Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Peliarvosteluiden taso vuonna 2007 - 2010

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja avanto
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vastaus: Peliarvosteluiden taso vuonna 2007 - 2009

Oli pakko vinkata GoNintendoon tällaisesta tapauksesta ja sinnepä meni. Arvostelu Wiin Shaun White Snowboardingista, joka lytätään aika surutta. Se ei ole ongelma, vaan se että arvostelija lyttää verkkopelin ja perustelee miksi. Wiin versiossa ei ole lainkaan verkkopeliä.

http://gonintendo.com/?p=69774
 
Vastaus: Peliarvosteluiden taso vuonna 2007 - 2009

Oli pakko vinkata GoNintendoon tällaisesta tapauksesta ja sinnepä meni. Arvostelu Wiin Shaun White Snowboardingista, joka lytätään aika surutta. Se ei ole ongelma, vaan se että arvostelija lyttää verkkopelin ja perustelee miksi. Wiin versiossa ei ole lainkaan verkkopeliä.

En kyllä ikinä ollut kuullutkaan koko RipTenistä ennen moista tapausta. Ja iso osa ajasta kuluu kyllä eri peliaiheisia saitteja lukiessa.
 
Vastaus: Peliarvosteluiden taso vuonna 2007

Go go Inspector Kastle! :D

Mitenkähän näin on päässyt käymään, unessako nettipeliä on pelattu? Natsit junailleet nettipelin uneen. Unessa junalla ajaa natsit. Lääkkeet!
 
Vastaus: Peliarvosteluiden taso vuonna 2007

Pelitistä sen verran, että uskottavuus on mennyt, kun Nnirvi fanitti jotain ykkösboksin Buffypeliä, mikä ei kamalan hääppöinen todellakaan ollut, ainoastaan hermot siinä meni. Arkkuna naulaan sitten se yhden arvostelijan 80pojon arvostelu Gearsista ja samassa lehdessä sama mies kehuu FEAR:in konsolikäännöstä. Nyt kun testasi FEAR_ia viikonloppuna, niin kontrollit, checkpointit(Pc versiossa quicksave/load mikä sopisi tähän paremmin) yms. pienet asiat on tehty päin persettä. Ei vaan jaksanut innostua, kun on vaan pelannut niin paljon paremmin toteutettuja räiskintöjä viimeaikoina.
 
Vastaus: Peliarvosteluiden taso vuonna 2007

Mielipide on kuin berbreik.... Mitäs mieltä olet ollut LBP-arvosteluista? Arvostelut kieltämättä menee silti kyllä monasti aivan päin honkia.

Pelit-lehteä minä pidän kohtalaisen hyvänä. Ne on kuitenkin monasti tajunneet vähemmän arvosteluissa pidettyjä pelejä, jotka ansaitsisivat korkeammat pongot. On ne myös jopa antaneet keskinkertaisia arvioita superhype-peleille, mitkä ei oikeasti ansaitse niin korkeita arvosanoja mitä ne monessa paikassa saavat.

Pelaaja-lehden arvosteluihin en nykyään enää edes vilkaise. Välillä tilanne on jopa sellainen, että arvostelija antaa hyvälle pelille sen kriittisen kovan arvosanan ja kuitenkin jälkikäteen kehuu peliä maasta taivaaseen. Muutenkin lehdellä on aivan käsittämätöntä linjausta arvosanoissa. Jokaisessa numerossa saa katsoa että peli A on keskinkertainen ja saa kohtalaisen hyvän arvosanan, ja peli B on uskomattoman laadukas ja saa huonomman arvosanan kuin peli A.

En ole noteerannut arvosanoja silti pitkään aikaan sen isommin. Ennakot on ne mitä luen enemmän, koska niissä saa tietoa millainen peli on luvassa. Itse arvosana/pelin laatu päätetään sitten kun pelataan peliä, eikä lukemalla sitä jonkin noboarvostelijan numeroimana.
 
Vastaus: Peliarvosteluiden taso vuonna 2009

Tarkoitin kommentillani sitä että Gerstmann saanee osan vihoista niskaansa siksi että peli ei saanutkaan hyvää arvosanaa. Vähän niinkuin "väärin sammutettu" purkautuminen foorumeilla, jossa osoitetaan pilkku pilkulta arvostelun "virheet" sen sijaan että kiinnitettäisiin huomiota siihen että peli ei ehkä oikeasti olekkaan niin mullistava ja hieno kuin piti.

Kuka sen hienouden päättää, Gerstmann? Eiköhän kritiikki johdu siitä että Gerstmannin arvostelu on heppoisella pohjalla. Hyvin kirjoitettua / esitettyä kriittistä arvostelua olisi paljon vaikeampi mollata virheistä, samaan tapaan valitusta tuskin tulee jos pelaajakunta ei pelistä oikeasti pidä. Gerstmann ei nauti pelaajien kunnioitusta.

Samaan aikaan muuallakin sattuu: Gamepro julkaisi arvostelun, joka plagioi IGN:n arvostelua. Potkut tuli, arvostelu merkitty, kaikki hyvin? Vaan kuinka paljon tällaista sattuu pelimediassa ilman että sitä tulee huomattua? Kuinka moni arvostelija hutaisee arvostelun vähällä pelaamisella ja kopioi "tietoja" jostain muualta, vähän taitavammin sovittaen?
 
Vastaus: Peliarvosteluiden taso vuonna 2007

Yksinoikeusjärjestelyt, julkaisijoiden ja median taloudelliset riippuvuudet, nuoret kokemattomat toimittajat ja ala joka on käytännössä tuote-esittelyjä, ei ole vahva pohja riippumattomalle laatujournalismille. Plagiointi on yksittäisen kirjoittajan emämunaus, merkittävämpää on mitä medioiden päättäjät sumplivat.

Turha leimata ja lähteä yleistämään heti kun jotain paljastuu yksittäisestä kirjoittajasta. Osataan sitä paremmissakin piireissä. Ylellä käytettiin STT:tä luvatta, Reutersin kuvaaja photoshoppasi ja New York Timesin toimittaja keksi omiaan.
 
Vastaus: Peliarvosteluiden taso vuonna 2007 - 2009

On täyttä sinisilmäisyyttä väittää että tällaiset ongelmat olisivat vain yksittäistapauksia, tai että muiden media-alojen ongelmat antaisivat pelimedialle luvan vetää vielä enemmän läskiksi.

Tuoreeltaan The Escapistin Peter Parrish on ruotinut nykyisten peliarvosteluiden ongelmia, verraten niitä kirja-arvosteluiden ongelmiin kun ala oli nuorempi, ja havainnollistaa tarkkanäköisesti peliarvostelijoiden tyypillistä laumasieluisuutta:

Reviewers are games players too, and are often invested in a game that they've been covering and coveting throughout its development. Empire: Total War, for example, was a rather soulless, bug-ridden release by the series' standards, but has a Metacritic score of 90 and a host of gushing reviews. Conspiracy theorists may wish to insinuate a succession of brown envelopes from the publisher, yet it seems highly unlikely that every single reviewer was paid off or leaned upon. A far more rational explanation is that the games journalists involved were eager to play the latest title from a popular series and pretty much willed themselves into giving it a great (and inflated) score.

Artikkelin lopussa Parrish asettaa toivonsa niihin arvostelijoihin jotka eivät mene lauman mukana, ja etsivät pelin sisältöä ominaisuuslistaa syvemmältä:

Games reviewing is unlikely to see a publication free of advertising, nor a change in videogame scoring/rating systems (or, alas, their total abolition) in the foreseeable future. Publisher/PR influence is as strong as ever.

Hope lies with intelligent writers, the reviewers to whom Orwell refers as "people who really cared for the art of the novel ... people interested in technique and still more interested in discovering what a book is about." There are, however, still enough robust individuals upholding these values to keep insightful games reviewing alive.
 
Ylös Bottom