Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Pelejä lapsille
- Viestiketjun aloittaja mikaeli
- Aloituspäivämäärä
Retired nurse
New Member
Samaa ongelmaa tässä olen pähkäillyt. Itselläni on 4 ja 1,5 vuotiaat pojat, eikä pelejä todellakaan boxille löydy. Ei sen pelin tarvitse niin kummoinen kuitenkaan olla, ja useasti arvostelijat tyrmäävät lapsille suunnatut pelit, koska arvostelevat ne aikuisen pelaajan näkökulmasta. Blinx on aivan liian vaikea, ja vaikka joidenkin pelien kyljessä lukee 3+, se todellakin tarkoittaa vain väkivallattomuutta, ei soveltuvuutta.
Nyt vanhempi pelaa netissä aapeli.comissa minigolffia muita vastaan.
Todellakin harmittaa tämä todella surkea tarjonta.
Nyt vanhempi pelaa netissä aapeli.comissa minigolffia muita vastaan.
Todellakin harmittaa tämä todella surkea tarjonta.
Nuoresta iästäni huolimatta (20v) aloitin peliurani sellaisella legendaarisella koneella kuin C64. Vaippaikäisestä asti olen ilotikku kourassa iloisesti istuskellut. Tuohon aikaan pelit olivat yksinkertaisia; ne eivät vaatineet pelaajalta kielitaitoa (noh poikkeuksia toki löytyi), riitti että oli hyvä koordinaatio kyky ja usein myös näppärät sormet. Pelien yksinkertainen grafiikka toimi hyvänä verhona pelimaailman ja todellisen elämän välillä. Niitä ei yksinkertaisesti voinut sekoittaa toisiinsa. Lapsen pystyi siis huoletta antaa pelata peliä kuin peliä, ilman että siitä jäisi traumoja.
Seuraavana koneeni oli Amiga 500. Grafiikka ja äänet kokivat aimoharppauksen eteenpäin. Tässä vaiheessa peleihin alkoi jo ilmestyä enemmänkin tekstiä -- pieni englanninkielen osaaminen ei siis enää ollut pahitteeksi. Huomasin ala-asteella englannin tuntien alkaessa osaavani jo suurimman osan opetettavista perusasioista, kiitos pelien. Peleistä oli siis ollut minulle ihan käytännönhyötyäkin. Verho pelimaailman ja todellisen elämän välillä alkoi jo vähän rakoilla Amiga-aikoina.
Pc-aikaan siirtyessäni ikää minulla oli jo sen verran (iän myötä myös järkeä päässä), ettei pelimaailman ja todellisen elämän sekoittumista tarvinnut pelätä. Doom järisytti 10-vuotiaan pojan elämää kuitenkin melkoisesti todella aidolla ja realistisella maailmallaan.
Voin kuitenkin hyvin kuvitella miten nykyajan lapsilla tuo sekoittuminen voi olla lähellä johtuen pelien realistisista grafiikoista ja äänistä. Ei siihen tarvita kuin ripaus mielikuvitusta pienissä aivoissa, ja pelien pirut juoksevatkin pitkin seiniä. Pelastukseksi tulevat tietenkin lastenpelit, joista kaikki pelottava on karsittu pois, mutta niiden tarjonta Xboxilla on luvattoman huono.
Viestiketjun aloittajalle vinkiksi: kaivele vinttejä (omaa, kavereiden, sukulaisten) ja etsi käsiisi jokin vanha konsoli, kuten Nintendo, Sega Megadrive jne. Ei ole pulaa pienille sopivista peleistä. Sopivan simppeleitä, värikkäitä (varsinkin Super Nintendolla) ja maistuvat myös varttuneemmallekin väelle.
Seuraavana koneeni oli Amiga 500. Grafiikka ja äänet kokivat aimoharppauksen eteenpäin. Tässä vaiheessa peleihin alkoi jo ilmestyä enemmänkin tekstiä -- pieni englanninkielen osaaminen ei siis enää ollut pahitteeksi. Huomasin ala-asteella englannin tuntien alkaessa osaavani jo suurimman osan opetettavista perusasioista, kiitos pelien. Peleistä oli siis ollut minulle ihan käytännönhyötyäkin. Verho pelimaailman ja todellisen elämän välillä alkoi jo vähän rakoilla Amiga-aikoina.
Pc-aikaan siirtyessäni ikää minulla oli jo sen verran (iän myötä myös järkeä päässä), ettei pelimaailman ja todellisen elämän sekoittumista tarvinnut pelätä. Doom järisytti 10-vuotiaan pojan elämää kuitenkin melkoisesti todella aidolla ja realistisella maailmallaan.
Voin kuitenkin hyvin kuvitella miten nykyajan lapsilla tuo sekoittuminen voi olla lähellä johtuen pelien realistisista grafiikoista ja äänistä. Ei siihen tarvita kuin ripaus mielikuvitusta pienissä aivoissa, ja pelien pirut juoksevatkin pitkin seiniä. Pelastukseksi tulevat tietenkin lastenpelit, joista kaikki pelottava on karsittu pois, mutta niiden tarjonta Xboxilla on luvattoman huono.
Viestiketjun aloittajalle vinkiksi: kaivele vinttejä (omaa, kavereiden, sukulaisten) ja etsi käsiisi jokin vanha konsoli, kuten Nintendo, Sega Megadrive jne. Ei ole pulaa pienille sopivista peleistä. Sopivan simppeleitä, värikkäitä (varsinkin Super Nintendolla) ja maistuvat myös varttuneemmallekin väelle.
The Chaos Cell
New Member
En oo varma, mutta luulisin Frogger beyond:n sopisi pikku pojan klopeille ja tytön tykkeröille.
(ainaski se vaikutti yksin kertaiselta ja suhtkoot helpolta peliltä, mitä nyt kerkes kokeilla.)
(ainaski se vaikutti yksin kertaiselta ja suhtkoot helpolta peliltä, mitä nyt kerkes kokeilla.)
Halonhakkaaja
New Member
Uskaltaisin suositella Voodoo Vinceä lapsille. Niin innostunut serkku oli sitä pelatessaan ja sano vanhemmille "en nyt voi tulla syömään ku oon koukussa".
Pikkuveljet myös haluis pelata Haloa koko ajan. 
Mut mistä pienin riemastu; Vexx. Näyttäs aika sopivalta nuoremmille boxaajille.
Suunnilleen yhtä hyvät/huonot pisteet ku Blinxillä mtecriticissä.
Ei tuu juurikaan ostettua pienemmille sopivia pelejä, ku ei itteä kiinnosta kyseiset tasohyppelyt.
Ois vissiin kyl hyvä olla olemassa muutama...
Mut mistä pienin riemastu; Vexx. Näyttäs aika sopivalta nuoremmille boxaajille.
Suunnilleen yhtä hyvät/huonot pisteet ku Blinxillä mtecriticissä.
Ei tuu juurikaan ostettua pienemmille sopivia pelejä, ku ei itteä kiinnosta kyseiset tasohyppelyt.
Ois vissiin kyl hyvä olla olemassa muutama...
Tuli juuri mieleen, että eikös Xboxille ole Rayman 3? Sehän on juuri passeli lasten peli. Ei mitään raakuutta, karkkivärit, karismaattinen päähenkilö ja mukava peli. Konsolinetistä se ainakin löytyi.
EDIT: Heittääpä tyhmästi tuon linkin. Noh, ihan sama.
EDIT: Heittääpä tyhmästi tuon linkin. Noh, ihan sama.
The Chaos Cell
New Member
No mutta, onko tuo kuin "helppo".
Itseäni käy välillä harmittamaan pikkuveljeni pelaaminen. Se on nyt kohta viisi vuotias ja pelaa mitä vaan eteen pistää. Nyt tämä pikkuherra kuitenkin sai jouluksi PS2:sen ja sillä Spyroa ja jotain rallipeliä pelailee, mutta ei se spyrokaan oikein luonnistu niin pienille käsille. Isäni kyllä koittaa katsella mikä veljilleni sopisi pelattavaksi, mutta pahapa niitä on pelikannen kuvasta tai teksteistä päätellä. Peliliikkeissäkin yleensä neuvotaan vähän niin ja näin noissa asioissa.
The Chaos Cell
New Member
Tuo on muuten ikävää ja aika yleistä, kun useassa peliliikkeessä puuttuu "ammattitaito", ja aikuiset ostaa suuren osan peleistä marketeista, joissa "vihannes osaston tädit" neuvoo pelien ostossa.
Itseeni pelit eivät ainakaan negatiivisesti ole vaikuttaneet. Ehkä päinvastoin, kun katsoo pelissä että kenkää tulee naamaan ja verta roiskuu tajuaa, että kuinka kauheaa se olisi oikeasti.
Jotkut ovat kyllä herkempiä ja heille suosittelen raakojen pelien välttämistä, kuten kaverini kanssa joskus 5 lk. pelasimme donkey kong 64 ja olin menemässä pimeään paikkaan se sanoin "Ehkä sun ei kannattais mennä tonne?" sitten vastasin että miksi en menisi hän vain sulki koneen ja sanoi voit lainata tän pelin.
Jotkut ovat kyllä herkempiä ja heille suosittelen raakojen pelien välttämistä, kuten kaverini kanssa joskus 5 lk. pelasimme donkey kong 64 ja olin menemässä pimeään paikkaan se sanoin "Ehkä sun ei kannattais mennä tonne?" sitten vastasin että miksi en menisi hän vain sulki koneen ja sanoi voit lainata tän pelin.
ysinelonen
New Member
Vastaus: Pelejä lapsille
Hmm.. vexx olisi kai sopiva..?
Itse olen 14-vuotias ja ensimmäisen k-18 pelini sain, kun olin 10-vuotias, se oli GTA III. Eikä ole ollut ongelmia erottaa todellisuutta pelimailmasta. Joidenkin perheissä ikärajoja noudatetaan, joidenkin ei. (Omassa perheessäni ei ainakaan, sillä pikkuveljeni pelasi 7-vuotiaana k-18 pelejä.)
Eikä häneenkään ole vaikuttanut mitenkään, joten, ei peliväkivalta murhaajaa tee.
Hmm.. vexx olisi kai sopiva..?
Itse olen 14-vuotias ja ensimmäisen k-18 pelini sain, kun olin 10-vuotias, se oli GTA III. Eikä ole ollut ongelmia erottaa todellisuutta pelimailmasta. Joidenkin perheissä ikärajoja noudatetaan, joidenkin ei. (Omassa perheessäni ei ainakaan, sillä pikkuveljeni pelasi 7-vuotiaana k-18 pelejä.)
Eikä häneenkään ole vaikuttanut mitenkään, joten, ei peliväkivalta murhaajaa tee.
Retired nurse
New Member
Vastaus: Pelejä lapsille
Eiköhän liven puolelta löydy jotain Zumaa sun muuta. Meillä ei myöskään pelata väkivaltapelejä (5,8 vuotiaat), mutta sellainen poikkeus on tehty että Assault Heroa saatava co-oppina pelata.
Musta se ei niin väkivaltainen ole vaikka pikku-ukkoa ammutaankin. Tiedä sitten.
Itse ole 35-vuotias ja pelannut koko ikäni ihan kaikkea ensimmäisistä arcadekoneista lähtien ja pasifistiksi ole melkein tullut. En tosin yhtään kyseenalaista välivaltapelien korkeaa ikärajaa, mutta välillä tällaisten Assault Heroessien ikäraja tuntuu keinotekoiselta.
Eiköhän liven puolelta löydy jotain Zumaa sun muuta. Meillä ei myöskään pelata väkivaltapelejä (5,8 vuotiaat), mutta sellainen poikkeus on tehty että Assault Heroa saatava co-oppina pelata.
Musta se ei niin väkivaltainen ole vaikka pikku-ukkoa ammutaankin. Tiedä sitten.
Itse ole 35-vuotias ja pelannut koko ikäni ihan kaikkea ensimmäisistä arcadekoneista lähtien ja pasifistiksi ole melkein tullut. En tosin yhtään kyseenalaista välivaltapelien korkeaa ikärajaa, mutta välillä tällaisten Assault Heroessien ikäraja tuntuu keinotekoiselta.