikeustasoista puheenollen, GunValkyrien tavoin Panzer Dragoon Orta on vaikea, tosin sillä erotuksella, että suurin osa GV:n vaikeudesta johtui surkeista kontrolleista. Suoraan sanoen olin vähän yllättynyt, kun jo heti toisessa Chapterissa tuli turpaan. Zweissä ensikertalainen pelaa ainakin neljänteen chapteriin ennenkuin pääsee hengestään ja pienellä harjoittelulla peli menee vaivatta läpi. Tämä ei enää toistu Ortan kanssa, ja hyvä näin. Zwei olikin aivan liian helppo, ja vaikka lisähaastetta saikin peliin siten, että yritti saada jokaisesta Chapterista 100% shot down ratiot, ei pelin pariin kuitenkaan jaksanut palata koko ajan. Orta on vaikea, ja mielestäni tämä on hyvä, koska se nostaa paljon pelin uudelleenpelaamissarvoa. Eri vaikeustasot ovat tosin jonkun verran epätasapainossa. Ensimmäisen kerran, kun pelasin Easy-vaikeustasolla, peli meni läpi kertaakaan kuolematta, mutta Normalilla meno pysähtyi jo heti toiseen chapteriin (tosin harjoittelemisen jälkeen peli on nyt mennyt Normalillakin läpi, Hard onkin jo nimensä veroinen).
Uudelleenpelaamisarvoa on myös peliin yritetty saada Pandora's Box -pelioptiolla. Pandora's Box on valikko, jonne avautuu pelatessa lisää ekstratavaraa. Normaalien ekstrojen seasta (concept art, ym) löytyy myös jonkun verran lisäpelattavaa erilaisten minipelien muodossa. Minipelit eivät missään nimessä ole mitään kauhean hyvin tehtyjä (tai edes kiinnostavia), mutta ekstrojahan ne kuitenkin ovat, joten niistä en jaksa valittaa.
Varmasti suurimmalle osalle pelaajista Panzer Dragoon Orta on tuttu sen grafiikoiden takia. En yhtään ihmettelekään miksi graffoista on nostettu niin suuri haloo, koska peli on
todella kaunis. En ala vertailemaan PDO:ta muihin peleihin (koska en jaksa miettiä muita vertailuun kelpaavia pelejä), mutta kaunis se on ja sitä ei voi kiistää kaikki maailman
juupajaapatkaan. Peli ei kuitenkaan ole vain kaunis sen pyörittämien polygonimäärien takia, vaan pelin tyyli on todella ainutlaatuinen. Jo heti ensimmäisestä Chapterista on selvää, että peli on Panzer Dragoon. Tämän näkee kaikkialta: maisemista, vihollista, väripaletista - kaikki on ehtaa Panzer Dragoonia. Edellisistä osista poiketen, Orta sijoittuu myöhempään aikaan kuin edelliset pelit. Tämä pseudo-tulevaisuus on aika, jossa teollinen vallankumous on vasta tapahtumassa (jos steampunk on tuttu termi, niin se kuvailee aika hyvin maailmaa). Tämä näkyy kaikkialla pelistä, esim. ensimmäisen Chapterin ilmalaivassa. Mitenkään kauhean erilaiseksi tämä ei kuitenkaan tee peliä verrattuna muuhun sarjaan, koska pelissä ei vain lennellä kylien keskellä, vaan suurin osa kentistä sijoittuu jonnekin keskelle luontoa (esim. viidakkoon tai autiomaahan). Tämä näkyy myös vihollisissa: paitsi Imperiumin sotilasaluksia, pelissä tulee myös vastaa mitä oudoimpia eläin- ja kasvihahmoja. Vaikka vaikutteita näille hahmoille onkin haettu ihan oikeastakin luonnosta, ei niitä suunniteltaessa olla säästelty mielikuvituksen kanssa. Ainoa asia missä Ortan tyyli eroaa oleellisesti aiemmista peleistä on siinä, että Ortassa levelit ovat paljon, paljon monipuolisempia. Kun Zweissä oli periaatteessa vain pelkkiä laajoja autiomaita tai kapeita tunneleita, Ortassa esimerkiksi lennetään solassa, noustaan sen yläpuolelle viidakon ylle, syöksytään kallionhalkeamaan ja lennetään kallioluolassa.
Suoraan sanoen eniten mikä pelissä arvelutti oli Ortan musiikkipuoli. Kuten mainitsin, musiikit ovat Panzer Dragoonien yksi tärkeimmistä tunnelman luojista. Onneksi tälläkään saralla ei olla menty metsään. Vaikka musiikit eivät olekaan enää niin täydellisen yksinkertaisia (johtuen tietenkin paljon paremmasta ääniraudasta, jota on haluttu hyödyntää), ovat ne kuitenkin edellisten pelien kaltaisia ja sopivat pelin tunnelmaan hyvin. Tosin Zwein musiikit ovat kuitenkin mielestäni paremmat ja mieleenpainuvammat. Ääniefektipuoli on myös tehty ihan hyvin. Kovin monipuolista se ei ole, mutta laserit, räjähdykset ja lohikäärmeen kiljaisut kuulostavat hyviltä. Ortassa on myös tuki 5.1 äänille, joten jos omistaa sopivat vehkeet, niin kannattaa ainakin kerran kokeilla peliä (Orta on nimittäin juuri sopivaa materiaalia Xboxin demoamiseen).
Loppujen lopuksi, Orta on hyvä peli ja sarjan faneille ehdottomasti pakko-ostos. Varauksetta en kuitenkaan peliä voi suositella. Monet varmasti pitävät peliä liian lyhytkestoisena, yksinkertaisena tai muuten vain tylsänä. On sanomattakin selvää, että jos etsii pelistä jotakin syvällisempää kuin pelkkää räiskintää, niin Orta kannattaa suosiolla jättää sinne pelihyllylle. Jos kuitenkin tykkää esim. Starfoxista, Omega Boostista tai Rezistä, niin suosittelen peliä lämmöllä.
Pelihän ilmestyy Euroopassa näillä näkymin 21. maaliskuuta (piti mainita
).
