Nyt on n.11h takana ja voi antaa vähän tuntemuksia pelin sisällöstä, jos joku vielä miettii huomenna julkaistavan levyversion ostamista.
Kaksi dungeonia on takana, toisen läpäisin juuri. Ensimmäinen oli aika sekavan oloinen neon helvetti, jonka Monarch oli kuitenkin ihastuttava Idoli neito johon ei voinut kuin rakastua, toinen oli teemaltaan ja rakenteeltaan huomattavasti parempi ja jopa viihdyin siellä eikä ollut ahdistunut olo kokoajan, paitsi pääbossi oli täysin mitäänsanomaton tyyppi. Rakenteeltaan molemmat oli täysin identtisia, mene sisään, käy pää linnakkeen portilla, kerää 3 tornista itemit jotta pääset sisään, käy toisessa paikassa avaamassa pää linnakkeen huipulla oleva lukko jota vartio paha mötö ja sen jälkeen takaisin linnakkeeseen ja voita bossi. Jos tämä kaava jatkuu jokaisessa luolastossa voin sanoa että tylsäksi käy äkkiä, Persona 5 jokaisessa luolastossa oli sentään omia mekaniikkoja.
Myöskin uusia juttuja pelaajalle tungetaan ruudulle vähän turhan tiuhaa tahtia, hengästyy ihan siitä tiedon määräsä ja jatkuvasti peliä pysäytetään tämän takia. Myöskin cutscenejä luolastoissa on todella paljon ja niillä myös hidastetaan pelin tempoa välillä parin askeleen välein.
Nyt kun vähän alkanut oppimaan pelin taisteluita niin ne on suurimmaksi osaksi hyvin viihdyttäviä joskin yksinkertaista nappien hakkaamista. Olen yllättynyt miten paljon luolastoissa seikkailu muistuttaa Persona 5, hiippailu on tärkeässä roolissa ja sillä saa ison edun taisteluihin lähdettäessä jos yllätät vihun, nyt ei tarvitse pelkästään nurkkien takana piileskellä kun voi hyppiä kaikennäköisten esineiden kuten kattokruunujen, lamppupylväiden ja autojen päältä. Bossien linnoitukset tällä kertaa on hyvin lyhyitä rykäisyjä ja suurinosa ajasta vietetään kaupungin kaduilla mötöjä lahdaten. Taisteluissa saa myös vaihtaa vapaasti niiden 4 henkilön välillä jotka ottaa mukaan kähinöihin, Jokerin kaikki Personat on myös ihan vapaasti käytettävissä taisteluissa ja niiden välillä voi vaihtaa lennosta.
Pidän siis taisteluista paljon, se on hauskaa ja nopeatempoista, mutta luolastojen rakenne jää vähän vaisuksi ja toivonkin ettei ne kaikki ole teemaa lukuunottamatta täysin identtisiä.
Luolastojen ulkopuolella meno on ollut myös todella suoraviivaista, menet uuteen paikkaan ja katselet muutaman cutscenen ja menet luolastoon, siellä ei ole juuri mitään ihmeellistä tekemistä, kaupoissa voit käydä ja jutustella kavereille ja se on melkeen siinä. Uusia mystisiä hahmoja on tuotu mukaan parikin kappaletta tarinaan, molemmat ovat hyvinhyvin outoja persoonia. Nämä siis aikaisemmin mainitsemani Sophian lisäksi joka on noussut ehkä omaksi suosikki hahmoksi ja hänen taistelutyylinsäkin on ehkä hauskin kaikista.
Tarina ei ole mitään järjettömän ihmeellistä tarjonnut, aika samalla linjalla jatketaan kuin edellisessä osassa ja meno tuntuu vähän turhankin tutulle välillä.
Tähän mennessä peli on ollut siis viihdyttävä ja olen nauttinut sen pelaamisesta suurimman osan ajasta, Persona 5 lite tulee lähinnä mieleen ja ei se ole tarjonnut mitään niin sävyttävää kuin eka osa. Jos pidit Persona 5 maailmasta ja hahmoista ja haluat sitä lisää, on peli ehdottomasti pelaamisen arvoinen. Uusille pelaajille en usko että tämä tarjoaa läheskään samanlaista kokemusta koska hyppäät suoraan keskelle tarinaa ja vanhat hahmot tuntuu ihan vierailta eikä heidän tarinaansa juuri paneuduta, pelikin alkaa sillä oletuksella että kaiki on tuttua edellisestä osasta ja tarina pistetään liikkeelle aika vauhdilla.
No katsotaan miten se tästä muuttuu kun pidemmälle pääsee, nämä on fiilikset tällä hetkellä. Hyvä peli mutta vaatii edellisen osan pelaamista että edes suosittelen ostamista.
