Vastaus: Pasifismi
Ei.
Eli sinäkin putosit siihen sudenkuoppaan, jota sivusin: ihmiseen.
Ihmiset, varsinkin johtajat, ovat kautta aikojen ottaneet jonkin idean, ja vääntäneet sen joksikin muuksi.
Periaatteessa kommunismin perusidea on se, että kukaan ei omista mitään, vaan yhdessä päätetään mitä sillä tehdään. Näin ollen teoriassa ja käytännössä pitäisi turvata kaikille riittävästi elämään. Ruokaa, toimeentuloa, jne. Ei vaan futannut käytännössä, koska ihmiset sen pilasivat.
Ihan sama on käynyt isojen uskontojen kanssa. Anekauppa, ristiretket, jihad, taleban, homoseksuaalisten oikeuksien painaminen, naisten oikeus valit.. Uskonnoissa ei oikeastaan ole vikaa, ennenkuin tulee jokin johtaja, joka päättää mitä tehdään, ja miten pitää uskoa.
Samahan on armeijan kanssa, jos se on tarkoitettu hyökkäysarmeijaksi
Eli siis olen yhä sitä mieltä, että yhteisö, joka perustuu yhteiseen jakamiseen, tukemiseen ja uskonnottomuuteen olisi se ns. ideaaliyhteisö. Kenenkään ei tarvitsisi yrittää todistaa oman uskontonsa paremmuutta, kaikille olisi riittävästi ruokaa, kaikki auttaisivat toisiaan, ja koska koko maailma perustuisi tälle, ei kellään olisi tarvetta sotia. Kiistat sovittaisiin yhdessä.
Ainoa on vaan, kun se ei toimi ihmisten kanssa.
Relativismi, jota sinäkin todennäköisesti kannatat sanelee, että arvolauseet "tämä on parempi kuin tuo" ja "tämä on yhtä hyvä kuin tuo" ovat molemmat samanarvoisia. Jos olet sitä mieltä, että ihmisten tulee saada toimia luonnolleen ominaisella tavalla ilman pelkoa sorrosta, ja että "yhdessä päätetään mitä tehdään", niin miten sovitat tällaisen relativismin yhteen kommunismin kanssa?
Esimerkiksi uskovaiselle (kuului hän mihin ryhmään tahansa) on täysin luonnollista ja normaalia kritisoida maallistuneen yhteiskunnan arvoja, toimintatapoja ja suuntaa. Tämän hänelle sanelee hänen uskonsa ja yhteisö, jossa hän elää. Jos nyt oletetaan, ettei mitään metafyysistä jumalaa ole olemassa, niin voit tavallaan ajatella, että tällainen uskovainen on aivan kuten ei-uskovainenkin; molemmat suosivat ja vastaavasti karttavat tietynlaista toimintaa ja ajattelua.
Mutta koska kommunismi ei suo ihmisille toisinajattelun mahdollisuutta, niin tämä johtaa siihen, että kaikkia vähemmistöjä - erityisesti uskonnollisia - syrjitään, sorretaan ja tapetaan. Sanot, että uskontojen vika paljastuu vasta jonkin "johtajan ilmestymisen ja auktoriteetin" ilmaantumisen mukana. Huomioi, että uskovalle hänen uskonsa tai pyhä kirjansa
on jo tällainen normatiivinen auktoriteetti.
Kirja tai usko on johtaja hänelle, mitä tulee elämän perustavanlaatuisiin kysymyksiin ja toimintatapoihin. Sinusta uskonnoissa on siis vikaa jo oletuksellisesti, kuten kommareidenkin mielestä, ja utopiasi johtaa tasan siihen kommunismiin, jota olemme jo pariin otteeseen todistaneet.
Viimeiseksi sanot, ettei kenenkään tarvitse "todistaa oman uskonsa paremmuutta". Relativismin mukaan ei ole parempaa; kaikki on relativistista. Tämä johtaa valtiossasi siis siihen - jos siis hyväksyt relativismin (aika hankala olla hyväksymättä, ellet sitten tunnusta universaalis-objektiivisia totuuksia) -, että erilaiset ihmiset pyrkivät kommunismin ajatustenohjailusta huolimatta toimimaan erilaisin tavoin. Koska kommunismi on yksi suuri aate, sisältyy siihen valmiudet tarjota kansalle kaikki, mitä he (muka) tarvitsevat. Kun nyt sanot, etteivät esimerkiksi vähemmistöt kärsi kommunismissa, niin väität, että nämä vähemmistöt itse asiassa omaavatkin mahdollisesti näkemyksiä ja tietoa, joka on kommunismille vastakkaista. Tehdessäsi tämän joudut joko a). hyväksymään, ettei kommunismi ole totuus tai b). pitämään kommunismin totuudesta kiinni, mutta samalla silti tuhoamaan relativismin ja kukistamaan toisinajattelijat.
Joko soi kellot?
Edit.
Eli siis olen yhä sitä mieltä, että yhteisö, joka perustuu yhteiseen jakamiseen, tukemiseen ja uskonnottomuuteen olisi se ns. ideaaliyhteisö. Kenenkään ei tarvitsisi yrittää todistaa oman uskontonsa paremmuutta, kaikille olisi riittävästi ruokaa, kaikki auttaisivat toisiaan, ja koska koko maailma perustuisi tälle, ei kellään olisi tarvetta sotia. Kiistat sovittaisiin yhdessä.
Okei. Kuvailit tuossa juuri esimerkiksi Suomen. Suomessa toteutuu "yhteinen jakaminen", koska jokaisella on mahdollisuus tehdä töitä, tienata, perustaa perhe, liittyä ammattiliittoihin jne. Verotus takaa myös sen, että erilaisia vapauksia voidaan jakaa ja että syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä voidaan tukea. Mikään kuvaannollinen isä Suomi ei silti ole; vastuu on loppupeleissä yksilöillä, mutta ketään ei jätetä yksin. Miksi uskonnottomuus? Edelleen itsekäs vaatimuksesi "Olen oikeassa, uskonnot ovat pahoja" on aivan yhtä relativistinen kuin "Olen oikeassa, kaikilla tulee olla oikeus uskoa". Mitä ideaalia on siinä, että sadoilta tuhansilta suomalaisilta riistetään
oikeus elää heille elämisen arvoista elämää heidän uskonsa innoittamina? Lopuksi, vaikka maailmassa (Suomessa) ei olisi uskontoja, tulisivat erilaiset ryhmät silti osoittamaan tiedollista, taidollista tai esteettistä paremmuuttaan. Näin on nytkin, sillä aivan kuten uskonnoissa keskeistä on arvot ja arvokysymykset, näin on myös sekulaareissa piireissä. Politiikka, kouluopetus ja perhekasvatus sisältävät erilaisia oppeja arvoista, vaikka näihin ei sisältyisikään uskontoja. Kuvailusi ei siis muuta maailmaa miksikään, päin vastoin, se riistää suurimmalta osalta ihmisistä heidän uskonsa ja täten heidän raison d'êtrensä, syynsä elää.