Vastaus: Pelivyöryn uhrit (eli onko hyvää pelattavaa jo liikaa?)
Ehkä noita pelikasoja katsoessa kannattaa yrittää sisäistää sitä ajattelumallia, että kaikkia pelejä ei läpi tarvitse pelata. Jos peli tuntuu huonolta, turha sitä on vatvoa menemään. Useimmiten peleissä varsinainen pelimekaniikka tahkotaan hyvin nopeasti tyhjäksi, ja loppu onkin vain vanhan toistoa. Jos taas on jäänyt sarjan aikaisemmat osat pelaamatta, ei jatko-osan pelaamista kannata siitä syystä pantata. Videopelit ovat iteratiivisia, joten yleensä myöhemmät osat hiovat pelimekaniikkaa vain paremmaksi, kun ekassa pelissä paljon rahaa, aikaa ja vaivaa menee varsinaisen konseptin kehittämiseen. Poikkeuksiakin toki on olemassa.
Ehkä noita pelikasoja katsoessa kannattaa yrittää sisäistää sitä ajattelumallia, että kaikkia pelejä ei läpi tarvitse pelata. Jos peli tuntuu huonolta, turha sitä on vatvoa menemään. Useimmiten peleissä varsinainen pelimekaniikka tahkotaan hyvin nopeasti tyhjäksi, ja loppu onkin vain vanhan toistoa. Jos taas on jäänyt sarjan aikaisemmat osat pelaamatta, ei jatko-osan pelaamista kannata siitä syystä pantata. Videopelit ovat iteratiivisia, joten yleensä myöhemmät osat hiovat pelimekaniikkaa vain paremmaksi, kun ekassa pelissä paljon rahaa, aikaa ja vaivaa menee varsinaisen konseptin kehittämiseen. Poikkeuksiakin toki on olemassa.