Persona 5 Strikers

[kopolanpoika]

Peli lävitse ajassa 33h, kaikki sivutehtävät tein poislukien ne Lavenzan Persona tehtävät, tuntui turhan työläiltä hyötyynsä nähden kun tuota Persoonan kehitystä oli supistettu vrt P5.

Harmittavasti peli otti monissa asioissa takapakkia P5/P5R nähtynä, mutta toi myös toivottuja vaihtelua, jotta kokemus olisi erilainen.

Jatkona

Spoileri: edelliseen viestiin

:

13h takana ja toi Hideon vertauskuva Persona 5 Litestä on kyllä osuva. Ei voi sanoa peliä pettymykseksi, mutta on tämän vähän kylmän kolkko kokemus ollut tähän asti, on tämä niin riisuttu versio Persona 5:sta kokonaisuudessaan.

Itseäni ei ole oikeastaan noiden social linkkien poisjääminen haitannut, mutta tuntuu, että samalla on karsittu kaikkea muutakin aika karskilla kädellä. Mm. käsiaseet on tippuneet kokonaan päivityksistä, puhelin ei enää pirise entiseen malliin ja luurin näyttöä ei taida saada auki enää kuin request valikon kautta? Personien kehitystä/luomista on yksinkertaistettu, valikkonäkymää karsittu, mutta samaan aikaan ne valikot mitkä haluaisit nähdä on turhan monen mutkan takana esim. Master Arts.

Suurin ongelma silti on täydellinen mielikuvituksettomuus ja Sveitsiläisen arvokellon sadasosasekunnin tarkka itsensä toistaminen kaiken aikaa. Reaalimaailman kaupungit on erittäin kolkkoja, täysin samanlaisia käytäviä ja yhtä mallia olevia rakennuksia, jonka varrella on muutama kauppa, jossa kaikissa samaa HP tuotetta myynnissä.

Eikä tilanne parane on mennään metaverseen. Ensimmäistä ja toista paikkaa ei ees erottanut toisistaan. Mihinkä se Persona 5 revittelevä ja täysin yliampuva ulkoasun tyyli on hävinnyt matkan varrella? Putkat (jail) on täysin samanlaisia kaupunkeja kerta toisensa jälkeen, joiden päässä töröttää keskiaikainen kivilinna. Paikat erottaa toisistaan korkeintaan metaputkakaupungin screeneistä, jossa eri monarkin naamavärkki.

Ja se sadasosasekunnin tarkasti toistuva kaava?
Eka kuuntelet kylähullujen juoruja. Sitten siirryt metaverseen, jossa vuorossa on kolmen avaimen hommaaminen kerta toisensa jälkeen. Joista yhden avaimen noutaminen vaatii vähintään kerran suojelemaan Futabaa örkkijoukolta hakkeroinnin ajan. Avaimet löytyy joka kerta täysin samanlaisen lieriön muotoisen tornin huipulta, jonne johtaa kierreportaat. Tämän jälkeen täysin identtisen kivilinnan huipulla loistanut kruunu hajoaa, jonka ketjua pitkin pääset castlen huipulle kohtaamaan monarkin.

Toki toki, Persona 5/R oli kanssa täysin saman kaavan toistamista, mutta siinä se vaihtuva ympäristö/ ulko-asu sai tuntumaan kerta toisensa jälkeen, että nyt on jotain uutta tarjolla, tästä puuttuu se fiilis täysin.

Taistelusysteemi sentään toimii ja eri hahmojen master skillsien kehitys on hyvä syy pelata muillakin kuin Jokerilla. Nyt alkaa jo malttamaan päättömän rämpytyksen sijasta tekemään hallitummin noita master art iskukomboja. Muille hahmoille ei taida voida laittaa prioriteetteja tässä pelissä? Huomannut aika monesti, että saa itse itseään healailla tai henki lähtee jos jää odottelemaan että tietokone sen tekisi.
Vähän ärsyttävästi kaikki toiminnot on ympätty ympyrän alle, ainakin itellä käy turhan usein siten, että yrität pistää esim. All Out attackia, mutta päädytkin jonnekkin takana olevalle pylvään päälle ihmettelemään maailman menoa.

Suurin ongelma on se, että uusi pelaaja ei saa tarinasta mitään irti, koska ei tiedä hahmojen taustoja ja Persona 5 tarinaa, johon jatkuvasti viitataan ja taas Persona 5 jo kokeneelle tämä ei ole tarpeeksi pervo kokemus.

Huonoa/takapakkia P5/R:
- Jos sai arkusta paremman aseen kuin kädessä niin ei tarjonnut suoraan vaihdon mahdollisuutta, toisin kun P5
- Requestit pitää käydä kuittaamassa suoritetuiksi, toisin kuin P5
- JAIL valikossa olisi toivonut olevan request valikko, nyt joutui hyppimään turhaan eestaas valikoissa
- En jäänyt kaipaamaan varsinaisesti confidenttejä missään vaiheessa, mutta silti kaupungeissa olisi saanut olla jotain, esim. olisi päässyt hengailemaan ravintoloihin sisälle ja kutsumaan jonkun porukasta kaveriksi, muutama minipeli joka kaupungissa, jolla ansaita BOND pisteitä, jne. Nyt kaikki kaupungit oli kuolettavan tylsiä, pelkkiä julkisivuja, joissa muutama putiikki
- Jotkut desire tehtävät olivat aivan anuksesta, vihje: "täällä on bambuja" ja koko Jail on pelkkää bambulaaksoa tai "täällä on kontteja" ja koko mesta täynnä kontteja
- Olisi ehdottomasti kaivannut mementoksen, koska samojen paikkojen koluaminen requesteja suorittaessa ei tarjonnut mitään lisäarvoa. Olisivat jonkun twistin kehittäneet pitämään mielenkiinnon yllä, esim. olisi ollut joku alue, jonne ei ekalla kerralla vielä olisi päässyt tai jtn
- Ykspuoliset tehtävät
- Itsellä jäi pyssyjen käyttäminen lähes nolliin, koska se pysäytti aina koko taistelun, jonka vuoksi se oli niin hidasta hyötyynsä nähden
- Perus rivitaistelut olivat niin nopeasti ohitse, että erinomaisesta soundtrackista ei kerennyt nauttimaan kuin alkutahdit
- Persoonien kehityksen karsiminen P5 nähden
- Ekat kolme putkaa olivat liian samanlaisia
- Persoonattomat pääpomot vs. P5

Spoileri: P5 pomo

Plussaa:
+Taistelut, missään vaiheessa ei tullut kyllästymisen tunnetta. Noi haamut harvemmin aiheutti edes mitään damagea hahmoille, pääasiassa olivat enemmänkin statistin roolissa ja kaatuivat samaa tahtia kuin viljat sadonkorjuun aikana. Mutta saivat taisteluihin kuitenkin sellaisen hektisen ja vauhdin hurman aikaiseksi ja taistelut näytti huomattavasti eläväisemmiltä kuin jos siellä olisi ollut vain muutama Persoona vastassa.
+ Soundtrack, P5 oli kaikkien aikojen paras soundtrack, johon olen pelirintamalla törmännyt, tässä oli samat hitit tuunattuna versiona, ei voi mennä vikaan
+ Ei taisteluun siirtymiä tai taistelun jälkeisiä yhteenveto screenejä vaan jatkettiin matkaa saumattomasti
+ Selkeämmät, ei niin levottoman näköiset valikot
+ Taisteluareenalta löytyvät elementit, joita pystyi hyödyntämään taistelussa, säästivät kivasti SP
+ Persoonien kaikki opitut taidot oli uudelleen käytettävissä vaikka niiden päälle olisikin jo tallentanut jonkun uuden taidon
+ Pystyi pelaamaan kaikilla hahmoilla
+ Bond järjestelmä
+ Uudet hahmot, etenkin Gramps
+ Hahmovalikoima on laajempi kuin missään pelaamassani RPG, mutta silti kaikki onnistui jollain tapaa eroamaan toisistaan edukseen
+ Jokerin kuolema ei aiheuttanut game overia (P5 suurimpia ongelmia)
+ Vieläkin tulee kylmät väreet kun persoona herää ekaa kertaa uudella tyypillä
+ Olemattomat latausajat
+ Erittäin vakaa, ei minkäänlaisia tökkimisiä/jäätymisiä missään

Meno muuttui huomattavasti paremmaksi kolmannen jailin jälkeen. Tarina oli OK, mutta ehkä vähän pliisu Persona 5:n jälkeen, jossa käsiteltiin todella rankkoja aiheitakin onnistuneesti. Myös kaikki parisuhdekuviot jätettiin tästä veks, muutamia yksittäisiä laineja lukuunottamatta.

Kaiken kaikkiaan jäi oikeestaan sellanen fiilis, että kyseessä ois joku vanhan pelin remasterointi, jossa taistelujärjestelmä on vain päivitetty vuoropohjaisesta. Aktiivinen taistelusysteemi oli ehdottomasti pelin parasta antia, mutta kaikessa muussa jäätiin Persona 5/R jalkoihin.

Kokonaisuutena peli on hyvä, mutta siinä missä P5 oli mielestäni arvosanaltaan 8.5 ja P5R 9, niin kyllä tämä tippuu sinne 7.5. Peli ei missään nimessä ole huono, mutta liikaa karsittu hyviä juttuja Persona 5 nähden.

 

[pelle]

Läpi meni täälläkin ja kellossa 34 tuntia.

Kokonaisuutena hyvä ja ihan ehtaa personaa.
Teknisestihän tämä on musou peli, mutta en mä tätä sellaiseksi voi laskea mitenkään.
Niissä on kuitenkin iso alue ja aivan järjetön kiire kun yleensä pitää paria paikkaa / henkilöä puolustaa ja jossain välissä pitäisi itse vielä hyökätäkin joten jatkuvasti pitäisi olla vähintään kolmessa paikassa samaan aikaan.
Tässä taas luolastot on lineaarisia ja taistelut käynnistyy vihun kimppuun iskiessä. Taistelu areenat on pieniä ja yleensä listitään korkeintaan muutama kymmenen vihollista.
Jos tälle joku genre pitäisi lätkäistä niin action rpg sopii mun mielestä paljon paremmin.

Ja kun personasta on kyse niin dialogia riittää ja jos keskittyy lähinnä tarinaan niin sitä tuntui olevan lähes yhtä paljon kuin taistelua.
Tarina käynnistyi hieman hitaasti ja varsinkin kahden ekan luolaston "juoni" tuntui lähes samalta vaikka niiden hallitsijoilla eri motiivi olikin.
Kolmas luolasto oli jo erilainen juoneltaan ja lisäksi siellä oli valoisaa joka teki pelaamisesta heti mielekkäämpää ja muutenkin koko paikka oli selkeämpi.
Kuitenkin vasta neljännessä paikassa juoni lähti rullaamaan ihan kunnolla.

Social linkit korvaava bond systeemi oli ihan ok vaikka en pahemmin välittänyt siitä kuinka skillien maksimi taso oli usein sidottu johonkin request tehtävään.
Muutenkin esim tiirikoinnin sai maksimiin vasta melkein lopussa vaikka sitä vaativia arkkuja näkee jo pari luolastoa aiemmin eikä mulla ollut mitään motivaatiota lähteä enää katsomaan mitä niissä on.
Siitä kyllä plussaa, että kokkailu ei vaadi mitään statsien kasvatusta ja tuo tuntui jopa hieman oudolta kun vitosessa ei voinut tehdä oikein mitään jos joku statsi ei ollut tarpeeksi korkealla.

Zenkichi oli myös loistava lisä ja varsinkin pelin alkupuolella sen reaktioista sai hyvät naurut.
Lisäksi...

Spoileri

siitä tuli oma suosikki sen jälkeen kun se sai oman personan.
Fury sekä heat riser päälle ja mättämään. Tuon jälkeen en muita hahmoja enää ohjannutkaan ellei ollut aivan pakko.

Sophia sitten taas ei saanut oikein mitään tuntemuksia aikaan. Hyvä healer se kyllä oli.

Siitä miinusta, että ne muiden tiimin jäsenten request tehtävät ei sisällä mitään välivideoita.
Mä odotin näkeväni esim sen kun Makoto yrittää halkaista melonin silmät peitettynä, mutta sen sijasta saadaan vain pari riviä tekstiä.
Tuollaisia tehtäviä taisi olla vain yksi jokaiselle joten olisi niihin voinut jonkun videonkin tehdä.

Tämä oli myös siitä historiallinen peli, että fyysisen version kanssa ei tarvinnut ladata minkäänlaista päivitystä.
Digitaliset bonukset oli tavallaan pieni pettymys sillä vaikka soundtrack sisältää ison määrän biisejä niin niitä ei voi kopsata usb tikulle.
Lisäksi innostuin kun huomasin sen behind the scenes videon olevan 67 minuuttia pitkä, mutta se keskittyikin vain pelin musiikin tekemiseen.

 

[HideoMiyamoto]

Tulipa nyt vihdoin pelattua tämäkin läpi ennenkuin seuraava jatko-osa saapuu.

Tarina ja hahmothan on edelleen rautaista A luokkaa, tuli ihan haikea olo kun joutui taas jättämään hyvästit rakkailla hahmoille jotka tuntuu että on jo perhettä. Uusiakin hahmoja saatii mukaan ja molemmat oli loistavia. Ääninäyttelystä soundtrackiin äänimaailma oli loistava ja ehtaa Persoonaa. Myös vankiloiden pomot on erittäin hyvin tehtyjä hahmoja ja osa myös ihan mielenkiintoisia bosseja. Loppupääkki oli todella eeppinen ja jumalan kaataminen on aina yhtä hauskaa.

Pelattavuus onkin sitten aika puuduttavaa kun samanlaisia dunkkuja samoilla jutuilla tehdään läpipelin, taistelut onneksi pikaisia ja olihan ae ihan ok hauskaa. Pari erilaista dunkkua löytyy myös mutta suurinosa on saman toistoa. Sivutehtät on ainoa lisä mitä pelissä voi tehdä päätehtävän lisäksi ja ne on sen verran ärsyttäviä ettei jaksanut kovin montaa tehdä kun olisi pitänyt mennä koluamaan vanhoja paikkoja. Myöskin se että joidenkin Pisteillä ostettavien kykyjen ylemmät tasot oli lukittu ärsyttävien sivutehtävien taakse, kuten oli myös kaupan sisältö joltain osin.

Kyllähän tämän nyt pelasi läpi mutta jos tässä ei olisi Persona pelien rautaista tarinaa ja hahmoja joihin rakastua niin ei käteen ihan hirveästi olisi jäänyt.

3.5/5